Minna Palmroth

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Minna Palmroth
Henkilötiedot
Syntynyt1975 (ikä 45–46)
Sahalahti
Kansalaisuus Suomi
Ammatti laskennallisen avaruusfysiikan professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (FM 1999, FT 2003)
Instituutti Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos
Tutkimusalue geosciences (käännä suomeksi)
Tunnetut työt Vlasiator-avaruussään ennustemalli[1]
Palkinnot Väisälän palkinto (2016), Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen, Teknillisten tieteiden akatemian jäsen
Aiheesta muualla
Minna Palmroth Tuhat-tutkimusportaalissa

Minna Maria Emilia Palmroth (s. 1975 Sahalahti[2][3]) on suomalainen avaruusfyysikko ja filosofian tohtori, joka toimii Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professorina.[4][2][1][5] Hän on voittanut arvostettua Euroopan tiedeneuvoston (ERC) rahoitusta johtamilleen tutkimushankkeille.[3][1]

Palmroth tuli ylioppilaaksi Kangasalta. Hän valmistui Helsingin yliopistosta fyysikoksi (FM 1999) ja edelleen filosofian tohtoriksi fysiikka pääaineenaan (FT 2003).[3] Hänen englanninkielinen väitöskirjansa (2003) käsitteli aurinkotuulen eli auringosta peräisin olevan hiukkassuihkun vuorovaikutusta maapallon magnetosfäärin kanssa havaintoaineistojen ja maailmanlaajuisen magnetohydrodynaamisen simulaation pohjalta. Tutkimustyö oli otsikoitu Solar wind : magnetosphere interaction as determined by observations and a global MHD simulation.[6]

Työurallaan Palmroth on työskennellyt erityisesti Ilmatieteen laitoksella. Hän oli laitoksen väitöskirjatyöntekijä (1999–2003) ja väiteltyään postdoc-tutkija (2003–2005), jolloin hän vuonna 2004 vieraili Yhdysvaltain Boulderissa sijaitsevassa National Center for Atmospheric Researchissä (NCAR). Sitten hän oli Suomen Akatemian rahoittama postdoc-tutkija (2005–2008), jonka jälkeen Suomen Akatemian ja Ilmatieteen laitoksen akatemiatutkija (2008–2013). Hän sai johdettavakseen Ilmatieteen laitoksen Maata havainnoivan osaston (2011–2016), toimien samalla vuodet 2013–2016 myös Ilmatieteen laitoksen avaruustutkimuksen tutkimusprofessorina.[3] Vuoden 2017 alusta hän on toiminut Helsingin yliopiston avaruusfysiikan professorina ja vuoden 2018 alusta myös Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikön johtajana.[3][1]

Hänen saamiinsa tunnustuksiin kuuluu Väisälän palkinto (2016).[7] Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen Palmroth on ollut vuodesta 2018.[4] Hän on myös Teknillisten tieteiden akatemian jäsen.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Tut­ki­muk­sen hui­put Helsingin yliopisto, helsinki.fi. Viitattu 11.4.2019.
  2. a b Min­na Palm­roth – Ava­ruus­sään en­nus­ta­ja 26.4.2017. Helsingin yliopisto, helsinki.fi. Viitattu 11.4.2019.
  3. a b c d e Minna Palmroth Helsingin yliopisto, helsinki.fi. Viitattu 11.4.2019.
  4. a b Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet päivitetty 13.3.2019. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 11.4.2019.
  5. Minna Palmroth Helsingin yliopiston Tuhat-tutkimusportaali, tuhat.helsinki.fi. Viitattu 11.4.2019.
  6. Minna Palmroth: Solar wind : magnetosphere interaction as determined by observations and a global MHD simulation (ISBN 951-697-576-3 (nidottu, sis. CD-ROM) ja ISBN (pdf); PhD thesis/ Univ. of Helsinki; julkaistu sarjassa Contributions / Finnish Meteorological Institute, 0782-6117 ; 41) 2003. Ilmatieteen laitos (teostiedot via kansallisbibliografia Fennica). Viitattu 11.4.2019. (englanniksi)
  7. Väisälän palkinnon saajat 2000– Suomalainen Tiedeakatemia, acadsci.fi. Viitattu 11.4.2019.
  8. Jäsenmatrikkeli Teknillisten tiedeiden akatemia, ttatv.fi. Viitattu 11.3.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]