Samuel Hartman

Samuel Hartman (1606 Helsinki – 11. heinäkuuta 1653 Turku) oli järjestyksessä toinen Turun akatemian kaunopuheisuuden eli latinan professori ja Turun tuomiokirkon musiikin johtaja ja kirkkomuusikko.

Hartmanin vanhemmat olivat Lyypekissä syntynyt kauppias Georgius (Jöran) Hartman ja Katarina Larsintytär ja puoliso vuodesta 1638 Justina Olofintytär. Hartman opiskeli ensin kotona ja sitten Saksassa vuodesta 1623, aluksi kymnaaseissa ja kollegioissa. Vuodesta 1625 hän luki Greifswaldin yliopistossa teologiaa ja lainoppia, joista ei kuitenkaan suorittanut loppututkintoa. Palattuaan Suomeen 1635 Hartman toimi ensin maaherra Broder Andersson Rålambin perheessä kotiopettajana, mutta 1640 hänestä tuli Turun katedraalikoulun rehtori. Hänet vihittiin samana vuonna papiksi. Hartman toimi Turun tuomiokirkon musiikin ohjaajana ja johtajana, soittaen itse lyyraa. Opintojaan Hartman jatkoi Turun akatemiassa, maisterin arvoa varten laati 1643 teoksen De virtutibus homileticis in genere et de veritate in specie eli Sosiaalisista hyveistä yleisesti ja totuudellisuudesta erityisesti. Kaunopuheisuuden professoriksi hän oli ehdolla jo 1644, mutta tuli nimitetyksi virkaan vakinaisesti vasta 1649 Johannes Terseruksen jälkeen, eli ehti toimia professorina neljä vuotta. Vuonna 1650 virkaan yhdistettiin myös runouden opetus. Hartman laati viitisentoista onnittelutekstiä ja hautajaisrunoa sekä Turun akatemian ensimmäiseen promootioon 1643 runopuheen, joka on kadonnut. Samalta vuodelta on säilynyt hänen puheensa Trivialis praeceptor bonus eli Hyvä triviaalikoulun opettaja, pappeinkokouksesta 1651 taas synodaaliväitöskirja De peccato originali eli Perisynnistä. Professuurinsa aikana Hartman ei laatinut yhtään varsinaista akateemista opinnäytettä.

Aiheesta muualla

• Kotivuori, Yrjö: Samuel Hartman. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 2.11.2015.
• Aaltonen-Eloranta, Marja 1994. Samuel Hartman - musicus et poeta. Sukuviesti, no. 2, ss. 4–6.