Kalervo Kallio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarlo Marjanen, Kalervo Kallio ja Einari Vuorela vuonna 1944.

Niilo Kalervo Kallio (28. maaliskuuta 1909 Nivala2. marraskuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä. Kalliota on kuvattu kansainvälistyvän ajan kansainväliseksi taiteilijaksi, joka matkusteli tilaustöitä tehden muun muassa Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Afrikassa. Ulkomailla häntä työllistivät muotokuvatilaukset ja kotimaassa suuret muistomerkkihankkeet.

Kallion isä oli presidentti Kyösti Kallio. Kalervo Kallio on Walter Runebergin ohella toinen kuvanveistäjä, joka on tehnyt oman isänsä muistomerkin Helsingissä.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisia veistoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sankaripatsaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallio suunnitteli sankarivainajille muistomerkin myös syntymäkuntaansa Nivalaan. Se paljastettiin 1960.

Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kajaani Osakeyhtiön liikemerkin uusin versio, 1957
  • Kajaani Osakeyhtiön 50-vuotisjuhlamitali, 1957
  • Suomen Vakuutustoiminta 1816–1966 -mitali
  • Vakuutusyhtiö Pohjola 1891–1966 -mitali

Kuvia teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyösti ja Kaisa Kallion hautamuistomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskuva
Kaisa Kallio
Keskireliefi
Kyösti Kallio
Hautamuistomerkin on suunnitellut Kalevo Kallio, ja se on paljastettu vuonna 1949. Keskellä on isokokoinen reliefi, joka esittää rukoilevaa naista ja kylvävää miestä. Sitä reunustavat Kyösti ja Kaisa Kalliota esittävät reliefit. Sukuhautaan on haudattu presidenttiparin lisäksi Kalervo Kallio ja muita suvun jäseniä. Hauta on reunustettu mustalla muurilla, joka on samaa kiveä kuin taideteoksetkin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Järvinen, Seija: Uudisraivaajapatsas sai laatan. Salon Seudun Sanomat, 26.10.2008, s. 7. Salo: Salon Seudun Sanomat Oy.
  2. Hanka, Heikki: Nähtävyyksien Oulu: julkiset veistokset, reliefit, muistomerkit ja monumentit. Oulun taidemuseon julkaisema opas, 1989. Oulu: Kirjapaino Liitto Oy.
  3. Merikotka Vaasan Seudun Matkailu Oy. Viitattu 2.8.2017.
  4. Ylitornion kirkko Ylitornion kunta. Viitattu 5.8.2017.
  5. Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit, s. 278–292. Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1. Espoo: Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]