Einari Vuorela

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vävy

Oli synkeä salo.
Meni tie.
Tuli talo.

Oli loimuava takka.
Oli tyttö.
Oli akka.

Soma puheitten sävy.
Tuli yö. —
Olin vävy.

Kokoelmasta Kaukainen tuuli, 1932

Einari Arvid Vuorela (17. elokuuta 1889, Keuruu10. heinäkuuta 1972, Helsinki) oli suomalainen runoilija ja prosaisti. Filosofian kunniatohtorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1969.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorela syntyi Keuruun Jukojärvellä perheeseen, jossa oli kymmenen lasta ja aloitti opintonsa Multialla. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestari Aapeli Vuorela ja Kristiina Ryöppylä. Vuorelan puoliso vuodesta 1939 oli kirjailija Laura Soinne. Vuorela valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1914. Hän toimi liikeapulaisena ja myymälänhoitajana 1903-1909 ja kansakoulunopettajana Töysässä 1914-1920, Jyväskylässä 1922-1923 ja myöhemmin Multialla.[2]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorelan runoudelle oli tyypillistä kansanlaulunomaisuus. Hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti vuosina 1921, 1934 ja 1937 [3] sekä kerran Aleksis Kiven palkinnon ja Eino Leinon palkinnon. Suomalaisuuden Liiton Johannes Linnankosken palkinto Vuorelalle myönnettiin 1944[2]. Keuruulla on jaettu vuodesta 1997 lähtien Einari Vuorela -runopalkintoa. Myös Vuorelan runoilijakoti sijaitsee Keuruulla. Lauluja Vuorelan teksteihin ovat säveltäneet muiden muassa Joonas Kokkonen, Toni Edelmann ja Jouko Linjama. Vuorela on tehnyt tekstin Multian kotiseutulauluun, Multian lauluun, jonka on säveltänyt Juhani Pohjanmies.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huilunsoittaja. WSOY 1919
  • Keväthartaus. K. J. Gummerus 1921
  • Kevätlaulu maakylästä, 1922[2]
  • Yön kasvot. K. J. Gummerus 1923
  • Varjoleikki. Otava 1925
  • Silkkikauppias. K. J. Gummerus 1926
  • Kahden ladun poikki, 1926[2]
  • Täältä kaukana. WSOY 1927
  • Kolmen teinin lauluja, 1928 (Heikki Asunnan ja Martti Merenmaan kanssa)[2]
  • Kaukainen tuuli. K. J. Gummerus 1932
  • Korpirastas. K. J. Gummerus 1933, valittuja runoja
  • Kullanhuuhtoja. Sonetteja. WSOY 1934 (teosta painettu 1200 numeroitua kappaletta)
  • Unhoituksen maa. WSOY 1937
  • Turhuuden mylly, 1938, miete- ja tunnustuskirja[2]
  • Unhon kukka. WSOY 1944
  • Tie ja vaeltaja. WSOY 1945
  • Runoja. Valikoima laajasta tuotannosta. WSOY 1947
  • Korpien takaa. WSOY 1948
  • Veräjäpuu. WSOY 1952
  • Tikan kannel. WSOY 1958
  • Puut ajattelevat. WSOY 1967
  • Kiurun portaat. WSOY 1971
  • Siintää himmeyden metsät. WSOY 1975, ilmestyi postuumisti (ISBN 951-0-07221-4).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jyväskylän yliopiston kunniatohtorit
  2. a b c d e f Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Einari Vuorela, s. 734-738. Porvoo: WSOY, 1954.
  3. Einari Vuorela -palkinto Keuruu. Viitattu 24.5.2014. (suomeksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.