Marja-Liisa Riekkola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Marja-Liisa Riekkola (s. 1953 Nokia)[1] on suomalainen kemisti ja professori. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa analyyttisen kemian professorina vuodesta 1987. Riekkola on kansainvälisesti tunnustettu kemisti.

Akateeminen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marja-Liisa Riekkola opiskeli kemiaa Helsingin yliopistossa ja valmistui sieltä filosofian maisteriksi vuonna 1977.[1] Opiskeluaikanaan hän kiinnostui analyyttisestä kemiasta, koska tieteenalan tutkimustuloksia oli usein mahdollista soveltaa käytäntöön välittömästi, kun ne oli varmistettu.[1] Tohtoriksi hän väitteli 1983 Helsingin yliopistossa analyyttisen kemian alalta.[1] Hänen väitöskirjansa (Capillary gas chromatography and volatility characteristics of metal dialkyldithiocarbamate chelates) käsitteli eräiden yhdisteiden haihtumisominaisuuksia, joita hän tutki kaasukromatografiaa apuna käyttäen.[2]

Valmistumisen jälkeen Riekkola työskenteli Yhdysvalloissa vuoteen 1984 asti tutkijatohtorina professori Robert Sieversin tutkimusryhmässä Coloradon yliopistossa, Boulderissa.[3][1] Professori Osmo Mäkitie jäi eläkkeelle vuonna 1984, joten Helsingin yliopiston kemian laitokselta avautui analyyttisen kemian professuuri, mutta sen täyttäminen venyi lopulta kolme vuotta.[1] Riekkola palasi Mäkitien pyynnöstä kotimaahan syksyllä 1984 ja hänet nimitettiin välikauden ajaksi (vuodet 1984–1987) virkaa tekeväksi analyyttisen kemian professoriksi.[1] Aloittaessaan toimessa hän odotti parhaillaan lasta.[1] Riekkola nimitettiin analyyttisen kemian vakinaiseksi professoriksi vuonna 1987.[1] Professorina hän on johtanut vuodesta 1987 Helsingin yliopiston analyyttisen kemian laboratorion tutkimustoimintaa.[1] Uransa aikana Riekkola on kotimaan ohella työskennellyt vierailevana tutkijana Zürichissä Sveitsissä, Yhdysvalloissa ja Japanissa.[1][3] Japanissa hän teki tutkimusvierailun Toyohashin teknilliseen yliopistoon, jossa hän työskenteli yhdessä professori Kiyokatsu Jinnon kanssa.[3]

Tieteellisen työn ja opetuksen ohella Riekkola on osallistunut tiedekuntansa hallintotoimiin. Hän oli vuosina 2007–2013 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tutkimusasioista vastaava varadekaani.[3] Riekkola toimii 1.8.2018 alkaen Matemaattis-luonnontieteelisen tiedekunnan vt. dekaanina.[4] Hän on uransa aikana ohjannut 410 gradua ja 38 väitöskirjaa.[3]

Tutkijana Riekkola on kansainvälisesti arvostettu kemisti. Vuonna 2013 tiedejulkaisu The Analytical Scientist listasi maailman merkittävimmät analyyttisen kemian (engl. analytical science) tutkijat ja Riekkola sijoittui listalla 100 parhaan tutkijan joukkoon.[5][6] Hän oli listan ainoa suomalainen kemisti.[5] Toistamiseen hänet valittiin samalle listalle vuonna 2015.[3]

Tutkimusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemistinä Riekkola on pitkään tutkinut erilaisia kemiallisia erotustekniikoita ja -prosesseja.[1] Analyyttisen kemian piirissä tehtävä kehitystyö on Riekkolan mukaan 2000-luvulla siirtynyt enimmäkseen instrumenttianalytiikkaan eli laitetekniikoiden kehittämiseen.[1] Tutkimukseen yhdistyy myös laskennallisen kemian menetelmiä, kun aineiden ominaisuuksia ennustetaan tietokoneen avulla.[1] Laboratoriotyön osuus kemian tutkimuksessa vähenee, kun käytetään erilaisia laitetekniikoita.[1] Huomattava osa Riekkolan tutkimuksesta liittyy näiden tekniikoiden kehittämiseen.

Tutkimuksissaan professori Riekkola on selvittänyt mm. analyyttisen kemian analyysitekniikoiden suoraliitäntää ja etsinyt erilaisille erotustekniikoille käytännön sovellutuksia.[1] Analyyttisen kemian analyysitekniikoita ja menetelmiä voidaan käyttää esimerkiksi biotieteiden, materiaalien ja ympäristön tutkimuksessa.[7] Riekkola on soveltanut käyttämiään menetelmiä mm. biomolekyylien kemiallisen vuorovaikutuksen ja aerosolihiukkasten tutkimukseen.[3] 2010-luvun alussa hän tutkimusryhmineen löysi useita uusia yhdisteitä, jotka koostuvat 10–30 nanometrin kokoisista hiukkasista.[1] Professori Riekkolan johtamassa Helsingin yliopiston analyyttisen kemian laboratoriossa tutkitaan myös niin kutsuttuja miniatyrisoituja analyysitekniikoita ja moniulotteisia kromatografiamenetelmiä.[3] Menetelmäkehityksen lisäksi laboratorio tekee ympäristöntutkimusta soveltaen tutkimusmenetelmänä massaspektrometriä.[8]

Riekkolan tieteellinen julkaisutuotanto on laaja. Hän on laatinut yli 335 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia, kirjoittanut yhden kirjan ja 8 erillistä lukua toimitettuihin kirjoihin.[3] Hän on kirjoittanut myös 180 muuta artikkelia, jotka ovat ilmestyneet analyyttisen kemian alan lehdissä ja julkaisuissa.[3] Hän kuuluu lisäksi kemian alan julkaisun Journal Chromatography A toimituskuntaan.[1]

Huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellisten ansioidensa perusteella Riekkola on saanut Magnus Ehrnroothin kemian palkinnon.[3] Lisäksi hänelle on myönnetty kansainvälinen kromatografian alalla jaettava Emmanuel Merck-palkinto sekä venäläinen Tswett-mitali, joka myönnetään kromatografian alalla ansioituneelle tutkijalle.[3] Vuodesta 2007 Riekkola on ollut Suomalaisen tiedeakatemian jäsen.[9] Riekkola on Suomen Tiedeseuran jäsen[10].

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Riekkola on naimisissa ja hänellä on kaksi tytärtä.[1] Työn ulkopuolella hän harrastaa liikuntaa ja matkustamista.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Marja-Liisa Riekkola avasi tien Kemian naisprofessoreille (PDF). Kemia 7/2012, s. 13. Viitattu 23.8.2017.
  2. Marja-Liisa Riekkolan väitöskirja Kansalliskirjasto Finna. 2017. Viitattu 23.8.2017.
  3. a b c d e f g h i j k l Marja-Liisa Riekkola Biography (PDF). Helsingin yliopisto, 2017. Viitattu 23.8.2017. (englanniksi)
  4. Johtajat | Helsingin yliopisto Helsingin yliopisto. 28.9.2016. Viitattu 2.8.2018.
  5. a b Naisen heinäkuu. Tiedekesässä analyyttisen kemian professori Marja-Liisa Riekkola Yle Areena, 11.7.2014. Viitattu 23.8.2014.
  6. Who are the 100 most influential people in the analytical sciences? The Analytical Science. 2013. Viitattu 23.8.2017. (englanniksi)
  7. Yksiköt Kemian laitos, Helsingin yliopisto. 2017. Viitattu 23.8.2017.
  8. Analytical Chemistry - Personnel Kemian laitos, Helsingin yliopisto. 2017. Viitattu 23.8.2017. (englanniksi)
  9. Kotimaiset jäsenet Suomalainen tiedeakatemia. 7.8.2017. Viitattu 23.8.2017.
  10. http://scientiarum.fi/fin/wp-content/uploads/sites/2/2019/02/Ordinarie-ledam%C3%B6ter.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]