Kalervo Kallio

Kaarlo Marjanen, Kalervo Kallio ja Einari Vuorela vuonna 1944.

Niilo Kalervo Kallio (28. maaliskuuta 1909 Nivala – 2. marraskuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä. Kalliota on kuvattu kansainvälistyvän ajan kansainväliseksi taiteilijaksi, joka matkusteli tilaustöitä tehden muun muassa Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Afrikassa. Ulkomailla häntä työllistivät muotokuvatilaukset ja kotimaassa suuret muistomerkkihankkeet.

Kallion isä oli presidentti Kyösti Kallio. Kalervo Kallio on Walter Runebergin ohella toinen kuvanveistäjä, joka on tehnyt oman isänsä muistomerkin Helsinkiin.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisia veistoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Vesaisen muistomerkki, (1940, paljastettiin 1950), Ii.
Lakeuden raivaaja, 1954, Ilkan kenttä, Ilmajoki.
Leevi Madetojan hautamuistomerkki, 1955, Helsinki.
Jätkänpatsas, 1955 Rovaniemi.
Tulevaisuus – Kajaani Osakeyhtiön sodissa kaatuneiden työntekijöiden muistopatsas, 1957, Kajaani.
Alben W. Barkleyn muistopatsas, 1958, Yhdysvaltain senaatin kokoelma.
Nuorukainen ja ankkuri, Werner Hacklinin hautamuistomerkki 1958, Reposaaren hautausmaa.
Lasinpuhaltaja, 1960, Riihimäki.
Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, 1961, Peräseinäjoki, Seinäjoki.^[1]
Heikki Nurmion muistomerkki, 1962, Turku.
Kyösti Kallion muistopatsas, 1962, Helsinki.
Klemetti-Kuulan patsas 1963, Seinäjoki.
Uudisraivaajapatsas, 1963, Halikko, Salo^[2]
Hiihtäjä, 1965, Haapavesi.
Keihäänheittäjä, 1966, Porin urheilukeskus.
Mannerheimin patsas, 1967, Mikkeli.
Hoitavat kädet, 1969, Oulun hautausmaa^[3]
Suomen ilmailun muistomerkki, Merikotka, 1969, Vaasa.^[4]

Sankaripatsaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riihimäki, 1948
Laihia, Sydänveri, 1952, graniitti
Kajaani, 1950, Tulevaisuus, Kajaani Oy:n palveluksessa olleiden sankarivainajien muistoksi
Nurmo, 1951
Toholampi, 1952
Peräseinäjoki, Sotaan lähtö , 1953^[1]
Jämijärvi, Tulevaisuudenusko, 1955
Kemijärvi, Lähtö, 1956
Ranua, Ei kuolema vaan elämä, 1957
Turtola, 1957
Ylistaro, 1957
Ylitornio, 1958^[5]
Karunki, 1958
Mikkelin maaseurakunnan sankarihautausmaa, Velvollisuus, 1959
Nivala, 1960
Imatrankosken hautausmaa, Imatra, Karjalan Itkuvirsi, 1963

^[6]

Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kajaani Osakeyhtiön liikemerkin uusin versio, 1957
Kajaani Osakeyhtiön 50-vuotisjuhlamitali, 1957
Suomen Vakuutustoiminta 1816–1966 -mitali
Vakuutusyhtiö Pohjola 1891–1966 -mitali

Valokuvia teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Vesaisen muistomerkki, 1940, Ii.
Sankarimuistomerkki, 1948, Riihimäki.
Raivaajapatsas, 1949, Urjala.
Katse tulevaisuuteen, Jämijärvi.
Rukoileva äiti, Ylitornion sankaripatsas, 1958.
Santeri Alkion patsas, Laihia, 1958.
Lohdutus, Tervola, 1959.
Sankarimuistomerkki, 1960, Nivala.
Talvi- ja jatkosodan muistomerkki, 1960, Nivala.
Lasinpuhaltaja, 1960, Riihimäki
Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, 1961, Peräseinäjoki, Seinäjoki.
Lasinpuhaltaja-patsaan pienoismalli, 1963, Riihimäki.
Kyösti Kallio, 1962, Helsinki.
Uudisraivaajapatsas, 1963, Halikko, Salo.
Päämajapatsas, 1967, Mikkeli.
Suomen ilmailun muistomerkki, 1969, Vaasa.
Reliefi Ragnar Nordströmin muistomerkissä, 2008, Loviisa.^[7]

Kyösti ja Kaisa Kallion hautamuistomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskuva

Kaisa Kallio

Keskireliefi

Kyösti Kallio

Hautamuistomerkin on suunnitellut Kalevo Kallio, ja se on paljastettu vuonna 1949. Keskellä on isokokoinen reliefi, joka esittää rukoilevaa naista ja kylvävää miestä. Sitä reunustavat Kyösti ja Kaisa Kalliota esittävät reliefit. Sukuhautaan on haudattu presidenttiparin lisäksi Kalervo Kallio ja muita suvun jäseniä. Hauta on reunustettu mustalla muurilla, joka on samaa kiveä kuin taideteoksetkin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kuvataiteilijat-verkkomatrikkeli

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

↑ ^a ^b Peräseinäjoen sankarihautausmaa Seinäjoen seurakunta. Viitattu 3.8.2021.
↑ Järvinen, Seija: Uudisraivaajapatsas sai laatan. Salon Seudun Sanomat, 26.10.2008, s. 7. Salo: Salon Seudun Sanomat Oy.
↑ Hanka, Heikki: Nähtävyyksien Oulu: julkiset veistokset, reliefit, muistomerkit ja monumentit. Oulun taidemuseon julkaisema opas, 1989. Oulu: Kirjapaino Liitto Oy.
↑ Merikotka Vaasan Seudun Matkailu Oy. Arkistoitu 3.8.2017. Viitattu 2.8.2017.
↑ Ylitornion kirkko Ylitornion kunta. Viitattu 5.8.2017.
↑ Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit, s. 278–292. Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1. Espoo: Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4.
↑ Ohvo, Pentti: Nordströmille muistopaasi. Kurkijokelainen, 2008, nro 22, s. 8. Loimaa: Kurkijoki-Säätiö sr. ISSN 0782-5668. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 29.3.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjastovirman henkilögalleria (Arkistoitu – Internet Archive)

[peraseinajhmaa-1] Peräseinäjoen sankarihautausmaa Seinäjoen seurakunta. Viitattu 3.8.2021.

[2] Järvinen, Seija: Uudisraivaajapatsas sai laatan. Salon Seudun Sanomat, 26.10.2008, s. 7. Salo: Salon Seudun Sanomat Oy.

[3] Hanka, Heikki: Nähtävyyksien Oulu: julkiset veistokset, reliefit, muistomerkit ja monumentit. Oulun taidemuseon julkaisema opas, 1989. Oulu: Kirjapaino Liitto Oy.

[4] Merikotka Vaasan Seudun Matkailu Oy. Arkistoitu 3.8.2017. Viitattu 2.8.2017.

[5] Ylitornion kirkko Ylitornion kunta. Viitattu 5.8.2017.

[ssmm-6] Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit, s. 278–292. Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1. Espoo: Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4.

[7] Ohvo, Pentti: Nordströmille muistopaasi. Kurkijokelainen, 2008, nro 22, s. 8. Loimaa: Kurkijoki-Säätiö sr. ISSN 0782-5668. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 29.3.2020.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]