Ero sivun ”Seinäjoki” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Jovilla (keskustelu | muokkaukset)
133 muokkausta
Rivi 115: Rivi 115:
Vuonna 1883 vihittiin käyttöön [[Tampere]]–[[Vaasa]]-rautatie, joka kulkee Seinäjoen kautta. Tämä ja 1885 liikenteelle avattu [[Kokkola]]n rata sekä 1913 valmistunut [[Kristiinankaupunki|Kristiinankaupungin]] rata nosti Seinäjoen tärkeäksi rautateiden risteysasemaksi. 1970-luvun alussa avautui oikorata Tampereelta Seinäjoelle, jonka myötä liikenneyhteydet Seinäjoelta parantuivat entisestään. Vuonna 1968 kuitenkin lakkautettiin henkilöliikenne Kristiinankaupungin radalla. Seinäjoen vanha rautatieasema purettiin 1960-luvun loppupuolella ja vuonna 1969 valmistui [[Heikki Castrén]]in suunnittelema uusi keskusliikenneasema, joka oli valmistuttuaan Suomen toiseksi suurin rautatieasemarakennus [[Helsingin päärautatieasema|Helsingin rautatieaseman]] jälkeen. <ref> Jussi Iltanen: ''Suomen rautatieliikennepaikat'' (2. painos), s. 138–140. Helsinki: Karttakeskus, 2010. </ref>
Vuonna 1883 vihittiin käyttöön [[Tampere]]–[[Vaasa]]-rautatie, joka kulkee Seinäjoen kautta. Tämä ja 1885 liikenteelle avattu [[Kokkola]]n rata sekä 1913 valmistunut [[Kristiinankaupunki|Kristiinankaupungin]] rata nosti Seinäjoen tärkeäksi rautateiden risteysasemaksi. 1970-luvun alussa avautui oikorata Tampereelta Seinäjoelle, jonka myötä liikenneyhteydet Seinäjoelta parantuivat entisestään. Vuonna 1968 kuitenkin lakkautettiin henkilöliikenne Kristiinankaupungin radalla. Seinäjoen vanha rautatieasema purettiin 1960-luvun loppupuolella ja vuonna 1969 valmistui [[Heikki Castrén]]in suunnittelema uusi keskusliikenneasema, joka oli valmistuttuaan Suomen toiseksi suurin rautatieasemarakennus [[Helsingin päärautatieasema|Helsingin rautatieaseman]] jälkeen. <ref> Jussi Iltanen: ''Suomen rautatieliikennepaikat'' (2. painos), s. 138–140. Helsinki: Karttakeskus, 2010. </ref>


Kun sijainti pääradan ja toisen rautatien risteyksessä oli huomattavasti kasvattanut Seinäjoen kirkonkylää ja paikkakunnalle oli valmistunut muun muassa [[Törnävän sairaala]] 1920-luvulla, alettiin tutkia mahdollisuutta muuttaa kirkonkylä kauppalaksi. Vaihtoehtona oli esillä myös koko Seinäjoen kunnan muuttaminen kauppalaksi, mutta vuonna 1931 Seinäjoen kirkonkylä jaettiin Seinäjoen kauppalaksi ja Seinäjoen maalaiskunnaksi. Tämä jako jäi lyhytaikaiseksi, sillä jo vuoden 1959 alussa Seinäjoen maalaiskunta liitettiin Seinäjoen kauppalaan. Kaupunki Seinäjoesta tuli vuonna 1960.
Seinäjoen asema-alueesta muodostettiin [[taajaväkinen yhdyskunta]] vuonna 1920. Kun sijainti pääradan ja toisen rautatien risteyksessä oli huomattavasti kasvattanut Seinäjoen kirkonkylää ja paikkakunnalle oli valmistunut muun muassa [[Törnävän sairaala]] 1920-luvulla, alettiin tutkia mahdollisuutta muuttaa kirkonkylä kauppalaksi. Vaihtoehtona oli esillä myös koko Seinäjoen kunnan muuttaminen kauppalaksi, mutta vuonna 1931 Seinäjoen kirkonkylä jaettiin Seinäjoen kauppalaksi ja Seinäjoen maalaiskunnaksi. Tämä jako jäi lyhytaikaiseksi, sillä jo vuoden 1959 alussa Seinäjoen maalaiskunta liitettiin Seinäjoen kauppalaan. Kaupunki Seinäjoesta tuli vuonna 1960.


Viime sotien jälkeen Seinäjoelle asutettiin [[Jaakkima]]n ja [[Lumivaara]]n siirtoväkeä.
Viime sotien jälkeen Seinäjoelle asutettiin [[Jaakkima]]n ja [[Lumivaara]]n siirtoväkeä.

Versio 1. lokakuuta 2017 kello 04.17

Tämä artikkeli kertoo kaupungista. Joesta on oma artikkeli.
Seinäjoki

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°47′25″N, 022°50′25″E
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Seinäjoen seutukunta
Kuntanumero 743
Perustettu  
– Seinäjoki 1931 (vuodesta 1960 kaupunki)
– Seinäjoki 2005 (Seinäjoen seudun kuntaliitoksessa 2005 muodostunut kaupunki, lakkautettu 2009)
– Seinäjoki 2009 (Seinäjoen seudun kuntaliitoksessa 2009 muodostunut kaupunki)
Kuntaliitokset Seinäjoen mlk (1959)
Peräseinäjoki (2005)
Nurmo (2009)
Ylistaro (2009)
Kokonaispinta-ala 1 469,22 km²
74:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 1 431,77 km²
– sisävesi 37,45 km²
Väkiluku 66 160
16:nneksi suurin 31.12.2023 [2]
– väestötiheys 46,21 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 17,1 %
– 15–64-v. 62,5 %
– yli 64-v. 20,4 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 95,3 %
– ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 4,5 %
Kunnallisvero 8,40 %
199:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja Jorma Rasinmäki
Hallituksen puheenjohtaja Pasi Kivisaari
Kaupunginvaltuusto 51 paikkaa
– puheenjohtaja Kimmo Heinonen
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • Vihr.
 • Ps.
 • KD
 • Vas.
19
15
8
3
3
2
1
www.seinajoki.fi

Seinäjoki on Suomen kaupunki ja Etelä-Pohjanmaan maakunta­keskus, joka sijaitsee samannimisen joen molemmin puolin Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Seinäjoki on yksi Suomen nopeimmin kasvavista maakunta­keskuksista.[7] Seinäjoen naapuri­kunnat ovat pohjoisessa Kauhava, koillisessa Lapua, idässä Kuortane ja Alavus, etelässä Virrat ja Kihniö, lännessä Ilmajoki ja Kurikka ja luoteessa Isokyrö. Näistä Isokyrö kuuluu Pohjanmaan maakuntaan, Kihniö ja Virrat Pirkanmaahan ja muut Etelä-Pohjanmaahan. Seinäjoen asukasluku on 62 257 (31.5.2017).

Seinäjoki oli alun perin pieni Pohjanmaan radan asemakylä, joka syntyi ratojen risteyskohtaan Ilmajoen kunnan syrjäkylällä. Ennen vuotta 1959 oli olemassa sekä Seinäjoen kauppala että Seinäjoen maalaiskunta, ja vuonna 1960 Seinäjoesta tuli yksi Suomen kuudesta ensimmäisestä niin sanotusta uudesta kaupungista.

Vuoden 2005 alusta siihenastinen Seinäjoen kaupunki ja Peräseinäjoen kunta lakkautettiin ja ne yhdistettiin uudeksi kunnaksi, joka otti käyttöönsä Seinäjoki-nimen ja kaupunki-nimityksen.[8] Samanlainen kuntajaon muutos tapahtui myös vuoden 2009 alusta, jossa mukana olivat Seinäjoen kaupunki, Nurmon ja Ylistaron kunnat.[9]

Seinäjoen keskustan etelälaidalla kaupunkikuvaa hallitsee alun perin Alvar Aallon suunnittelema rakennusryhmä eli Aaltokeskus, joka muodostuu Lakeuden Ristin kirkosta, kaupungintalosta, kaksiosaisesta pääkirjastosta ja kaupunginteatterista. Kaupunki tunnetaan myös Tangomarkkinoista, Provinssirockista, Vauhtiajoista, salibandyjoukkue Peliveljistä, Veikkausliigassa pelaavasta jalkapalloseura SJK:sta sekä Superpesiksessä pelaavasta Seinäjoen JymyJusseista.

Markkina-alueeltaan Seinäjoki on maan kuudenneksi suurin[10] ja koulutustasoltaan maan kahdeksas.lähde? Seinäjoki on vireä urheilukaupunki: Seinäjokelaisjoukkueet ovat saavuttaneet Suomen mestaruuksia lentopallossa, amerikkalaisessa jalkapallossa, pesäpallossa, maahockeyssa, salibandyssa ja jalkapallossa. Muita kansallisen tason menestyslajeja ovat paini, yleisurheilu, pikaluistelu, uinti, ampumahiihto ja moottoriurheilu. Seinäjoella ilmestyy maakuntalehti Ilkka.

Historia

Seinäjoen esihistoria

Litorinameri peitti Seinäjoen alueen alleen vielä 2000 eaa.

Seinäjoen alue on muun Etelä-Pohjanmaan maakunnan tavoin entistä meren pohjaa. Nykyisen Itämeren paikalla aikoinaan ollut Litorinameri peitti maakunnan aluetta alleen vielä 2000 eaa. Seinäjoen alue sijaitsi tuolloin juuri meren muodostaman lahdekkeen rannikolla.

Samalta ajalta on löydetty todisteita kivikautisesta asutuksesta alueelta. Kivikautisia esinelöytöjä oli vuoteen 1970 mennessä tehty lähes 50 kappaletta.[11] Löydöt ovat olleet pääasiassa ns. pohjalaista kirvestyyppiä edustavia kirveitä, talttoja ja reikäkiviä, joita on valmistettu sädekiviliuskeesta. Asutusta on tuolloin ollut löytöjen peruusteella mm. nykyisten Törnävän, Hallilan ja Kivistön alueilla sekä Katilankylässä ja Niemistönmaalla.[12]

Seinäjoen synty ja varhainen asutus

Seinäjoen alue kuului 1700-luvun loppupuolelle saakka Suur-Ilmajoen hallintopitäjään. Pitäjään kuuluivat lisäksi nykyiset Alavuden, Ilmajoen, Jalasjärven, Kauhajoen, Peräseinäjoen ja Kurikan alueet sekä Virtain Kurjenkylä. Pohjois–etelä-suunnassa pitäjän pituus oli noin 80 km ja itä–länsi-suunnassa noin 100 km. Pinta-ala ilman vesiä oli noin 4500 neliökilometriä.[13]

Kulkureittinä käytetyn Seinäjoen vesistön ympärillä olevalle alueelle muodostui ennen pitkää Suur-Ilmajoen Seinäjoen kylä. Alue oli varsin laaja, n. 70 km, joten osaa alueista laskettiin kuuluvaksi toisiin kyliin, kuten esimerkiksi nykyisen Alakylän alue laskettiin kuuluvaksi Ilmajoen Peltoniemen kylään ja osaa joen keskijuoksun maista Röyskölän kylään. Varsinainen kyläjako suoritettiin vuoden 1793 maakirjaan, jolloin Seinäjoen varrella olevat alueet luokiteltiin seuraavasti: Ala-Seinäjoki eli nykyinen Seinäjoen kantakaupungin alue, Peräseinäjoki ja Alavuden Peräseinäjoki.[14]

Seinäjoen kylän taloluku 1557–1700[15]
Vuosi Taloluku
1557 3
1570 4
1608 7
1668 10
1700 11

Asutuksen synty alueella oli muun Etelä-Pohjanmaan tavoin varsin hidasta. Keskiajan loppuun mennessä koko Etelä-Pohjanmaan alueella oli vain 800 taloa, joista valtaosa Kyrönmaan alueella. Suur-Ilmajoen alueella näistä taloista oli merkitty vuonna 1546 96 kappaletta. Vuonna 1557 Seinäjoen alueelle oli merkitty ensimmäiset kolme taloa joiden omistajiksi oli merkitty Martti Pentinpoika, Matti Juhonpoika ja Klemetti Pietarinpoika. Nämä talot olivat todennäköisesti Marttilan, Upan ja Joupin talot. Klemetti Pietarinpojan nuorempi poika Jaakko perusti isänsä omistamasta Joupin talosta vielä vuoden 1570 tienoilla Jouppilan talon. Seinäjoen alue säilyi nelitaloisena 1600-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle asti.[16] 1653 maakirjassa Seinäjoen taloiksi mainitaan Marttila, Jouppi, Jouppila, Uppala ja Leppälä, joista neljä ensimmäistä kuuluivat Ala-Seinäjoen alueelle. Marttila ja Uppa sijaitsivat Seinäjoen itärannalla, Seinäjoen ja Pajuluoman välissä. Jouppi ja Jouppila sijaitsivat joen vastakkaisella rannalla.

1700-luvun alkuun mennessä talojen määrässä oli tapahtunut seuraavaa kehitystä: 1670 Upan viereen syntyi Sipi Yrjönpojan perustama Hallila, 1692 Risto Tanelinpojan raivaama Huhtala syntyi Upasta katsottuna Seinäjoen vastakkaiselle rannalle, 1694 Marttilasta muodostuivat halkomalla Ala-Marttila ja 'Pakkari' eli Yli-Marttila ja samana vuonna Matti Jaakonpojan perustama Myllymäki Jouppilan ja Huhtalan väliin ja 1692 Klemetti ja Matti Matinpoikien perustama Niemisen- eli Niemistönmaa Seinäjoen ja Kyrönjoen väliin.[17]

Yhteydet Seinäjoelta Ilmajoen kirkolle olivat 1700-luvulla huonot ja pidemmät kuin Ylinurmon eli Nurmon kylään. Nurmolaiset rakensivat yhdessä seinäjokelaisten kanssa saarnahuoneen 1725, mikä johti Nurmon saarnahuonekunnan muodostamiseen 1765. Seinäjoki, jota oli isonvihan jälkeen alettu kutsua Alaseinäjoen kyläksi, tuli osaksi saarnahuonekuntaa.

Kunnallisesti Alaseinäjoen kylä kuului yhä Ilmajoen kirkko- ja hallintopitäjään. Peräseinäjoen kappeliseurakunta perustettiin 1798, jolloin Alaseinäjokea alettiin kutsua uudelleen Seinäjoeksi. Samana vuonna perustettiin Tikkukosken rannalle Östermyran rautaruukki. Seinäjoen ruotsinkielinen nimi Östermyra ei enää ole käytössä.

Ruukin aika

Seinäjoen myöhempään keskeiseen asemaan vaikutti suuresti Abraham Wasastjernan perustama Östermyran ruukki. Vuodesta 1778 Falander, kuten hänet tuohon aikaan tunnettiin, ryhtyi harjoittamaan Vaasasta käsin innokasta laivojen rakentamista ja välitystä. Tähän tarvittiin paljon puutavaraa, jota riitti Seinäjoen ja lähialueen metsissä.[18] Falander aloittikin Kyrönjoen pää- ja sivuhaarojen perkaustyön ja ensimmäiset tukit uitettiin Kolkkiin ja Svartöhön keväällä 1782. Östermyran ruukki perustettiin vuonna 1798 ja Seinäjoen seutu tempautui kyliä myöten mukaan Falanderin sahaustoimintaan.

Suomen sodan aika

Suomen sota ei jättänyt Seinäjokea koskemattomaksi, vaikka paikkakunta hyötykin jonkin verran tuolloin syrjäisestä asemastaan. Hyökkäyksen tapahtuessa helmikuun 1808 lopussa, Vaasan läänin maaherra käski pitäjien asukkaiden kokoontua päättämään nostoväen asettamisesta. Seinäjoella päätettiin ilmeisesti muun maakunnan tapaan sopivaksi, että mies lähtisi talosta sotaan.[19] Seinäjoen seudulla mieliala sotaa kohtaan oli levoton ja poiketen sodan johdosta, kansa olisi ollut valmis käymään vihollista vastaan isonvihan ajan tapaan. Molempien osapuolten sotaväen vaatimukset rasittivat kansaa myös Seinäjoella, mikä vaikutti edesauttavasti seinäjokelaisten osallistumista Kauhajoen kapinaan. Ilmajokelaisten rinnalla varsin keskeistä osaa kapinassa näytteli seinäjokelainen Tuomas Uppa, joka oli jo ennen kapinaa lietsomassa vastarintaa.

Kapinan jälkeen ja sodan käännyttyä venäläisten voitoksi, tapahtui kansan mielialassa ratkaiseva käänne. Kapinan ilmajokelaista johtohenkilö, Salomon Hannellesta suorastaan vihattiin ja venäläisystävälliset mielipiteet saivat ymmärrystä. Syksyllä 1808 vaadittu uskollisuudenvala tuli Seinäjoella vannotuksi varsin yleisesti. Venäläisten sotapäällikkö Friedrich Wilhelm von Buxhoevden määräsikin 6. syyskuuta 1808 vastaavasti suoritettavaksi vahingonkorvaukset sodasta kärsineille. Vaatimukset oli tutkittava käräjillä, mikä herätti tyydytystä kansassa.[20] Seinäjoen korvaussumma oli 648 riksiä, 8 killinkiä ja 4 runstykkiä ja ne käsittivät suurelta osin hevosia ja ajoneuvoja.[21] Kokonaisuudessaan Seinäjoki selvisi Suomen sodasta suhteellisen vähillä vahingoilla.

Rautatien rakentaminen ja Seinäjoen kaupungistuminen

1850-luvulla aloitettiin toimet Seinäjoen erottamiseksi Nurmon kappelista. Syyksi mainittiin etenkin sairaille ja vanhuksille pitkä ja hankala kirkkomatka. Myös Ilmajoki halusi liittää Seinäjoen takaisin entiseen emäseurakuntaan. Nurmolaisten kovasta vastuksesta huolimatta senaatti hyväksyi seinäjokelaisten anomuksen perustaa oma kappeliseurakunta vuonna 1863. Itsenäisen kunnallishallinnon Seinäjoki sai 1868. Vuonna 1900 Seinäjoesta tuli itsenäinen kirkkoherrakunta.

1850-luvulla tehtiin ensimmäiset suunnitelmat rautateiden rakentamiseksi ja nämä suunnitelmat ulottuivat Pohjanmaalle saakka. Pohjanmaan radan lähtökohtana pidettiin Tamperetta ja vuonna 1862 ensimmäisen rautatien valmistuessa Helsingistä Hämeenlinnaan, tutkittiin silmävaraisesti ratasuunta Tampereen länsipuolelta Peräseinäjoelle asti.[22] Helsingin valtiopäivillä (1863–1864) pohjalaiset edusmiehet toivat ensimmäisen kerran esille maakunnan liikennetarpeet, vaatien rautatien ulottamista maakuntaan.[23] Asiaa käsiteltiin useilla valtiopäivillä ja vuoden 1877–1878 valtiopäivillä oltiin varsin yksimielisiä Pohjanmaan yhdistämisestä rataverkkoon.[24]

Vuonna 1883 vihittiin käyttöön Tampere–Vaasa-rautatie, joka kulkee Seinäjoen kautta. Tämä ja 1885 liikenteelle avattu Kokkolan rata sekä 1913 valmistunut Kristiinankaupungin rata nosti Seinäjoen tärkeäksi rautateiden risteysasemaksi. 1970-luvun alussa avautui oikorata Tampereelta Seinäjoelle, jonka myötä liikenneyhteydet Seinäjoelta parantuivat entisestään. Vuonna 1968 kuitenkin lakkautettiin henkilöliikenne Kristiinankaupungin radalla. Seinäjoen vanha rautatieasema purettiin 1960-luvun loppupuolella ja vuonna 1969 valmistui Heikki Castrénin suunnittelema uusi keskusliikenneasema, joka oli valmistuttuaan Suomen toiseksi suurin rautatieasemarakennus Helsingin rautatieaseman jälkeen. [25]

Seinäjoen asema-alueesta muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1920. Kun sijainti pääradan ja toisen rautatien risteyksessä oli huomattavasti kasvattanut Seinäjoen kirkonkylää ja paikkakunnalle oli valmistunut muun muassa Törnävän sairaala 1920-luvulla, alettiin tutkia mahdollisuutta muuttaa kirkonkylä kauppalaksi. Vaihtoehtona oli esillä myös koko Seinäjoen kunnan muuttaminen kauppalaksi, mutta vuonna 1931 Seinäjoen kirkonkylä jaettiin Seinäjoen kauppalaksi ja Seinäjoen maalaiskunnaksi. Tämä jako jäi lyhytaikaiseksi, sillä jo vuoden 1959 alussa Seinäjoen maalaiskunta liitettiin Seinäjoen kauppalaan. Kaupunki Seinäjoesta tuli vuonna 1960.

Viime sotien jälkeen Seinäjoelle asutettiin Jaakkiman ja Lumivaaran siirtoväkeä.

Nimen alkuperä

1500-luvulla Seinäjoen alueelle muodostunutta kylää kutsuttiin usein Koskenalustan kyläksi, sillä se sijaitsi Seinäjoessa olevan Korpikosken alapuolella. Nimi poistui käytöstä 1600-luvun alkuun mennessä, ja kylän nimeksi tuli Seinäjoki, joka lienee joen nimenä kylää vanhempi.

Seinäjoki-nimen alkuperästä on monta teoriaa. Erään tulkinnan mukaan Seinäjoki on ollut muinoin nautinta-alueiden raja. On myös pohdittu sitä mahdollisuutta, että Kangasalta kotoisin olleet uudisasukkaat tai eränkävijät olisivat tuoneet nimen mukanaan. Tuomo Tuomen tutkimus ja kansanperinne antaa Seinäjoki-nimen alkuperäksi sen rantojen poikkeuksellisen jyrkkäreunaisuuden.[26]

Lakeuden Risti.
Kalevankatu
Seinäjoen läpi kulkeva Pajuluoma.
Torikeskus.

Kaupunkikuva

Kaupunginosat osa-alueineen ja kylineen

Pääartikkeli: Luettelo Seinäjoen kaupunginosista

[27] [28]

Kunnalliset asiat

Päätöksenteko

Seinäjoen kaupunginjohtajana on toiminut vuodesta 2005 Jorma Rasinmäki [29]. Ylintä päätösvaltaa Seinäjoen kaupungissa käyttää 51-jäseninen kaupunginvaltuusto, joka päättää kaupungin talouden ja rahoituksen perusteista sekä kaupungin hallinnon rakenteesta. Kaupunginvaltuusto myös valitsee luottamushenkilöt ja tärkeimmät viranhaltijat. Kaupunginvaltuusto valitaan kunnallisvaaleilla neljän vuoden välein.[30] Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimii Kati Ojaniemi (kesk), 1. varapuheenjohtajana Pertti Mäki-Hakola (kok) ja 2. varapuheenjohtajana Aarne Heikkilä (SDP).[31]

Kaupungin hallintoa johtaa 13-jäseninen kaupunginhallitus. Sen tehtävä on valmistella kaupunginvaltuustossa käsiteltävät asiat ja huolehtia, että valtuuston päätökset toteutetaan. Kaupunginhallitus huolehtii myös kaupungin yleisestä kehittämisestä sekä valvoo viranhaltijoiden toimintaa ja kaupungin taloushallintaa.[30] Kaupunginhallituksen puheenjohtaja on Kimmo Heinonen (kok), 1. varapuheenjohtaja Aki Ylinen (kesk) ja 2. varapuheenjohtaja Markku Lehtola (SDP).[32]

Lautakunnat valmistelevat kaupunginhallituksen tai kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi kuuluvat asiat ja huolehtivat päätöksen täytäntöönpanosta. Lautakunnan tehtävänä on huolehtia toimialansa kehittämisestä sekä ohjata sen suunnittelua ja toteutusta. Kaupunginvaltuusto valitsee lautakunnat kunnallisvaalikauden ajaksi neljän vuoden välein.[33]

Vuosi kok kesk SDP KD PS Vas Vihr Muut Yht.
1992 13 10 13 3 - 1 1 2 43
1996 15 13 12 2 - 1 - - 43
2000 18 14 14 3 - 1 1 - 51
2004 15 19 13 2 - 1 1 - 51
2008 17 17 10 2 2 1 1 1a 51
2012 16 18 8 2 5 1 1 - 51
2017 15 19 8 2 3 1 3 - 51

a sitoutumattomat

Vaalitulokset

Annetut äänet viimeisimmissä kunnallisvaaleissa.[34] (lähde: YLE, Vaalitulospalvelu)

Vuosi kok kesk SDP KD PS vas vihr muut
Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä %
2008 8 877 31,8 8 860 31,7 5 496 19,7 1 287 4,6 1 065 3,8 586 2,1 810 2,9 959 3,5

Kuntaliitokset

Vuonna 1959 Seinäjokeen liitettiin Seinäjoen maalaiskunta, josta Seinäjoen kauppala oli erotettu 1930-luvulla.

31. joulukuuta 2004 siihenastinen Seinäjoen kaupunki lakkautettiin ja yhdistettiin se Peräseinäjoen kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2005 alkaen. Tällöin siihenastinen Seinäjoen kaupunki ja Peräseinäjoen kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden silloiset alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöönsä Seinäjoki-nimen ja kaupunki-nimityksen.[8] Seinäjoen pinta-ala kasvoi 603 km²:iin aiemmasta 134 km²:stä.

31. joulukuuta 2008 siihenastinen Seinäjoen kaupunki lakkautettiin ja yhdistettiin se kahden muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tällöin siihenastinen Seinäjoen kaupunki, Nurmon kunta ja Ylistaron kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden silloiset alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöönsä Seinäjoki-nimen ja kaupunki-nimityksen.[9]

Ilmajoen Munakan kylä on myös ilmaissut kiinnostuksensa liittyä Seinäjoen kaupunkiin. Uuden Seinäjoen väkiluku on noin 58 985 asukasta, mikä tekee Seinäjoesta samaa kokoluokkaa olevan kaupungin Rovaniemen, Vaasan ja Kotkan kanssa. Laajinta kannatusta kuntien yhdistäminen sai Seinäjoella ja Ylistarossa, kun taas Nurmossa esiintyi jyrkkää vastustamista kuntaliitokseen, mikä tuli ilmi muun muassa kansanäänestyksessä. Nurmon kunnanvaltuusto keskusteli asiasta neljä ja puoli tuntia ennen päätöksentekoa. Merkittävä osa nurmolaisista asuu toiminnallisesti Seinäjoen esikaupungiksi muodostuneella Hyllykalliolla. Ylistaro puolestaan on etäämmällä Seinäjoen kaupungista sekä oli selvästi harvemmin asuttu maatalousvaltainen kunta.

Väestö

Seinäjoki on asukasluvultaan Suomen 17. suurin kunta, asukasluku oli 60 004, joka vastaa 30,9 % Etelä-Pohjanmaan maakunnan asukasluvusta ja 1,10 % koko Suomen asukasluvusta (31.7.2013).[35]

Kantakaupungin alueella asuu n. 34 000 asukasta, vanhan Peräseinäjoen alueella n. 3 500 asukasta, vanhan Ylistaron alueella n. 5 500 asukasta ja vanhan Nurmon alueella n. 12 500 asukasta.

väkiluku [36] maapinta-ala
km2 [37] 		väestötiheys
as/km2[37] 		vesipinta-ala
km2[37] 		pinta-ala
km2[37]
Nurmo 12 675 347,07 36,52 14,81 361,88
Peräseinäjoki 3 639 444,97 8,18 14,11 459,08
Seinäjoki 34 339 157,60 217,89 5,76 163,36
Ylistaro 5 576 481,83 11,57 3,16 484,99
Yhteensä 56 229 1 431,47 39,28 37,84 1 469,31

Väkiluvun kehitys

Oheisessa kaaviossa esitettynä Seinäjoen väkiluvun kehitys aikavälillä 1810–2010. Kaaviossa käytetty kulloinkin voimassa olevaa aluejakoa. Väkiluvun voimakas kasvu vuoden 2010 kohdalla selittyy kuntajaon muutoksella.

Seinäjoen väestönkehitys 1810–2016
Vuosi Asukkaita
1810
  
 575
1815
  
 672
1820
  
 802
1825
  
 931
1830
  
 1 043
1835
  
 1 033
1840
  
 1 149
1845
  
 1 413
1850
  
 1 772
1860
  
 2 141
1865
  
 1 861
1870
  
 1 732
1875
  
 2 004
1880
  
 2 321
1890
  
 2 954
1900
  
 3 328
1910
  
 4 191
1920
  
 4 939
1930
  
 7 233
1940
  
 8 661
1950
  
 11 668
1960
  
 15 605
1970
  
 20 275
1980
  
 24 644
1990
  
 27 765
2000
  
 30 290
2005
  
 35 918
2010
  
 57 811
2016
  
 61 975
Lähde: Tilastokeskus.[38]

Talous

Seinäjoen vähittäiskaupan volyymi on 703 miljoonaa euroa vuodessa ja moottoriajoneuvojen kaupassa Seinäjoki on Suomen suurimpia.[39] Seinäjoelle on ollut suunnitteilla yksi Suomen suurimmista kauppakeskuksista, Lakeuden Ankkuri.[40] Vuonna 2012 Seinäjoen kaupunki ja Ikea solmivat vuoden 2015 lopussa rauenneen aiesopimuksen Ikea-tavaratalon toteuttamisesta.[41] Ylistaron alueella sijaitsee Suomen suurin navetta, jossa on tilaa 600 lehmälle.[42]

Suurimpia työnantajia

Yritykset:

Julkiset työnantajat:

Seinäjoen teknologia- ja innovaatiokylä on nimeltään Triano.

Koulutus

Seinäjoen pääteitä ja kyliä.

Liikenne

Maantiet

Seinäjoen kautta kulkevat yleiset tiet eri ilmansuuntiin:
Laihia, Ylistaro, Alavus Jyväskylä (luoteeseen / itään)
Tampere, Parkano, Jalasjärvi, Lapua, Uusikaarlepyy (etelään / koilliseen)
Ilmajoki, Kaskinen (lounaaseen)
Peräseinäjoki, Virrat (kaakkoon)

Peräseinäjoelta:
Jalasjärvi, Alavus (länteen / itään)
Seinäjoki, Virrat (luoteeseen / etelään)

Ylistarosta:
Lapua, Alajärvi, Kyyjärvi (itään)
Isokyrö, Laihia, Seinäjoki (länteen / etelään)
Ylihärmä (pohjoiseen)

Seinäjoen ajoneuvokanta

Tilanne: 31.12.2009

Kulkuneuvo Lukumäärä
Henkilöautot 34 756
Pakettiautot 4 203
Kuorma-autot 1 528
Linja-autot 174
Moottoripyörät 3 143
Mopot 2 990
Moottorikelkat 867
Traktorit 4 861
Matkailuperävaunut 983
Muut 10 584
Ajoneuvot yhteensä 64 089

Rautatieasema, linja-autoasema ja taksiasema toimivat Seinäjoella yhdistettynä matkakeskuksena.

Seinäjoelle pääsee junalla lännestä Vaasan suunnasta, etelästä Tampereen suunnasta, idästä Haapamäen ja Jyväskylän suunnasta sekä pohjoisesta Oulun ja Kokkolan suunnasta. Seinäjoen rautatieasemalla Tampere–Oulu-pääradasta erkanevat rataosat Seinäjoki–Haapamäki, Seinäjoki–Kaskinen ja Seinäjoki–Vaasa.

Seinäjoen lentoasema sijaitsee Ilmajoella ja sitä on ylläpitänyt vuodesta 2016 Seinäjoen lentoasema Oy (aikaisemmin Rengonharju-säätiö). Lentoasema rakennettiin 1976 ja reittiliikenne alkoi 1982. Kenttä toimi seinäjokelaisen Finncomm Airlinesin kotikenttänä, joka operoi sieltä Helsinkiin viidesti päivässä. Myöhemmin lentoja siirtyi hoitamaan Ruotsalainen Direktflyg, joka hoiti lentoja jonkin aikaa, kunnes ilmoitti yhdessä Seinäjoen kaupungin kanssa, että lennot eivät ole taloudellisesti kannattavia, jonka vuoksi ne lopetetaan. Säännölliset reittilennot Seinäjoen lentoasemalle loppuivat 28.3.2013.[45]

Ystävyyskaupungit

Seinäjoen ystävyyskaupunkeja ovat:

[46] [47]

Kulttuuri

Seinäjoen Rytmikorjaamo Vaasantieltä nähtynä.

Seinäjoella on nykyisin monenlaisia kulttuuritapahtumia, ja varsinkin musiikkitarjonta on laajaa ympäri vuoden. Esimerkiksi Rytmikorjaamo on suosittu klubi, jossa vierailee suomalaisia ja kansainvälisiä artisteja melkein joka viikonloppu. Seinäjoella on myös useita muita baareja ja klubeja joissa on hyvin aktiivista musiikkitoimintaa. Seinäjoen kaupunginorkesteri muodostuu jousi- ja puhallinkvinteteistä, joten ohjelmisto painottuu kamarimusiikkiin. Orkesteri konsertoi musiikkikäyttöön rakennetussa Seinäjoki-salissa ja tekee yhteistyötä Vaasan kaupunginorkesterin kanssa.[48]

Seinäjoen kaupunginteatteri tarjoaa esityksiä kolmella näyttämöllä. Vuonna 2015 se valittiin Vuoden teatteriksi Suomessa.[49] Seinäjoki isännöi vuosittaista Harrastajateatterikesää vuodesta 1973 lähtien. Vuonna 2016 tapahtuma siirtyi järjestettäväksi Jyväskylässä.[50]

Seinäjoen keskustassa on kolmisalinen Bio Marilyn,[51] ja Ylistarossa toimiva elokuvateatteri Matin-Tupa järjestää syksyisin Filmiä ja valoa -elokuvafestivaalia.[52] Seinäjoen elokuvakerho Raina ry järjestää näytöksiä yhteistyössä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kanssa.[53]

Seinäjoen suuret yleisötapahtumat keskittyvät keväälle ja kesälle, jolloin järjestetään Provinssirock, Tangomarkkinat ja Vauhtiajot. Vuosina 1993–2013 Seinäjoen kaupunki järjesti toukokuussa Seinäkuun yö -nimistä vuorokauden mittaista maksutonta kulttuuritapahtumaa.[54]

Seinäjoen alueen kuvataiteen keskuksena toimii ammattikoulun kellarikerroksen Taidehalli.[55] Kaupunkiin on pitkään ollut suunnitteilla taidemuseo esimerkiksi Itikanmäen vanhaan kivinavettaan.[56] Alueen kuvataiteilijoiden yhdyssiteenä toimii Seinäjoen taiteilijaseura.[57] Kuvataiteen perusopetusta lapsille ja nuorille antaa Taidekoulu Oiva.[58]

Nähtävyydet

Aaltokeskus.
Provinssirock 2006.
Seinäjoen Maila-Jussit 1981.

Tapahtumat

Urheilu

Pääartikkeli: Seinäjoen urheilu

Seinäjoella on vilkas urheilutarjonta ja varhaisimmat tiedot urheilusta on 1900-luvun alusta perustetuista urheiluseuroista. Seinäjoen vanhimmat urheiluseurat ovat Peräseinäjoen Toive, Seinäjoen Maila-Jussit, Seinäjoen Sisu ja Nurmon Jymy.

Palloiluseurat

Pääartikkeli: Luettelo seinäjokisista urheiluseuroista

Seinäjokiset palloiluseurat ovat pelanneet useissa lajeissa pääsarjassa, mutta varsinkin pesäpallo on kaupungin yksi kautta aikain suosituimmista lajeista. Seinäjoki on myös perinteinen jalkapallokaupunki ja nykyään sitä edustaa pääsarjatasolla Seinäjoen Jalkapallokerho, joka on noussut kansallisen tason menestyksen johdosta Seinäjoen urheilun lippulaivaksi ja kaupungin seuratuimmaksi urheiluseuraksi.

Miesten mestaruuksia palloilulajeissa on voittanut Seinäjoen Maila-Jussit pesäpallossa (4) ja lentopallossa (2), salibandyssa Seinäjoen Peliveljet (3), maahockeyssa Seinäjoki United (2) ja amerikkalaisessa jalkapallossa Crocodiles (1). Naisten pesäpallossa Maila-Jussit on myös voittanut Suomen mestaruuden (1). Muita seinäjokisia pääsarjaseuroja ovat olleet jalkapallossa Sepsi-78 ja TP-Seinäjoki, salibandyssa Nurmon Jymy, pesäpallossa Peräseinäjoen Toive, PeTo-Jussit ja Nurmon Jymy, kaukalopallossa Pallo and the Boys sekä lentopallossa Seinäjoen Kuutoset.

Urheilupaikat

Pääartikkeli: Luettelo Seinäjoen urheilupaikoista

Katso myös

Lähteet

  • Alanen, Aulis J.: Seinäjoen Historia I. Seinäjoen kirjapaino, 1970.
  • Kyttä, Annikki & Takalo, Tenho: Seinäjoen Historia II. Seinäjoen kirjapaino, 1977. ISBN 951-99131-5-7.

Viitteet

  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 26.4.2024. Tilastokeskus. Viitattu 28.4.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2017, Seinäjoki Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. ↑ Knuuttila, Jussi: Maaseutuvirasto Seinäjoelle Hallintobyrokratia siirtyy keskelle vahvaa yrittäjäseutua lokakuu 2005. Maatilan Pellervo. Viitattu 26. tammikuuta 2010.
  8. ↑ a b Valtioneuvoston päätös Seinäjoen kaupungin ja Peräseinäjoen kunnan lakkauttamisesta ja uuden kunnan perustamisesta (677/2003) finlex.fi. 3.7.2003. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 30.12.2013.
  9. ↑ a b Valtioneuvoston päätös Seinäjoen kaupungin, Nurmon kunnan ja Ylistaron kunnan lakkauttamisesta ja uuden Seinäjoen kaupungin perustamisesta (1073/2007) finlex.fi. 22.11.2007. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 30.12.2013.
  10. ↑ Suuri vaikutusaluetutkimus, TNS Gallup, ks. s. 7 teoksessa Kauppa-Joupin asemakaavoitus, Kaupallisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi 10.5.2010. Seinäjoen kaupunki, Entrecon. Viitattu 9.5.2013.
  11. ↑ Seinäjoen historia 1 s.9
  12. ↑ Seinäjoen historia 1 s.11
  13. ↑ Seinäjoen Historia 1 s.19
  14. ↑ Seinäjoen Historia 1 s.21
  15. ↑ Seinäjoen Historia 1 s.23
  16. ↑ Seinäjoen historia 1 s. 21
  17. ↑ Seinäjoen Historia s. 23
  18. ↑ Seinäjoen Historia I s. 122
  19. ↑ Seinäjoen historia I s. 138
  20. ↑ Seinäjoen historia I s. 143
  21. ↑ Seinäjoen historia I s. 144
  22. ↑ Seinäjoen historia I s. 388
  23. ↑ Seinäjoen historia I s. 389.
  24. ↑ Seinäjoen historia I s. 391
  25. ↑ Jussi Iltanen: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 138–140. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  26. ↑ Seinäjoen historia s. 22
  27. ↑ Kuoras kartoitettiin Seinäjokeen
  28. ↑ http://www.seinajoki.fi/asuinalueet/index.html
  29. ↑ https://www.seinajoki.fi/seinajoenkaupunki/organisaatio/kaupunginjohtaja.html
  30. ↑ a b Päätöksenteko
  31. ↑ Valtuusto
  32. ↑ Kaupunginhallitus
  33. ↑ http://www.seinajoki.fi/seinajoenkaupunki/paatoksenteko.html
  34. ↑ http://yle.fi/vaalit2008/tulospalvelu/kunnat/puolueiden_kannatus_kno743.html
  35. ↑ Kuntien asukasluvut suuruusjärjestyksessä 31.7.2013. Väestörekisterikeskus. Viitattu 17.8.2013.
  36. ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 14.1.2009.
  37. ↑ a b c d Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 26.10.2008.
  38. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 – 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  39. ↑ http://www.investinseinajoki.fi/.invest_in_seinajoki_region.html/40807.pdf
  40. ↑ http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/sein%C3%A4joelle-rakennettaneen-yksi-suomen-suurimmista-kauppakeskuksista-1.1481634
  41. ↑ http://yle.fi/uutiset/ikea_ja_seinajoki_loysivat_toisensa/6095065
  42. ↑ http://yle.fi/uutiset/ylistaroon_nousee_tana_vuonna_suomen_suurin_navetta/7032803
  43. ↑ Seinäjoen koulutuskuntayhtymä, viitattu 22.8.2015.
  44. ↑ SeAMK numeroin, SeAMK. Viitattu 22.8.2015.
  45. ↑ Ajankohtaiasta – Seinäjoen lentoasema seinajoenlentoasema.fi. 21.3.2013. Viitattu 5.4.2013.
  46. ↑ Seinäjoen kaupunki. Ystävyyskaupungit Seinäjoen kaupunki. Viitattu 2.4.2009.
  47. ↑ Seinäjoen seudun Suomi-Puola-yhdistys Seinäjoen seudun Suomi-Puola-yhdistys. Viitattu 2.4.2009.
  48. ↑ Seinäjoen kaupunginorkesteri, viitattu 22.8.2015.
  49. ↑ Seinäjoelle teatterialan ykköspalkinto, Ilkka 8.3.2015, viitattu 9.3.2015.
  50. ↑ Info
  51. ↑ Salit, Bio Marilyn Seinäjoki. Viitattu 22.8.2015.
  52. ↑ Filmiä ja valoa 2015, Elokuvateatteri Matin-Tupa. Viitattu 22.8.2015.
  53. ↑ Raina ry esittää: Pohjanmaa, Elokuvakeskus Botnia, toukokuu 2014. Viitattu 22.8.2015.
  54. ↑ Jättikö Seinäkuun Yö jäähyväiset? – Katso kuvat tapahtumasta, Ilkka 8.5.2013. Viitattu 22.8.2015.
  55. ↑ Seinäjoen taidehalli, Seinäjoen museot. Viitattu 22.8.2015.
  56. ↑ Jykevä Kalevan navetta etsii yhä sijoittajia –  katso kuvat Itikanmäen alueesta, Seinäjoen Sanomat 12.3.2014. Viitattu 22.8.2015.
  57. ↑ Seinäjoen taiteilijaseura. Viitattu 22.8.2015.
  58. ↑ Taidekoulu Oiva, Seinäjoen kaupunki. Viitattu 22.8.2015.

Aiheesta muualla

Panorama-kuva Seinäjoelta, kuvattu Lakeuden Ristin tornista.



Suomen 30 suurinta kuntaa väkiluvun mukaan (31. joulukuuta 2023)
1. Helsinki 674 500 7. Jyväskylä 147 746 13. Lappeenranta 72 988 19. Porvoo 51 289 25. Lohja 45 645
2. Espoo 314 024 8. Kuopio 124 021 14. Vaasa 68 956 20. Salo 51 100 26. Nurmijärvi 44 785
3. Tampere 255 050 9. Lahti 120 693 15. Hämeenlinna 68 319 21. Kotka 50 500 27. Tuusula 41 338
4. Vantaa 247 443 10. Pori 83 106 16. Seinäjoki 66 160 22. Kokkola 48 295 28. Kirkkonummi 41 154
5. Oulu 214 633 11. Kouvola 78 880 17. Rovaniemi 65 286 23. Hyvinkää 46 901 29. Rauma 38 832
6. Turku 201 863 12. Joensuu 78 062 18. Mikkeli 51 919 24. Järvenpää 46 490 30. Kerava 38 211

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Seinäjoki&oldid=16800204”