Invokaatio
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Invokaatio on latinan kieleen perustuva uskonnollinen käsite, joka tarkoittaa esille tai paikalle kutsumista. [1]
Kristinuskossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kristinuskossa invokaatio on messun alkuun lausuttava siunaus, esimerkiksi ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”.[2]
Uuspakanallisissa liikkeissä ja luonnonuskonnoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uuspakanallisissa liikkeissä ja luonnonuskonnoissa invokaatiolla tarkoitetaan yhteyden luomista yliluonnolliseen. Invokaatio eli jumaluuksien kutsuminen läsnä oleviksi rituaaliin on yksi wiccan rituaalien yhdeksästä perusosatekijästä.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sohlberg, Jussi: Magian harjoittaminen uusnoituudessa Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, Uskontotieteen laitos, 1996. Viitattu 27.4.2012.
- Ketola, Kimmo: Uskonnot Suomessa 2008: Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 102. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-951-693-287-6.
- Korpela, Jukka: Pienehkö sivistyssanakirja. Osa avointa verkkotietosivustoa. Viimeisin päivitys 25.8.2008. (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Korpela 2008, https://jkorpela.fi/siv/sanati.html#invokaatio
- ↑ Aamenesta Öylättiin - Invokaatio Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 9.3.2013.
- ↑ Ketola 2008, s.332