Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Wicca” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 85.76.21.236 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän ZacheBot tekemään versioon.
Rivi 53: Rivi 53:


* 21.–22.12. [[Yule]], [[talvipäivänseisaus]], [[joulu]]: valon ja kevään toivon juhla, talven selän taittuminen, auringon uudelleensyntymä, vuoden pisin yö.
* 21.–22.12. [[Yule]], [[talvipäivänseisaus]], [[joulu]]: valon ja kevään toivon juhla, talven selän taittuminen, auringon uudelleensyntymä, vuoden pisin yö.
* 1.–2.2. [[Imbolc]], [[Kynttilänpäivä]], kyntteli, valojuhla, brighid: ensimmäinen kevään tulon juhla, valon lisääntyminen.
* 1.–2.2. [[kembolc]], [[Kynttilänpäivä]], kyntteli, valojuhla, brighid: ensimmäinen kevään tulon juhla, valon lisääntyminen.
* 19.–21.3. [[Ēostre|Ostara]], [[kevätpäiväntasaus]], kevätjuhla: toinen kevään tulon juhla, luonnon herääminen.
* 19.–21.3. [[Ēostre|Ostara]], [[kevätpäiväntasaus]], kevätjuhla: toinen kevään tulon juhla, luonnon herääminen.
* 1.5. [[Beltaine|Beltane]], toukoyö, [[vappu]]: kolmas kevään tulon juhla, hedelmällisyyden juhla.
* 1.5. [[Beltaine|Beltane]], toukoyö, [[vappu]]: kolmas kevään tulon juhla, hedelmällisyyden juhla.

Versio 23. toukokuuta 2016 kello 09.39

Tiedosto:The Spiral Pentacle by SingingGandalf.jpg
Viisisakarainen tähti eli pentagrammi on useiden wiccojen käyttämä tunnus.
Wiccalainen alttari.

Wicca on 1940–1960-lukujen aikana Isossa-Britanniassa syntynyt uuspakanallinen uskonto.[1][2] Sen perustajana voidaan pitää Gerald Gardneria, joka kokosi aineistoa eri lähteistä sekä muokkasi opillisen ja rituaalisen perustan uskonnolle.[3] Wicca edustaa osittain feminististä ajattelua.[4] Toisinaan wiccasta on käytetty myös nimityksiä noituus ja uusnoituus.[5][1] Kaikki noidat eivät ole wiccoja, ja kaikki wiccat eivät halua itseään nimitettävän noidiksi.[6]

Historia

Yhdysvaltalainen wiccapapitar puhumassa juhlassa.

Tausta

Uuspakanuuden nousun taustalla oli romantiikan aikakaudella 1800-luvulla länsimaissa herännyt mielenkiinto esikristillisiin perinteisiin. Aluksi se oli lähinnä akateemista ja kansallisuusaatteen värittämää. Toinen syy oli mystisten esoteeristen uskontojen, kuten spiritismi, nousu. Kolmas tekijä oli lisääntynyt tietämys alkuperäiskansojen harjoittamista uskonnoista, kuten šamanismista.[3] 1800-luvun lopulla perustettiin vaikutusvaltaiset okkulttiset järjestöt Teosofinen seura ja Kultaisen aamunkoiton hermeettinen veljeskunta[7]. Varsinainen uusnoituus koki uuden nousun 1950-luvulla Britanniasta käsin.[4]

Wiccan syntyyn vaikutti muun muassa Charles G. Leland, joka julkaisi teoksessaan Aradia eli noitaevankeliumi (1899) kuvauksen Italiassa säilyneestä Dianaa ja hänen tytärtään Aradiaa palvovien noitien kultista.[8] Aradiassa puolustettiin naisten tasa-arvoista asemaa uskonnollisessa elämässä.[7]

Wiccan perustaminen

Wiccan perustajana voidaan pitää brittiläistä Gerald Gardneria, joka kertoi saaneensa initiaation noituutta harjoittavaan ryhmään vuonna 1939. Hän halusi elvyttää ja säilyttää esikristillisen uskonnon, jonka Gardner uskoi olleen noitavainojen todellisena kohteena. Hän kokosi aineistoa eri lähteistä sekä muokkasi niistä opillisen ja rituaalisen perustan wiccalle.[9]

Gardner julkaisi ennen Englannin noituuslakien purkamista (1951) salanimellä kirjan High Magic's Aid ja myöhemmin kirjat Witchcraft Today (1954) sekä The Meaning of Witchcraft (1959). Gardner kirjoitti Doreen Valienten avustuksella rituaaliset ja muut tekstit aikaisempien rituaalien osien ja muiden tekstien (muun muassa Kultainen aamunkoitto, Aleister Crowley) pohjalta. Tunnettu runo Wiccan Rede on Valienten käsialaa.[10]

Uskonto jakaantuu ja leviää

Tiedosto:Wicca numbers by country.png
Wiccan kannattajien lukumäärä maittain.

Ajan myötä wicca-liike jakaantui muiden uskontojen tavoin eri suuntauksiin, kuten traditionaalisiin ja eklektiseen. 1970-luvun lopussa Yhdysvalloissa syntyi wiccalaisuuden feministinen muoto, reclaiming.[9]

Wiccalaiset käyttävät joskus nimitystä ”vanha uskonto”, jonka taustalla ovat brittiläisen antropologin Margaret Murrayn käsitykset neoliittiselta ajalta periytyvästä ”Suurta äitijumalatarta” palvoneesta noitauskonnosta, joka olisi selviytynyt nykypäiviin asti. Gardner järkeili, että wicca olisi tämän esikristillisen uskon suora perillinen. Nykyään Murrayn teorioita pidetään erittäin kiistanalaisina.[11][12] 1970-luvulta alkaen liikkeeseen vaikutti feminismi ja ekologinen ajattelu.[13]

Wiccan suuntaukset

Wiccan Sarvipäinen jumala. Veistos, Museum of Witchcraft, Cornwall.

Nykyisin jakautuu kahteen kenttään, traditionaaliseen wiccaan (kuten gardnerilainen wicca ja alexandrialainen wicca) sekä uuswiccaan (eli eklektiseen wiccaan).[14] Traditionaalinen wicca keskittyy yhteisöiksi (”coven”) siinä missä uuswiccat kokoavat uskontonsa julkisista lähteistä ja harjoittavat sitä usein yksin. Traditionaalisella wiccalla tarkoitetaan alkuperäisessä muodossa harjoitettavaa wiccaa. Traditionaalisen wiccan harjoittajaksi ei voi ryhtyä ilman pätevän traditionalistin initiaatiota ja perinteen koulutusta. Eklektinen wicca saattaa muuntaa viitekehystään halutessaan.[15] Kirjailija ja noita Starhawk erottaa toisistaan wiccan ja puhdasoppisen uskonnon ja sanoo wiccan hylkäävän kaikki dogmit ja pyhät kirjat. Wiccalaiset ”ottavat oppinsa luonnosta ja saavat innoituksen Auringon, Kuun ja tähtien liikkeistä, lintujen lennosta, puiden hitaasta kasvusta ja vuodenaikojen kierrosta”.[16]

Oppi

Traditionaalinen wicca korostaa vuorovaikutusta sekä maskuliinisten että feminiinisten jumaluuksien kanssa. Sen sijaan eklektinen wicca korostaa usein feminiinistä jumalatarta. Toinen oppi on jumaluuden läsnäolo kaikessa elävässä.[17] Jumala saatetaan yhdistää metsään, villieläimiin ja aurinkoon: nimityksiä ovat esimerkiksi Metsän Herra, Sarvipää ja aurinkopoika. Jumalatar yhdistetään maahan ja hedelmällisyyteen (Äiti maa) tai kuuhun ja veteen: sisäiseen näkemykseen ja henkiseen luovuuteen. Jumaluuksista voidaan myös käyttää eri alueiden mytologioiden mukaisia nimiä.[6]

Wiccoille kuu ja sen vaiheet ovat jumalattaren ja hänen vaihtelevan ilmenemisensä tunnuksia. Maa on vertauskuva pysyvälle jumalattarelle, kaikkeuden ja elämän perustalle. Uusi ja kasvava kuu on neidon vertauskuva, täysikuu äidin sekä pienenevä ja pimeä kuu vanhan naisen. Kuun vaiheet voidaan myös jakaa viiteen, jolloin uusi kuu symboloi neitsyttä, kasvava kuu rakastajatarta, täysikuu äitiä, pienenevä kuu isoäitiä ja pimeä kuu akkaa tai isoäidin äitiä.[18]

Uuspakanuudessa katsotaan, että pyhän ja maallisen, henkisen ja aineellisen välillä ei ole eroa. Maailma on kokonaisuudessaan pyhä. Elämän pyhyys ja jumalien läsnäolo ilmenee juuri luonnossa.[19]

Etiikka ja elämäntapa

Nykyiset uuspakanuusliikeet ovat rajat ylittäviä ja maailmanlaajuisia. Uskontoa harjoitetaan osana nykyaikaista elämäntapaa, mutta samalla ne ovat vastareaktio ihmisten irtautumiselle luonnosta. Uuspakanuus liittää itsensä luontoon ja puhuu itsestään luonnonuskontona. Uuspakanauskonnot keskittyvät kokemukseen ja rituaaleihin. Sen sijaan perinteisillä uskonopeilla on vähemmän merkitystä.[20]

Wiccan keskeinen moraalinen ohjenuora on niin sanottu Wiccan Rede. Sen tunnetuin yksittäinen lause on ”tee mitä haluat, kunhan et vahingoita”.[5] Toinen redessä esiintyvä ajatus on, että jokaisen teon uskotaan palaavan tekijälleen kolminkertaisena.[20]

Rituaalit

Aurinkopyhät

Uuspakanoita piirissä.

Wiccan kahdeksaa suurta pyhäpäivää kutsutaan sapateiksi. Ne juhlistavat maanviljelyksellistä kehää (suuret sapatit) sekä auringon kiertoa (pienet sapatit). Sapattien aikana suoritetaan rituaaleja, joiden tarkoituksena on auttaa ihmistä tuntemaan yhteyttä luonnon kiertokulkuun ja juhlistaa sen käännekohtia.[18] Suuria sapatteja ovat samhain, imbolc, beltane ja lughnasadh. Pienemmät sapatit ovat tasauksina ja seisauksina, yule talvipäivänseisauksena, litha kesäpäivänseisauksena, ostara kevätpäiväntasauksena ja mabon syyspäiväntasauksena.[21][22]

Esbatia vietetään täydenkuun aikaan, joita vuodessa on 12–13 kertaa. Yleisesti ottaen kuun vaiheiden juhlat eli esbatit ovat rituaalista työskentelyä varten ja auringon kiertokulkua ja maanviljelyksen käännekohtia merkitsevät sapatit ovat juhlimista varten.[18] Sapatteja kutsutaan yleisesti niiden kelttiläisillä nimillä, mutta myös suomennettuja nimiä käytetään.[18]

Aurinkopyhät ovat:[18]

Perusosatekijät

Wiccan rituaalit ovat hyvin moninaisia. Ne voidaan jakaa yhdeksään eri perusosatekijään, joita kuitakin voidaan suorittaa monin eri tavoin.[23]

  • Itsensä puhdistautuminen esimerkiksi kylvyssä.
  • Rituaalipaikan puhdistaminen
  • Maagisen ympyrän luominen
  • Yhteyden luominen yliluonnolliseen eli invokaatio
  • Juhlaan liittyvät rituaalimenot
  • Magian harjoittaminen
  • Ylimääräisen energian käyttäminen pois esimerkiksi päätösaterialla
  • Yliluonnollisen kiittäminen
  • Hajotetaan maaginen ympyrä

Siirtymäriitit

Hääjuhla.

Elämänkaaren eri vaiheiden juhliin kuuluvat etenkin häät, lasten nimenanto ja hautajaiset, joihin on liitetty rituaaleja.[24] Uuden jäsenen ottamiseen on traditionaalisessa wiccassa omat rituaalit. Hakijan tulee olla täysi-ikäinen ja kaikkien ryhmän jäsenten on hyväksyttävä hänet. Ryhmissä on ylipappi tai ylipapitar. Yhteisö kokoontuu pääsääntöisesti ainoastaan uskonharjoitusta varten.[25]

Wicca Suomessa

Järjestäytyminen

Suomessa tärkeimmät uuspakanalliset liikkeet ovat wicca ja uusšamanismi.[25] Wicca on ollut osana uuspakanajärjestöjä 1970-luvun lopulta lähtien, mutta pelkästään traditionaalista wiccaa harjoittava yhteisö, Wicca ry, perustettiin vuonna 2000.[26] Osa suomalaisista wiccoista järjestäytyi Suomen vapaa wicca-yhdyskunta -nimiseksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Yhdyskunta haki opetusministeriöltä virallisen uskontokunnan asemaa vuonna 2001.[27] Ministeriö ja edelleen korkein hallinto-oikeus hylkäsivät hakemuksen sillä perusteella, että wiccalaisuudessa ei ole ”yhtenäistä ja vakiintunutta, esimerkiksi uskontunnustukseen, pyhiin kirjoituksiin tai muihin pyhinä pidettyihin perusteisiin perustuvaa oppijärjestelmää”. Yhdyskunnan vähäinen toiminta loppui kielteiseen päätökseen ja päätöksestä ei tehty valitusta.[28] Suomalaisten luonnonuskontojen yhteistyöjärjestön Pakanaverkko ry:n mukaan vaatimukset uskonnolliseksi yhdyskunnaksi hyväksymiselle on laadittu hierarkkisten ja dogmaattisten kirjauskontojen näkökulmasta[29]. Myös reclaiming-wiccalaiset perustivat vuonna 2007 Oulussa Reclaiming Finland ry:n.[26]

Wiccan ja uuspakanoiden määrän arviointi on vaikeaa. Vuonna 2005 puhtaasti järjestäytyneitä uuspakanoita oli 500 henkilöä, mutta kokonaiskannattajamäärän arvioidaan olevan tästä kaksinkertainen. Wiccalaisten kohdalla kannattajat näyttäisivät olevan lähinnä kaupunkilaisia ja nuoria naisia.[30]

Nuortenkirjasarjan tapaus

Wiccaa käsittelevä Cate Tiernanin 15-osainen nuortenkirjasarja Sweep oli vuonna 2010 tulossa Suomen markkinoille.[31] Kristillisdemokraattien kansanedustaja Leena Rauhala teki vuonna 2010 hallitukselle kirjallisen kysymyksen, koska sarjan henkilöhahmot harjoittavat wiccaa.[32][33] Stabenfeldt-kustantamo päätti olla julkaisematta sarjaa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.[34] Suomen luonnonuskontojen yhdistys Lehto ja Pakanaverkko paheksuivat Rauhalan toimintaa tiedotteessaan.[29][35] Suomalaiset wiccat eivät voi valittaa uskonrauhan rikkomisesta oikeusteitse, koska he eivät ole rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta.[29]

Katso myös

Lähteet

  • Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-27265-5.
  • Ketola, Kimmo: Uskonnot Suomessa 2008: Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 102. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-951-693-287-6.
  • Sohlberg, Jussi: Magian harjoittaminen uusnoituudessa Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, Uskontotieteen laitos, 1996. Viitattu 14.8.2009.

Viitteet

  1. ↑ a b Wicca ry Uskonnot Suomessa -hanke. Viitattu 24.3.2010.
  2. ↑ Aarnio, Topi: Vanhat jumalat, uudet pakanat. Teoksessa Niemelä, Jussi (toim.): Vanhat jumalat, uudet tulkinnat: Näköaloja uusiin uskontoihin Suomessa, s. 206. Uskontotiede 6. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2001. ISBN 951-45-9890-3.
  3. ↑ a b Ketola 2008, s. 326.
  4. ↑ a b Heino 1997, s. 367.
  5. ↑ a b Hjelm, Titus (toim.): Mitä wicca on?. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-502-3.
  6. ↑ a b Mitä wicca on? Wicca.fi. 2005. Viitattu 13.8.2010.
  7. ↑ a b Sohlberg 1996, luku 2.
  8. ↑ Leland, Charles G.: Aradia, eli, noitaevankeliumi. (Aradia or the gospel of the witches, 1899.) Suomentanut Päivi S. Laakso. Kaarina: Voimasana, 2005. ISBN 952-5261-08-5.
  9. ↑ a b Ketola 2008, s. 327.
  10. ↑ Sohlberg 1996.
  11. ↑ Timgren, Henrikki: Nykynoidan lyhyt historia Yliopisto. 8/2003. Viitattu 24.3.2010.
  12. ↑ Sohlberg, Jussi: Länsimainen uuspakanuus Kirkon lähetystyön keskus. Viitattu 24.3.2010.
  13. ↑ Esimerkiksi Starhawkin kirja The spiral dance: A rebirth of the ancient religion of the great goddess. San Francisco: Harper & Row, 1979. ISBN 0-06-067535-7. (englanniksi)
  14. ↑ Luoma-aho, Veera: Ihan tavallinen wicca 9.6.2005. Plaza.fi, Ellit. Viitattu 14.8.2009.
  15. ↑ Adler, Margot: Drawing down the moon: Witches, Druids, goddess-worshippers, and other pagans in America today. Revised and expanded edition. New York: Penguin/Arkana, 1997. ISBN 0-14-019536-X. (englanniksi)
  16. ↑ Roland, Paul: New Age -käsikirja, s. 35–37. (New Age living, 2000.) Suomentanut Sirkka Salonen. Jyväskylä Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29213-3.
  17. ↑ Ketola 2008, s. 329.
  18. ↑ a b c d e Rituaalit Wicca.fi. 2005. Viitattu 13.8.2010.
  19. ↑ Sohlberg 1996, luku 1.
  20. ↑ a b Ketola 2008, s. 330.
  21. ↑ Mitä wicca on? Lehto – Suomen luonnonuskontojen yhdistys ry. Viitattu 24.3.2010.
  22. ↑ Tiitto, Marjo: Kevät riehaannuttaa rituaaleihin 20.3.2008. MTV3 Helmi. Viitattu 14.8.2009.
  23. ↑ Ketola 2008, s. 332.
  24. ↑ Ketola 2008, s. 333.
  25. ↑ a b Ketola 2008, s. 334.
  26. ↑ a b Ketola 2008, s. 335.
  27. ↑ Kotilainen, Vesa: Johanna haluaa olla laillisesti noita Turun sanomat. 19.7.2003. Viitattu 14.8.2009.
  28. ↑ Lång, Hanna-Maria: ”Wicca=...”: Sosiaalisen identiteetin vaikutus wiccan määrittelyyn Suomiwicca-keskustelulistalla (PDF) (Pro gradu -työ, Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, uskontotieteen laitos) oa.doria.fi. 26.11.2007.
  29. ↑ a b c Pakanaverkko ja Lehto: Uskonrauha koskee vain joitain uskontoja 8.6.2010. Pakanaverkko. Viitattu 8.6.2010.
  30. ↑ Ketola 2008, s. 336.
  31. ↑ Wicca-nuortenkirjasarjaa ei sittenkään julkaista Suomessa 8.6.2010. Yle, Radion kulttuuriuutiset. Viitattu 8.6.2010.
  32. ↑ Ahlroth, Jussi: Nuorten wicca-aiheista kirjasarjaa ei julkaistakaan. Helsingin sanomat, 9.6.2010, s. C 3.
  33. ↑ Kansanedustaja haluaa kieltää wicca-aiheiset uutuuskirjat Helsingin sanomat. 8.6.2010. Viitattu 8.6.2010.
  34. ↑ Ahlroth, Jussi: Kustantamo ei julkaise nuorten wicca-kirjasarjaa Helsingin sanomat. 8.6.2010. Viitattu 8.6.2010.
  35. ↑ Kustantamo ei julkaise ”noitakirjaa” Ilta-sanomat. 8.6.2010. Viitattu 8.6.2010.

Kirjallisuutta

Wiccalaista kirjallisuutta

  • Cunningham, Scott: Mitä on noituus. (The truth about witchcraft, 1994.) Käännös: Tuikku Ljungberg. Mitä on? -sarja. Helsinki: Unio Mystica, 2003. ISBN 952-9586-89-2.
  • Cunningham, Scott: Wicca: Opas wiccan harjoittajalle. (Wicca: A guide for the solitary practitioner, 1988.) Käännös: Tuikku Ljungberg. Helsinki: Unio mystica, 2002. ISBN 952-9586-82-5.
  • Lady Sheba: Varjojen kirja. (Book of shadows, 1971.) Käännös: Kanerva Vuori. Helsinki: Unio Mystica, 2006. ISBN 952-5572-19-6.
  • West, Kate: Wiccan käsikirja: Johdatus wiccan saloihin. (Real witches' handbook: The definitive handbook of advanced magical techniques, 2001.) Käännös: Tuikku Ljungberg. Helsinki: Unio mystica, 2002. ISBN 952-9586-85-X.

Englanniksi

  • Aten, James: The truth about Wicca and witchcraft: Finding your true power. Aten Publishing, 2008. ISBN 0615209459.
  • Roderick, Timothy: Wicca: A year and a day: 365 days of spiritual practice in the craft. St. Paul, Minnesota: Llewellyn Publications, 2002. ISBN 0-7387-0621-3.
  • Starhawk: The spiral dance: A rebirth of the ancient religion of the great goddess. San Francisco: Harper & Row, 1979. ISBN 0-06-067535-7.
  • Starhawk & Baker, Diane & Hill, Anne: Circle round: Raising children in Goddess traditions. New York: Bantam Doubleday Dell, 1996. ISBN 0415916550.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wicca.
Wikiuutiset
Wikiuutiset
Läntiset
Muut
Iranilaiset
Itäiset
Itäaasialaiset
Japanilaiset
Kiinalaiset
Korealaiset
Muut
Etniset uskonnot
Muinaisuskonnot
Uususkonnot
Synkreettiset

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Wicca&oldid=15731425”