Filosofisen tiedekunnan promootio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Filosofisen tiedekunnan promootio

Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio on Suomessa vietettävistä promootioista vanhin, ensimmäinen filosofisen tiedekunnan promootio vietettiin Turun kuninkaallisessa akatemiassa vuonna 1643.[1] Filosofisen tiedekunnan promootio on muodostanut pohjan ja mallin monille muille promootioille, koska tiheimmin ja pisimpään vietettynä promootiona se sisältää vuosisatojen saatossa syntyneitä perinteitä ja rituaaleja, joista monet myöhemmät promootiot ovat ottaneet mallia. Filosofisen tiedekunnan promootio on ollut esikuvana Suomen muiden yliopistojen ja korkeakoulujen promootioseremonioille niiden omaksuessa akateemisia perinteitä 1900-luvulla tapahtuneen korkeakouluverkoston laajentumisen myötä.[2] Promootion juuret ovat keskiajan yliopistoissa ja niitä edeltäneissä killoissa ja sääntökunnissa.[3] Ruotsin vallan aikana Turussa promootiot olivat pienempiä, olihan Turku maaseutuyliopisto ja monesti näytteli Uppsalan emoyliopistoon valmistavan laitoksen roolia. Esimerkiksi Turussa ei pidetty alkuvuosien jälkeen laisinkaan korkeampien tiedekuntien promootioita, koska monesti ne pidettiin Uppsalassa, valtakunnan ensimmäisessä ja suurimmassa yliopistossa. Tilanne muuttui Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle, jolloin Ruotsin ja Suomen promootiokulttuurit alkoivat eriytyä. Suomessa nimenomaan filosofisen tiedekunnan promootio juhlana sai suuren merkityksen maan kulttuurielämässä 1800-luvulla, jolloin valtiopäivätoiminnan ollessa seisahduksissa ns. valtioyön aikana, kokosivat promootiot Suomen säätyläistöä ja sukuverkostoja Helsinkiin juhlimaan. Promootioista ja niiden tanssiaisista kehittyi suomalainen vastine muiden maiden hovien debytanttitanssiaisille.[4] Promootio kokosi suuria väkijoukkoja Helsinkiin perheenjäsenten ja sukulaisten saapuessa juhlistamaan promovoitavaa maisteria.[5] Promootioiden aikana suuriruhtinaskunnan hotellit ja ravintolat olivat pulloon asiakkaita ja monet perheet vuokrasivat kotinsa promootiovieraille lähtien itse maaseudulle huviloilleen tai sukulaisten luokse. Varsinaisten promootiojuhlallisuuksien rinnalle kehittyi joukko epävirallisempia juhlia ja tapahtumia, kuten perhekuntien omia illallisia, kihlajaisjuhlia ja esiintyvien taiteilijoiden ja markkinoiden ohjelmaa. Valtiopäivien alettua kokoontua säännöllisesti v. 1863 jälkeen ja Suomen itsenäistymistä seuranneen korkeakouluverkoston kehittyminen ovat vähentäneet filosofisen tiedekunnan ainutlaatuisuutta ja erityisyyttä, mutta filosofisen tiedekunnan promootio on se runko josta muut promootiot ovat versoneet.

Vuosina 1643-1827 promootiot vietettiin Turussa ja vuodesta 1832 alkaen Helsingissä. Alkujaan promootio järjestettiin joka kolmas tai neljäs vuosi[6], vuorotellen Ruotsin valtakunnan muiden yliopistojen, Uppsalan, Tarton ja Lundin kanssa. Ensimmäisessä promootiossa vuonna 1643 promovoitiin 10 maisteria, sillä maisterinarvo haluttiin pitää rajoitettuna ja vain yliopiston konsistorin sen arvoisiksi katsomien ansaitsemana oppiarvona, joka vuoteen 1828 asti oli korkein yliopistollinen oppiarvo itse opetusvirkojen ulkopuolella. Vuonna 1828 keisari Nikolai I hyväksyi yliopistolle uudet statuutit, joissa vanha maisterin ja tohtorin arvo jaettiin kahtia Venäjän yliopistojen mallin mukaisesti erillisiin maisterin ja tohtorin arvoihin. Aikaisemmin maisteriksi promovoidut saivat samalla myös filosofian tohtorin arvon.

Promovoitavien maisterien määrä pysyi kauan pienenä, 50 promovendin raja ylitettiin vasta vuonna 1760 ja 100 hengen raja ylittyi vuonna 1869. Syynä tähän olivat hallitsijoiden ja kanslerien pyrkimykset rajoittaa akateemisten oppiarvojen myöntämistä, jotta niitä annettaisiin vain ne ansaitseville ja estettäisiin liiallista kilpailua työmarkkinoilla sekä ehkäistäisiin oppiarvojen inflaatiota. 1970-luvulla promootioiden osallistuja määrät laskivat alle 200 hengen johtuen akateemisten perinteiden ja rituaalien osakseen saamasta kovasta kritiikistä ja osallistujien pelosta, että promootiokulkuetta kivitettäisiin matkalla yliopiston päärakennuksesta Tuomiokirkkoon. Kuitenkin vuonna 1982 akateemisten perinteiden yleisen restauraation hengessä myös promootion osallistujamäärä lähti uuteen nousuun saavuttaen ennätyksensä vuonna 2014.

Filosofisen tiedekunnan promootion henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promoottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ruotsiksi promotor, latinaksi Promotor et Brabeuta

Promoottori on yliopiston professori, jonka tiedekunta on valinnut antamaan maisterin ja tohtorin arvot tutkintonsa suorittaneille promovoitaville eli promovendeille. Promoottori on promootion järjestävän tiedekunnan vanhin virassa oleva professori, jonka tulisi itse olla aikoinaan promootiossa promovoitu, jotta hän voi siirtää edelleen saamansa akateemisen oppiarvon. Toisinaan jos promoottori ei ollut ennestään promovoitu, saatettiin järjestää ennen promootio yliopistolla promoottorin promovointi, missä toisen tiedekunnan promovoitu professori promovoi tulevan promoottorin. Nykyisin promoottori promovoi itse itsensä asettaessaan laakeriseppeleen tai tohtorinhatun päähänsä promootion aluksi ja lausumalla latinaksi tähän liittyvät lauseet. Alkujaan promoottorin virka kiersi filosofisen tiedekunnan professorien keskuudessa, alkaen virkaiältään vanhimmasta. Professorien määrän lisääntyessä promoottoriksi valittiin tiedekunnan kokouksessa virkaiältään vanhin professori. Mikäli valittu promoottori koki tilanteensa huonoksi oman työtilanteensa tai terveydentilansa takia, saattoi tiedekunta valita hänelle varapromoottorin, joka astui varsinaisen promoottorin sijaan suorittamaan juhlamenot.

Kun vanha filosofinen tiedekunta jaettiin kahtia vuoden 1852 statuuteilla, valitsi kumpikin uusista tiedekunnista itselleen oman promoottorin, omat primus- ja ultimusmaisterit jne. Kun tiedekunnat yhdistettiin uudestaan, tuli tavaksi että promoottori on vuorotellen historiallis-kielitieteellisen tai Fyysis-matemaattisen osaston virkaiältään vanhin professori. Kun filosofisen tiedekuntaan kuuluvien nykyisten tiedekuntien määrä on kasvanut, on promoottorin viran kierto samalla laajentunut. Nykyisin filosofisen tiedekunnan promootioon ja siten perinteiseen filosofiseen tiedekuntaan kuuluvat Helsingin yliopistossa humanistinen, matemaattis-luonnontieteellinen, farmasian, kasvatustieteellinen ja bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta.

Promoottori seppelöi maisterit ja koskettaa omalla sormussormellaan promovendin maisterinsormusta, siirtäen täten oikeuden maisterinarvoon ja sen symboleihin uudelle maisterille. Vastaavasti tohtorien promovoinnissa promoottori ojentaa miekan tohtoripromovendille ja asettaa tohtorinhatun tämän päähän.

Promoottorin roolina on muutoin olla läsnä promootion juhlallisuuksissa sekä pitää puheita sen eri vaiheissa. Promoottori myös johtaa promovendit aktin alussa kulkueena yliopiston juhlasaliin sekä myöhemmin salista ulos Tuomiokirkkoon juhlajumalanpalvelukseen.

Promootiotanssiaisten virallinen ohjelma päättyy, kun promoottori poistuu seuralaisensa kanssa Vanhalta ylioppilastalolta tohtorien muodostamaa miekkakujaa pitkin. Traditioksi on muodostunut, että tämän virallisen poistumisensa jälkeen promoottori yleensä liittyy mukaan yökulkueeseen naamioituneena eli incognito.

1800-luvulla tohtorit järjestivät promootion jälkeen erillisen promoottorin päivälliset eli karonkan, mutta 1900-luvun lopulle tultaessa tämä sulautui yhteen aikaisemman gratistin karonkan kanssa yhteisiksi promootiotoimikunnan kaatajaisiksi. Kehityskulku kuvastaa hyvin, miten promoottori on ajan kuluessa tullut aikaisempaa tiiviimmin mukaan osaksi promootiotoimikuntaa ja sen työtä promootion valmisteluissa muiden officianttien kanssa.

Yliairut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ruotsiksi övermarskalk, latinaksi Summus designator.

Yliairut on yliopiston dosentti, jonka promootion järjestämisestä päättävä dekaanien kokous valitsee filosofisen tiedekunnan piiristä. Yliairut nimensä mukaisesti toimii osakunnista ja tiedekuntajärjestöistä kutsuttujen airuiden johtajana ja ohjaajana. Hänen tehtävänään on varmistaa, että oikeat airutparit ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja että airuet saavat tarvittavan koulutuksen ja ohjeistuksen. Yliairut on yksi promootion officianteista, eli tiedekunnan nimeämistä virkailijoista. Muiden officianttien lailla myös yliairut osallistuu promootiotoimikunnan työhön promootion järjestämiseksi.

Yliairuen velvollisuudet ja vastuut päättyvät promootiotanssiaisissa promoottorin poistuttua miekkakujaa pitkin. Tämän jälkeen airuet huutavat "Barabbas on irti!" ja heittävät airutnauhansa yliairuen päälle, merkiksi siitä että protokollaan sidottu juhlaosuus on päättynyt ja vapaamuotoisempi juhlinta voi alkaa. Tapana on, että yliairut pyykkää tai pesettää airutnauhat ja jakaa ne takaisin airuille myöhemmin pidettävässä airutkaronkassa.

Juhlamenojen ohjaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ruotsiksi ceremonimästare, latinaksi Caerimoniis praeerit.

Juhlamenojen ohjaaja on yliopiston professori, jonka dekaanien kokous valitsee Filosofisen tiedekunnan piiristä. Juhlamenojen ohjaaja yksi tiedekunnan valitsemista officianteista eli promootion virkailijoista. Ohjaaja osallistuu muiden officianttien lailla promootiotoimikunnan työskentelyyn promootion järjestämiseksi. Juhlamenojen ohjaaja vastaa etenkin promootioaktin ja sen jälkeisen kulkueen järjestelyistä, ja johtaa juhlakulkueita yhdessä yliairuen kanssa.

Juhlamenojen ohjaajan nimitti alkujaan vuodesta 1869 promootion järjestelyistä vastaava promootiotoimikunta, eli promovendit itse valitsivat juhlamenojen ohjaajan. 1900-luvun alkuun tultaessa tämä valinta siirtyi toimikunnalta tiedekunnalle ja tavaksi vakiintui, että juhlamenojen ohjaaja on professori tai apulaisprofessori. Juhlamenojen ohjaajan roolin esikuvana olivat vuonna 1863 alkaneet valtiopäivät, joilla maamarsalkka toimi vastaavassa roolissa.

Airut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ruotsiksi marskalk, lat. designator

Promootiotoimikunta kutsuu Helsingin yliopiston osakunnista ja Filosofisen tiedekunnan tiedekuntajärjestöistä kustakin 2 airutta, jotka yhdessä muodostavat airutparin. Airuet ovat vielä opiskelevia ylioppilaita, ja he kantavat promootion eri tapahtumissa oman järjestönsä väreissä olevia airutnauhoja. Puheenpitäjien puheiden aikana airuet seisovat kunniavartiossa puhujanpöntön tai puhujan vierellä. Puhujat valitsevat itselleen lähimmän airutparin joko oman kotimaakuntansa taikka oman oppialansa mukaan. Airuet neuvovat ja opastavat promootion osallistujia, esiintyjiä sekä ylipäätänsä ovat promootiotoimikunnan apuna itse tapahtumien aikana kantamassa tavaroita ja ohjailemassa väkijoukkoja. Airuet kouluttaa ja heitä johtaa dekaanien kokouksen valitsema yliairut, joka on yliopiston dosentti. Airuiden virallinen osuus päättyy promootiotanssiaisissa promoottorin poistuttua miekkakujaa pitkin, minkä jälkeen airuet huudahtavat "Barabbas on irti!" ja heittävät airutnauhansa yliairuen päälle. Yliairut kantaa loppuyön airutnauhoja ja hän huolehti niiden pesusta tapahtuman jälkeen. Yliairut jakaa airutnauhat takaisin airuille myöhemmin pidettävässä airutkaronkassa.

Airutkaronkassa promootiotoimikunta kiittää airuita heidän työstään promootion hyväksi ja samalla yliairut jakaa airutnauhat takaisin airuille. Airuet ovat promootion jatkuvuuden kannalta sikäli merkittävässä roolissa, että heistä moni päätyy aikanaan oman valmistumisensa koittaessa seuraavaan promootiotoimikuntaan mukaan järjestämään promootiota. Airuena olo antaa mahdollisuuden nähdä ja osallistua tapahtumaan sekä saada tuntumaa sen järjestämisestä ja kaikista pienistä osa-alueista, joista kokonaisuus koostuu.

Osakuntien ja tiedekuntajärjestöjen airuiden lisäksi promootiotoimikunta kutsuu yhden Suomen lipun airutparin Floran päivää varten vapaavalintaisesta järjestöstä. Hyvin usein jokin jo kutsutuista airutpareista toimii Floran päivänä Suomen lipun airuena, jos heidän värejään ei tarvita muissa kyseisen päivän osa-alueissa.

Juhlasaarnaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsiksi festpredikant, lat. praedicator festii

Promootioaktin jälkeen pidetään ekumeeninen kiitosjumalanpalvelus Helsingin Tuomiokirkossa, jonne promootiokansa siirtyy akateemisena juhlakulkueena Yliopiston juhlasalista promootioaktin päätyttyä. Kulkuetta varten Unioninkadulle levitetään punainen matto ja katu suljetaan liikenteeltä. Kulkuetta säestävät Tuomiokirkon kellot ja kulkuetta ovat tervetulleita katsomaan niin promovoitujen omaiset kuin kaupunkilaiset yleensäkin. Ekumeenisessa kiitosjumalanpalveluksessa saarnan pitää promootiotoimikunnan kutsuma juhlasaarnaaja, joka on yleensä evankelisluterilaisen kirkon piispa, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan professori tai muuten lähellä yliopistoa oleva pappisvihkimyksen saanut henkilö. Jumalanpalveluksen saarna julkaistaan promootion muistokirjassa ja juhlasaarnaaja osallistuu myöhemmin illalla järjestettäville promootiopäivällisille. Juhlasaarnaaja ja liturgi edustavat evankelisluterilaista kirkkoa ja promootiotoimikunta kutsuu kiitosjumalanpalvelukseen edustajat myös Helsingin ortodoksisesta ja katolisesta seurakunnasta, sekä vaihtelevasti jonkin neljännen kirkkokunnan edustajan.

Gratisti/Gratista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gratistin nimitys tulee ilmaista tarkoittavasta latinan gratis-sanasta. Gratisti on maskuliinimuoto, ja vastaava feminiinimuoto on gratista. Gratisti oli aluksi ultimuksena eli viimeisenä promovoitavan promovendin nimitys. Gratistiksi valittiin alkujaan promovendien vähävaraisin, joka vapautettiin osallistumisesta promootion kustannuksiin. Vastineeksi ilmaisesta osallistumisesta gratistin tehtävänä oli järjestää koko promootio kaikkine osatapahtumineen ja huolehtia järjestelyistä muiden puolesta. Muut promovendit maksoivat kollektiivisesti promootion kustannukset, eritoten päivälliset, tanssiaiset ja muun ohjeisohjelman. 1700-luvulla ultimusta kutsuttiinkin usein gratistiksi. Vuonna 1819 ultimuksen kunniasija erotettiin gratistista erilliseksi rooliksi promootiossa, jolloin gratistista kehittyi yhä selkeämmin promootion järjestelyistä vastaavien henkilöiden johtaja. Alkujaan ultimus-gratistin nimitti yliopiston konsistori tai filosofisen tiedekunnan istunto, mutta ultimuksen sijan tultua erotetuksi gratistista, muodostui tavaksi että promootiotoimikunta valitsee gratistin äänestämällä halukkaista henkilöistä ensimmäisessä kokouksessaan, jossa toimikunta järjestäytyy. Vastaavasti ultimuksen nimeää yhä filosofisen tiedekunnan kokous.

Gratisti puhuu monissa promootion tilaisuuksissa ja gratisti on yksi tanssiaisissa kunniakannettavista henkilöistä. Gratisti saa tanssiaisissa kiitokseksi ja muistoksi promootion järjestelyiden johtamisesta kellon. Alkujaan kello on ollut hieman hirtehinen vitsi, jolla on piruiltu gratistin tarpeeseen olla itse ajoissa paikalla ja saada myös osallistujat olemaan ajoissa oikeassa paikassa. Gratistin on oltava maisteripromovendi, joka promovoituu itse kyseisessä promootiossa.

Promootiorunoilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ruotsiksi promotionskald, latinaksi poeta promotionis

Renessanssin humanismin ihanteisiin kuului runoilu ja ennen kaikkea latinankielisen runouden tuottamisen hallitseminen. Latina oli keskiajan ja uuden ajan oppineiden yhteinen kieli, jolla tiedettä tehtiin ja viestittiin. Aluksi ei erityistä promootiorunoa tilattu ulkopuolisilta, vaan promootioaktin lopuksi primus tai ultimus lausui kirjoittamansa latinankielisen runon, jossa kiitettiin kaikkia huomioitavia tahoja. Näiden runojen lisäksi promootioissa promovoitavien maisterien ystävät, opettajat ja sukulaiset kirjoittivat latinankielisiä onnittelurunoja eli gratulaatioita, jotka julkaistiin erikseen. Painokulujen säästämiseksi gratulaatiot kirjoitettiin usein useammalle samassa promootiossa promovoitavalle maisterille ja eri onnentoivottajien kirjoittamat gratulaatiot koottiin samaan vihkoseen. Monesti samasta osakunnasta olevien maisterien osakuntatoverit kirjoittivat ystävilleen gratulaatiot ja osakunta julkaisi ne vihkosena. Osakunnan ohella myös samassa kortteerissa asuvat ylioppilaat monesti huomioivat toveriensa saavutuksen gratulaatiovihkosella. Gratulaatioissa monesti käytettiin muitakin kieliä kuin latinaa, esim. klassista kreikkaa, ruotsia, saksaa, hepreaa, ranskaa, englantia, hollantia, italiaa ja suomea. Promootiorunot irtaantuivat aikaa myöten primuksen ja ultimuksen kunniasijasta, kun eri henkilöiden latinan ja runoilun taidoissa oli huomattaviakin eroja. Runoilu alkoi siirtyä akatemian runouden ja kaunopuheisuuden professoreille ja heiltä yleisesti taitaviksi kynänkäyttäjiksi tiedetyille sanasepoille. 1700-luvulle tultaessa latina alkoi menettää valta-asemaansa promootiossa ja puheet sekä runot muuttuivat ruotsinkielisiksi, mikä mahdollisti aiempaa laajemman valikoiman mahdollisia runoilijoita. Vuosisadan lopulle tultaessa promootiorunoilija oli vakiintunut yhdeksi promootion rooliksi ja henkilöksi. Runojen ja puheiden muuttuminen ruotsinkielisiksi myös helpotti yleisönä istuvien nuorten naisten ja sukulaisten seremonian seuraamista sekä yleistä viihtymistä, vaikkakin latina on säilynyt 2000-luvulle asti itse aktin kielenä. Promootiorunoilijan ja erityisen yhden promootiorunon aseman vahvistuminen syrjäytti aikaa myöten gratulaatiot kokonaan. 1800-luvun lopulla nouseva suomen kieli teki tiensä myös promootioon ja 1869 August Ahlqvist kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen promootiorunon. Tämän jälkeen promootiorunon kielestä käytiin monesti kiivastakin kielipoliittista vääntöä fennomaanien ja svekomaanien välisen kieliriidan tiimellyksessä, kunnes 1930-luvulla vihdoin vakiintui tavaksi tilata kaksi runoa, yksi suomenkielinen ja yksi ruotsinkielinen. 2000-luvulla runoissa on alettu vaihtelevasti kierrättää aiempien promootioiden runoja uusintaesityksinä ja v. 2022 promootiossa esitettiin vain yksi runo, latinankielinen runo ensimmäisestä promootiosta vuodelta 1643. Alkujaan promootioruno lausuttiin aktin lopussa, mutta tilausrunojen tultua tavaksi runo alettiin jakamaan yleisölle painettuna vihkosena itse aktin aikana. Sittemmin runo on siirtynyt lausuttavaksi aktin jälkeisille promootiopäivällisille ja runot painetaan promootion muistokirjaan.

Primusmaisteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ruotsiksi primusmagister, lat. Magister primus

Kun keskiajalla promootio oli pidetty jokaiselle maisterin arvoon nousevalle erikseen, uudelle ajalle tultaessa valmistuvien määrien kasvaessa tuli tavaksi promovoida isompi joukko valmistuvia maistereita yhdessä ja samassa seremoniassa. Tällä tavoin juhlallisuuksien kustannukset oli mahdollista jakaa usean valmistuvan promovendin kesken, koska tähän aikaan promovendit kustansivat koko juhlan. Ruotsin yliopistoissa kuninkaat pyrkivät rajoittamaan myönnettävien maisterinarvojen lukumäärää yliopistojen statuuttien ja kanslerien myöntämien lupien kautta, jottei tämä korkea akateeminen oppiarvo kokisi inflaatiota ja jotta jokaiselle valmistuvalle maisterille riittäisi uuden arvonsa tasoinen työpaikka. 1600-luvulla statuuteissa säädettiin kerralla promovoitavien maisterien lukumääräksi enintään 12. Maisterin arvoon vihittäviksi yliopiston konsistorin tuli valita opinnoissaan hyvin menestyneitä, lahjakkaita, ahkeria ja nuhteettomasti käyttäytyviä kandidaatteja. Liian huonoilla tiedoilla ja taidoilla varustettujen promovendien tuli jäädä yliopistoon vielä jatkamaan opintojaan, ja toisinaan konsistori tai kansleri epäsivät promootio-oikeuden leväperäistä elämää viettäneiltä kandidaateilta. Merkittäväksi tekijäksi promovendiksi pääsyyn muodostuivat arvosanat, ja alkuun filosofisen tiedekunnan dekaani, myöhemmin promoottori, järjesti promovoitavat heidän arvosanojensa mukaan jonoksi saamaan arvonmerkkinsä kukin vuorollaan. Ensimmäinen kunniasija oli latinaksi locus primus, mistä tuli tavaksi kutsua ensimmäisenä promovoitavaa maisterien ensimmäiseksi eli primukseksi.

Jo 1600-luvun lopulla maisterien järjestäminen arvosanan mukaan aiheutti niin paljon mielipahaa ja tunnemyrskyjä yliopistossa, että Uppsalan yliopisto päätti luopua tästä tavasta ja promovendit järjestettiin primuksen ja ultimuksen välille sattuman varaisesti. Sittemmin 1700-luvulla vakiintui tavaksi järjestää promovoitavat osakunnittain ja osakunnan sisällä sukunimen mukaan aakkosjärjestykseen. Nykyisin sukunimen mukainen aakkosjärjestys on käytössä. Poikkeuksina ovat ne tapaukset, missä maisteripromovendi on erityisestä syystä sijoitettu istumaan eturiviin pitkän seisomisen välttämiseksi. Tarvittaessa promoottori laskeutuu Parnassolta promovoimaan tällaiset promovendit heidän istumapaikallaan ennen ultimuksen promovoimista.

Primusmaisterin tehtäväksi vakiintui vastata promovendien puolesta tiedekunnan edustajan esittämään maisterikysymykseen, jolla viimeisen kerran tiedekunnan edustama oppineiden maisterien yhteisö testaa joukkoonsa pyrkivien promovendien tietämystä. Primuksen vastauksen jälkeen tiedekunnan edustaja hyväksyy vastauksen ja itse promootio voi alkaa. Yleensä kysymyksen esittää primusmaisterin gradun ohjaajana ollut tiedekunnan professori, apulaisprofessori tai dosentti ja kysymyksen esittäjä on käynyt primusmaisterin kanssa etukäteen läpi kysymyksen ja sen vastauksen, jotta kumpikin on kelvollinen ja samalla tulee esitellyksi koko yleisölle kyseisen tieteellisen työn ydin ajatus. Tapana on, että maisterikysymys on muotoiltu siten, että sen vastaus lyhykäisyydessään on kyllä.

Ultimusmaisteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ruotsiksi ultimusmagister, latinaksi Magister ultimus

Kun primus on ensimmäisellä kunniasijalla eli ensimmäisenä, on ultimus toisella kunniasijalla eli promovoitavien viimeisenä. Latinaksi ultimus tarkoittaa viimeistä tai kauimmaista. Alkujaan ultimukseksi valittiin arvosanaltaan toiseksi paras. Ultimuksen tehtäväksi muodostui vastata promootion järjestelyistä, ja tätä kautta muodostui jo 1600-luvulla tavaksi valita ultimukseksi vähävaraisin promovendi, jonka osallistumisen muut promovendit kustansivat vastineeksi tämän promootion järjestämisessä tekemästä työstä. Monesti ultimuksesta käytetään tänä aikana nimitystä gratisti. Ultimuksen tehtävänä on promovoinnin lopuksi pitää kiitospuhe yleisölle. Alkujaan tämä puhe oli latinaksi ja runomuotoinen, missä ultimus kiitti arvojärjestyksessä kaikkia asianmukaisia mahtihenkilöitä ja tahoja. Ultimuksen puhe muuttui aikaa myöten proosaksi ja kielikin vaihtui latinasta ruotsiksi. 1700-luvulle tultaessa puheen kohteeksi vaihtuivat juhlasalissa oleva yleisö ja ennen kaikkea promovoitavien maisterien naisseuralaiset lehterillä. Ultimuksen ja gratistin tehtävät erotettiin toisistaan Suomessa vuonna 1819, kun vuonna 1815 oli noussut skandaali ja paheksunta siitä että ultimus-gratistiksi oli asetettu henkilö, joka varakkuutensa taikka arvosanojensa puolesta ei olisi ollut paikkaan oikeutettu, vaan hänet korotettiin tälle sijalle siksi että hän oli sukua arkkipiispalle. Kun myös tohtoreita alettiin promovoida filosofisen tiedekunnan promootioissa vuonna 1840, tuli myös ultimustohtorin kunniasija promootioon. Pitkään sekä ultimusmaisteri että ultimustohtori pitivät kiitospuheen promootioaktin lopuksi. Promovoitavien määrän kasvaessa ultimustohtorin puheenvuoro siirrettiin pois promootioaktin ohjelmasta ajan säästämiseksi. Ultimusmaisterin puheen aihekin vaihtui yleisestä yleisön kiittämisestä isänmaallisempiin aiheisiin Suomen itsenäistymisen jälkeen, ja puhe on useimmiten ollut suunnattu isänmaalle tai Suomelle.

1600-luvulla ultimusta edeltävän penultimuksen (lat. toiseksi viimeinen) paikka muodostui epähalutuksi ja vältellyksi paikaksi promovoitavien järjestyksessä. Kun promovendit järjestettiin arvosanansa mukaiseen järjestykseen primuksen ja ultimuksen ollessa parhaiten menestyneitä, tarkoitti penultimuksen paikka sitä että tämä henkilö oli saanut huonoimmat arvosanat. Promootioaktin kulkueessa ja promovointijärjestyksessä tämä paikka jonossa sitten paljasti henkilön huonon menestyksen suhteessa muihin promovoitaviin koko yleisölle. Uppsalassa tämä johti lopulta siihen, että erään penultimuksen paikalle joutuneen promovendin kihlattu purki kihlauksen nähtyään sulhaskandidaattinsa olevan huonointen menestynyt promovendi ja tästä masentunut maisteri päätyi tekemään itsemurhan. Tapaus aiheutti myrskyisän keskustelun tiedekunnassa ja seuraavassa promootiossa promovoitavien järjestys arvottiin ja kehitettiin monimutkainen ympyrässä kiertävä kulkusuunta promovendeille jottei kukaan selkeästi olisi toista enemmän ensimmäisenä tai viimeisenä primuksen ja ultimuksen välillä.

Primustohtori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ruotsiksi primusdoktor, latinaksi Doctor primus

Yliopiston uudet statuutit vuonna 1828 jakoivat vanhan maisterin ja tohtorin (lat. magister ac doctor philosophiae) arvon kahtia erillisiksi maisterin ja tohtorin arvoiksi, joista tohtorin arvo oli samantasoinen kuin vanhojen professionaalitiedekuntien (teologinen, oikeustieteellinen ja lääketieteellinen) tohtorinarvot. Filosofisen tiedekunnan promootioissa alettiin nyt promovoimaan maistereita sekä tohtoreita, mutta kesti aina vuoteen 1840 ennen kuin ensimmäiset tohtorit olivat väitelleet ja valmistuneet lisensiaateiksi, jotta heitä voitiin promovoida. Pitkin 1800-lukua tapahtui useamman kerran, että sama promovendi promovoitiin samalla kertaa sekä maisteriksi että tohtoriksi, tai että joissakin promootioissa ei promovoitu ollenkaan tohtoreita koska lisensiaatteja ei ollut ehtinyt valmistua tällä välin. Maisterien kunniasijojen vastineeksi tohtoripromootioon syntyivät myös primustohtorin ja ultimustohtorin sijat ja roolit, ja he yhtä lailla ovat tohtorien kulkueen ensimmäinen ja viimeinen. Primustohtori vastaa tiedekunnan edustajan esittämään tohtorikysymykseen ennen kuin tohtorien promovointi voidaan aloittaa.

Ultimustohtori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ruotsiksi ultimusdoktor, latinaksi Doctor ultimus

Ultimustohtori on tohtorien kulkueen viimeisenä kulkeva tohtori, jolla on toinen kunniasija tohtorien joukossa (locum secundus). Aiemmin ultimustohtori piti tohtorien kiitospuheen aktin päätteeksi, mutta promootioiden osallistujamäärien kasvettua ja seremonian keston pidennyttyä, on ultimustohtorin puhe siirretty aktista miekanhiojaisiin.

Yleinen seppeleensitoja(tar)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsiksi Allmänna kransbinderskan/Allmänna kransbindare, lat. virgo clarissima/iuvens clarissimus

Kun yliopisto siirrettiin Turusta kaupungin tuhonneen tulipalon jälkeen suuriruhtinaskunnan uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin, muuttuivat monet akateemiset perinteet yliopistoyhteisön kohdatessa kenraalikuvernöörin ja senaatin sekä Kaivopuiston kylpylän aatelisten vieraiden kautta Pietarin keisarihovin kulttuurielämän. Ensimmäisessä Helsingissä pidetyssä promootiossa maisteripromovendit kutsuivat varapromoottori J.H. Avellanin tyttären Ida Avellanin yleiseksi seppeleensitojattareksi ja promootiojuhlallisuuksien kevään kuningattareksi. Yleisen seppeleensitojattaren valinnalla promovendit halusivat osoittaa arvostustaan professori Avellanille, joka huonon terveytensä tähden ei pystynytkään toimimaan promoottorina ja hänen sijastaan kunniatehtävää hoiti oppihistorian professori Fredrik Wilhelm Pipping. Yleisen seppeleensitojattaren rooli oli osa laajempaa aikakauden eurooppalaista kulttuurivirtausta, missä tanssiaisille valittiin kuningatar ja toisinaan myös kuningas toimimaan tilaisuuden seremoniallisena emäntä tai isäntänä, sekä huomionosoitusten kohteena. Yleisen seppeleensitojattaren ja ennen kaikkea hänen vanhempiensa tehtäväksi tuli vailla omaa seuralaista olevien maisterien seppeleiden sitominen.[3] Maisteripromovendien määrän lisääntyessä yleinen seppeleensitojatar kutsui ystäviään ja sukulaisiin apuun. Vuoden 1894 promootiossa seppeleiden määrä oli jo niin suuri, että rouva Saelan kutsui apuun Lapinlahden mielisairaalan emännöitsijän Wilhelmina Jenkelin, joka sittemmin toimi seppeleensidontamestarina useassa promootiossa ja hänen tyttärensä Elin Rieks jatkoi tässä tehtävässä vielä sotien välisenä aikana. Alkujaan epävirallisista seppeleensitomisilloista ennen promootioaktia kehittyi lopulta formaalimpi seppeleensitojaisillallinen, jonka isäntänä/emäntänä on yleisen seppeleensitojan vanhempi. Alkujaan illalliset pidettiin kyseisen henkilön kotona, nykyisin promootiotoimikunta hoitaa illallisten järjestelyt ja ne pidetään ravintolassa.

Yleinen seppeleensitojatar valitaan ylioppilaskunnan vanhana kevätjuhlapäivänä Floran päivänä 13. toukokuuta, jolloin maisteripromovendien kokous latinaksi pidetyin puheenvuoroin valitsee yleisen seppeleensitojan kevään kuningattareksi[3] ja lähtee Suomen lipun johdattamana kosimaan tätä kyseiseen tehtävään. Aiemmin kosinta tapahtui seppeleensitojan kotona, nykyisin promootiotoimikunta ja seppeleensitojan vanhemmat varaavat sopivan lähellä sijaitsevan tarpeeksi ison juhlatilan kosintaa ja siihen liittyviä puheenvuoroja varten. Kun kosintaan on suostuttu, esittelee gratisti yleisen seppeleensitojan kaikille promovendeille paikassa jonne nämä kaikki mahtuvat kokoontumaan. Esittelyn jälkeen on ohjelmassa siirtyminen kulkueena Suomen lipun johdolla Kumtähden kentälle, missä Maamme-laulun muistomerkillä on ohjelmassa lisää puheita ja seppeleensitojien esittelyä uudestaan kaikelle kansalle. Kumtähden kentän seremonian jälkeen promovendit siirtyvät Floran päivän lounaalle promootiotoimikunnan varaamaan ravintolaan, missä yleisen seppeleensitojan vanhempi pitää puheen ja yleiselle seppeleensitojalle pidetään lisää puheita.

Yleinen seppeleensitoja valvoo seppeleiden sitomista, sekä ohjeistaa ja opastaa maisteripromovendien aveceina olevia seppelensitojia seppeleiden valmistamisessa.[3] Yleinen seppeleensitoja saa tähän koulutuksen edellisiltä yleisiltä seppeleensitojilta edeltävissä esiseppeleensitojaisissa. Esiseppeleensitojaisissa seppeleiden valmistus jo alkaa, ja silloin seppeleensä tekevät ne, jotka tietävät ettei he itse tai heidän avecinsa pysty osallistumaan seppeleensitojaisiin itse seppeleensitojaispäivänä. Tällöin myös yleinen seppeleensitoja, aiempien promootioiden yleiset seppeleensitojat ja promootiotoimikunta valmistavat seppeleitä niille jotka eivät pysty osallistumaan seppeleensitojaisiin missään vaiheessa, sekä ylimääräisiä varaseppeleitä varuiksi aktipäivää varten. Yleinen seppeleensitoja sitoo promoottorin laakeriseppeleen joko esiseppeleensitojaisissa tai seppeleensitojaisissa.

Seppeleensitojaisissa yleisen seppeleensitojan tehtävä opastajana ja auttajana jatkuu. Kiitokseksi tehtävänsä hyvästä hoitamisesta yleinen seppeleensitoja saa promootiotoimikunnan hankkiman korun seppeleensitojaisillallisilla gratistin luovuttamana. Promootioaktissa yleinen seppeleensitoja johtaa seppeleensitojien kulkuetta päivän aikana kukkakimppu kädessään. Promootioretkellä yleinen seppeleensitoja on monesti pitänyt halutessaan oman puheensa promovendeille. Promootiotanssiaisissa maisteripromovendit kunniakantavat kukkaseppeleellä kruunattua yleistä seppeleensitojaa yliopiston kantotuolissa ympäri tanssiaissalia.

Promootion jälkeen yleinen seppeleensitoja saa aina kutsun jokaiseen seuraavaan promootioon vanhana seppeleensitojana kuolemaansa saakka.

Seppeleensitoja(tar)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsiksi kransbindare, kransbinderskan, latinaksi nectendarina, nectendarinus

Jo 1600-luvulla promovoitavien maisterien mielitietyt ja kihlatut osallistuivat yleisönä promootioaktiin seuraten juhlasalin lehteriltä miesystäviensä tai sulhastensa promovoimista. Tavaksi tuli, että promovendit järjestivät airuita lehterille tarjoilemaan virvokkeita ja karamelleja näille erityisille neideille. Tarjoilut vaihtelivat vuosien saatossa, 1700-luvulla tarjoiltiin liköörejä kaikille omaisille, 1800-luvulla tarjoilut olivat muuttuneet konvehdeiksi. Konvehtien menekki oli niin suurta, että säästötoimenpiteenä vuoden 1886 promootion toimikunta päätti lopettaa niiden tarjoilun kulujen karsimiseksi.[7] Promootioaktista seuralaiset tulivat omaisten mukana akateemisen kulkueen perässä tuomiokirkkoon juhlajumalanpalvelukseen. Tämän jälkeen seuralaiset joutuivat odottelemaan omillaan, koska jumalanpalveluksen jälkeinen promootiopäivällinen oli vain yliopiston jäsenille. Päivällisten jälkeisiin tanssiaisiin promovendit hakivat seuralaisensa, ja pian tavaksi tuli tehdä tämä vuokravossikalla, myöhemmin komeilla taksiautoilla. Seuralaiset hoitivat maisterien seppeleiden sitomisen jo 1700-luvulla, jolloin oikeista laakerinlehdistä tehdyt seppeleet tulivat mahdollisiksi Suomessa kiitos kasvihuoneiden. Käsityöt katsottiin naisille kuuluviksi ja samalla vastuu maisterinsa seppeleen valmistamisesta korosti promootion, ja promovendin seuralaisen valinnan merkitystä, mikä tällä aikakaudella usein oli esiaste kihlaukselle. Kun Suomessa vuonna 1832 aloitettiin yleisen seppeleensitojan valitseminen, tuli aiemmin tapana elänyt osa-alue näkyvämmäksi ja tarkemmin formuloiduksi promootion osa-alueeksi. Samalla maisterien seuralaisten nimitykseksi vakiintui seppeleensitoja.

Riemumaisterin seppeleensitojaa kutsutaan riemuseppeleensitojaksi, jos tämä on sama henkilö kuin se, joka sitoi kyseisen maisterin seppeleen 50-vuotta aiemmin.

Miekanhioja(tar)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun maisterien seuralaisia kutsutaan seppelensitojiksi heidän tärkeän valmistelutehtävänsä takia, on tohtorien seuralaisia alettu kutsumaan miekanhiojiksi. Kun maisterit ovat seppeleensitojaisillallisilla, niin samaan aikaan tohtoripromovendeilla on miekanhiojaisillallinen. Miekanhiojaisten ohjelmaan kuuluu muutaman tohtoroituvan henkilön miekkojen symbolinen hiominen paikalle tuodulla tahkolla ja voiteluaineena käytetään kuohuviiniä. Miekanhiojan tehtävänä on pyörittää tahkoa.[3] Yleensä hiottavat miekat ovat yksi nuorelta tohtorinarvonsa saavalta tohtoripromovendilta, usein joko primus- tai ultimustohtori, yksi riemutohtorilta, yksi kunniatohtorilta ja yksi tiedekunnan dekaanilta, yleensä virkaiältään vanhimman dekaanin miekka. Kyseiset miekat tuodaan aktiharjoituksesta miekanhiojaisiin ja miekanhiojaisillallisten jälkeen miekat täytyy viedä takaisin yliopistolle oikeille paikoilleen odottamaan promootioaktia.

Promovendi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mukailu latinan kielen sanasta promovendus, eteenpäin siirrettävä. Tarkoittaa henkilöä joka tullaan promovoimaan seuraavassa promootiossa, ts. eteenpäin siirtämistä odottava. Käytetään yleisnimityksenä maistereista ja tohtoreista, jotka ovat ilmoittautuneet promootioon. Toisinaan saatetaan tehdä erittelyä täsmentämällä termiä lisäämällä alkuun kumpaan promovoitavien ryhmään kuuluvasta puhutaan, maisteripromovendi tai tohtoripromovendi. Promovendi kattaa terminä myös riemumaisterit ja riemutohtorit, mutta useammin heistä puhuttaessa käytetään yleisilmaisua riemut.

Promootiotoimikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promovendien määrän kasvaessa gratistin avuksi alettiin valitsemaan 1900-luvulla promootiotoimikunta, joka auttaa gratistia promootion järjestämisessä. Gratistin tehtävä on muotoutunut enemmänkin toimikunnan johtajaksi ja vetäjäksi, ja toimikuntalaiset vastaavat kukin oman osa-alueensa ja osatapahtumansa hoitumisesta. Toimikunta muodostetaan edellisen toimikunnan koolle kutsumassa kokouksessa, jossa äänestämällä valitaan seuraavan promootion gratisti ja yleensä jo saman tien hänelle varagratistit, sekä toimikunnan taloudenhoitaja ja sihteeri. Uuden toimikunnan aloitettua näin työnsä se järjestäytyy eri tapahtumien ja osioiden mukaan tiimeiksi. Toimikuntien apuna on toimikunnalta toiselle siirtyvä Lex Promotio tekstikokoelma, johon on koottu neuvoja ja tietoja edellisiltä toimikunnilta promootion järjestämiseen. Toimikuntalaiset saavat vaihtelevasti taloudellisen tilanteen mukaan alennusta promootioon osallistumisesta ja Floran päivänä gratisti jakaa hopeiset laakerinlehvät toimikuntalaisille merkiksi heidän roolistaan toimikuntalaisina ja yliopiston kiitokseksi vapaaehtoistyöstä promootion järjestämiseksi. Hopealehvistä erottaa promootion aikana toimikuntalaiset muista promovendeistä, sillä he käyttävät hopealehviä koko promootion ajan. Promootion jälkeen hopealehvä on akateeminen kunniamerkki, jota voi käyttää akateemisissa juhlissa. Toimikunnan gratisti päättää hopealehvien saajat, kriteerinä että sen ovat ansainneet ne jotka ovat tehneet tarpeeksi työtä promootion eteen.

Henkilö joka on toimikunnassa mukana toista kertaa ja tällä kertaa tohtoripromovendina oltuaan aiemmin maisteripromovendina, saa kultaisen lehvän hopeisen tilalle. Sellainen henkilö, joka on ollut aiemmin maisteripromovendina ja tohtoripromovendina toimikunnassa ja tulee kolmatta kertaa toimikuntaan tällä kertaa officiantin roolissa, saa koruun timanttiupotuksen osoituksena erityisesti omistautumisesta promootioille ja akateemiselle yhteisölle.

Riemumaisteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsiksi jubelmagister, lat. magister philosophiae semisaecularis

Riemumaisteri on henkilö, jonka maisteriksi promovoimisesta tulee täyteen 50 vuotta. Riemumaisterit promovoidaan riemuiksi uudestaan heidän omasta maisteripromootiostaan 50 vuoden päässä olevassa promootiossa. Ensimmäiset riemumaisterit Suomessa promovoitiin vuoden 1819 promootiossa, jolloin uudestaan laakeriseppeleen sai muutamia vuonna 1769 promovoituja maistereita ja joukko muita 1760-luvulla promovoituja poissaolevina, absens. Suomeen tapa muistaa tällä tavoin 50 vuotta aikaisemmin promovoituja ja pitkän elämäntyön tehneitä henkilöitä saapui saksalaisista yliopistoista Ruotsin kautta. Ruotsissa riemumaisterien vihkiminen oli aloitettu Uppsalassa 1803 ja Lundissa 1817.[8] Alkujaan riemumaisterit tunnisti heidän rintapielessään ollesta pienestä laakeriseppeleestä, jonka sitoivat riemumaisterien omat seppeleensitojat erikseen pidetyillä riemumaisterien seppeleensitojaisillaillisilla vuodesta 1877 alkaen. Nämä riemuseppeleensitojaiset kuitenkin hiipuivat pois promootion ohjelmasta 1890-luvulla ja riemumaisteritkin seuralaisineen osallistuvat nuorten maisterien kanssa yhteisille seppeleensitojaisillallisille. Pienten laakeriseppeleiden sijasta riemumaisterit tunnistaa nykyisin heidän rintapielessään olevasta pienestä kukkavieheestä. Riemumaisterit saavat uuden laakeriseppeleen promootioaktissa ennen uusien maisterien seppelöintiä. Riemumaisterien seppeleet sitoo joko heidän seppeleensitojattarena toimiva seuralaisensa juhlissa osallistumalla joko seppeleensitojaisiin promootioaktia edeltävänä päivänä taikka aikaisemmin pidettäviin esiseppeleensitojaisiin. Ilman seuralaista osallistuville riemumaistereille seppeleet valmistetaan esiseppeleensitojaisissa joukolla yleisen seppeleensitojattaren, vanhojen seppeleensitojattarien ja promootiotoimikunnan voimin.

Riemutohtori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsiksi jubeldoktor, lat. doctor philosophiae semisaecularis

Riemutohtori on henkilö, jonka tohtoriksi promovoimisesta tulee täyteen 50 vuotta. Riemutohtorit promovoidaan riemuiksi uudestaan heidän omasta tohtoripromootiostaan 50 vuoden päässä olevassa promootiossa. Ensimmäinen riemutohtori vihittiin Suomessa vuonna 1890, jolloin tuli täyteen 50 vuotta vuoden 1840 juhlapromootiosta, jossa ensimmäiset filosofian tohtorit oli vihitty. Riemutohtorit saavat promootioaktissa hattunsa ja miekkansa uudestaan tohtorien promovoinnin alussa. Riemutohtorit osallistuvat nuorien tohtorien kanssa juhlallisuuksiin ja myös heillä on seuralaisenaan juhlissa miekanhiojaksi tai miekanhiojattareksi kutsuttu henkilö.

Riemuseppeleensitojatar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ruotsiksi jubelkransbindare/jubel kransbinderskan, latinaksi nectendarina/nectendarinus semisaecularis

Kun siitä promootiosta, jossa henkilö on toiminut yleisenä seppeleensitojana tai seppeleensitojattarena, tulee kuluneeksi 50 vuotta, juhlistetaan häntä riemuseppeleensitojana kyseisessä promootiossa. Yleinen riemuseppeleensitojatar/riemuseppeleensitoja kutsutaan juhlallisuuksiin ja hänellä on kunniasija nuoren yleisen seppeleensitojan rinnalla. Yleinen riemuseppeleensitoja myös johtaa kyseisen promootion riemumaisterien seppeleiden sitomista joko esiseppeleensitojaisissa tai seppeleensitojaisissa promootion aattona. Yleistä riemuseppeleensitojaa myös kunniakannetaan promootiotanssiaissa yhtenä kunniakannoista yliopiston kantotuolissa juhlasalin ympäri. Ensimmäinen yleinen riemuseppeleensitojatar oli vuoden 1894 promootiossa Sofi Tengström.

Riemumaisterin henkilökohtaisena riemuseppeleensitojana on hänen 50 takaisessa promootiossaan hänen seppeleensitojanaan toiminut henkilö, jos tämä on vielä hengissä. Riemumaisterin seuralaisena voi olla myös muu henkilö, joka toimii tällöin riemumaisterin seppeleensitojana.

Kunniatohtori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ruotiksi hedersdoktor, latinaksi doctor honoris causa

Filosofinen tiedekunta valitsee promootiotoimikunnan ja dekaanien kokoamista ehdotuksista ne henkilöt, joille tiedekunta haluaa suoda kunniatohtorin arvon seuraavassa promootiossaan. Kunniatohtorit edustavat yleensä muita yliopistoja ulkomailla, joiden kanssa tiedekunnalla on tai on ollut yhteistyötä, tai merkittävästä tieteellisestä työstä tai urasta ansioituneelle henkilölle. Kunniatohtorin arvo voidaan myös myöntää kulttuurin tai politiikan saralla ansioituneelle henkilölle. Kunniatohtorit kutsutaan promootioon ja Filosofisen tiedekunnan dekaanit järjestävät heille isännän tai emännän promootion ajaksi tiedekunnan henkilökunnan piiristä, joka huolehtii vieraasta promootion aikana ja auttaa tätä mahdollisissa ongelmissa yms. Kunniatohtorit kulkevat tohtorien joukossa promootion tapahtumissa. Yleensä yksi kunniatohtoreista pitää puheen miekanhiojaisillallisilla, ja yksi kunniatohtori on tanssiaisissa kunniakannettavana kantotuolissa. Promootioaktissa kunniatohtorit saavat hatun ja miekan yksi kerrallaan promoottorin lukiessa tiedekunnan perustelut kunnia-arvon myöntämiselle. Yliopisto maksaa kunniatohtorien miekat ja hatut sekä heidän osallistumisensa promootioon.

Absens[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootiossa voidaan promovoida akateemisiin oppiarvoihin myös poissa olevia henkilöitä, jotka ovat etukäteen ilmoittaneet olevansa estyneitä osallistumaan itse promootioaktiin. Hyvin usein absensiksina promovoidaan ulkomaisia kunniatohtoreita, jotka eivät pääse paikalle itse aktiin ja heille luovutetaan kunniatohtorin arvomerkit myöhemmin sopivana ajankohtana erillisessä tilaisuudessa. Poissaolevana promovoidun henkilön kohdalle promootiomatrikkelissa merkitään latinankielinen absens sana, joka tarkoittaa poissaolevaa.

Filosofisen tiedekunnan promootion asioita ja ilmiöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maisterinsormus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ruotsiksi magisterringen, latinaksi anulus magisterialis

Maisterin arvon tunnusmerkkinä promovendit saavat promootioaktissa oikeuden käyttää maisterinsormusta vasemmassa etusormessaan. Aikaisemmin promoottori ojensi sormuksen ja laakeriseppeleen promovoitavalle parnassolta, mutta promovendien määrän kasvettua on siirrytty siihen tapaan, että promoottori koskettaa promovendin sormessa valmiiksi olevaa sormusta siirtäen näin itselleen promootiossa aikanaan suodun aseman edelleen seuraavan sukupolven maisterille. Taustalla on ajatus katkeamattomasta, ainakin teoriassa, ketjusta maistereita ja promoottoreita joka ulottuu aina yliopistojen alkuun asti Bolognassa 1100-luvulla. Vastaava ajatus on piispan ja pappisvihkimyksen taustalla kirkollisessa maailmassa, minkä osa yliopistolaitos oli aina reformaatioon saakka.[9]

Maisterinsormus on promootion symboleista vanhin ja on sukua kirkollisessa käytössä oleville piispansormuksille ja vihkisormuksille. Tästä konnotaatiosta johtuen maisteripromootion suomennoksena on käytetty maisterivihkijäisiä ja maisteriksi vihkimistä. Kultainen sormus on merkki saavutetusta arvosta ja samalla keskiajalla merkki maisterin arvon saamisesta. Kulta itsessään symbolisoi tieteen ja totuuden pysyvyyttä ja puhtautta, mitä maisterin arvon saaneen henkilön tuli pitää mielessään. Alkujaan sormus oli myös merkki kandidaattien eli promovendien promootioaktissa vannomasta maisterinvalasta tai filosofien valasta. Suomessa maisterin vala oli käytössä vuoteen 1857 asti, minkä jälkeen valasta luovuttiin promootioaktissa filosofisen tiedekunnan muututtua valmistavasta tiedekunnasta itsenäiseksi professionaaliseksi tiedekunnaksi kolmen muun rinnalle. Valassa maisterit vannoivat välttävänsä vapaiden taiteiden ja tieteiden opetuksessaan hämärää puhetta ja sekavia hyödyttömiä kysymyksiä, käsitellen sellaista, joista on hyötyä muissa tiedekunnissa ja jokapäiväisessä elämässä. Lopuksi maisterit vannoivat uskollisuutta hallitsijalle ja jumalalle sekä evankelis-luterilaiselle kirkolle. Valan lukemisen jälkeen maisteri kosketti sormussormellaan kumpaakin yliopiston pedellien eli kursorien pitelemistä hopeavaltikoista toistaen Ita me Deus adjuvet suomeksi Jumala minua siinä auttakoon. Maisterinvala oli keskiaikaisessa yhteiskunnassa vastaava kuin vala jonka ammattikuntien kisällit vannoivat ennen ammattinsa mestarin eli itsenäisen ammatinharjoittajan aseman saamistaan. Yliopistossa vastaavasti valan vannominen kuului myös kolmen ylemmän professionaalisen tiedekunnan promootiohin, missä oikeustieteellisen promovendit vannoivat käytännössä tuomarinvalan, lääketieteellisen promovoitavat lääkärinvalan ja teologisen promovoitavat pappisvalan. Sittemmin nämä valat ovat erkaantuneet promootioista erilleen. Filosofisen tiedekunnan promootion osalta on silloin tällöin ehdotettu maisterin valan palauttamista aktin osaksi modernoisoituna sisällöltään, mutta toistaiseksi tämä ei ole toteutunut.

1800-luvulla maisterinsormuksissa tuli yleiseksi teettää niihin kultasepällä yliopiston tunnus eli laakeriseppeleen ympäröimä lyyra, joka myös on ylioppilaslakkien kokardeissa Helsingin yliopiston tunnuksena edelleen. Sittemmin tämä lyyra ja laakeriseppele -tunnus on rajautunut filosofisen tiedekunnan maisterin sormuksiin ja muilla tiedekunnilla on tunnuksensa omissa maisterinsormuksissaan. Tapana on kaiverruttaa promovoidun nimi ja aktin päivämäärä sormuksen sisäpuolelle.

Promootioaktiin osallistuvien promovendien ei ole pakko hankkia erityistä maisterinsormusta kultasepänliikkeestä, vaan kaikki vailla korukiveä olevat kullanväriset sormukset ovat hyväksyttyjä.

Maisterikysymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsiksi Magisterfrågan, lat. Quaestio magisterialis

Keskiaikainen yliopisto syntyi ammattikuntien ja kiltojen pohjalta, ja kuten käsityöläisten killassa mestariksi päästäkseen kisällin tuli tehdä mestarinnäyte, myös keskiaikaisessa yliopistossa tuli käytännöksi että maisteriksi pyrkivän oli osoitettava osaamisensa ja tietämyksensä muille maistereille.[10] Jo maisterinarvoon nousseet arvioivat pyrkivän kandidaatin kelpoisuuden ja osaamisen, ennen kuin itse promootio ja korporaation jäseneksi ottaminen saattoi tapahtua. Kun käsityöläisillä mestarinnäyte oli kyseisen alan tuotteen valmistaminen, tuli yliopiston mestarinäytteeksi alkujaan väittely, eli disputatio sekä luennointi, lectio. Maisteriksi pyrkivän tuli osoittaa hallitsevansa väittelyn, logiikan, latinan ja retoriikan niin hyvin, että kykeni suoriutumaan sekä opetuksesta että tieteellisten väittämiensä menestyksekkäästä puolustamisesta.[10] Historian kehityksessä väittely erkaantui itse promootiosta ja siirtyi tohtorin arvoon kuuluvaksi akateemiseksi rituaaliksi. Saksan yliopistojen vaikutuksesta Ruotsiin ja Suomeen levisi väittelyn sijaan promovoitaville maistereille tiedekunnan edustajan, joka edustaa jo maisterinarvonsa saaneita oppineiden yhteisön jäseniä, esittämä kysymys kandidaateille. Kysymyksen ja vastauksen kieli oli alkujaan latina, mikä säilyi 1800-luvun puoliväliin asti. Kysymyksen vastaajaksi vakiintui jo varhain primusmaisteri, joka ensimmäisenä promovoitavana saa kunniatehtävän vastata kysymykseen kaikkien kandidaattien edustajana. Kysymyksen esittäjäksi yleensä tiedekunta valitsee primusmaisterin gradun ohjaajana olleen henkilökunnan jäsenen, ja kysyjä ja primusmaisteri keskustelevat kysymyksestä ja sen vastauksesta etukäteen keskenään. Kysymyksen tulee olla siten muotoiltu, että vastaus siihen voidaan tiivistää sanaan kyllä. Kysymyksen ja vastauksen tarkoitus on tuoda esiin promovoivan yliopiston osaavia ja mainioita kandidaatteja, jotka nautittuaan alma materinsa mainiota opetusta kykenevät vastaamaan moiseen hankalaan kysymykseen. Tiedekunnan edustajan hyväksyttyä vastauksen itse promovointi voi alkaa.

Tohtorinmiekka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsiksi doktorsvärjan, lat. gladius doctoralis

Tohtoriksi promovoitavat tohtoripromovendit saavat promootiossa oikeuden kantaa tohtorinmiekkaa ja käyttää tohtorinhattua. Miekka oli alkujaan ylempien säätyjen ja nimenomaan aateliston tunnus, ja monessa maassa tohtorit laskettiinkin aateliston piiriin.[10] Miekka kuului herrasmiehen varustukseen etenkin 30-vuotisen sodan hävitettyä Saksaa, jolloin tohtorit joutuivat kantamaan miekkaa mukanaan kyetäkseen tarvittaessa puolustautumaan. Miekkailu kasvoi osaksi yliopistojen harjoitusmestarien tarjoamaa tapakasvatusta ja saksalaisessa kulttuuripiirissä tästä kehittyi akateeminen miekkailu rituaalikaksintaisteluineen ja arpineen. Koska Ruotsin valtakunnassa ei promovoitu juurikaan tohtoreita 1600-luvun alkupuolella, jäivät tohtorien arvonmerkit harvinaisiksi ja vakiintumattomiksi. Ruotsin valtakunnan opinhaluiset kävivätkin opiskelemassa usein Saksan tai Alankomaiden yliopistoissa ja saivat myös tohtorinarvonsa näissä yliopistoissa. Ulkomailla tohtoroituneiden mukana silinterihattu ja miekka kulkeutuivat Ruotsiin ensiksi lääketieteellisen tiedekunnan tohtorien arvonmerkiksi.[3] Tämä johtui siitä että 1700-luvulla lääketieteellinen tiedekunta oli ensimmäinen ylemmistä professionaalitiedekunnista, joka aloitti tohtorien promovoimisen. Filosofinen tiedekunta oli alkeistiedekunta, jonka maisterit tosin saivat yhtä aikaisesti sekä maisterin että tohtorin arvon, mutta käytännössä heitä kutsuttiin maistereiksi. Lääketieteellisestä tiedekunnasta hattu ja miekka levisivät 1800-luvulla muihin tiedekuntiin, kun tohtorin arvot yleistyivät ja myös filosofian tohtorin arvo erotettiin omaksi tutkinnokseen maisterista vuoden 1828 statuuteissa. Miekan ulkonäkö vaihteli aikakauden muodin mukaan ja sittemmin se sai muotonsa Venäjän keisarien yliopiston professoreille ja muulle henkilökunnalle määräämän univormun miekasta. Siviiliunivormun miekasta tuli näin tohtorinmiekka. Vuonna 1919 vastaitsenäistyneessä Suomessa Akseli Gallen-Kallela suunnitteli miekan uusiksi ja sen kahvaan tuli yliopiston sinetti.

Miekka ei kuulu teologian eikä tekniikan alojen tohtoreille. Teologian tohtorit katsotaan pappissäädyn jäseniksi eikä kristillisen opetuksen mukaan hengen miekan edustajien kuulu kantaa maallista esivaltaa edustavaa miekkaa. Tekniikan alan tohtoreilta taas miekka puuttuu, koska Teknillisellä korkeakoululla ei ollut oikeutta promovoida suuriruhtinaskunnan aikana eikä siten oikeutta siviiliunivormuun kuuluvaan miekkaan. Suomen itsenäistyttyä ja Teknillisen korkeakoulun saatua promovointioikeuden vuonna 1934, on Teknillisessä korkeakoulussa ja myöhemmin Aalto-yliopistossa jatkettu miekatonta perinnettä. 1900-luvulla itsenäisen Suomen aikana perustetuilla yliopistoilla ja korkeakouluilla joilla on promovointioikeus, on sitä kautta mahdollisuus halutessaan myöntää oikeus sekä tohtorinhattuun että miekkaan.

Tohtoriksi promovoituvat hankkivat tohtorinmiekkansa itse niitä valmistavilta kultasepänliikkeiltä hyvissä ajoin ennen promootiota. Yliopistot vaihtelevasti lainaavat tohtorinmiekkoja promootioita varten, mutta niiden määrä on rajallinen. Tohtorit jättävät miekkansa promootion aktiharjoituksen jälkeen yliopistolle juhlasaliin odottamaan aktipäivää järjestettynä aakkosjärjestykseen sukunimen mukaan, jotta promoottori pystyy antamaan oikean miekan oikealle tohtoripromovendille itse aktissa. Promootiotanssiaisten lopuksi tohtorit muodostavat miekoillaan miekkakujan, jota pitkin promoottori poistuu aveceineen tanssiaisista ja virallinen osuus päättyy silloin.

Tohtorinmiekka on suomalainen erikoisuus, jota ei muiden maiden yliopistoissa ole.

Laakeriseppele[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ruotsiksi lagerkrans, latinaksi corona laurea

Promovoitavat maisterit saavat promootioaktissa promoottorilta oikeuden käyttää laakeriseppelettä maisterin arvonsa tunnuksena. Alkujaan laakeriseppelettä edelsi punaisen hatun saaminen promootiossa merkiksi akateemisesta oppiarvosta ja asemasta keskiaikaisessa sääty-yhteiskunnassa. Punainen hattu tai biretta juontaa juurensa keisarillisen Rooman vapautettujen orjien tunnuksena olleeseen punaiseen fryygialaismyssyyn, josta kehittyi yleisempi vapaan miehen tunnus. Keskiajan lopulle tultaessa promovoitavat maisterit saivat promootioaktissa itse hatun ohella myös laakeriseppeleen tunnuksena saavutetusta voitosta raskaista opinnoista. Ensimmäinen historiankirjoissa säilynyt merkintä laakeriseppeleen antamisesta maisterille on vuodelta 1315 Padovan yliopistosta. Samalla laakeriseppele yhdistyi runoilijoille paavien ja kuninkaiden antamiin laakeriseppeleisiin, joiden esikuvat olivat antiikissa. Antiikin Kreikassa laakeriseppele oli toisaalta voittajan tunnus esimerkiksi olympialaisissa, mutta myös Apollonin pyhä puu ja sitä kautta runoilijoiden ja laulajien tunnus Muusien Helikon-vuorella pidetyissä laulun ja runouden kisoissa. Merkittävässä roolissa laakeripuu oli Delfoissa, missä Apollonin oraakkelina toimiva Pythia-papitar pureskeli laakeripuun lehtiä osana transsiaan profetoidakseen tulevaisuudesta kreikkalaisille. Laakeripuun lehdet ja marjat olivat kauan ennen klassista kautta kuuluneet parantajien ja shamaanien käyttämiin yrtteihin Välimeren rannoilla.[11] Laakeriseppeleestä kehittyi myös Apollonin pappien käyttämän seppeleen kautta hellenististen monarkkien käyttämät kultaiset laakeriseppeleet ja myöhemmin Rooman keisarien ja Länsi-Euroopan kuninkaiden kruunut. Tavallaan siis promootiossa promovendit kruunataan maistereiksi laakeriseppeleillä. Vanhoissa suomenkielisissä promootion kuvauksissa saatetaan tämän takia toisinaan viitata promovointiin kruunaamisena.

Uudelle ajalle tultaessa hatusta kehkeytyi lopulta nykyisen tohtorinhatun esi-isä ja laakeriseppele yksin jäi maisterien päähineeksi. Ruotsissa kehitys jakaantui siten, että maistereille jäi nykyisen baretin kaltainen myssy, jonka väri vaihteli yliopiston, tiedekunnan ja aikakauden mukaan. Tohtorien hattu puolestaan kehittyi 1500-luvun hollantilaisen muodin peruina mustaksi silinteriksi. Maisterien myssy syrjäytyi pois käytöstä promootioiden ajankohdan vakiintuessa alkukesään helatorstain tienoille, jolloin vihreitä lehviä ja oksia on saatavilla. 1700-luvulla orangerioiden ja ansarien tekniikan levitessä Suomeen tuli myös mahdolliseksi kasvattaa laakeripuita Suomen korkeudellakin.

Tohtorinhattu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ruotsiksi doktorshatt, lat. pileus doctoralis

Tohtorit saavat akateemisen arvonsa merkkinä mustan silinterihatun, joka on verhoiltu rypytetyllä mustalla silkkikankalla ja jonka hattunauhassa on edessä kultainen Apollonin lyyra laakeriseppeleen keskellä. Filosofisen tiedekunnan tohtorinhattujen väri on musta, muilla tohtorinarvoja myöntävillä tiedekunnilla on muun väriset hatut.

Tohtorinhatut olivat alkujaan mustia ja nykyiset hatut polveutuvat 1500-luvun lopun Alankomaiden miesten hattumuodista. Tuolloin Alankomaiden yliopistot olivat lääketieteen ja kasvitieteen alalla Euroopan kärkeä, ja Saksan ja Pohjoismaiden protestanttisilta alueilta oli hyväksyttyä käydä opiskelemassa kalvinististen Alankomaiden yliopistoissa. Moni ulkomaille opiskelemaan lähtenyt väitteli tohtoriksi ja hankki tohtorinarvonmerkkinsä Alankomaissa, missä protestanttien suosima korkeakupuinen capotain-hattu oli tullut suosioon erotukseksi katolisesta Euroopasta ja katolisten yliopistojen antamista birettoista. Ruotsissa capotain-hattuja on nähtävissä kuningas Juhana III:n hautajaiskulkueeseen osallistuneiden tohtorien ja oppineiden päissä. Capotain-hatusta tohtorinhattu muokkautui Ruotsissa omanlaisekseen, ja pitkään hatun väri pysyi vakiintumattomana. Eri tiedekunnat ja promootiot käyttivät vaihtelevasti mustaa, valkoista, helmenharmaata, sinistä, punaista ja vihreää kangasta hatun verhoilussa. 1700-luvun lopulle tultaessa musta hattu oli alkujaan teologien tohtorinhattuna ja vihreä vakiintui lääketieteellisen tiedekunnan tohtoreille. Oikeustieteellinen omaksui punaisen hatun valkoisin päärmein. Tohtorinhatut säilyivät ennallaan vuoteen 1840 asti, jolloin Suomessa filosofinen tiedekunta promovoi ensimmäiset tohtorinsa. Filosofian tohtorien hattujen väriksi tuli aiempi teologien musta ja musta tohtorinhatun väri vakiintui pian filosofeille, koska filosofinen tiedekunta promovoi tohtoreita useammin ja suuremmissa määrin kuin teologinen tiedekunta 1800-luvulla. Kun teologian tohtorien promovointi lisääntyi 1900-luvulla teologian tohtorinarvojen vapauduttua hallitsijan nimitysvallasta tiedekunnan päätettäväksi, valitsi teologinen tiedekunta hattujensa väriksi liturgisen violetin ja musta väri jäi filosofisen tiedekunnan käyttöön.

Promootiopuku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkujaan promootiossa promovendien tuli pukeutua aikakauden yleiseen ylemmän luokan juhlapukuun, joka usein seuraili kuninkaallisen hovin pukumääräyksiä. Joten 1600-luvun promovendit ovat pukeutuneet pussihousuihin ja pitsikauluksiin, kun 1700-luku näki miesten sukkahousut ja silkkiset livreet. Ruotsin kuningas Kustaa III sääti erityisen kansallisen puvun, nationella dräkt, Ruotsin hoville ja säätyläisille. Samalla myös yliopistoille määrättiin oma pukunsa, jossa väreinä olivat punainen ja musta. Tämä asu tuli myös promootioiden puvuksi Ruotsin vallan aikana. Vuodesta 1817 promovendien tuli pukeutua keisarien säätämään ylioppilasunivormuun, jossa oli kultakirjaillut jäykkä kauluksiset takit, pussihousut, silkkisukat ja hopeasolkiset kengät. Univormun käyttö hiipui vuoden 1840 juhlapromootion jälkeen puvun kalleuden takia, samalla kun se muutenkin syrjäytyi kaikessa hiljaisuudessa ylioppilaiden vaatepartena jättäen jäljelle vain lakin, josta kehittyi tulevan ylioppilaslakin esikuva. Lopullisesti univormu poistui vuonna 1873, jolloin keisari Aleksanteri II poisti univormupakon yliopiston statuuteista ja kurinpito-ohjesäännöstä. Univormun tilalle tuli aikakauden muodin mukainen miesten juhlapuku eli frakki, joka vakiintui promootion asuksi miehille. Promootioaktissa frakin kanssa käytetään mustia liivejä, koska kyseessä on päivätilaisuus, ja muissa illalla järjestettävissä ohjelmanumeroissa valkoisia liivejä. Frakin kanssa käytetään myös valkoisia hansikkaita promootio juhlallisuuksissa. Promootiossa ei käytetä suuria näkyviä koruja, eikä rannekelloja tai käsilaukkuja.[3] Ulkovaatteiden rinnalla sen sijaan erilaiset kassit ja laukut ovat aivan sallittuja.

Frakin sijasta papit ja armeijan upseerit voivat käyttää virkapukuaan promootiossa.[3]

Naisten promootiopuku juontaa juurensa vuoden 1882 promootioon, jossa Emma Irene Åström promovoitiin ensimmäisenä naisena filosofian maisteriksi. Koska aiempaa perinnettä ja käytäntöä ei ollut, Åström pukeutui promootioaktissa ja jumalanpalveluksessa mustaan pitkään leninkiin ja illalla tanssiaisissa valkoiseen iltapukuun pitkin hihoin ja helmoin. Vuodesta 1894 alkaen naispromovendit seurasivat Åströmin esimerkkiä, kunnes kun vuonna 1927 Emma Irene Åström promovoitiin kunniatohtoriksi ja hän pukeutui mustaan mekkoon, naisten puvuissa tehtiin jako, että maisteripromovendit pukeutuivat valkoiseen pukuun jo aktissa ja naistohtorit pukeutuivat pitkään mustaan pukuun kaikissa juhlallisuuksissa. Naispromovendien valkoinen asu on tämän jälkeen kokenut monia muutoksia seuraillen kulloisenkin ajankohdan muotivirtauksia, säilyttäen valkoisen värinsä sekä pitkän helmansa ja pitkät hihat. Muilta osin puvun materiaalit ja ratkaisut ovat vaihdelleet suurestikin. Jotkin ompelimot myyvät varta vasten erikseen suunniteltua promootioasun kokonaisuutta naispromovendeille, mutta virallista yksiselitteistä mallia promootion asuista ei ole, muita kuin pukukoodin määrittämät rajat. 2010-luvulla frakin ja valkoisen leningin sukupuolirajoitteista on luovuttu ja osa naispromovendeistä on osallistunut promootioon muokatussa tai teetetyssä frakissa. Toisinaan promootion asusteiden osalta on virinnyt keskustelua niiden hankkimiskustannusten ja myöhemmän käytettävyyden takia. Nykyisin suosituksi ratkaisuksi naisten promootioasuissa on tullut kaksiosaisuus, missä lyhyt hihaisen mekko-osan päällä pidetään aktissa ja virallisemmissa osuuksissa tarpeeksi peittävää boleroa. Boleron pystyy sitten helposti riisumaan vapaamuotoisemmissa osuuksissa. Promootiopuvuille on myös syntynyt omia kierrätysryhmiään, kuten Promootiot kierrättää, joissa edellisten promootioiden promovendit myyvät pukujaan ja niiden osia edelleen seuraaviin promootioihin aikoville.

Promootion pukukysymyksen tiimoilta on myös toisinaan ehdotettu kaikille yhdenmukaista kirkollisen alban tai päällysviitan kaltaista peittävää asustetta, jonka alla kukin voisi pukeutua nykyaikaisempaan juhlapukuun, mutta toistaiseksi idea ei ole saanut kannatusta. Kuopion yliopiston tohtoripromootioissa on käytössä erityinen tohtoriviitta.

Ylioppilaslakki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaslakkia käytetään promootiossa Floran päivän juhlallisuuksissa sekä promootioretkellä. Lisäksi airuet käyttävät Helsingin yliopiston ylioppilaslakkia airuttehtäviensä aikana läpi koko promootion. Teekkarilakki ja muiden korkeakoulujen ylioppilaslakit eivät ole sallittuja, koska kyseessä on nimenomaisesti Helsingin yliopiston juhla. Nykyinen valkoinen ylioppilaslakki on syntynyt ruotsalaisen esikuvan pohjalta vuonna 1865, jolloin ensimmäiset valkoiset ja epäviralliset ylioppilaslakit valmistettiin Helsingissä. Tähän aikaan virallisena ylioppilaslakkina oli yhä ylioppilasunivormuun kuuluva sininen tai musta lakki. Univormupakko kumottiin ylioppilailta vuonna 1873 ja sen jälkeen valkoinen, liberaaleja aatteita, Ruotsia ja länttä edustava ylioppilaslakki valtasi nopeasti sijan ylioppilaiden päässä. Ylioppilaslakin kokardina on Helsingin yliopiston tunnus, eli Apollonin lyyra laakeriseppeleen ympäröimänä.

Hopealehvät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootiotoimikunnan työhön promootion järjestämiseksi aktiivisesti osallistuneet henkilöt saavat kiitokseksi ja tunnustukseksi hopeisen laakerilehvää esittävän rintaneulan. Hopealehvää käytetään kaikissa promootion tapahtumissa ja se on akateeminen kunniamerkki promootion jälkeen. Rintaneulasta pystyy tunnistamaan toimikuntalaiset promovendien seasta. Aiempien toimikuntien jäsenet käyttävät rintaneulojaan promootiotanssiaisissa, mihin heidät kutsutaan. Hopealehvän saajat päättää gratisti oman arvionsa mukaan. Henkilö joka osallistunut toimikunnan työskentelyyn maisteripromovendina, ja tulee uudestaan toimikuntaan tohtoripromovendina, saa kultaisen lehvän. Sellainen henkilö, jolla on kultainen lehvä, ja osallistuu toimikuntaan officianttina, saa kultalehvään timanttiupotuksen.

Airutnauha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700-luvun lopulla promootiota varten alettiin rekrytoida nuoria ylioppilaita huolehtimaan erilaisista asioista ja ennen kaikkea ohjaamaan ja tarjoilemaan promootioaktin yleisölle. Airuiden erottamiseksi heille annettiin leveä silkkinauha kulkemaan olkapäältä vastakkaiselle lantiolle. Alkujaan silkkinauhat olivat yksivärisiä, usein punaisia tai sinisiä. 1800-luvulle tultaessa kansalliset värit tulivat suosituiksi, ja Ruotsissa sinikeltainen väriyhdistelmä ja Suomessa sinivalkoinen. 1900-luvun alkupuolella kansalliset värit syrjäytyivät osakuntien omien värien tieltä, kun osakuntanauhat ja -värit rantautuivat Suomeen ja Ruotsiin saksalaisesta yliopistomaailmasta Saksan ja Baltian kautta. Airuet alkoivat edustamaan eri maakuntia promootiossa ja kantamaan kyseisen maakunnan osakunnan värejä. Vuonna 2017 airuita alettiin kutsua myös filosofisen tiedekunnan tiedekuntajärjestöiltä, koska tuolloin kaikilla tiedekuntajärjestöillä oli vihdoin omat värit ja airutnauhat. Airutnauhat toimivat airuiden tunnusmerkkeinä promootiossa ja nauhoista tunnistaa airuet. Puheita pitävät henkilöt saavat taakseen tai rinnalleen oman kotimaakuntansa, osakuntansa tai tiedekuntajärjestönsä airutparin kunniavartioon puheen ajaksi. Airuiden johtajana ja opastajana toimii filosofisen tiedekunnan nimeämä yliairut, joka on yleensä dosentti tai apulaisprofessori jostakin filosofisen tiedekunnan jäsentiedekunnasta. Yliairuen apuna on usein yksi tai useampi airutvastaava nimettynä promootiotoimikunnan piiristä, yleensä henkilöitä jotka ovat olleet aiemmin airuina promootiossa. Promootiotanssiaisten virallisen osuuden päättyessä promoottorin poistuttua yliairut julistaa keskellä tanssilattiaa Barabbaan olevan irti, jonka jälkeen airuiden virallinen edustus loppuu ja he heittävät airutnauhansa yliairuen päälle. Tapana on ollut, että yliairut pesettää tai pesee itse airutnauhat ja jakaa ne takaisin airuille myöhemmin pidettävässä airutkaronkassa.

Airuet ovat merkittävässä roolissa promootioperinteen ja -kulttuurin jatkuvuuden kannalta, koska monesti airuina omana opiskeluaikanaan olleet henkilöt tulevat innolla mukaan promootiotoimikuntaan oman valmistumisensa koittaessa.

Gratistin kello[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun gratistin tehtävä oli vuonna 1815 eriytetty ultimusmaisterin kunniasijasta, alkoi gratistin ympärille 1800-luvulla Helsingissä kehittyä omia rituaalejaan ja perinteitä. 1800-luvun lopulle tultaessa oli tullut tavaksi pitää tanssiaisten lopuksi tai seuraavana päivänä gratistin karonkka eli kiitosjuhla, jossa gratisti sai promovoiduilta maistereilta taskukellon. Kello oli vitsikäs viittaus gratistin tarpeeseen olla itse aina ajoissa paikalla ja saada myös osallistujat olemaan ajoissa paikalla. Sittemmin gratistin karonkka on sulautunut promoottorin karonkan kanssa yhteen koko toimikunnan karonkaksi, ja kellon luovutus on siirtynyt tanssiaisten ohjelmanumeroksi. Kellon muoto myös vaihtelee eri promootioiden välillä gratistien mieltymysten mukaan. Toimikunnan varagratistit yleensä huolehtivat kellon hankkimisen ja gratistin mieltymysten tiedustelemisen.

Yleisen seppeleensitojan koru[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisen seppeleensitojan valinnan tultua tavaksi promootioissa ensimmäisen Helsingissä pidetyn promootion vuonna 1832 jälkeen, tavaksi muodostui myös, että promovendit hankkivat kiitokseksi yleiselle seppeleensitojalleen tämän tekemästä työstä korun. Alkuun koru oli yleensä kultainen rannekoru tai rintaneula, joka muodoltaan ja koristeltuun seurasi maisterinsormuksen mallia, eli laakerinlehväkoristelut ja Apollonin lyyra. Myöhemmin koru seurasi usein kulloisenkin ajankohdan muotia ja myös promovendien taloudellista tilannetta. Nykyisin korun tekee promootiotoimikunnan valitsema kulta-, hopea- tai koruseppä tilaustyönä. Promootiotoimikunnan puheenjohtajana toimiva gratisti yleensä keskustelee korusta ja sen reunaehdoista etukäteen yleisen seppeleensitojan kanssa, jolloin yleisellä seppeleensitojalla on mahdollisuus ilmaista toiveensa korun suhteen. Edelleenkin korut monesti liittyvät jotenkin promootioon, yliopistoon ja laakeripuuhun mallinsa, kuvioidensa tai väriensä kautta. Korut ovat myös laajentuneen rannerenkaista rintaneuloihin, sormuksiin, kaulakoruihin, korvakoruihin ja jopa nenäkoruihin.

Gratisti luovuttaa korun yleiselle seppeleensitojalle seppeleensitojaisillallisilla, jotka pidetään seppeleensitojaisten jälkeen, jolloin viimeisetkin laakeriseppeleet ovat tulleet sidotuiksi ja yleisen seppeleensitojan työ on saatu päätökseen. Loppuosan promootiota yleinen seppeleensitoja toimii seppeleensitojien johtajana kulkueissa ja kevään ja nuoruuden edustajana tapahtumissa. Vanhat yleiset seppeleensitojat yleensä kantavat saamiaan promootiokoruja osallistuessaan uudestaan seuraaviin promootioihin, joihin kaikki entiset yleiset seppeleensitojat saavat kutsun kuolemaansa saakka.

Parnasso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parnasso on yliopiston juhlasalin keskikorokkeella seisova koristeellinen kateederi, joka on alkujana valmistettu Turun Akatemiataloon ja muutti Turun palon jälkeen yliopiston mukana Helsinkiin. Parnassoa koristavat kultaiset akatemian symbolit: tiedon valon tietämättömyyden pimeyteen tuovat soihdut, Athenen pöllö ja Athenen rintapanssarissa oleva, pyhiä salaisuuksia vartioivan ja pahoja voimia karkottavan Medusan pää, sekä Apollonin ja Auringon pyhän puun laakerin oksat. Juhlakateederin nimitys Parnasso on viittaus antiikin Kreikan Parnassos-vuoreen, joka oli Apollonin pyhä vuori jonka juurella olevassa laaksossa sijaitsee Delfoin oraakkelin pyhäkkö. Korokkeella oleva Parnasso jolle maisteriksi korotettavat nousevat symbolisoi nousemista valon ja tiedon jumalan pyhälle vuorelle vastaanottamaan oppineisuuden merkit ja kovan työn palkinnot. Samalla askelmien nousemisen on nähty myös symbolisoivan uusien maisterien kehitystä ja nousemista tiedoissa.

Vuonna 1840 yliopiston 200-vuotisjuhlavuoden promootiot pidettiin vielä vihkimättömässä Nikolainkirkossa (nyk. Helsingin tuomiokirkko), jonka alttaritasanteelle Parnasso oli kannettu yliopistotalon juhlasalista promootioiden ajaksi.

Pedellien hopeavaltikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pedellit ovat kaksi yliopiston erikseen tähän kunniavirkaan nimitettyä vahtimestaria, jotka yliopiston juhlakulkueissa ja seremonioissa kulkevat nykyisin sinisissä viitoissa rehtorin edellä toimien hänen airuinaan. Käsissään pedellit kantavat hopeavaltikoita vuodelta 1640. Pedellit ja hopeavaltikat ovat symboli yliopiston autonomisesta asemasta ja rehtorin asemasta tämän autonomisen yhteisön johtajana. Kuten antiikin Rooman liktorien vitsakimppukirveet, myös pedellien valtikat symbolisoivat rehtorin ja yliopiston käsissä ollutta tuomiovaltaa akateemisen yhteisön jäsenten yli. Valtikoita on kaksi, koska ne edustavat hengellistä ja maallista tuomiovaltaa, joka yliopiston konsistorilla ja rehtorilla tuolloin oli yliopiston sisällä. Liktorien vitsakimppukirveiden tavoin valtikat myös edustavat konsistorin ja rehtorin elämän ja kuoleman valtaa yli akateemisen staatin eli yhteisön jäsenten. Konsistori toimi akateemisen yhteisön jäsenten tuomioistuimena ja sillä oli valta langettaa kuolemantuomioita tarvittaessa. 1850-luvulle asti promootioihin kuului maisterinvalan vannominen, jolloin kukin maisteri vuorollaan vannoi valansa sormet hopeavaltikalla pedellin lausumaa valakaavaa toistaen. Promootioiden nopeuttamiseksi tästä valan vannomisesta luovuttiin, etenkin kun valankaava vuodelta 1655 koettiin tuolloin vanhentuneeksi.

Promootiotodistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promovoidut maisterit, tohtorit, riemut ja kunniatohtorit saavat promovoinnin lopuksi latinankielisen diplomin, jossa kerrotaan heidän promovoinnistaan mainittuun arvoon. Diplomin allekirjoittaa promoottori ja se varustetaan Filosofisen tiedekunnan paperisella kohosinetillä. Aiempina vuosisatoina promootiodiplomit saattoivat olla kankaalle painettuja niiden kestävyyden varmistamiseksi.

Promootiokutsu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promoottorin tehtävänä on yhä edelleen seremoniallisesti kutsua kaikki osallistujat promootioon. Tämä tapahtuu promootiokutsun julkaisemisen kautta. Aiemmin promoottori kirjoitti ja painatti itse yliopiston laskuun promootiokutsun. Alkujaan kutsu oli yksinkertainen yksisivuinen kutsukirje, jossa kaikki tieteiden ja taitojen kunnianarvoiset ystävät ja suojelijat kutsuttiin osallistumaan promootioon. 1800-luvulle tultaessa promootiokutsu alkoi kasvaa ja laajeni monisivuiseksi kutsukirjaksi, johon painettiin latinankielisen kutsutekstin lisäksi tietoja promootion henkilöistä, promovoitavien nimet matrikkelina ja promoottorin kirjoittama artikkeli omalta tutkimusalaltaan. Promootiokutsu onkin yhdistynyt tämän myötä promootiomatrikkelin kanssa yhteiseksi julkaisuksi. Promootiokutsu toimii virallisena julistuksena myönnetyistä akateemisista arvoista ja niiden saajista, minkä vuoksi henkilö jonka nimi on kutsukirjan luettelossa, katsotaan promovoiduksi, oli hän paikalla tai ei.

Promootiomatrikkeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootiomatrikkeli on promootiossa promovoitavien henkilöiden luettelo, jossa kerrotaan promovoitavien henkilöiden nimet ja taustatietoja heistä, ennen kaikkea akateemisen maailman saavutuksia, uraa ja luottamustehtäviä. Promootiomatrikkeli sisältää luettelot 50 vuoden syklin aiemmissa promootioissa promovoiduista henkilöistä, uusista maistereista, tohtoreista, riemumaistereista ja riemutohtoreista sekä kunniatohtoreista.

Promootiokirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen virallinen muistojulkaisu promootiosta julkaistiin vuoden 1897 promootion jälkeen. Seuraavan kerran näin tehtiin vuoden 1950 promootiosta, jossa elvytettiin koko promootioperinne sota-ajan ja pulakauden jälkeen. Muistokirjaa julkaisemalla haluttiin varmistaa promootiotietämyksen säilyminen ja siirtyminen seuraaville sukupolville, mikä oli koettu uhatuksi pitkän tauon aikana vuosien 1936 ja 1950 välillä. Vuodesta 1950 lähtien jokainen promootio on julkaissut itse juhlallisuuksien jälkeen muistokirjan, johon on koottu tekstejä ja valokuvia promootion juhlallisuuksista. Muistokirjaa pystyvät ennakkotilaamaan promootioon osallistuneet henkilöt.

Promootiokantaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulumusiikki on ollut osa promootiota alusta alkaen. Alkujaan esitettiin virsikirjan ja koraalikirjojen valikoimassa ollutta musiikkia. Ensimmäinen kantaatti tiedetään esitetyn 1748, jolloin Turun Kuninkaalliseen Akatemiaan oli nimitetty musiikinopettajaksi Karl Lenning, joka sävelsi kantaatin promootiota varten. Hänen jälkeensä vaihtelevasti esitettiin kokonaan uusia kantaatteja, tai promootioon tilattiin runoilijalta sanat sovitettuina jo olemassa olevan musiikkikappaleen säveliin. 1800-luvun alkupuolella sanat musiikkiin oli monesti sovitettu jonkin virren tai koraalin nuotteihin.

Vuodesta 1890 alkaen promootioihin on toisinaan tilattu uusi kantaattimuotoinen musiikkiesitys, jossa runoilija kirjoittaa sanat ja säveltäjä säveltää musiikin kuorolle ja kamariorkesterille. Ennen vuoden 1890 ensimmäistä kantaattia Kaarle Krohnilta ja Richard Faltinilta promootioaktissa esitettiin usein jokin koraali tai kuoroteos tunnetun säveltäjän tuotannosta, esimerkiksi osia Händelin Messias-oratoriosta tai Louis Spohrin Viimeisestä tuomiosta. Kantaattien runoilijoina ja säveltäjinä ovat olleet monet tunnetut suomalaiset runoilijat ja säveltäjät ja osa promootiokantaateissa alun perin esitetystä musiikista on jatkanut elämäänsä laajemmallekin. Kantaattien ohella promootioihin on toisinaan tilattu myös uutta musiikkia alku- tai loppumarsseiksi aktiin tai promovointien taustamusiikiksi. Promootiokantaattien tilaaminen koki katkoksen vuoden 1936 promootion jälkeen, jolloin sota- ja pulakausi katkaisi ensin perinteen ja 1950- ja 1960-luvuilla esitettiin uudelleen v. 1936 promootion kantaattia Lux Triumphans. Kantaattiperinne katkesi 1970-luvulla, ja elvytettiin uudestaan 2000-luvulla. 2000-luvulla on uudelleen esitetty aiempien promootioiden säilyneitä kantaatteja, tai tilattu uusia kantaatteja.

Promootiotaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootioiden ohessa on alusta alkaen esitetty monenlaista taidetta ja viihdettä vaihdellen aikakausien mukana. Esimerkiksi 1640-luvulla Michael Wexioniuksen johdolla nuoret ylioppilaat esittivät latinankielisiä näytelmiä promootiopäivällisillä. 1800-luvun lopulla painotekniikan kehityksen ja painatuksen kustannusten halventuessa tuli mahdolliseksi painattaa erityistä promootiotaidetta jaettavaksi tai myytäväksi osallistujille. Suosituiksi tulivat etenkin suuret promootiotaulut, joihin koottiin kaikkien samassa promootiossa promovoitujen, promoottorin ja yleisen seppeleensitojan valokuvat. 1980-luvulla promootiotaide alkoi laajentua grafiikan puolelle, kun jokainen promootiotoimikunta alkoi tilaamaan graafikolta kyseiselle promootiolle suunnitellun graafisen ilmeen ja kuvaston. Sittemmin taide on laajentunut pelkästä graafisesta ilmeestä erikseen myytäviin grafiikan lehtiin, julisteisiin, sarjakuvastrippeihin ja kangaskasseihin. Vuonna 2022 promootiopäivällisillä esitettiin videotaideteos promootiotaiteena.

Promootiomusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki on kuulunut promootioaktiin jo ensimmäisestä promootiosta alkaen, jolloin orkesteri soitti aktin aikana taustamusiikkia ja myöhemmin promootiojumalanpalveluksessa lauloi primusmaisterin Samuel Hartmanin johtama kirkkokuoro. 1600-luvulta ei ole säilynyt tietoja soitetuista kappaleista, mutta musiikkina on soitettu varmastikin kyseisen aikakauden soittajien ja pelimannien valikoimassa olleita marsseja ja muita kappaleita. Monesti musiikista vastasivat soittotaitoiset ylioppilaat, kaupungin musikantit tai sotaväen soittajat. Promootiojumalanpalveluksissa musiikkia hoitivat urkurit ja kirkkokuorot. Ensimmäinen tieto promootiokantaatista, eli aktin aikana esitettävästä soitin- ja kuoromusiikin teoksesta on vuodelta 1748, jolloin Turun Akatemian palveluksessa musiikin lehtorina aloittanut Carl Lenningh sävelsi kantaatin promootioon. Promootioissa soitettavat kappaleet vaihtelivat musiikin lehtorien mieltymysten ja hallussa olleiden nuottien mukaan, ja kappalevalinnat seurailivat monesti aikakauden yleisesti tunnettuja kappaleita. Fredrik Paciuksen tullessa yliopiston musiikin lehtoriksi ja akateemisen kapellin johtajaksi promootioissa soitettiin Händelin oratorioiden kappaleita, kuten Halleluja-kuoroa Messis-oratorioista ja marssina Mendelssohnin Athalia-oopperasta Pappien sotamarssia. Pacius otti käyttöön oman mestarinsa Louis Spohrin Viimeinen tuomio-oratorion osia. Vuonna 1840 pidettyyn yliopiston 200-vuotisjuhlan promootioon Pacius sävelsi uuden juhlamarssin maisterien ja tohtorien kulkueiden sisääntuloa varten. Paciuksen myötä yliopiston, Helsingin ja koko Suomen musiikkielämä alkoi kehittyä eurooppalaiselle tasolle, ja promootioihin alettiin yhä useammin tilata uutta musiikkia, marsseja ja kantaatteja. Merkittäviä promootioiden kannalta ovat vuodet 1894 ja 1897, jolloin Jean Sibelius sävelsi promootiokantaatit. Sibelius sävelsi vielä uuden promootiomarssin vuoden 1919 promootioon.

Promootioaktiin ja jumalanpalvelukseen ovat tietyt kappaleet alkaneet vakiintua tiettyihin kohtiin, mutta niiden käytössä ja sijoittelussa esiintyy vaihtelua promootioiden välillä.

Promootioakti: Sisäänmarssina useimmiten Sibeliuksen Promootiomarssi vuodelta 1919. Alkupuolella aktia esitetään uusi kantaatti tai vanhan kantaatin uusintaesitys, jos kantaattia on päätetty esittää. Fanfaarina soi yleensä Gaudeamus igitur promootioluvan lukemisen jälkeen. Riemumaisterien seppelöinti aloitetaan Sibeliuksen Andante festivolla. Maisterien promovoinnin aikana orkesteri soittaa vaihtelevaa listaa klassisen musiikin kappaleita. Riemutohtorien promovointi on aloitettu välillä Sibeliuksen Andante festivolla riemumaisterien tapaan, välillä Sibeliuksen Finlandialla ja viimeisimmäksi tohtorien promovoinnin aloitti Paciuksen Juhlamarssi vuodelta 1840. Ultimusmaisterin puheen jälkeen soitetaan ja lauletaan Maamme-laulu molemmilla kotimaisilla kielillä. Ulosmarssina on joskus soitettu sisäänmarssi uudestaan, mutta v. 2010 jälkeen ulosmarssiksi on vakiintunut tuolloin tilattu Nisulan Seppelöity Athene.

Promootiojumalanpalvelus: Promootiojumalanpalveluksen kolmeksi virreksi ovat vakiintuneet: 1) Suvivirsi, joka on yleensä osallistujille tutuin ja kytkeytyy laajemmalla merkityksellään koulun päättäjäisiin ja kevätjuhliin. 2) Totuuden Henki, joka yhdistyy teemaltaan promootiojumalanpalvelukseen ja on alun perin moniin promootioihin eri rooleissa osallistuneen Zacharias Topeliuksen sanoittama. 3) Soi kunniaksi Luojan, joka on alkujaan osa Sibeliuksen promootiokantaatista vuodelta 1897, mutta on noussut suosioon ja levinnyt virsikirjan puolelle.

Aktin ja jumalanpalveluksen lisäksi promootion eri osatapahtumissa on vaihtelevia musiikkiesityksiä, ja promootion päättävissä tanssiaisissa musiikki näyttelee tanssien ja kunniakantojen taustamusiikin tehtävässä pääroolia.

Filosofisen tiedekunnan promootion tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootiotoimikunnan kokoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellisen promootion gratisti kutsuu uuden toimikunnan perustamiskokouksen koolle ilmoittamalla siitä yliopiston opiskelijoiden seuraamissa kanavissa. Aiemmin ilmoittaminen tapahtui ilmoitustaulujen ja sanomalehtien kautta, mutta nykyisin sähköpostilistat ja sosiaalisen median kanavat ovat korvanneet paperiset viestintävälineet. Yleensä myös edellisen promootion päättyessä on jo Filosofisen tiedekunnan piirissä tiedossa ajankohta, jolloin seuraava promootio on suunniteltu järjestettäväksi. Promootiotoimikunnan kokoaminen tapahtuu yleensä vuotta ennen promootiota, jotta toimikunta ehtii järjestämään kaiken tarvittavan seuraavaan kevääseen mennessä.

Tässä ensimmäisessä kokouksessa toimikunta valitsee uuden gratistin tarvittaessa äänestämällä, sekä yleensä myös varagratistit, taloudenhoitajan ja toimikunnan sihteerin. Tilanteen mukaan muu toimikunta järjestäytyy eri aihealueiden tiimeiksi joko ensimmäisessä tai toisessa kokouksessaan. Usein toimikunta myös täydentää itseään matkan varrella ja toimikunnan jäsenistössä tapahtuu muutoksia koko ajan. Toisinaan jos toimikunnassa on vähemmän jäseniä, kutsuu gratisti innokkaita auttajia apuun vanhoista promootiotoimikunnista ottamalla yhteyttä näiden toimikuntien gratisteihin, jotka välittävät viestiä omille toimikunnilleen.

Promootiotoimikunnan järjestäydyttyä gratisti kerää toimikunnan promovendeiltä eli seuraavassa promootiossa oppiarvon tunnusmerkit saavilta jäseniltä nimet promootioluvan anomukseen, jonka gratisti toimittaa yliopiston kanslerin virastoon.

Promootioluvan anominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootiotoimikunta kerää promootioon aikovilta nimilistan anomukseen luvan saamiseksi promootion järjestämiseen. Gratisti välittää anomuskirjeen yliopiston kanslerin virastoon ja yliopiston kansleri käsittelee anomuksen ja myöntää yleensä luvan promootion järjestämiseen seuraavana keväänä. Kansleri voi evätä luvan, jos hän katsoo jonkin painavan syyn estävän promootion järjestämisen, tai kansleri voi asettaa ehtoja promootioluvalle. Viimeksi näin tapahtui 1940-luvulla, kun kansleri epäsi promootioluvan tanssikiellon, pula-ajan ja yliopiston korjaustöiden takia vuoteen 1950 asti.

Promootiolupa luetaan ääneen promootioaktin aluksi sen todistamiseksi, että promootio on asianmukaisesti luvan saanut ja laillinen promootio, jolloin siinä jaettavilla oppiarvojen tunnusten kanto-oikeuksilla on täysi lainvoima ja pätevyys.

Dekaanien kokous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootioluvan saamisen jälkeen Filosofisen tiedekunnan nykyisin muodostavien viiden tiedekunnan, humanistisen, matemaattis-luonnontieteellisen, kasvatustieteellisen, farmasian ja bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan dekaanit kokoustavat promootiosta keskenään. Dekaanit sopivat, että mikä tiedekunta on vuorollaan taloudellisessa vastuussa promootiosta, sen kirjanpidosta ja kuluista. Samalla dekaanit neuvottelevat keskenään promootion eri kunniatehtävien jakamisesta tiedekuntien kesken, jotta nämä kunniasijat jakaantuisivat tasaisesti eri tiedekuntien kesken ja eri tehtävät kiertäisivät tiedekunnasta toiseen. Tässä jaossa vaikuttavat myös eri tiedekuntien tilanteet ja eri tehtäviin liittyvät rajoitukset. Dekaanien kokous myös valmistelee asioita virallista Filosofisen tiedekunnan kokousta varten.

Filosofisen tiedekunnan kokous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viralliset valinnat promootion officianttien tehtäviin ja muihin kunniatehtäviin tekee viiden tiedekunnan tiedekuntaneuvostojen yhteinen Filosofisen tiedekunnan kokous. Valintoja ovat valmistelleet jo dekaanit ja promootiotoimikunta omilla tahoillaan, jolloin Filosofisen tiedekunnan kokous pystyy yleensä varsin jouhevasti tekemään valinnat eri kunniatehtäviin, jotka pyritään jakamaan mahdollisimman tasapuolisesti eri jäsentiedekuntien kesken. Promoottorina toimii virkaiältään promoottorivuorossa olevan tiedekunnan vanhin professori, joka on myöntävästi vastannut dekaanin tiedusteluun että onko kyseinen henkilö käytettävissä promoottorin tehtävään. Muut officiantit, juhlamenojen ohjaaja ja yliairut tulevat yleensä muiden kuin promoottoritiedekunnan piiristä ja monesti ovat itse olleet promootiossa jo aiemmin jossakin roolissa, tai muuten innokkaita kyseiseen kunniatehtävään ja ovat käytettävyytensä dekaanille ilmaisseet.

Primukset ja ultimukset Filosofinen tiedekunta pystyy valitsemaan, kun promootioon ilmoittautuneet henkilöt ovat selvillä. Nämä kunniasijat myös pyritään jakamaan tasapuolisesti eri tiedekuntien kesken, jotta jokainen tiedekunta saa yhtä paljon näkyvyyttä ja kunniaa promootiossa.

Kunniatohtorien julkistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä maaliskuussa ennen toukokuussa pidettäviä promootioita kaikki kyseisenä vuonna promootion järjestävät tiedekunnat pitävät yhteisen julkistustilaisuuden, jossa promootioissa kunniatohtorinarvon saavat henkilöt julkistetaan ja virallinen tiedote kunniatohtoreista lähtee ulos mediaan. Monesti tässä samassa yhteydessä promootiotoimikunnat julkaisevat muitakin tietoja, kuten promoottorin, yleisen seppeleensitojan, ja primusmaisterin, ultimusmaisterin, primustohtorin sekä ultimustohtorin nimet. Monesti tässä yhteydessä myös julkistetaan promootiotaiteilijoita ja muita saatavia eri tehtävissä olevia henkilöitä, jotka ovat jo tiedossa ja varmistuneet kyseiseen ajankohtaan mennessä.

Karkaasitalkoot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä huhtikuussa promootion ilmoittautumisen sulkeuduttua promootiotoimikunta pitää karkaasitalkoot, joissa toimikuntalaiset taivuttavat ja punovat käsin rautalangasta ja pintamateriaalista maisterinseppeleiden pohjana toimivan rungon eli karkaasin. Karkaasit valmistetaan ilmoittautuneiden maisteripromovendien ilmoittamien päänympärysmittojen mukaan, jotta laakeriseppeleestä saadaan oikean kokoinen. Liian pieni seppele ei pysy tukevasti päässä ja liian leveä seppele puolestaan putoaa helposti maisteripromovendin kaulaan. Rautalankarunko onneksi mahdollistaa laakeriseppeleen muotoilun myös laakerinlehtien ompelun jälkeen, mitä varten karkaasin otsalle tehdään nipukka, joka toisaalta nostaa seppeleen kärkilehdet kauniisti ylös kohtaamaan toisensa, toisaalta se toimii säätövarana joka sallii laakeriseppeleen säätämisen vielä juuri ennen aktia. Karkaasitalkoissa toimikunta myös valmistaa ylimääräisten varaseppeleiden karkaasit eri kokoluokkiin.

Floran päivä 13.5.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopiston ja ylioppilaskunnan vanhana kevätjuhlan päivänä 13.5. promootiotoimikunta kokoontuu valitsemaan seremoniallisesti yleisen seppeleensitojan sekä kokouksensa jälkeen kosimaan tätä eli pyytämään lupaa tämän vanhemmilta heidän lapsensa osallistumiselle promootioon tässä roolissa. Kun kosintaan on vastattu myöntävästi, kruunaavat promootiotoimikunnan jäsenet tuoreen yleisen seppeleensitojan Kevään Kuningattareksi/Kuninkaaksi ja vihkivät hänen kevään ja kukkien jumalattaren Floran papittareksi/papiksi tässä keväisten toivojen riemujuhlassa. Aiemmin latinankielinen valintakokous pidettiin Vanhan ylioppilastalon Musiikkisalissa, mutta logististen hankaluuksien myötä valintakokous on siirtynyt Kumpulan kampukselle ja seppeleensitojan kosinta on monesti pidetty Kumpulan kartanolla nykyisessä kasvitieteellisessä puutarhassa. Kartanolta promootiokansa siirtyy tämän jälkeen Suomen lipun ja airuiden jäljessä kulkueena ylioppilaslakit päässä läheiseen Kumtähden kentän puistoon, jossa pidetään puheita Maamme-laulun muistomerkillä. Kumtähden seremonian jälkeen on ohjelmassa Floran päivän päivälliset jossakin ravintolassa, johon promootiotoimikunta useimmiten on järjestänyt kuljetuksen raitiovaunuilla tai busseilla Kumtähdeltä. Päivällisillä on ohjelmassa lisää puheita gratistin, seppeleensitojan ja tämän vanhemman puolesta.

Tanssiaisharjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä ennen promootiota käynnistyvät hyvissä ajoin promootiotanssiaisten tanssiharjoitukset, joita vetämään promootiotoimikunta rekrytoi tanssimestarin tai tanssimestarit. Tanssimestari opettaa eritoten maisterifranseesiin osallistuville maisteripromovendeille ja heidän tanssipartnereilleen franseesin kuviot. Franseesin tanssiparin ei ole pakollista olla maisteripromovendin seppeleensitoja tai avec, vaan tanssiparina voi olla myös toinen maisteripromovendi tai muu osallistuja. Franseesissa ehtona on se, että toinen tanssiparista pukeutuu valkoiseen ja toinen mustaan, koska näin franseesiin olennaisena osana kuuluvat shakkiruutukuviot tulevat tanssin vaiheissa esiin. Parhaiten nämä kuviot näkyvät franseesia ylhäältä parvelta tai lehteriltä seuraaville katselijoille.

Maisterifranseesin ohella tanssimestari myös pitää tanssiharjoitukset poloneesista tohtoreille ja kunniavieraiden poloneesiin osallistuville, jotka pääsevät etukäteen tanssiharjoituksiin. Ennen promootiota pidetään myös tanssiharjoitukset muista promootiotanssiaisten tansseissa, koska kaikilla osallistujilla ei välttämättä ole aiempaa kokemusta kyseisistä tansseista lukion vanhojen tanssien tai akateemisten vuosijuhlatanssiaisten kautta.

Esiseppeleensitojaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmiten viikonloppuna ennen itse promootioviikkoa toimikunta järjestää johonkin järjestö- tai vuokratilaan esiseppeleensitojaiset. Tällöin toimikunta ja uusi yleinen seppeleensitoja sitovat niiden seppeleet, jotka eivät pääse itse sitomaan tai joilla ei ole seuralaista sitomassa seppelettä. Paikalle kutsutaan aiemmat yleiset seppeleensitojat opettamaan ja auttamaan seppeleiden ompelussa kasaan. Samaan tilaisuuteen myös kutsutaan kaikki halukkaat maisteripromovendit ompelemaan omia seppeleitään, jos he tietävät ettei heiltä ole tulossa seppeleensitojaa seuraavan viikon sitojaisiin ja haluavat auttaa toimikuntaa omalta osaltaan. Toimikunta ja yleiset seppeleensitojat sitovat myös ylimääräiset varaseppeleet esiseppeleensitojaisissa. Esiseppeleensitojaisissa ei ole mitään formaalia ohjelmaa, vaan tapahtuman pääpaino on saada mahdollisimman moni seppele valmiiksi seuraavan viikon promootioaktia varten. Yleensä tapahtumassa on pientä purtavaa, kahvia ja kuohuviiniä tarjolla.

Toimikunta kokoaa valmistuneet laakeriseppeleet tankoihin aakkosjärjestykseen ja huolehtii niiden kuljettamisesta esiseppeleensitojaisissa yliopiston tiloihin kylmiöön odottamaan seuraavan viikon aktia. Toimikunta käy myös seuraavien päivien aikana suihkuttamassa seppeleitä kylmiössä vedellä kuihtumisen hidastamiseksi.

Aktiharjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootioviikon tapahtumat pyörähtävät käyntiin torstaina, jolloin ensimmäiseksi pidetään tohtorien ja paikalle jo saapuneiden kunniatohtoreiden aktiharjoitus yliopiston päärakennuksen juhlasalissa. Harjoituksissa promoottori, juhlamenojen ohjaaja, yliairut ja promootiotoimikunta käyvät promovendien kanssa läpi mitä itse aktissa tulee tapahtumaan, mihin osallistujien tulee saapua seuraavana aamuna ja mihin järjestykseen kukin kulkue järjestäytyy yliopistolla. Tohtorien aktiharjoituksen jälkeen yliopisto rehtori pitää vastaanoton tohtoreille ja kunniatohtoreille ennen siirtymistä miekanhiojaisillallisille. Tohtorit jättävät aktiharjoituksessaan hattunsa ja miekkansa jo valmiiksi aakkostettuina juhlasaliin odottamaan aktia. Vain miekanhiontaan osallistuvien miekat otetaan mukaan miekanhiojaisiin ja ne tuodaan hiojaisista yöllä takaisin yliopistolle ja sijoitetaan oikeille paikoilleen tohtorien hattujen ja miekkojen joukossa.

Tohtorien aktiharjoitusta seuraa maisterien vastaava harjoitus yliopiston juhlasalissa. Maisterien aktiharjoituksen päätyttyä he siirtyvät seppeleensitojaisillallisille.

Seppeleensitojaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maisterien ollessa aktiharjoituksessa yliopiston juhlasalissa kokoontuvat heidän avecinsa eli seuralaisensa, joita kutsutaan seppeleensitojiksi, promootiotoimikunnan tätä varten järjestämään paikkaan sitomaan seppeleet omille maistereilleen seuraavan päivän aktia varten. Tapahtumaa johtaa yleinen seppeleensitoja vanhempansa kanssa apunaan aiempien promootioiden yleiset seppeleensitojat, ei-promovoituvat toimikuntalaiset ja airuet. Tapahtuman pääpaino on viimeisten seppeleiden ompelemisessa valmiiksi seuraavaa päivää varten ja hätätilanteissa laakeriseppeleiden ompelemista on jatkettu toimikunnan ja airuiden voimin vielä seppeleensitojaisillallisilla ravintolassa. Seppeleensitojaisista toimikunta ja airuet kuljettavat valmiit seppeleet yliopiston päärakennukselle kylmiöön ja kaikki seppeleet aakkostetaan valmiiksi seuraavaa aamua varten. Samalla seppeleet myös tarkistetaan ja tarvittaessa niitä vielä korjaillaan ja ehostetaan. Seppeleensitojaisista seppeleensitojat siirtyvät seppeleensitojaisillallisille varattuun ravintolaan, jonne myös promovoituvat maisterit saapuvat yliopiston päärakennuksen juhlasalista aktiharjoituksista.

Illalla ravintolassa pidetään seremoniallisempi seppeleensitojaisillallinen, missä yleinen seppeleensitoja saa korunsa kiitoksena päättyneestä seppeleiden sitomisesta, pidetään puheita ja on yleensä musiikillista ohjelmaa ruokailun ohessa. Seppeleensitojaisillallisille osallistuvat nuoret maisterit, riemumaisterit, yleinen seppeleensitoja vanhempineen, vanhemmat yleiset seppeleensitojat ja heidän seuralaisensa. Illan pääpaino on maisteripromovendien ja heidän seppeleensitojiensa tutustumisessa toisiin samassa promootiossa promovoitaviin sekä jo virittäytyä promootiotunnelmaan. Puheissa monesti pääaiheena on promootion esittely ja sen historian muistelu jälleen uudelle sukupolvelle maistereita, jotka tulevat seuraavana aamuna astumaan oppineiden tasavallan jäseniksi. Promoottori saapuu illan loppupuolella tohtorien miekanhiojaisista paikalle ja tuo samalla tohtorien tervehdyksen maistereille.

Miekanhiojaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tohtorit, riemutohtorit ja kunniatohtorit seuralaisineen suuntaavat yliopiston päärakennukselta rehtorin vastaanoton jälkeen promootiotoimikunnan varaamaan ravintolaan, jossa pidetään miekanhiojaisillalliset. Illallisten aiheena on tohtorien miekkojen hiominen symbolisesti teräviksi seuraavan päivän aktia varten, samalla tavoin kuin maisterien laakeriseppeleet valmistetaan seppeleensitojaisissa. Tohtorien seuralaiset eli miekanhiojat osallistuvat illallisille myös. Illallisilla on ohjelmassa puheita primus- ja ultimustohtoreilta, yliopiston rehtorilta tai kanslerilta sekä kunniatohtorien ja riemutohtorien edustajilta. Lisäksi ohjelmaan kuuluu muutamien eri tohtoriryhmien edustajien miekkojen hiominen seremoniallisesti paikalle tuodulla tahkolla kuohuviiniä hionta-aineena käyttäen. Tätä varten tähän seremoniaan valittujen henkilöiden miekat on tuotu yliopistolta miekanhiojaisillallisille ja ne viedään illallisten päätyttyä yöllä takaisin juhlasaliin oikeille paikoilleen odottamaan seuraavan aamun promootioaktia. Yleensä miekat ovat nuorten tohtorien edustajana primukselta tai ultimukselta, riemutohtorilta, kunniatohtorilta ja opetushenkilökunnan edustajana virkaiältään vanhimmalta dekaanilta, joka toimii promootion ajan Filosofisen tiedekunnan dekaanin seremoniallisessa roolissa.

Promoottori aloittaa illan miekanhiojaisissa ja miekkojen hionnan jälkeen hän siirtyy seppeleensitojaisiin.

Vierailu rehtorin kansliassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seppeleensitojaisillallisten ja miekanhiojaisillallisten päätyttyä promootiotoimikunta kokoontuu takaisin yliopiston päärakennukselle toimittaakseen miekanhiojaisissa olleet miekat takaisin paikoilleen juhlasaliin, sekä tehdäkseen vierailun yliopiston rehtorin kansliaan. Samalla varmistetaan tarvittaessa että laakeriseppeleet ovat kaikki valmiita ja aakkosjärjestyksessä. Tarvittaessa seppeleitä myös kostutetaan tällöin. Alkujaan vierailun syy oli se, että maisterien laakeriseppeleet varastoitiin rehtorin kansliaan yön ajaksi ja jos seppeleitä oli jäänyt kesken tai niitä oli vaurioitunut, hoiti toimikunta viimeiset seppeleet kuntoon yön aikana. Nykyisin tämä tehdään jo esiseppeleensitojaisissa ja aiemmin illan aikana, joten käynti rehtorin kansliassa on enemmänkin seremoniallinen, missä promootiotoimikunta kirjoittaa terveisensä yliopiston rehtorin vieraskirjaan ja jättää hänen työpöydälleen jonkin pienen lahjan, joka kuvastaa kyseistä promootiota sen toimikunnan mielestä.

Promootioakti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootion ydin on yleensä perjantaina tapahtuva promootioakti. Promovointi akateemisiin oppiarvoihin tapahtuu aktissa. Promootioakti alkaa aamulla promootiotoimikunnan ja airuiden saapuessa yliopiston päärakennukselle tekemään viimeiset valmistelut aktia varten, kuten että viherkasvit ja kukkalaitteet ovat paikalla, orkesteri harjoittelee viimeisen kerran ja ennen kaikkea neuvomaan ja opastamaan porrastetusti paikalle saapuvia promootion osallistujia. Akti pidetään yliopiston päärakennuksen juhlasalissa, johon vahtimestarit ja airuet jakavat käsiohjelmat ja kutsut valmiiksi. Samoin juhlasaliin paikan mahdollisesti saaneet omaiset, jotka ovat pukeutuneet pukukoodin mukaisesti, ohjataan saliin istumaan heille osoitetuille paikoille. Pukukoodin vastaisesti pukeutuneet eivät pääse pääkatsomoon, vaan heidät ohjataan yleisöparvelle ja muille näkymättömissä oleville istuimille.

Ne omaiset, jotka eivät halua pukeutua juhlasalin vaatiman pukukoodin mukaisesti, tai joille ei ole riittänyt paikkoja salissa, voivat katsoa promootioaktia promootiotoimikunnan varaamassa auditoriossa, johon promootioakti lähetetään videokameran kautta. Sama lähetys lähetetään myös yliopiston Unitube-kanavalla, jolloin promootioaktia voi seurata myös etänä.

Maisteripromovendit ja tohtoripromovendit ohjataan heille osoitettuihin kokoontumispaikkoihin päärakennuksella, missä heidät järjestetään sisääntulokulkueita varten. Aamulla maistereille myös jaetaan heidän laakeriseppeleensä kokoontumispisteessä ja tarvittaessa seppeleitä korjataan tai niitä vaihdetaan toimikunnan ompelemiin varakappaleisiin. Samalla maisterit järjestetään aakkosjärjestykseen, primus ja ultimus poikkeuksina. Riemumaisterit kokoontuvat omaan kokoontumispisteeseensä, missä heille jaetaan seppeleet ja kukkavieheet. Samoin seppeleensitojat kokoontuvat omaan kokoontumispaikkaansa, missä yleinen seppeleensitoja ja paikalla olevat aiemmat yleiset seppeleensitojat saavat kukkakimput ja asettuvat valmiiksi johtamaan seppeleensitojat juhlasaliin. Tohtorit kokoontuvat omaan kokoontumispaikkaansa, missä heidät järjestetään aakkosjärjestykseen, primus ja ultimus poikkeuksina. Miekanhiojat kokoontuvat omaan kokoontumispisteeseensä. Riemutohtorit ja kunniatohtorit kokoontuvat omaan osoitettuun kokoontumispaikkaansa. Yliopiston promootioon osallistuva henkilökunta ja Filosofisen tiedekunnan dekaanit, professorit, apulaisprofessorit, lehtorit ja dosentit järjestäytyvät omaksi kulkueekseen hopeavaltikoita kantavien pedellien taakse.

Juhlamenojen ohjaaja aloittaa promootioaktin symbolisesti käskemällä vahtimestareita sulkemaan juhlasalin pääovet. Tämän jälkeen alkaa orkesteri saa merkin aloittaa sisäänmarssin, joksi on vakiintunut tällä hetkellä Jean Sibeliuksen Promootiomarssi vuodelta 1919. Musiikin soidessa sivuovista astuvat sisään kulkueissa seppeleensitojat yleisen seppeleensitojan johdolla ja miekanhiojat toisesta sivuovesta. Juhlasalissa olevat airuet ohjaavat molemmat kulkueet oikeille paikoilleen katsomossa. Yliairut johtaa tätä osuutta. Seuralaisten päästyä paikoilleen istumaan, yliairut antaa merkin juhlamenojen ohjaajalle, joka lyö sauvallaan lattiaan pääovien avaamisen merkiksi. Vahtimestarit avaavat juhlasalin pääovet ja ensimmäisenä sisään saapuu yliopiston kulkue. Kulkueen keulassa kulkevat pedellit sinisissä viitoissaan hopeavaltikoita kantaen ja heidän takanaan astelevat yliopiston rehtori ja kansleri. Tämän jälkeen seuraavat muut henkilökunnan jäsenet arvoasteikon mukaisessa järjestyksessä. Yliopistostaatin asetuttua paikoilleen antaa juhlamenojen ohjaaja merkin tohtorien kulkueelle saapua saliin. Tohtorien kulkueen ensimmäisinä kulkevat kunniatohtorit, heidän jälkeensä riemutohtorit ja lopuksi nuoret tohtorit. Tohtorien päästyä paikoilleen, antaa juhlamenojen ohjaaja jälleen merkin ja maisterien kulkue saapuu promoottorin ja riemumaisterien johdattamana saliin, viimeisinä tulevat nuoret maisterit, jotka asettautuvat valmiiksi seisomaan Parnasson ympärille, ja primus- ja ultimusmaisteri asettuvat keskilattialle. Kaikkien saavuttua juhlasaliin juhlamenojen ohjaaja lyö jälleen sauvallaan lattiaan merkiksi orkesterille lopettaa musiikki ja vahtimestareille sulkea juhlasalin ovet.

Promootioakti jatkuu promoottorin tervetuliaispuheella. Promoottorin puheenvuoron jälkeen hän pyytää kanslerin sihteeriä lukemaan ääneen kanslerin antaman promootioluvan osoituksena promootion laillisuudesta ja siinä myönnettävien oppiarvojen ja arvonmerkkien käyttöoikeuksien lainvoimaisuudesta. Kanslerin sihteerin luettua lupakirjan ääneen soitetaan fanfaarina osa Gaudeamus igiturista. Promootiolupaa on välistä seurannut promootiokantaatin esitys, välistä promootiokantaatti on esitetty promovoinnin aikana. Seuraavana ohjelmassa on rituaalinen osio, jossa promoottori latinaksi lausuu osia promovointikaavasta. Promoottori kutsuu tiedekunnan edustajan esittämään maisterikysymyksen promovoitaville maistereille ja kysymyksen jälkeen primusmaisterin vastaamaan promovointia tavoittelevien maisterien puolesta tähän esitettyyn kysymykseen. Tiedekunnan edustajan hyväksyttyä primusmaisterin antaman vastauksen promoottori toteaa maisterien promovoinnin voivan alkaa ja asettaa oman laakeriseppeleensä päähänsä. Promoottori kutsuu riemumaisterit ja heidän jälkeensä nuoret maisterit nousemaan Parnassolle aakkosjärjestyksessä, kuitenkin siten poiketen että nuorten maisterien joukossa primusmaisteri tulee ensimmäisenä ja toisella kunniasijalla oleva ultimus viimeisenä. Orkesteri aloittaa promoottorin puheenvuoron päätyttyä riemumaistereille soitettavan Jean Sibeliuksen Andante festivon. Airuet auttavat riemumaisterit heidän istumapaikoiltaan Parnassolle saamaan riemumaisterin laakeriseppeleensä promoottorilta ja sen jälkeen takaisin istumapaikalle. Samalla promoottori koskettaa omalla sormuksellaan riemumaisterin sormusta siirtäen näin riemumaisterin arvon ja oikeudet uudelle kantajalle. Tarvittaessa promoottori laskeutuu Parnassolta seppelöimään ja koskettamaan riemumaisterin sormusta hänen istumapaikallaan. Riemumaisterien promovoinnin jälkeen on vuorossa nuorten maisterien promovointi, jonka aloittaa monesti promootiokantaatti, jos sellainen on promootiota varten tilattu tai päätetty uudelleen esittää jonkin aikaisemman promootion kantaatti. Jos kantaattia ei ole, jatkuu nuorten maisterien promovoinnin musiikki promootiotoimikunnan orkesterin kanssa sopiman musiikin mukaan. Primusmaisteri nousee ensimmäisenä nuorena maisterina Parnassolle, ja hänen jälkeensä muut nuoret maisterit aakkosjärjestyksessä. Viimeisenä Parnassolle nousee ultimusmaisteri. Nuorten maisterien kohdalla promoottori myös tarvittaessa laskeutuu Parnassolta lattialle promovoimaan nuoria maistereita heidän istumapaikaltaan, jos he eivät pysty nousemaan Parnassolle. Maisterien promovoinnin päätyttyä viimeistään tässä kohden maisterit vaihtavat paikkaa tohtorien kanssa. Monesti kuitenkin on järjestetty niin, että nuorten tohtorien jonot valuvat vuorollaan maisterien jonojen perään sitä mukaa on maisterit tulevat promovoiduiksi. Primus- ja ultimusmaisteri vaihtavat paikkaa keskilattialla primus- ja ultimustohtorin kanssa maisterien promovoinnin lopuksi.

Maisterien promovoinnin päätyttyä orkesteri lopettaa musiikin ja promoottori riisuu laakeriseppeleensä todeten maisterien promovoinnin päättyneen. Promoottori pyytää seuraavaksi tiedekunnan edustajaa esittämään tohtorikysymyksen nuorille tohtoreille jotka hakevat promovointia, ja primustohtoria vastaamaan kysymykseen nuorten tohtorien puolesta. Tiedekunnan edustajan hyväksyttyä vastauksen promoottori julistaa tohtorien promovoinnin voivan alkaa ja asettaa tohtorinhattunsa päähänsä. Ensimmäisinä promovoidaan kunniatohtorit, joiden kohdalla promoottori lukee tiedekunnan perustelut kunnia-arvolle ja orkesterista kajautetaan kunniafanfaari, minkä jälkeen airuiden auttama kunniatohtori hakee hattunsa ja miekkansa Parnassolta. Kunniatohtorien promovoinnin jälkeen promoottori ilmoittaa riemutohtorien ja nuorten tohtorien promovoinnin alkavan siten, että riemut ja nuoret tohtorit tulevat aakkosjärjestyksessä Parnassolle, kuitenkin siten poiketen että nuorten tohtorien joukossa primus tulee ensimmäisenä ja ultimus viimeisenä. Riemutohtorit aloittavat tohtoripromootion saaden uudestaan tohtorinhattunsa ja miekkansa nyt riemutohtorin arvon merkiksi promoottorilta. Riemutohtoreille on vaihtelevasti soitettu eri kappaleita, aiemmin heillekin soitettiin Andante festivoa, mutta viimeaikoina kehitys on kulkenut kohti tohtorien omaa musiikkia, kuten Jean Sibeliuksen Finlandiaa tai Fredrik Paciuksen Juhlamarssia vuodelta 1840 jolloin ensimmäiset filosofian tohtorit promovoitiin Suomessa. Aloituskappaleen jälkeen tohtoripromootion musiikki jatkuu nuorten tohtorien promovoinnin ajan. Vaihtelevasti nuorten tohtorien promootion kohdalla soitetaan promootiokantaatti uudestaan tai jälkimmäinen puolisko kantaatista. Kantaatin jälkeen musiikki jatkuu promootiotoimikunnan orkesterin kanssa sopiman kappalelistan mukaisesti.

Tohtorien promovoinnin päätyttyä orkesteri lakkaa soittamasta ja promoottori toteaa promovoinnin päättyneen. Seuraavaksi hän kutsuu ultimusmaisterin keskilattialle pitämään puheen Suomelle. Ultimusmaisterin puheen jälkeen orkesteri soittaa ja juhlasalissa olijat laulavat Maamme-laulun kukin omalla kielellään. Tämän jälkeen promoottori toteaa promootioaktin päättyneen. Orkesteri aloittaa ulosmarssin soittamisen, ulosmarssiksi on vakiintunut vuonna 2010 tilattu Mikko Nisulan Seppelöity Athene. Musiikin soidessa kulkue yliopistolta kohti Tuomiokirkkoa ja Laakerijuhlaa alkaa järjestäytyä juhlasalissa, ensimmäisenä kulkee yliopiston henkilökunnan kulkue juhlamenojen ohjaajan ja promoottorin johdolla, heidän perässään kunniatohtorit, riemutohtorit ja nuoret tohtorit, heidän perässään riemumaisterit ja nuoret maisterit. Promovoituja seuraavat yliairuen johdolla yleinen seppeleensitoja, seppeleensitojat ja miekanhiojat. Lopuksi saapuvat juhlasalissa ja videoyhteydellä katsomassa olleet omaiset, jotka haluavat osallistua ekumeeniseen jumalanpalvelukseen. Yliopiston vahtimestarit ovat kulkuetta varten levittäneet punaisen maton päärakennuksen portaisiin ja Unioninkadulle, ja kulkueen keulan astuessa ovesta ulos Tuomiokirkon kellot alkavat soida.

Juhlajumalanpalvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootioaktin jälkeen juhlava kulkue astelee arvokkaasti kirkonkellojen soidessa yliopiston päärakennuksen juhlasalista Helsingin tuomiokirkkoon. Ennen Tuomiokirkkoa kulkue jakaantuu ja ekumeeniseen jumalanpalvelukseen haluavat jatkavat kulkueena matkaansa kohti promootiotoimikunnan tunnustuksettoman Laakerijuhlan viettoon varaamaa juhlapaikkaa. Tuomiokirkossa urkuri soittaa sisääntulomusiikkia, jonka aikana airuet ja juhlamenojen ohjaaja ohjaavat kaikki kirkkoon saapujat istumaan oikeille paikoilleen. Juhlasaarnaaja, liturgi ja kirkkokuntien edustajat sekä Raamatun tekstien lukijat asettautuvat erikseen kuoriin. Tohtorinmiekkoja ei saa viedä kuorin alueelle, vaan ne jätetään sivustalle kuorin ulkopuolelle. Juhlajumalanpalvelus noudattaa ekumeenisen kiitos- ja ylitysjumalanpalveluksen lyhyttä kaavaa. Kolmeksi virreksi ovat vakiintuneet Suvivirsi, Topeliuksen Totuuden henki ja Soi kunniaksi Luojan, joka on vuoden 1897 promootiokantaatista. Juhlasaarnaaja pitää saarnan ja kirkkokuntien edustajat hoitavat vaihtelevasti eri osia jumalanpalveluksesta, edustettujen kirkkokuntien vaihdellessa promootioiden välillä. Musiikkiesityksinä on vaihtelevasti kuoro- tai soitinmusiikkia promootiotoimikunnan hankkimana. Promootion osallistujia edustavat henkilöt lukevat Raamatun tekstejä eri kielillä. Lopuksi on ylistysvirsi ja Herran siunaus, minkä jälkeen alkaa ulosmarssin musiikki urkurin soittamana. Musiikin aikana kirkossa olijat purkautuvat penkeistä käänteisessä järjestyksessä kuin missä he tulivat sisään ja astelevat kulkueessa takaisin yliopiston päärakennukselle. Päärakennuksella kulkue purkaantuu ja seremoniallinen osuus päättyy.

Laakerijuhla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2010 alkaen on ekumeenisen jumalanpalveluksen kanssa rinnakkain järjestetty tunnustukseton vaihtoehto, joka nimettiin Laakerijuhlaksi vuonna 2022. Ensimmäiset tilaisuudet pidettiin Kansalliskirjastossa, mutta väkimäärän kasvaessa jouduttiin siirtymään Ritarihuoneen juhlasaliin. Laakerijuhlaan haluavat erkaantuvat omaksi kulkueekseen ennen Tuomiokirkon ovea ja suuntaa promootiotoimikunnan järjestämään juhlatilaan jossakin lähistöllä. Laakerijuhlaan ohjelmaa kuuluu muutama puhe vaihtelevista aiheista ja musiikkiesitys. Laakerijuhla pyritään järjestämään saman kestoiseksi kuin ekumeeninen jumalanpalvelus, jolloin kulkueet palaisivat mahdollisimman saman aikaisesti takaisin yliopiston päärakennukselle. Päärakennuksen aulassa kulkue purkaantuu ja seremoniallinen osuus päättyy.

Diplomien jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulkueiden palattua jumalanpalveluksesta ja Laakerijuhlasta promovoidut voivat noutaa promootiodiplominsa, promootiomatrikkelin ja mahdolliset muut promootion oheistuotteet yliopiston päärakennuksen lämpiöstä. Tämän jälkeen on yleensä muutamia tunteja rauhoitettua väliaikaa, jonka aikana on mahdollista käydä syömässä, vessassa, kotona tai hotellissa ennen illalla pidettäviä promootiopäivällisiä.

Promootiopäivälliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Illalla ovat ohjelmassa promoottorin isännöimät promootiopäivälliset, joille kaikki promovoidut seuralaisineen osallistuvat. Promootiotoimikunta hoitaa tarpeeksi suuren juhlatilan ja järjestelee promoottorin kanssa ohjelman illallisille. Ohjelmaan kuuluu ruokailun ohella joukko puheita, mm. yliopistolle, riemuille, kunniatohtoreille jne. ja vastauksia näihin puheenvuoroihin. Päivällisillä myös esitetään promootiorunot, jotka ovat joko uusia promootiota varten runoilijoiltaan tilattuja runoja, tai jostakin aiemmasta promootiosta uudelleen esitettäväksi valittuja runoja. Promootiopäivällisillä voi myös olla vaihtelevasti muunkin promootiotaiteen esityksiä, esim. näytelmän tai videotaideteoksen esittäminen. Perinteisiin myös kuuluu, että edellisen promootion toimikunta käy illan aikana vierailemassa juhlapaikalla ja jättää terveisensä uudelle toimikunnalle, jonka raskain työ on nyt takana aktin tultua kunnialla vietetyksi ja kaikki ovat promovoituneet onnistuneesti maistereiksi tai tohtoreiksi.

Promootioretki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootiotanssiaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yökulkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootiojatkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootiokaronkka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Airutkaronkka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootiokirjan julkistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofisen tiedekunnan promootion historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiaikaiset juuret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopisto eli universitas muodostui 1000-luvulla Bysantin valtakunnan esikuvien pohjalta yleiseksi oppineiden killaksi tai ammattikunnaksi Italiassa. Tähän yhteisöön kuuluivat kaikki latinaa opiskelevat ja latinan taitoiset. Ensimmäisenä varsinaisena yliopistona pidetään Bolognaa, missä joukko lainlukijoita toimi mestareina lakia opiskelemaan haluaville henkilöille. Opetusmateriaalina toimi keisari Justinianuksen Codex iuris civilis ja sen latinankieliset kommentaarit. Bolognan mestarit korostetusti opettivat maallista roomalaista oikeutta erotuksena katolisen kirkon käyttämästä kanonisesta oikeudesta tai Länsi-Euroopan kuninkaiden germaanisesta tapaoikeudesta. Saadakseen turvaa kaupunginraadilta ja mahtimiehiltä oppineet järjestäytyivät omaksi killakseen joka muodosti Studium generalen, yleisen opintojen yhteisön. Tämä oppineiden yhteisö onnistui saamaan vuonna 1156 Roncaglian valtiopäivillä itselleen suojeluskirjeen Authentica Habita keisari Fredrik I Barbarossalta, joka erotti nuoren yliopiston kaupungin raadin ja piispan vallasta ja asetti sen vastuuseen yksin keisarille. Keisarinvallan heikennyttyä paavinistuin astui Aleksanteri III:n hahmossa keisarin tilalle ja yliopistolaitos otettiin kirkon suojelukseen. Yliopistoista muodostui ihanteena nelitiedekuntaisia, joista ylimpänä oli teologinen tiedekunta, sen jälkeen oikeustieteellinen ja sitten lääketieteellinen tiedekunta. Filosofinen tiedekunta toimi alempana tiedekuntana, jonka tehtävä oli valmistaa opiskelijoita ylempien professionaalitiedekuntien opintoihin. Paavit alkoivat antamaan perustamiskirjoja yliopistoille ja säätämään niiden oikeuksista. Bolognan yliopiston valvojaksi paavit asettivat Bolognan tuomiokirkon arkkidiakonin, jonka kädestä uudet maisterit saivat maisterinarvonsa sekä paavillisen opetusluvan, licentia docendi ubique.[10] Tämä opetusoikeus ja pätevyys oli kelpoinen kaikkialla katolisen kirkon valtapiirissä, ja käytännössä se yhtenäisti eri yliopistot saman järjestelmän osiksi.

Bolognan yliopiston promootio eli conventus publicus (kirj. Yleinen/julkinen kokoontuminen) jakaantui kahteen osaan, yksityiseen, suljettujen ovien takana pidettiin privataan ja julkiseen, publicaan. Suljettu tilaisuus oli se, missä varsinainen päätös oppiarvon myöntämisestä tapahtui kandidaatin vastattua yliopiston professorien ja maisterien kysymyksiin näiden arvioidessa tämän kelpoisuutta maisterinarvoon. Itse seremoniat kuuluivat julkiseen osaan. Ennen promootiopäivää maisteriksi pyrkivä kandidaatti kiersi ratsain kaupungilla arkkidiakonin, yliopiston pedellien ja promoottorina toimivan tohtorin saattamana. Kandidaatti kutsui juhlallisesti virkamiehiä, pappeja, tukijoitaan ja ystäviään promootioon. Määrättynä promootiopäivänä kandidaatti piti aula doctoralis -nimellä juhlavasti kutsutussa salissa puheen ja esitti sitten väitteensä. Usein aulana toimi Bolognan tuomiokirkko, koska yliopistolla ei tähän aikaan vielä omia rakennuksia kaupungissa ollut. Tiedekunnan ennalta määräämät opponentit hyökkäsivät respondenttina toimivan kandidaatin väitettä vastaan ja maisteriksi pyrkivä kandidaatti pääsi näyttämään opettajan ja väittelijän taitonsa. Väittelyn päätyttyä promoottorina toimiva tohtori tai maisteri, usein kandidaatin opintoja ohjannut ja häntä monin tavoin auttanut vanhempi kollega tai maanmies yliopistossa, esitteli voittoisan väittelijän arkkidiakonille seremoniallisesti. Arkkidiakoni piti kiitospuheen kandidaatille ja antoi tälle lisenssin eli opetusluvan opettaa alaansa kaikkialla kristikunnassa. Tämän jälkeen seurasi ns. birettatio seremonia, jossa tuore maisteri asettui opettajan kateederiin istumaan ja promoottori ojensi hänelle yksitellen avoimen lakikirjan, kultasormuksen sormeen ja päähänsä tohtorin hatun eli birettan. Tohtorinhattu symbolisoi akateemista vapautta ja sormus uskollisuutta tieteelle, mikä teki maisterin ritarien veroiseksi. Näin varustettuna tuore maisteri kulki juhlavassa kulkueessa kaupungin halki, ja lopuksi uusi maisteri järjesti banketin uusille kollegoilleen ja ystävilleen.[10]

Pariisin yliopiston inceptio oli kehittynyt Bolognan conventuksen pohjalta, mutta Pariisissa väittely oli jäänyt pois julkisesta osasta, ja sen sijaan kandidaatti piti julkisen luennon tiedekunnan edessä, minkä jälkeen hän sai birettan, kirjan ja sormuksen. Seremoniallisen tervehdyksen jälkeen uusi maisteri otti paikkansa muiden maisterien joukossa maisterien kateederissa. Inceptioon kuului myös uuden maisterin valan vannominen rehtorille eli yliopistolle, tiedekunnalle ja omalle osakunnalleen. Seremonian jälkeen myös Pariisissa uusi maisteri joutui kustantamaan illallisen muille maistereille ja ystävilleen.[10]

Espanjan Salamancassa promootion osaksi kehittyi promovendin tai promovendien velvollisuus järjestää kustannuksellaan härkätaistelu yliopistolle.[10]

Keskiajalla tohtorin ja maisterin arvo olivat filosofisessa tiedekunnassa yhtenäiset, ja henkilöt saivat samalla kertaa molemmat. Maisterin ja tohtorin arvo oli harvinainen, ja sen saanut kohosi heti aateliston tasolle yhteiskunnallisessa hierarkiassa, ja maisterit saivat oikeuden käyttää omaa vaakunaa. Osassa Eurooppaa maisterit ja tohtorit saivat verovapauden, vapauden maallisesta oikeudesta ja oikeuden palkata aseistetun saattueen matkustaessaan kaupungista toiseen.[10]

Keskiajan lopulla katolinen kirkko menetti yliopistojen paavillisen monopolin ja eri maiden kuninkaat ja keisarit alkoivat perustaa omilla perustamiskirjoillaan uusia yliopistoja Bolognan ja Pariisin esikuvien mukaisesti. Reformaation myötä yliopistot siirtyivät kirkkojen mukana kruunun hallintaan ja osaksi uuden ajan itsevaltaisia monarkioita, missä hallitsija oli ylin vallankäyttäjä yliopistoa koskevissa asioissa.

Ruotsin vallan aika 1643-1805[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavin Uppsalaan vuonna 1477 perustama yliopisto oli hiipunut nopeasti sen tärkeimmän tukijan, arkkipiispa Jakob Ulffsonin kuoltua ja Kalmarin unionin hajoamisen kiihtyessä. Kustaa I Vaasan irrotettua Ruotsin Tanskan vallasta ja noustua kuninkaaksi hänen läpiajamansa reformaatio vei yliopistolta ja kirkolta varat akateemiselle opetukselle. Uppsalan yliopiston uudelleen perustaminen alkoi 1595 Kaarle-herttuan johdolla ja kunnolla uusi yliopisto sai itselleen resursseja vasta Kustaa II Aadolfin aikana. Kustaa II Aadolf perusti yliopiston myös Liivinmaan vanhaan piispankaupunkiin Tarttoon. Suomen ensimmäisen yliopiston perusti alaikäisen kuningatar Kristiinan holhoojahallitus vuonna 1640 kenraalikuvernööri Pehr Brahen, Turun piispan, Turun hovioikeuden presidentin sekä Turun ja Porin läänin maaherran esityksestä. Kuningattaren antamassa yliopiston perustamiskirjassa määrättiin uusi Kuninkaallinen Akatemia Turussa nauttimaan samoja erioikeuksia, vapauksia ja etuja kuin Uppsalan yliopiston. Akatemian perustamiskirjassa myös määrättiin uusi akatemia promovoimaan maistereita, tohtoreita ja baccalaureuksia kuten muissakin hyvin järjestetyissä akatemioissa oli hyväksi nähty. Turun promootiomenot kehittyivät nopeasti Uppsalan ja Saksan yliopistojen esikuvien pohjalta, ja ensimmäistä filosofisen tiedekunnan promootiota vietettiin vuonna 1643. Turun akatemia toimi alkujaan ilman omia vahvistettuja johtosääntöjään eli konstituutioita, seuraillen kuitenkin Uppsalan ratkaisuja monesti ja kenraalikuvernööri Brahen laatimaa ehdotusta konstituutioiksi. Tilanne ratkesi lopullisesti vuonna 1675 kun kuningas määräsi Turun seuraamaan Uppsalan yliopistolle vuonna 1655 annettuja ns. karoliinisia konstituutioita eli statuutteja.[10]

Venäjän vallan aika 1810-1914[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäisen Suomen aika 1919-[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelo Filosofisen tiedekunnan promootioista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. promootio 4.5.1643[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2. promootio 4.5.1647[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3. promootio 2.5.1650[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

4. promootio 3.5.1653[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori M. Gyldenstolpe, moraalin, politiikan ja historian professori.[12]
  • Primusmaisteri H. Carstenius[17] (Nylandensis).[13]
  • Ultimusmaisteri N. Lindormi[18] (Smolandensis).[13]

5. promootio 6.6.1656[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. promootio 11.6.1661[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

7. promootio 24.5.1664[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8. promootio 28.5.1667[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori A. Kempe, moraalin, politiikan ja historian professori.[12]
  • Primusmaisteri N. Ljungbergius[22] (Smolandensis).[13]
  • Ultimusmaisteri O. Wallinus[23] (Kalmariensis).[13]

9. promootio 4.6.1672[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10. promootio 27.7.1677[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

11. promootio 24.11.1679[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12. promootio 7.12.1682[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

13. promootio 21.7.1685[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

14. promootio 26.7.1688[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15. promootio 25.11.1691[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori S. Tolpo, logiikan ja metafysiikan professori.[12]
  • Primusmaisteri J. Rungius[31] (Satacundensis).[13]
  • Ultimusmaisteri G. Ståhlberg[32] (Australis).[13]
  • Promootiorunoilija ensimmäistä kertaa ruotsinkielinen promootioruno, jonka kirjoittanut Erik Forsenius.
  • Promootio pidettiin kuningas Kaarle XI syntymäpäivänä.

16. promootio 25.11.1694[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

17. promootio 14.12.1697[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

18. promootio 14.12.1700[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori Th. Rudeen, runouden professori.[12]
  • Primusmaisteri J. Wickelgren[35] (Smolandensis).[13]
  • Ultimusmaisteri A. Hasselqvist[36] (Aboensis).[13]

19. promootio 14.12.1703[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20. promootio 17.6.1707[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

21. promootio 15.2.1712[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22. promootio 14.6.1726[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

23. promootio 25.6.1729[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

24. promootio 4.7.1732[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori A. Scarin, moraalin, politiikan ja historian professori.[12]
  • Primusmaisteri A. Pryss (Australis).[13]
  • Ultimusmaisteri P. Folin[41] (Smolandensis).[13]
  • Promootiorunoilija mahd. Johan Forsstein & Gregorius Hallenius -

25. promootio 11.7.1735[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

26. promootio 14.7.1738[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori H. Hassel, kaunopuheisuuden professori.[12]
  • Primusmaisteri M. Lithovius[44] (Ostrobotniensis).[13]
  • Ultimusmaisteri E. Renström (Smolandensis).[13]
  • Promootiorunoilijana ultimusmaisteri Erik Renström - Vindiciae ingeniorum svethicorum-

27. promootio 18.7.1741[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

28. promootio 18.7.1745[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

29. promootio 3.8.1748[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori C. F. Mennander, fysiikan professori.[12]
  • Primusmaisteri J. Borgström (Nylandensis).[13]
  • Ultimusmaisteri G. Bång[47] (Borealis).[13]
  • Promootiorunoilija Erik Appellöf - Wishetens tredubbla skänck.
  • Kantaattirunoilija - ?
  • Kantaattisäveltäjä - Carl Lenningh.
  • Turun Akatemian tuore musiikin lehtori Carl Lenningh säveltää promootiokantaatin tähän promootioon ja moniin myöhempiin promootioihin.

30. promootio 30.7.1751[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori C. Mesterton, logiikan ja metafysiikan professori.[12]
  • Primusmaisteri Chr. Björklund[48] (Ostrobotniensis).[13]
  • Ultimusmaisteri E. Apellöf[49] (Smolandensis).[13]
  • Promootiorunoilija G. A. S. Aspegren - Svensk Lyck-Önskan och fägnad.

31. promootio 25.7.1754[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

32. promootio 2.7.1757[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

33. promootio 25.8.1760[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

34. promootio 6.7.1763[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori I. Ross, pyhien kielten professori.[12]
  • Primusmaisteri J. Snellman (Ostrobotniensis).[13]
  • Ultimusmaisteri C. Avellan[52] (Tavastiensis).[13]
  • Promootiorunoilija David D. Deutsch - Vetenskapernas Bidragande till Sedernas Förbättring.

35. promootio 29.7.1766[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

36. promootio 6.7.1769[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

37. promootio 22.7.1772[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

38. promootio 28.7.1775[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori J. Bilmark, moraalin, politiikan ja historian professori.[12]
  • Primusmaisteri J. Kreander[57] (Ostrobotniensis).[13]
  • Ultimusmaisteri J. M. Jung[58] (Borealis).[13]
  • Promootiorunoilija A. N. Clewberg (aateloituna myöh. Edelcrantz) - Tankar om svårigheten att finna sanningen[55]
  • Promootio pidettiin Kustaa III Suomen vierailun kunniaksi, jonka aikana kuningas perusti mm. Kuopion kaupungin.

39. promootio 30.6.1778[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori A. Planman, fysiikan professori.[12]
  • Primusmaisteri I. Nordberg[59] (Nylandensis).[13]
  • Ultimusmaisteri J. Kerchström[60] (Nylandensis).[13]
  • Promootiorunoilija J. Tengström - Så fordom Svea folk af krigisk vildhet fordes...[55]

40. promootio 20.6.1782[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori L. O. Leffrén, pyhien kielten professori.[12]
  • Primusmaisteri C. F. Meinander[61] (Wiburgensis).[13]
  • Ultimusmaisteri A. Ingman[62] (Nylandensis).[13]
  • Promootiorunoilija G. Tidgren - Förrn dagens stjerna bröt ur Chaos fångelse fram...[55]

41. promootio 22.6.1786[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

42. promootio 14.7.1789[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori O. Schalberg, logiikan ja metafysiikan professori.[12]
  • Primusmaisteri G. Gadolin (Borealis).[13]
  • Ultimusmaisteri J. Lindebäck[65] (Ostrobotniensis).[13]
  • Promootiorunoilija A. Ingman[66] - Om de verkningar, som tidernas omväxling hafva på snillet...[55]

43. promootio 22.6.1792[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

44. promootio 23.6.1795[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori C. N. Hellenius, taloustieteen professori.[12]
  • Primusmaisteri S. V. Heurlin[67] (Wiburgensis).[13]
  • Ultimusmaisteri H. Wörlund[68] (Ostrobothniensis).[13]
  • Promootiorunoilija C. B. Rutström - Hör den slagna malmens ljud...[55]

45. promootio 26.6.1798[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

46. promootio 15.6.1802[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

47. promootio 28.6.1805[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

48. promootio 6.7.1810[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori F. M. Franzén, moraalin, politiikan ja historian professori.[12]
  • Primusmaisteri Fr. Bergbom (Ostrobotniensis).[13]
  • Ultimusmaisteri J. A. Hoeckert[73] (Borealis).[13]
  • Promootiorunoilija J. G. Avellan - Känslan, såsom upphof till ondt och godt[55]

49. promootio 13.10.1815[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori G. G. Hällström, fysiikan professori.[12]
  • Primusmaisteri J. M. Sundvall (Satacundensis).[13]
  • Maisterikysymyksen esittäjä Teoreettisen ja käytännöllisen filosofian adjunkti Fredrik Bergbom.[74]
  • Ultimusmaisteri J. M. af Tengström (Ostrobotniensis).[13]
  • Promootiorunoilija J. G. Linsén - Ungdoms-idealen[55]
  • Juhlasaarnaaja Teologian pappisseminaarin pastori, rovasti Alexander Lauraeus.[75][74]
  • Promootiossa syntyy skandaali, kun ultimusmaisteriksi valitaan sijaiskanslerina toimivan arkkipiispan sukulainen ohitse maisterien mielestä enemmän kunnian ansainneiden promovendien. Tästä suivaantuneet promovendit puolestaan haukkuvat ultimuksen kiitosrunon yleisössä oleville neidoille huonoksi.

50. promootio 28.6.1819[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori J. Fr. Wallenius, kaunopuheisuuden professori.[12]
  • Primusmaisteri L. Sacklén (Satacundensis).[13]
  • Maisterikysymyksen esittäjä Rooman kirjallisuuden adjunkti Johan Gabriel Linsén.[8]
  • Ultimusmaisteri A. Blomqvist (Nylandensis).[13]
  • Promootiorunoilija A. G. Sjöström - Oskulden[55]
  • Gratisti H. J. Wahlbeck (Aboensis).[76]
  • Juhlasaarnaaja Turun ruotsalaisen seurakunnan kappalainen Johan Grönlund.[77][8]
  • Ensimmäiset riemumaisterit promovoidaan tässä promootiossa Saksan yliopistojen esikuvan mukaisesti, riemumaistereiksi promovoitiin hengissä olleita maistereita vuosien 1760, 1766 ja 1769 promootioista. Vanhin riemumaisteri v. 1760 oli Kruunupyyn kirkkoherra Henrik Aulin[78], absens. Ensimmäisenä riemumaisterina Parnassolla laakeriseppeleellä uudestaan promovoitiin Turun hovioikeuden varapresidentti Carl Gustaf Feuerstern[79]. Vuoden 1763 promootiosta ei ollut tuolloin enää ketään hengissä. Uppsalassa riemumaisterien vihkiminen oli aloitettu vuonna 1803 ja Lundissa vuonna 1817.[8]
  • Ensimmäinen promootio, jonka järjestelyitä varten valitaan gratisti. Aikaisemmin juhlajärjestelyt olivat ultimusmaisterin vastuulla. Gratisti on aluksi ultimuksen apulainen, mutta pian juhlajärjestelyt siirtyvät kokonaan gratistin vastuulle ja hänestä muotoutuu promootiojärjestelyistä vastaavan promootiotoimikunnan puheenjohtaja. Samalla ultimuksen rooli järjestelyissä katoaa.

51. promootio 27.6.1823[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

52. promootio 10.7.1827[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

53. promootio 21.6.1832[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori Fr. W. Pipping, oppihistorian professori.[12]
  • Varapromoottori J. H. Avellan, historian professori.[12]
  • Primusmaisteri A. Fr. Laurell[88] (Wiburgensis).[13]
  • Maisterikysymyksen esittäjä historian adjunkti Reinhold von Becker.[89]
  • Ultimusmaisteri E. J. Bonsdorff .[13]
  • Promootiorunoilija J.J. Nervander - Den höga acten redan gått förbi...[55]
  • Gratisti H. Heikel (Ostrobothniensis).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Ida Avellan, myöh. Aminoff.[76]
  • Juhlasaarnaaja Teoreettisen filosofian dosentti Axel Adolf Laurell.[89]
  • Ensimmäinen promootio Helsingissä yliopistotalon valmistuttua. Filosofisen tiedekunnan promootio ja lääketieteellisen tiedekunnan tohtoripromootio olivat osa juhlintaa yhdessä uuden yliopistotalon vihkijäisten kanssa.
  • Ensimmäinen promootio uusien statuuttien astuttua voimaan vuonna 1828, tätä edelliset statuutit olivat v. 1655 karoliiniset statuutit. Uudet statuutit erottivat maisterin ja tohtorin arvon selvästi toisistaan ja tässä promootiossa promovoitiin siksi vain maistereita ja promootiosta puhuttiin ensimmäisenä maisteripromootiona.
  • Ensimmäinen yleinen seppeleensitojatar valitaan solmimaan vailla seuralaista promootioon osallistuvien naimattomien maisterien seppeleet. Samalla yleisestä seppeleensitojattaresta tulee tanssiaisten kuningatar ja maisterien avecien johtaja kulkueissa ja tilaisuuksissa.

54. promootio 21.6.1836[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

55. promootio 20.7.1840[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtorit:

56. promootio 21.1.1844[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

57. promootio 22.6.1847[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

58. promootio 19.6.1850[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

59. promootio 30.5.1853[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

60. promootio 29.5.1857[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

61. promootio 31.5.1860[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottorit Historiallis-kielitieteellinen Edv. J. W. af Brunér, Rooman kirjallisuuden professori ja Fyysis-matemaattinen A. Moberg, fysiikan professori.[12]
  • Primusmaisterit Historiallis-kielitieteellinen K. G. Th. Rein ja Fyysis-matemaattinen A. J. Malmgren.[13]
  • Ultimusmaisterit Historiallis-kielitieteellinen O. A. Fr. Blomstedt ja Fyysis-matemaattinen B. V. Th. Selling.[102][13]
  • Primustohtorit Historiallis-kielitieteellinen A. E. Ahlqvist ja Fyysis-matemaattinen J.G. Geitlin.[103][96]
  • Ultimustohtorit - ?
  • Promootiorunoilija Zachris Topelius - Striden om ljuset[55]
  • Gratisti Georg Asp[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Sofie Alfhild Ilmoni.[76]
  • Viimeinen jakaantuneena vietetty promootio, uuden keisarin Aleksanteri II:n antamilla uusilla statuuteilla Filosofisen tiedekunta yhdistyi uudestaan yhdeksi tiedekunnaksi, joka sisäisesti oli jakautunut kahteen osastoon.
  • Vuosien 1857 ja 1860 promootioiden aikana esiintyneiden poliittisiksi ja Venäjän vastaisiksi tulkittujen kannanottojen ja erilaisten skandaalien vuoksi keisari Aleksanteri II:lle esitetään koko promootioinstituution lakkauttamista ja akateemisten arvojen myöntämistä jatkossa ilman mitään seremonioita. Yliopiston konsistori kuitenkin puolustaa promootioita ja keisari myöntyy sallimaan promootiot, kunhan niiden rinnalle tulee mahdollisuudeksi saada akateeminen oppiarvo ilman promootiota. Myöhemmän publiikin kehitys alkaa tästä vaihtoehdosta.

Kunniatohtorit:

62. promootio 31.6.1864[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

63. promootio 31.6.1869[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori J. J. W. Lagus, Kreikan kirjallisuuden professori.[12]
  • Primusmaisteri A. Homén[104] (Länsisuomalainen).[13]
  • Ultimusmaisteri S.Levänen (Länsisuomalainen).[13]
  • Primustohtori K. G. Th. Rein[96]
  • Ultimustohtori C. Synnerberg[96]
  • Promootiorunoilija A. Oksanen - Käy sisään vaan, sä Suomen runotarkin...[55]
  • Gratisti U. A. Kurtén (Länsisuomalainen).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Minette Munck, myöh. Donner.[76]
  • Juhlasaarnaaja professori C. H. von Essen.
  • Ensimmäinen suomenkielinen promootioruno A. Oksaselta (Ahlqvist).
  • Ensimmäinen promootio osakuntien uudelleen laillistamisen jälkeen vuonna 1868.
  • Yleisenä seppeleensitojattarena yliopistoa perintösuuriruhtinas-kanslerin sijasta valvovan sijaiskansleri Munckin tytär.

Kunniatohtori:

64. promootio 30.5.1873[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori L. L. Lindelöf, matematiikan professori.[12]
  • Primusmaisteri G. V. Vasenius (Uusimaalainen).[13]
  • Ultimusmaisteri A. Hj. Hjelt (Länsisuomalainen).[13]
  • Promootiorunoilija Julius Krohn (Suonio) - Nuoruus, kultainen aik', oi ihmisen autuas aamu![55]
  • Gratisti C. P. Solitander[105] (Uusimaalainen)[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Gothilda Fredrika Elisabeth Granfelt, myöhemmin Solitander.[76]
  • Vuoden 1873 promootiossa ei promovoitu yhtäkään tohtoria.[96]
  • Gratisti Solitander avioitui yleinen seppeleensitojatar Granfeltin kanssa 1877.

65. promootio 31.5.1877[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtorit:

66. promootio 31.5.1882[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori S. O. Lindberg, kasvitieteen professori.[12]
  • Primusmaisteri S. Edv. Stenij[106] (Hämäläinen).[13]
  • Ultimusmaisteri J. E. Sourander[107] (Uusimaalainen).[13]
  • Primustohtori R. Fr. Rancken (Pohjalainen).[96]
  • Ultimustohtori August Ramsay (Uusimaalainen).[96]
  • Promootiorunoilija Theodor Lindh - Min hand var full med gröna blad och blommor...[55]
  • Gratisti K. V. Lindberg[108] (Pohjalainen).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Alice von Willebrand. [76]
  • Yliairut M. W. af Schultén.
  • Promootion musiikkina säveltäjä Julius Otto Grimmin sävellyksiä, todennäköisesti kaksi marssia vuodelta 1872.
  • Ensimmäisenä naisena maisteriksi promovoidaan Emma Irene Åström, mitä juhlakansa kunnioittaa nousemalla seisomaan yliopiston juhlasalissa Åströmin promovoinnin ajaksi. Åström pukeutui aktissa mustaan ja tanssiaisissa valkoiseen mekkoon seuraten miesten frakin liivien värikoodia, päivätilaisuuksissa mustat frakkiliivit, iltatilaisuuksissa valkoiset frakkiliivit.

Kunniatohtorit:

67. promootio 31.7.1886[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori A. E. Ahlqvist, Suomen kielen ja kirjallisuuden professori.[12]
  • Primusmaisteri E. N. Setälä (Länsisuomalainen).[13]
  • Ultimusmaisteri K. L. Krohn (Savo-Karjalainen).[13]
  • Primustohtori I. A. Heikel (Pohjalainen).[96]
  • Ultimustohtori V. Th. Homén (Savo-Karjalainen).[96]
  • Promootiorunoilija G. Lagus - Bland allt det mägtiga här på jord...[55]
  • Gratisti V. A. Collan[109] (Uusimaalainen).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Hedvig Maria Estlander.[76]
  • Martin Wegelius sävelsi promootiota varten avajaismarssin Inträdesmarsch.
  • Viimeinen filosofisen tiedekunnan promootio, jossa ammutaan kunnialaukaukset tykeillä promovendeille. Tykinlaukauksia hoitaneista venäläisistä sotamiehistä yksi menetti näön toisesta silmästään ja toinen kaksi sormeaan, minkä takia promovendit joutuivat maksamaan korvauksia heille.[7] Tykinlaukaukset elvytetään hetkeksi vuoden 1957 promootiossa. Muuten tykinlaukausten ampumista on jatkanut nykypäivään asti valtiotieteellisen tiedekunnan promootio.

68. promootio 30.5.1890[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori K. S. Lemström, fysiikan professori.[12]
  • Primusmaisteri A. W. Blomqvist[110] (Pohjalainen).[13]
  • Ultimusmaisteri G. G. Geitlin[111] (Uusimaalainen).[13]
  • Primustohtori E. N. Setälä (Länsisuomalainen).[96]
  • Ultimustohtori A. H. Hj. Tallqvist (Uusimaalainen).[96]
  • Promootiorunoilijat: Suomenkielinen Paavo Cajander - Sanotaan, että muinoin... ja ruotsinkielinen Zachris Topelius - Helsning från 1840 års magistrar[55]
  • Gratisti W. E. Meurman (Hämäläinen).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Cely Mechelin.[76]
  • Juhlasaarnaaja teologianapulainen K. A. Appelberg.
  • Kantaattirunoilija Kaarle Krohn.
  • Kantaattisäveltäjä Richard Faltin.
  • Ensimmäinen promootio, jossa runot sekä suomeksi että ruotsiksi, vaikkakin Topeliuksen runo esitettiin virallisesti riemumaisterien tervehdyksenä.
  • Ensimmäinen tilaustyönä teetetty promootiokantaatti tilattiin tässä promootiossa. Aiemmin yliopiston musiikin lehtorit olivat säveltäneet kantaatteja ja kantaatteina oli esitetty promootioaktissa oratorioiden ja oopperoiden kuoro-osia.

69. promootio 31.5.1894[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori C. G. Estlander, estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori.[12]
  • Primusmaisteri K. J. Hidén (Länsisuomalainen).[13]
  • Ultimusmaisteri E. G. Tegengren[112] (Pohjalainen).[13]
  • Primustohtori H. Paasonen (Savo-Karjalainen).[96]
  • Ultimustohtori U. A. Saxén[113] (Pohjalainen).[96]
  • Promootiorunoilija Zachris Topelius - Sanningen i går, i dag och i morgon[55]
  • Gratisti G. A. Wittfooth[114] (Länsisuomalainen).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Gertrud Saelan.[76]
  • Juhlasaarnaaja piispa Gustaf Johansson.
  • Kantaattirunoilija Kasimir Lönnbohm.[55]
  • Kantaattisäveltäjä Jean Sibelius.
  • Riemuseppeleensitojatar Sofi Tengström.[76]
  • Yleisen seppeleensitojattaren äiti rekrytoi avuksi laakeriseppeleiden ompelussa Lapinlahden mielisairaalan emännöitsijän Wilhelmina Jenkelin, josta tulee usean promootion seppeleensitojamestari. Myöhemmin hänen tyttärensä Elin Rieks jatkaa tässä taustatehtävässä kuolemaansa asti.
  • ns. Naisten promootio, jossa joukko De Kvinnliga -naisosakunnan perustajajäseniä promovoituu maistereiksi.

70. promootio 31.5.1897[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtorit:

71. promootio 30.5.1900[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

72. promootio 30.5.1907[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtorit:

73. promootio 31.5.1910[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

74. promootio 29.5.1914[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtori:

75. promootio 31.5.1919[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori V. Th. Homén, sovelletun fysiikan professori.[12]
  • Primusmaisteri V. A. Heiskanen (Savolainen).[13]
  • Ultimusmaisteri H. K. Paloheimo (Satakuntalainen).[13]
  • Primustohtori L. O. Homén (Nylands).[96]
  • Ultimustohtori K. Linkola (Savolainen).[96]
  • Promootiorunoilija - Ei promootiorunoa, koska promootio järjestettiin ennätysnopeasti eikä runoa ehditty tilata.
  • Gratisti V. A. Nuorteva (Eteläsuomalainen).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Sofia Sophie Mannerheim.[76]
  • Riemuseppeleensitojatar Minette Munck myöh. Donner.[76]
  • Juhlasaarnaaja riemumaisteri, arkkipiispa Gustaf Johansson.
  • Juhlamenojen ohjaaja professori Ernst Lindelöf.
  • Yliairut Harri Holma.
  • Ensimmäinen promootio itsenäisen Suomen aikana ja ensimmäinen promootio Helsingin yliopistona.
  • Yleinen seppeleensitojatar Sophie Mannerheim, seppeleensitojaiset pidetään hänen isänsä, valtionhoitaja C.G.E. Mannerheimin virka-asunnossa Smolnassa. Valtionhoitaja Mannerheim promovoidaan samassa promootiossa kunniatohtoriksi. Toisena kunniatohtorina promovoidaan samoin valtionhoitajan ja senaatin puheenjohtajana toiminut P. E. Svinhufvud.
  • Jean Sibelius sävelsi tähän promootioon uuden promootiomarssin. Kantaattina esitettiin uudelleen Faltinin ja Krohin kantaatti vuodelta 1890.
  • Promootio järjestettiin ennätysnopeasti alle kuukaudessa.

Kunniatohtorit:

76. promootio 31.5.1923[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtorit:

77. promootio 31.5.1927[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtorit:

78. promootio 31.5.1932[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori K. L. Tallqvist, Itämaiden kirjallisuuden professori.[12]
  • Primusmaisteri B. G. Englund (Nylands).[13]
  • Ultimusmaisteri O. A. K. Oksala (Keskisuomalainen).[13]
  • Primustohtori Y. H. Toivonen (Varsinaissuomalainen).[96]
  • Ultimustohtori L. E. Aario (Wiipurilainen).[96]
  • Promootiorunoilijat suomenkielinen Uuno Kailas - Aika ja ruotsinkielinen Örnulf Tigerstedt - Vetenskapen till forskaren.[55]
  • Gratisti L. A. Puntila (Hämäläinen).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Vera Helena Brotherus, myöh Palas.[76]
  • Kantaattirunoilija Ernst V. Knape - Fennice traditum.[55]
  • Kantaattisäveltäjä Väinö Vesala.
  • Sotien välisen ajan suurin promootio, jossa syntyvät monet myöhemmin vakiintuneet perinteet.
  • Ensimmäinen promootio, jossa valitaan sekä suomen- että ruotsinkielinen promootiorunoilija. Runoilija Kailas on promootiorunoa kirjoittaessaan keuhkotaudin kourissa ja kuolee seuraavana keväänä Nizzassa.
  • Ensimmäinen nainen riemumaisterina, kun Emma Irene Åströmin promootiosta tulee 50-vuotta täyteen tässä promootiossa.

Kunniatohtorit:

79. promootio 30.5.1936[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori A. H. Hj. Tallqvist, fysiikan professori.[12]
  • Primusmaisteri M. F. Söderman (Varsinaissuomalainen).[13]
  • Ultimusmaisteri E. A. Laurila (Hämäläinen).[13]
  • Primustohtori G. Mickwitz (Nylands).[96]
  • Ultimustohtori K. G. Vilkuna (Eteläpohjalainen).[96]
  • Promootiorunoilijat suomenkielinen A. Kivimaa - Valo ja ihminen, ruotsinkielinen J. Rundt - Unga vandrare.[55]
  • Gratisti O. L. Orkomies (Eteläsuomalainen).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Irma Gertrud Wichmann.[76]
  • Kantaattirunoilija Otto Manninen - Lux triumphans.[55]
  • Kantaattisäveltäjä Leevi Madetoja.
  • Riemuseppeleensitojatar Hedvig Maria Estlander.[76]
  • Viimeinen promootio ennen toista maailmansotaa. Vuodelle 1940 suunniteltu yliopiston 300-vuotisjuhlavuoden promootio joudutaan perumaan sota-ajan takia.

Kunniatohtorit:

80. promootio 31.5.1950[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori E. J. H. Linkomies, Rooman kirjallisuuden professori.[12]
  • Primusmaisteri R. R. O. R. Westman (Nylands).[13]
  • Ultimusmaisteri E. S. Avela (Pohjoispohjalainen).[13]
  • Primustohtori L. A. Posti (Varsinaissuomalainen).[96]
  • Ultimustohtori K. O. U. Karhunen (Eteläsuomalainen).[96]
  • Promootiorunoilijat suomenkielinen Aale Tynni - Metsässä tuulee ja ruotsinkielinen Emil Zilliacus - Apollon talar.[55]
  • Gratisti E. J. Tuokkola (Satakuntalainen).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Sinikka Linkomies, myöh. Linkomies-Pohjala.[76]
  • Ensimmäinen promootio sota-ajan jälkeen, vuonna 1947 ja 1948 maisteripromovendit anoivat lupaa kanslerilta, mutta voimassa olleen tanssikiellon takia lupa evättiin. Lisäksi yliopiston päärakennuksen jälleenrakennustyöt vuoden 1944 pommituksen tuhojen jäljiltä kestivät vuoteen 1948.
  • Kantaattina esitettiin uudestaan Madetojan ja Mannisen Lux triumphans vuodelta 1936.

Kunniatohtorit:

81. promootio 31.5.1957[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtorit:

82. promootio 31.5.1960[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori K. R. Koskimies, estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori.[12]
  • Primusmaisteri O. K. Jussila (Pohjoispohjalainen).[13]
  • Ultimusmaisteri M. Klinge (Eteläsuomalainen).[13]
  • Primustohtori P. L. H. Tilvis.[96]
  • Ultimustohtori L. O. Honko (Savolainen).[96]
  • Promootiorunoilijat suomenkielinen P. Mustapää (Martti Haavio) - Apollonin syntymä ja ruotsinkielinen Ole Torvalds Hälsning från Delphi.[55]
  • Gratisti I. M. T. Hakalehto (Hämäläinen).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Salme Ravila, myöh. Kurki.[76]
  • Riemuseppeleensitojatar Hertta Vasenius, myöh. Luther.[76]
  • Juhlasaarnaaja Helsingin piispa Martti Simojoki.
  • Kantaattina esitettiin uudelleen Madetojan ja Mannisen Lux triumphans vuodelta 1936.
  • Promootioaktin orkesterin kapellimestarina professori Tauno Hannikainen.

Kunniatohtorit:

83. promootio 31.5.1964[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori Paavo Suomalainen, eläintieteen professori.[12]
  • Primusmaisteri Kirsti Eva-Maria Mäkinen (Hämäläinen).[13]
  • Ultimusmaisteri P. U. Mälkki (Wiipurilainen).[13]
  • Primustohtori J. P. Tommila (Satakuntalainen).[96]
  • Ultimustohtori Helena Maria Lehtonen (Hämäläinen).[96]
  • Promootiorunoilijat suomenkielinen Tuomas Anhava - Toukokuu 1964 ja ruotsinkielinen Lars Huldén - Relation.[55]
  • Gratisti J. H. K. O. Ojanen (Eteläsuomalainen).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Hanna Maria von Fieandt.[76]
  • Juhlasaarnaaja teologian professori Leevi Aarre Samuel Lauha.
  • Juhlamenojen ohjaaja professori Niilo Eemil Tapio Valonen.
  • Yliairut dosentti Lars Henrik Wallgren.
  • Kantaattina esitettiin uudelleen Madetojan ja Mannisen Lux triumphans vuodelta 1936.
  • Ensimmäistä kertaa nainen primusmaisterina ja ultimustohtorina.

Kunniatohtorit:

84. promootio 31.5.1969[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori O. R. Reuter, englantilaisen filologian professori.[12]
  • Primusmaisteri M. J. Järvinen (Eteläsuomalainen).[13]
  • Ultimusmaisteri J. U. E. Lehtonen (Eteläsuomalainen).[13]
  • Primustohtori T. A. Pekkanen (Eteläpohjalainen).[96]
  • Ultimustohtori Liisa Kaarina Simola (Hämäläinen).[96]
  • Promootiorunoilijat suomenkielinen Pertti Nieminen - Näinä päivinä ja ruotsinkielinen P-H. Påvals - Torso.[55]
  • Gratisti K. A. H. Selén (Eteläsuomalainen).[12]
  • Yleinen seppeleensitojatar Kersti Anna Linnea Juva.[76]
  • Juhlasaarnaaja pastori Seppo Arne Kjellberg.
  • Juhlamenojen ohjaaja professori Martti Johannes Tienari.
  • Yliairut dosentti Johan Henrik Lilius.
  • Ensi kertaa promovoidaan myös farmasian maistereita muiden promovendien mukana.

Kunniatohtorit:

85. promootio 31.5.1973[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori E. G. Elfving, matematiikan professori.[12]
  • Primusmaisteri Juhani Piilonen (Satakuntalainen).[13]
  • Maisterikysymyksen esittäjä Eino Jutikkala, historian professori.[116]
  • Ultimusmaisteri Sirkka Sinikka Friström (Eteläsuomalainen).[13]
  • Primustohtori O. Aatos Lahtinen (Eteläsuomalainen).[96]
  • Tohtorikysymyksen esittäjä Lauri Myrberg, matematiikan professori.[116]
  • Ultimustohtori Heikki J. Hakkarainen.[96]
  • Promootiorunoilijat -
  • Gratisti M. Ruohtula (Hämäläinen).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Outi Kuusi, myöh. Lauhakangas.[76]
  • Riemuseppeleensitojatar Elli Ståhlberg, myöh. Schauman.[76]
  • Juhlasaarnaaja teologian professori Seppo A. Teinonen.[116]
  • Juhlamenojen ohjaaja professori Antti Siivola.[116]
  • Yliairut dosentti Matti Klinge.[116]
  • Promootion osallistujamäärä vajoaa alhaisemmaiksi kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Syynä promootion ja akateemisten perinteiden osakseen saama kritiikki aikansa eläneinä keskiaikaisina muinaisjäänteinä, jotka haluttaisiin raivata uuden ja tehokkaamman yliopiston tieltä. Vuoden 1968 jälkeen nousussa oleva vasemmisto myös haukkuu promootiota porvarilliseksi juhlinnaksi maailman köyhien nähdessä nälkää. Pelätään että vasemmistolaiset saattavat kivittää promootiokulkuetta matkalla Tuomiokirkkoon, mikä vähentää halukkaita osallistujia.

Kunniatohtorit:

86. promootio 27.5.1977[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtorit:

87. promootio 28.5.1982[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori O. E. Lehto, matematiikan professori.[12]
  • Primusmaisteri Outi Kaija Olivia Merisalo (Eteläsuomalainen).[13]
  • Ultimusmaisteri J. K. Nuorteva (Hämäläinen).[13]
  • Primustohtori M. P. Jokinen.[96]
  • Ultimustohtori J. K. Piilonen (Satakuntalainen).[96]
  • Promootiorunoilijat suomenkielinen Leena Krohn - Kysymysten kuvastimia ja ruotsinkielinen Lars Huldén - Synpunkter.[55]
  • Gratisti S-B. Nyberg (Nylands).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Gunilla Donner.[76]
  • Riemuseppeleensitojatar Vera Helena Palas os. Brotherus.[76]
  • Yliairut Paavo Hohti.
  • Ensimmäiset farmasian tohtorit promovoidaan tässä promootiossa.[96]
  • Promootioretki tehtiin Merivoimien kuljetusaluksilla Suomenlinnaan, missä pidettiin piknik puheiden kera.

Kunniatohtorit:

88. promootio 30.5.1986[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtorit:

89. promootio 1.6.1990[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori L. J. Myrberg, matematiikan professori.[12]
  • Primusmaisteri Outi Päivänsalo (Eteläsuomalainen).[13]
  • Maisterikysymyksen esittäjä Markku Moilanen, kielitieteen professori.
  • Ultimusmaisteri Eila Nuorteva.[13]
  • Primustohtori Heimo Olavi Haikala.[96]
  • Tohtorikysymyksen esittäjä Liisa Ahtee, farmakologian professori.
  • Ultimustohtori Ulla-Maija Kulonen (Eteläsuomalainen).[96]
  • Promootiorunoilijat suomenkielinen Heidi Liehu - Syntymä ja ruotsinkielinen Leif Salmén - En snok löper fri.[55]
  • Gratisti Tapio Ilmari Kontio (Eteläsuomalainen).[76]
  • Yleinen seppeleensitojatar Leena Tommila, myöh. Hukka.[76]
  • Juhlamenojen ohjaaja professori Arto Mustajoki.
  • Yliairut dos. Juhani Lokki.
  • Juhlasaarnaaja teologian apulaisprofessori Raija Sollamo.
  • Promootion graafikko
  • Yleisen seppeleensitojattaren koru
  • Tanssimestari LiM Sirpa Koivisto.
  • Promootio oli osa Helsingin yliopiston 350. juhlavuoden juhlapromootioita.
  • Tällä promootiolla ei ollut edeltävää promootiota 50-vuoden takana menneisyydessä, koska sota-ajan vuoksi vuoden 1940 promootio jouduttiin jättämään järjestämättä. Sadan vuoden takainen promootio oli vuoden 1890 promootio.

Kunniatohtorit:

90. promootio 27.5.1994[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

91. promootio 30.5.1997[126][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtorit:[138]

92. promootio 2.6.2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtorit:

93. promootio 6.6.2003[139][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtorit:[155]

94. promootio 25.5.2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

95. promootio 28.5.2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

96. promootio 23.5.2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtorit:[190]

97. promootio 26.5.2017[191][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori Patrik Scheinin, kasvatustieteen professori.[191]
  • Primusmaisteri T. I. Kahma.[192]
  • Maisterikysymyksen esittäjä akvaattisten tieteiden dosentti Jouni Lehtoranta.[192]
  • Ultimusmaisteri Rasmus Firon.[192]
  • Primustohtori Åsa Hirvonen.[192]
  • Tohtorikysymyksen esittäjä matematiikan professori Mats Gyllenberg.[192]
  • Ultimustohtori Inkeri Koskinen.[192]
  • Promootiorunoilijat: suomenkielinen Matti Kangaskoski - Mikä mahdollistaa[192] ja ruotsinkielisenä runona uudelleen esitettiin vuoden 1757 promootiosta Christendomens Broder nimimerkin onnitteluruno Liksåsom molnen glants af Solens strålar brar. Ruotsinkielisen runon lausui laulaja Emma Salokoski.[193]
  • Gratista Mari Lehtoruusu.[192]
  • Yleinen seppeleensitojatar Jemina Kauristie.[192]
  • Juhlamenojen ohjaaja professori Jouko Rikkinen.[192]
  • Yliairut dosentti Outi Salminen.[192]
  • Juhlasaarnaaja Martti Nissinen, Vanhan Testamentin eksegetiikan professori, Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta.[192]
  • Yleisen seppeleensitojan korun koruseppä Eeva Väänänen, korusepänliike Eeva Lovisa.[194]
  • Promootion graafikko Heidi Pöysä.[195]
  • Tanssimestari
  • Vuoden 2014 promootion suuresta suosiosta johtuneen tungoksen takia Helsingin yliopisto alkoi viettämään uusia promootioita muulloinkin kuin 50 vuoden tultua täyteen jostakin edellisestä promootiosta osallistujamäärien tasaamiseksi promootioiden välillä ja osallistumisen mahdollistamiseksi mahdollisimman monelle halukkaalle.[196]
  • Promootio oli osa Helsingin yliopiston Suomi 100-juhlavuotta yhdessä muiden tiedekuntien juhlapromootioiden kanssa.[197]
  • Ruotsinkielisenä promootiorunona uudelleen esitettiin onnitteluruno vuoden 1757 promootiosta.[193]
  • Promootiotaiteena toimikunta tilasi sarjakuvastripin Mika Lietzeniltä.[198]
  • Promovoitujen määrä 458.[192]

Kunniatohtorit:[199]

98. promootio 24.5.2019[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori Marja-Liisa Riekkola, analyyttisen kemian professori.[200]
  • Primusmaisteri Madeleine Ekblom.[201]
  • Maisterikysymyksen esittäjä Timo Vesala, meteorologian professori.[201]
  • Ultimusmaisteri Tapani Tamminen.[202]
  • Primustohtori Harri Mäcklin.[203]
  • Tohtorikysymyksen esittäjä Arto Haapala, estetiikan professori.[203]
  • Ultimustohtori Liubov Vetoshkina.[204]
  • Promootiorunoilija: ruotsinkielinen promootioruno: Tatjana Brandt - På den här sidan av mörkret: en lyrisk essä. Suomenkielisenä promootiorunona uudelleen esitettiin vuoden 1869 promootion runo A. Oksasen Tervehdyssanoja 31 p. Toukok. v. 1869 seppelöidyille Filosofian Majistereille, joka oli ensimmäinen suomenkielinen promootioruno. Saman runon sanoihin tilattiin uusi kantaatti. Ahlqvistin runon lausui promootiopäivällisillä näyttelijä Eero Ojala.[205]
  • Gratista Margareta Ronkainen.[200]
  • Yleinen seppeleensitojatar Liisa Lavonen.[206]
  • Riemuseppeleensitojatar Kersti Juva.[207]
  • Juhlamenojen ohjaaja prof. Hanna Korsberg.[200]
  • Yliairut dos. Mikko Airavaara.[200]
  • Juhlasaarnaaja Martti Nissinen, Vanhan Testamentin eksegetiikan professori.[208]
  • Kantaattirunoilija A. Oksanen (Ahlqvist).[205]
  • Kantaattisäveltäjä Tiina Myllärinen.[205]
  • Yleisen seppeleensitojan sormuksen koruseppä Tanja Ahjopalo.[205]
  • Promootion graafikko Markus Paajala.[205]
  • Tanssimestari - ?
  • Promootiokantaatiksi promootiotoimikunta tilasi säveltäjä Tiina Mylläriseltä sävellyksen vuoden 1869 promootion ensimmäiseen suomenkieliseen promootiorunoon A. Oksaselta.[205]
  • Promovoituja yhteensä 320.

Kunniatohtorit:[209]

99. promootio 27.5.2022[210][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Promoottori Henrik Meinander, historian professori.[210]
  • Primusmaisteri Sasu Karttunen.[211]
  • Maisterikysymyksen esittäjä ilmakehätieteiden professori Leena Järvi.[211]
  • Ultimusmaisteri Silvija Milosavljevic.[211]
  • Primustohtori Sanna Oinas.[211]
  • Tohtorikysymyksen esittäjä kasvatustieteiden professori Risto Hotulainen.[211]
  • Ultimustohtori Otto Kari.[211]
  • Gratisti Anna-Liisa Koskinen.[211]
  • Juhlamenojen ohjaaja professori Minna Palmroth.[211]
  • Yliairut dosentti Jonna Kulmuni.[211]
  • Yleinen seppeleensitoja Ann-Mari Yliperttula.[211]
  • Juhlasaarnaaja Espoon piispa Kaisamari Hintikka.[211]
  • Tanssimestari
  • Yleisen seppeleensitojattaren korun koruseppä
  • Promootion graafikko
  • Promootiorunoilija: Promootiorunona uudelleen esitettiin Samuel Hartmanin kirjoittama latinankielinen kiitosruno Votiva clausula ensimmäisestä filosofisesta promootiosta vuodelta 1643. Runon lausui latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden apulaisprofessori Anneli Luhtala.[211]
  • Alun perin keväälle 2021 suunniteltu promootio jouduttiin koronaviruspandemian vuoksi siirtämään yhdessä muiden saman vuoden promootioiden kanssa keväälle 2022.
  • Vuodesta 2010 ekumeenisen jumalanpalveluksen rinnalla järjestettävä tunnustukseton tilaisuus uudelleen nimettiin Laakerijuhlaksi tässä promootiossa.
  • Promootioaktin musiikissa uudelleen esitettiin Fredrik Paciuksen Juhlamarssi vuonna 1840 pidetystä yliopiston 200-vuotispromootiosta.
  • Promootiotaiteena oli videotaideteos The Wave joka esitettiin promootiopäivällisillä.

Kunniatohtorit: [212]

100. promootio 2023[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin yliopiston Filosofisen tiedekunnan sadas promootio.
  • Promoottori
  • Primusmaisteri
  • Maisterikysymyksen esittäjä
  • Ultimusmaisteri
  • Primustohtori
  • Tohtorikysymyksen esittäjä
  • Ultimustohtori
  • Gratisti Timo Kalliokoski
  • Juhlamenojen ohjaaja
  • Yliairut
  • Yleinen seppeleensitoja
  • Juhlasaarnaaja
  • Promootiorunoilija

Kunniatohtoripromootiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisten promootioiden lisäksi Filosofinen tiedekunta on muutaman kerran pitänyt pienimuotoisemmat kunniatohtoreiden promootiot, joissa on promovoitu pelkästään kunniatohtoreita. Kunniatohtoripromootion lyhyen kaavan seremoniaan kuuluvat vain promootioakti ja sitä seuraava juhlaillallinen.

Kunniatohtoripromootio 15.3.1938[12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniatohtoripromootio 25.5.1952[13][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Promootiojulkaisut:

  • Fredrik Wilhelm Pipping: Sång i Anledning af Den, med Nådig Tillstädjelse af Kejserliga Alexanders Universitetets i Helsingfors Höge Canceller, Hans Kejserliga Höghet Storfursten och Thronföljaren Cesarevitsch Alexander Nicolajewitsch, Den 21 Junii 1832, vid Nämnde Universitet Skedda Första Philosophiae Magister-Promotionen. Helsingfors: G. O. Wasenius Tryckeri, 1832. ruotsi
  • Fredrik Wilhelm Pipping & al.: Helsning, Tillegnad de Med Allernådigste Tillstädjelse, Den 21 Junii 1836, vid Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland promoverade sextio philosophiae Magistrar.. Helsingfors: G. O. Wasenius Tryckeri, 1836. ruotsi
  • Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland: Ceremoniel, som wid Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland Jubel-Högtidligheter, den 15, 16, 17, 18 och 20 julii 1840, kommer iakttagas. Helsingfors: J. Simelii Enka, 1840. ruotsi
  • promootiotoimikunta 1957 - Kutsu Filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 31 p. 1957. Frenckellin kirjapaino Oy, Helsinki, 1957.
  • promootiotoimikunta 1964 - Kutsu Filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 31 päivänä 1964. Frenckellin kirjapaino Oy, Helsinki, 1964.
  • promootiotoimikunta 1969 - Kutsu Filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 31 päivänä 1969. Frenckellin kirjapaino Oy, Helsinki, 1969.
  • Promootiotoimikunta 1973: Kutsu Filosofisen Tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 31 päivänä 1973. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1973. suomi, ruotsi
  • Promootiotoimikunta 1977: Kutsu Filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 27. päivänä 1977. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1977. suomi, ruotsi
  • promootiotoimikunta 1982 - Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MCMLXXXII.
  • Promootiotoimikunta 1986: Promotio 1986 Ordinis Philosophorum: Helsingin yliopiston Filosofisen tiedekunnan promootio 29.-31. toukokuuta 1986. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1988. ISBN 951-45-4988-0. suomi
  • promootiotoimikunta 1990 - Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MCMXC. Yliopistopaino, Helsinki, 1992.
  • promootiotoimikunta 1994 - Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MCMXCIV. Gallerie-Art Oy, Helsinki-Hyvinkää, 1995.
  • Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MCMXCVII. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy, 1997. ISBN 951-45-8629-8. suomi
  • Promootiotoimikunta 2000: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MM. Helsinki: Edita, 2001. suomi
  • Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2004. ISBN 952-10-1968-9. suomi, ruotsi, englanti, latina
  • Promootiotoimikunta 2007: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMVII. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2009. ISBN 978-952-10-5503-4. suomi, ruotsi, englanti, latina
  • toim. Johanna Ilmakunnas, Promootiotoimikunta 2010: Promootio akateemisena juhlana. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-274-9. suomi, ruotsi, englanti, latina
  • Promootiotoimikunta 2014: Kutsu Filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 23. päivänä 2014. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2014. suomi, ruotsi, englanti, latina
  • Promootiotoimikunta 2014: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIV. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2015. ISBN 978-951-51-1453-2. suomi, ruotsi, englanti, latina
  • Promootiotoimikunta 2017: Kutsu filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 26. päivänä 2017. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2017. ISBN 978-951-51-3179-9. suomi, ruotsi, englanti, latina
  • Promootiotoimikunta 2017: Gaudia Vernae Spei: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXVII. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2017. ISBN 978-951-51-3614-5. suomi, ruotsi, englanti, latina
  • Promootiotoimikunta 2019: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIX. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2019. ISBN 978-951-51-7512-0. suomi, ruotsi, englanti, latina
  • Promootiotoimikunta 2022: Kutsu Filosofisen Tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 27. päivänä 2022. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2022. ISBN 978-951-51-8205-0. suomi, ruotsi, englanti, latina

Kirjallisuus:

  • Taina Bagge: Promootiot Helsingin yliopistossa 1832-1967. Helsingin yliopiston historian laitoksen julkaisuja 5.. Helsinki: Helsingin yliopiston historian laitos, 1974. ISBN 951-45-0353-8.
  • Robert Graves: The Greek Myths: The Complete and Definitive Edition. Great Britain: Penguin Books, 2017. ISBN 978-0-241-98235-8. englanti
  • Matti Klinge, Rainer Knapas, Anto Leikola & John Strömberg: Helsingin yliopisto 1917-1990. Helsingin yliopiston historia 1640-1990 III. osa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1990. ISBN 951-1-11215-5. suomi
  • Toim. Anu Seljavaara & Päivi Kärjä: Juhlat alkakoot! : Vuotuisia tapoja ja perinteitä, s. 269-273. Juva: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28965-5. suomi
  • Kyösti Julku: Yliopiston ja promootion keskiaikainen perusta. Eripainossarja N:o 237. Oulu: Oulun yliopiston historian laitos., 1990. ISBN 951-42-2920-7. suomi
  • Matti Klinge: Yliopistollisten promootioiden perinteestä meillä ja muualla. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1977. suomi
  • J. V. Miesmaa: Vuosien varrelta: muistelmia ja tutkielmia. Porvoo: WSOY, 1916. suomi
  • Toim. Johanna Ilmakunnas: Promootio akateemisena juhlana: Helsingin yliopiston Filosofisen tiedekunnan promootio 2010. Helsinki: SKS, 2011. ISBN 978-952-222-274-9. suomi
  • Toim. Satu Aalto: Suuri perinnekirja: Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt, s. 414-417. Hämeenlinna: Karisto Oy, 2001. ISBN 951-23-3963-3. suomi

Sanomalehdistö

  • Åbo Allmänna Tidning Nro 122, 19.10.1815, s. 1-4. ruotsi
  • Åbo Allmänna Tidning Nro 81, 15.7.1819, s. 1-4. ruotsi
  • Finlands Allmänna Tidning Nro 78, 8.7.1823, s. 1-4. ruotsi
  • Åbo Underrättelser Nro 54, 11.7.1827, s. 1-2. ruotsi
  • Åbo Tidningar Nro 58, 21.7.1832, s. 1-4. ruotsi
  • Finlands Allmänna Tidning Nro 143, 23.6.1836, s. 1-3. ruotsi
  • Tauno Silvonen: Musiikkielämää Suomessa viime vuosisadan alussa II. Musiikkitieto: Säveltaiteellinen aikakauslehti nro. 5., 1.5.1937, s. 6. suomi

Verkkolähteet

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. toim. Satu Aalto: Suuri perinnekirja: Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt, Karisto Oy, 2001, s. 414-417.
  2. Klinge, Matti: Yliopistollisten promootioiden perinteestä meillä ja muualla, Helsingin yliopisto, 1977, s. 3.
  3. a b c d e f g h i toim. Anu Seljavaara & Päivi Kärjä: Juhlat alkakoot! : Vuotuisia tapoja ja perinteitä. WSOY, 2005, s. 269-273.
  4. a b Klinge, Matti: Yliopistollisten promootioiden perinteestä meillä ja muualla, Helsingin yliopisto, 1977, s. 8.
  5. Klinge, Matti: Yliopistollisten promootioiden perinteestä meillä ja muualla, Helsingin yliopisto, 1977, s. 5.
  6. a b c d e Åbo Underrättelser Nro 54, 11.7.1827, Bibel-Sällskapets Boktryckeri, Åbo, 1827, s. 1-2.
  7. a b Miesmaa, J. V.: Vuosien varrelta: muistelmia ja tutkielmia, WSOY, 1916, sivut 165-166.
  8. a b c d Åbo Allmänna Tidning nro 81, 15.7.1819, J.C. Frenckell & Son Tryckeri, Åbo, s. 1-4.
  9. Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum MCMXCVII, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999, sivu 92.
  10. a b c d e f g h i Julku, Kyösti: Yliopiston ja promootion keskiaikainen perusta, Oulun yliopiston historian laitos, 1990, s. 2-4.
  11. Graves, Robert: The Greek Myths: The Complete and Definitive Edition. Penguin Books, 2017. s. 75.
  12. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp bq br bs bt bu bv bw bx by bz ca cb cc cd ce cf cg ch ci cj ck cl cm cn co cp cq cr cs ct cu cv cw cx cy cz da db dc dd de df dg dh di dj dk dl dm dn do dp dq dr ds dt du dv dw dx dy dz ea eb ec ed ee ef eg eh ei ej ek el em en eo ep eq er es et eu ev ew ex ey ez fa fb fc fd fe ff fg fh fi fj fk fl fm fn fo fp fq fr fs ft fu fv fw fx fy fz ga gb gc Klinge, Matti & al.: Helsingin yliopisto 1917-1990 Kustannusosakeyhtiö Otava, 1990, sivu 741.
  13. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp bq br bs bt bu bv bw bx by bz ca cb cc cd ce cf cg ch ci cj ck cl cm cn co cp cq cr cs ct cu cv cw cx cy cz da db dc dd de df dg dh di dj dk dl dm dn do dp dq dr ds dt du dv dw dx dy dz ea eb ec ed ee ef eg eh ei ej ek el em en eo ep eq er es et eu ev ew ex ey ez fa fb fc fd fe ff fg fh fi fj fk fl fm fn fo fp fq fr fs ft fu fv fw fx Klinge, Matti & al.: Helsingin yliopisto 1917-1990 Kustannusosakeyhtiö Otava, 1990, sivu 742.
  14. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=317
  15. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=55
  16. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=640
  17. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=970
  18. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=971
  19. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=668
  20. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=1691
  21. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=744
  22. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=1224
  23. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=1224
  24. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=1008
  25. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=1714
  26. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=2174
  27. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=2136
  28. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=2264
  29. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=2264
  30. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=3276
  31. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=2903
  32. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=3099
  33. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=3763
  34. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=3837
  35. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=3942
  36. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=3755
  37. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=4095
  38. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=4544
  39. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=4688
  40. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=4480
  41. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=5406
  42. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=5639
  43. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=5718
  44. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=5718
  45. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=5289
  46. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=6356
  47. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=6000
  48. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=6682
  49. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=6619
  50. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=7456
  51. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=7075
  52. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=7923
  53. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=8356
  54. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=8152
  55. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh Klinge, Matti & al.: Helsingin yliopisto 1917-1990 Kustannusosakeyhtiö Otava, 1990, sivu 744.
  56. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=8597
  57. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=8897
  58. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=8883
  59. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=9188
  60. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=8913
  61. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=9392
  62. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=9553
  63. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=9784
  64. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=9553
  65. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=9998
  66. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=9553
  67. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=10552
  68. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=10542
  69. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=10961
  70. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=10976
  71. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=11164
  72. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=11270
  73. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=11904
  74. a b Åbo Allmänna Tidning nro 122, 19.10.1815, J. C. Frenckell & Son Tryckeri, Åbo, s. 1-2.
  75. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=9242
  76. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp bq br bs bt bu bv bw bx by bz ca cb cc cd ce cf cg ch ci cj Klinge, Matti & al.: Helsingin yliopisto 1917-1990 Kustannusosakeyhtiö Otava, 1990, sivu 745.
  77. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=10082
  78. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=7936
  79. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=8609
  80. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=13288
  81. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=12022
  82. a b Finlands Allmänna Tidning Nro 78, 8.7.1823, J. Simelius Tryckeriet, Helsingfors, s. 1-4.
  83. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=12822
  84. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=12331
  85. a b Silvonen, Tauno: Musiikkielämää Suomessa viime vuosisadan alussa II, Musiikkitieto: Säveltaiteellinen aikakauslehti nro 5, 1.5.1937, s. 6.
  86. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=13714
  87. http://ys.fi/akateeminen-kapelli/
  88. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=14327
  89. a b Åbo Tidningar Nro 58, 21.7.1832, J. C. Frenckell & Son Tryckeri, Åbo s. 1-4.
  90. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=15007
  91. a b Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland: Helsning, Tillegnad de Med Allernådigste Tillstädjelse, Den 21 Junii 1836, vid Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland promoverade sextio philosophiae Magistrar.. Helsingfors: G. O. Wasenius Tryckeri, 1836.
  92. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=12175
  93. Finlands Allmänna Tidning Nro 143, 23.6.1836, J. Simelii Enka, Helsingfors, s. 1-3.
  94. a b c Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland: Ceremoniel, som wid Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland Jubel-Högtidligheter, den 15, 16, 17, 18 och 20 julii 1840, kommer iakttagas. Helsingfors: J. Simelii Enka, 1840., s. 3-4.
  95. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=14350
  96. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp Klinge, Matti & al.: Helsingin yliopisto 1917-1990 Kustannusosakeyhtiö Otava, 1990, sivu 743.
  97. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=13441
  98. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=15645
  99. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=15913
  100. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=16037
  101. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=17075
  102. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=17307
  103. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=17167
  104. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=18019
  105. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=18412
  106. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=19846
  107. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=19799
  108. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=19359
  109. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=20819
  110. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=21797
  111. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=21671
  112. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=22885
  113. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=20942
  114. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=23148
  115. Klinge, Matti: Yliopistollisten promootioiden perinteestä meillä ja muualla, Helsingin yliopisto, 1977, s. 10.
  116. a b c d e Promootiotoimikunta 1973: Kutsu Filosofisen Tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 31 päivänä 1973, Frenckellin Kirjapaino Oy, 1973, sivu 6.
  117. a b c d e Promootiotoimikunta 1977: Kutsu Filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 27. päivä 1977, Frenckellin Kirjapaino Oy, 1977, sivu 18.
  118. Promootiotoimikunta 1986: Promotio 1986 Ordinis Philosophorum, Yliopistopaino, 1988, s. 49.
  119. Promootiotoimikunta 1986: Promotio 1986 Ordinis Philosophorum, Yliopistopaino, 1988, s. 115.
  120. Promootiotoimikunta 1986: Promotio 1986 Ordinis Philosophorum, Yliopistopaino, 1988, s. 12.
  121. a b Promootiotoimikunta 1986: Promotio 1986 Ordinis Philosophorum, Yliopistopaino, 1988, s. 8.
  122. Promootiotoimikunta 1986: Promotio 1986 Ordinis Philosophorum, Yliopistopaino, 1988, s. 54.
  123. a b Promootiotoimikunta 1986: Promotio 1986 Ordinis Philosophorum, Yliopistopaino, 1988, s. 25.
  124. Promootiotoimikunta 1986: Promotio 1986 Ordinis Philosophorum, Yliopistopaino, 1988, s. 47.
  125. Promootiotoimikunta 1986: Promotio 1986 Ordinis Philosophorum, Yliopistopaino, 1988, s. 90-92.
  126. a b Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum MCMXCVII, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999, sivu 120.
  127. a b c d Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum MCMXCVII, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999, sivu 126.
  128. a b Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum MCMXCVII, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999, sivu 54.
  129. Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum MCMXCVII, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999, sivu 63.
  130. a b Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum MCMXCVII, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999, sivu 61.
  131. Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum MCMXCVII, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999, sivu 74-75.
  132. Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum MCMXCVII, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999, sivu 5.
  133. Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum MCMXCVII, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999, sivu 43.
  134. Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum MCMXCVII, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999, sivu 124.
  135. Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum MCMXCVII, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999, sivu 67.
  136. Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum MCMXCVII, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999, sivu 45.
  137. Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum MCMXCVII, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999, sivut 16-19.
  138. Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum MCMXCVII, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999, sivu 57.
  139. a b Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 6.
  140. Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 5.
  141. a b Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 49.
  142. Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 58.
  143. a b Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 52.
  144. Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 84.
  145. a b c Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 128.
  146. Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 2.
  147. Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 71.
  148. Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 76.
  149. Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 62.
  150. Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 35.
  151. Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 130.
  152. Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 44.
  153. Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 60.
  154. Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 10.
  155. Promootiotoimikunta 2003: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII, Helsingin yliopisto, 2004, s. 55-56.
  156. Promootiotoimikunta 2007: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMVII, Helsingin yliopisto, 2009, s. 6.
  157. a b Promootiotoimikunta 2007: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMVII, Helsingin yliopisto, 2009, s. 65.
  158. Promootiotoimikunta 2007: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMVII, Helsingin yliopisto, 2009, s. 73.
  159. a b Promootiotoimikunta 2007: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMVII, Helsingin yliopisto, 2009, s. 68.
  160. Promootiotoimikunta 2007: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMVII, Helsingin yliopisto, 2009, s. 46.
  161. a b c Promootiotoimikunta 2007: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMVII, Helsingin yliopisto, 2009, s. 168.
  162. Promootiotoimikunta 2007: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMVII, Helsingin yliopisto, 2009, s. 51.
  163. a b Promootiotoimikunta 2007: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMVII, Helsingin yliopisto, 2009, s. 5.
  164. a b c d e Promootiotoimikunta 2007: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMVII, Helsingin yliopisto, 2009, s. 162-163.
  165. Promootiotoimikunta 2007: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMVII, Helsingin yliopisto, 2009, s. 75.
  166. Promootiotoimikunta 2007: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMVII, Helsingin yliopisto, 2009, s. 170.
  167. Pasi Lyytikäinen: Avoin kiitoskirje Helsingin yliopistolle Pasi Lyytikäisen säveltäjäblogi. 28.4.2016. Viitattu 24.9.2022. suomi
  168. Promootiotoimikunta 2007: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMVII, Helsingin yliopisto, 2009, s. 158-161.
  169. a b c d toim. Ilmakunnas, Johanna: Promootio akateemisena juhlana, SKS 2011, sivu 296.
  170. a b toim. Ilmakunnas, Johanna: Promootio akateemisena juhlana, SKS, 2011, sivu 196.
  171. toim. Ilmakunnas, Johanna: Promootio akateemisena juhlana, SKS, 2011, sivu 202.
  172. a b toim. Ilmakunnas, Johanna: Promootio akateemisena juhlana, SKS, 2011, sivut 198-199.
  173. toim. Ilmakunnas, Johanna: Promootio akateemisena juhlana, SKS, 2011, sivu 174.
  174. a b toim. Ilmakunnas, Johanna: Promootio akateemisena juhlana, SKS, 2011, sivu 2.
  175. toim. Ilmakunnas, Johanna: Promootio akateemisena juhlana, SKS, 2011, sivu 208.
  176. toim. Ilmakunnas, Johanna: Promootio akateemisena juhlana, SKS, 2011, sivu 225.
  177. toim. Ilmakunnas, Johanna: Promootio akateemisena juhlana, SKS, 2011, sivu 239.
  178. toim. Ilmakunnas, Johanna: Promootio akateemisena juhlana, SKS, 2011, sivu 187.
  179. toim. Ilmakunnas, Johanna: Promootio akateemisena juhlana, SKS 2011, sivu 278.
  180. toim. Ilmakunnas, Johanna: Promootio akateemisena juhlana, SKS, 2011, sivu 285-287.
  181. Promootiotoimikunta 2014: Kutsu Filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 23. päivänä 2014, Helsingin yliopisto, 2014. s. 5.
  182. a b c d e f g h i j k Promootiotoimikunta 2014: Kutsu Filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 23. päivänä 2014, Helsingin yliopisto, 2014. s. 14-15.
  183. Promootiotoimikunta 2014: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIV, Helsingin yliopisto, 2015, s. 26.
  184. Promootiotoimikunta 2014: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIV, Helsingin yliopisto, 2015, s. 203.
  185. Promootiotoimikunta 2014: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIV, Helsingin yliopisto, 2015, s. 193.
  186. Promootiotoimikunta 2014: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIV, Helsingin yliopisto, 2015, s. 133.
  187. Promootiotoimikunta 2014: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIV, Helsingin yliopisto, 2015, s. 126.
  188. Promootiotoimikunta 2014: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIV, Helsingin yliopisto, 2015, s. 190.
  189. Promootiotoimikunta 2014: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIV, Helsingin yliopisto, 2015, s. 32.
  190. Promootiotoimikunta 2014: Kutsu Filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 23. päivänä 2014, Helsingin yliopisto, 2014. s. 89-95.
  191. a b Promootiotoimikunta 2017: Kutsu filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 26. päivänä 2017, Helsingin yliopisto, 2017, s. 3.
  192. a b c d e f g h i j k l m Promootiotoimikunta 2017: Kutsu filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 26. päivänä 2017, Helsingin yliopisto, 2017, s. 18-19.
  193. a b Promootiotoimikunta 2017: Gaudia Vernae Spei: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXVII, Helsingin yliopisto, 2017, s. 212.
  194. Promootiotoimikunta 2017: Gaudia Vernae Spei: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXVII, Helsingin yliopisto, 2017, s. 214.
  195. Promootiotoimikunta 2017: Gaudia Vernae Spei: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXVII, Helsingin yliopisto, 2017, s. 16-21.
  196. Promootiotoimikunta 2017: Gaudia Vernae Spei: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXVII, Helsingin yliopisto, 2017, s. 15.
  197. Promootiotoimikunta 2017: Kutsu filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 26. päivänä 2017, Helsingin yliopisto, 2017, s. 6.
  198. Promootiotoimikunta 2017: Gaudia Vernae Spei: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXVII, Helsingin yliopisto, 2017, s. 209.
  199. Promootiotoimikunta 2017: Gaudia Vernae Spei: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXVII, Helsingin yliopisto, 2017, s. 198-205.
  200. a b c d Promootiotoimikunta 2019: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIX, Helsingin yliopisto, 2021, s. 194.
  201. a b Promootiotoimikunta 2019: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIX, Helsingin yliopisto, 2021, s. 79-80.
  202. Promootiotoimikunta 2019: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIX, Helsingin yliopisto, 2021, s. 83.
  203. a b Promootiotoimikunta 2019: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIX, Helsingin yliopisto, 2021, s. 81.
  204. Promootiotoimikunta 2019: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIX, Helsingin yliopisto, 2021, s. 63.
  205. a b c d e f Promootiotoimikunta 2019: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIX, Helsingin yliopisto, 2021, s. 180-183.
  206. Promootiotoimikunta 2019: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIX, Helsingin yliopisto, 2021, s. 22.
  207. Promootiotoimikunta 2019: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIX, Helsingin yliopisto, 2021, s. 151.
  208. Promootiotoimikunta 2019: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIX, Helsingin yliopisto, 2021, s. 94.
  209. Promootiotoimikunta 2019: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMXIX, Helsingin yliopisto, 2021, s. 168-174.
  210. a b Promootiotoimikunta 2022: Kutsu Filosofisen Tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 27. päivänä 2022, Helsingin yliopisto, 2022, s. 5.
  211. a b c d e f g h i j k l Promootiotoimikunta 2022: Kutsu Filosofisen Tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 27. päivänä 2022, Helsingin yliopisto, 2022, s. 9-10.
  212. Promootiotoimikunta 2022: Kutsu Filosofisen Tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 27. päivänä 2022, Helsingin yliopisto, 2022, s. 38-39.