Ohto Manninen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ohto Heikki Sulevi Manninen (s. 24. syyskuuta 1943 Helsinki) on suomalainen filosofian tohtori ja historiantutkija,[1] joka on perehtynyt erityisesti Suomen vaiheisiin toisessa maailmansodassa. Manninen oli sotahistorian professori Maanpuolustuskorkeakoulussa useiden vuosien ajan. Aikaisemmin hän toimi Suomen historian professorina Helsingin ja Tampereen yliopistossa.[2]

Ohto Mannisen isä oli tietokirjailija Antero Manninen, jonka vanhemmat olivat kirjailijat Otto Manninen ja Anni Swan. Hänen sisarensa on kirjailija Hellevi Arjava.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kansannoususta armeijaksi: Asevelvollisuuden toimeenpano ja siihen suhtautuminen valkoisessa Suomessa kevättalvella 1918. (Väitöskirja) 1974
  • Toteutumaton valtioliitto: Suomi ja Ruotsi talvisodan jälkeen. Kirjayhtymä 1977
  • Suur-Suomen ääriviivat: Kysymys tulevaisuudesta ja turvallisuudesta Suomen Saksan-politiikassa 1941. Helsinki: Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951-26-1735-8.
  • Kajaanin asukkaat 1651–1750. Suomen sukututkimusseura 1981.
  • Itsenäistymisen vuodet 1917–1920 osa 1. Irti Venäjästä. (Toimittanut.) VAPK-kustannus 1992.
  • Itsenäistymisen vuodet 1917–1920 osa 3. Katse tulevaisuuteen. (Toimittanut.) VAPK-kustannus 1992.
  • Itsenäistymisen vuodet 1917–1920 osa 2. Taistelu vallasta. (Toimittanut.) Painatuskeskus 1993.
  • Helsingin sotilaspiiri 1932–1992. Helsingin sotilaspiiri 1993.
  • Talvisodan salatut taustat. Neuvostoliiton operatiiviset suunnitelmat 1939–1941 Suomen suunnalla. Kirjaneuvos 1994.
  • Molotovin cocktail – Hitlerin sateenvarjo: Toisen maailmansodan historian uudelleenkirjoitusta. Painatuskeskus 1994.
  • Puna-armeija Stalinin tentissä. (Toimittanut.) Edita 1997.
  • Muistelmia aktivismista ja vapaussodasta. (Toimittanut.) Edita 1999.
  • Stella Polaris: Suomalaista sotilastiedustelua. (Toimittanut.) Edita 2002.
  • Stalinin kiusa – Himmlerin täi: Sota-ajan pieni Suomi maailman silmissä ja arkistojen kätköissä. Kleio. Pääosa artikkeleista julkaistu 1994–2000 aikakauslehdissä. Helsinki: Edita, 2002. ISBN 951-37-3694-6.
  • Murhenäytelmän vuorosanat: Talvisodan hallituksen keskustelut. (Toimittanut.) Edita 2003.
  • "Käymme omaa erillistä sotaamme": Risto Rytin päiväkirjat 1940–1944. (Toimittanut.) Edita 2006.
  • Kerttu Nuorteva: Neuvostokaunotar vakoilujohtajana. Edita 2006.
  • Suomalaisten taistelut Ruotsin, Venäjän ja itsenäisen Suomen riveissä. (Toimittanut) Tammi 2007.
  • Miten Suomi valloitetaan – puna-armeijan operaatiosuunnitelmat 1939–1944. Edita 2008.
  • Sanomansieppaajia ja koodinmurtajia – Suomen radiotiedustelu sodassa. Teos kertoo radiotiedustelumme onnistumisista ja epäonnistumisista sotavuosina 1939–1945. Docendo, 2018. ISBN 9789522914781.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  2. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 428. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.