Magnetohydrodynamiikka

Magnetohydrodynamiikka (MHD) on tieteenala, joka tutkii sähköä johtavien nesteiden dynamiikkaa. Tällaisia nesteitä ovat esimerkiksi plasma, nestemäinen metalli ja suolavesi.

Sana magnetohydrodynamiikka on johdettu sanoista magneettikenttä (magneto), neste (hydro) ja liike (dynamiikka).

Alan tutkimuksen aloitti Hannes Alfvén^[1], joka sai työstään Nobelin fysiikanpalkinnon 1970.

Magnetohydrodynamiikkaa kuvaavat yhtälöt ovat yhdistelmiä Navier-Stokesin nesteiden dynamiikkaa kuvaavista yhtälöistä ja Maxwellin sähkömagnetismia kuvaavista yhtälöistä.

Perinteinen magnetohydrodynamiikka kuvaa plasmaa yksikomponenttisena sähkömagneettisena nesteenä. Yhtenä tärkeänä tutkimuksessa on kehittää mahdollisimman hyviä johteita, joilla olisi vastus mahdollisimman alhainen.

Tähtitieteessä MHD on tuttu, koska on esitetty, että jopa 99% tai ylikin maailmankaikkeuden aineesta olisi plasmaa.