Ero sivun ”Joulu” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän Babbo Natale è un nazista. Attenti a lui! muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Vyörykkä tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
→‎Nimen alkuperä: Joulua juhlitaan laajalti myös ei-kristillisenä juhlana, joten siksi oli virheilmaisu sanoa, että sitä käytetään vain viitteenä kirstilliseen juhlaan.
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 6: Rivi 6:


== Nimen alkuperä ==
== Nimen alkuperä ==
[[Suomen kieli|Suomen kielen]] sana ''joulu'' ei ole alkuperältään kristillinen ilmaus. Se on rautakautinen lainasana [[Muinaisskandinaavi|muinaisskandinaavisista]] kielistä noin 500–650-luvuilta<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Mikko Heikkilä|Otsikko=Ukkovarpaat pääsiäisen päivään päin? – pro et contra|Julkaisu=Muinaistutkija|Ajankohta=1/2020|Julkaisija=Suomen arkeologinen seura}}</ref> ja samaa perua kuin norjan, tanskan ja ruotsin kielen ''jul'' ja viron ''jõulud''. Muinaispohjoismainen sana joululle oli ''jól'', mikä on käytössä vielä islannissa. Joidenkin kielentutkijoiden mukaan se tarkoitti käännöstä tai uudelleensyntymistä. Alun perin sana ''joulu'' on tarkoittanut keskitalven pakanallista juhlaa, ja sen kanssa samaa kantaa on jo aiemmin germaanisista kielistä tullut sana ''juhla''. Nykyään sana kuitenkin viittaa kristilliseen juhlaan.<ref>{{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20180104013756/https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit/hyvaa_virkakielta/hyvaa_virkakielta_-palstan_arkisto_(2002_2014)/jollei_toivoteta_joulua_mita_toivotetaan | Arkistoitu = 4.1.2018 | Nimeke = Jollei toivoteta joulua, mitä toivotetaan? | Tekijä=Piehl, Aino | Selite =kirjoitus julkaistu ''Virallisen lehden'' Hyvää virkakieltä -palstalla 21.12.2012 | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija=Kotimaisten kielten keskus| Viitattu = 25.6.2016 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://historianet.fi/sivilisaatiot/viikingit/viikingit-viettivat-joulua-alkoholin-merkeissa | Nimeke = Viikingit viettivät joulua alkoholin merkeissä| Julkaisu = historianet.fi| Julkaisija = Bonnier Publications Oy | Ajankohta = 23.11.2015| Viitattu = 20.12.2016}}</ref>
[[Suomen kieli|Suomen kielen]] sana ''joulu'' ei ole alkuperältään kristillinen ilmaus. Se on rautakautinen lainasana [[Muinaisskandinaavi|muinaisskandinaavisista]] kielistä noin 500–650-luvuilta<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Mikko Heikkilä|Otsikko=Ukkovarpaat pääsiäisen päivään päin? – pro et contra|Julkaisu=Muinaistutkija|Ajankohta=1/2020|Julkaisija=Suomen arkeologinen seura}}</ref> ja samaa perua kuin norjan, tanskan ja ruotsin kielen ''jul'' ja viron ''jõulud''. Muinaispohjoismainen sana joululle oli ''jól'', mikä on käytössä vielä islannissa. Joidenkin kielentutkijoiden mukaan se tarkoitti käännöstä tai uudelleensyntymistä. Alun perin sana ''joulu'' on tarkoittanut keskitalven pakanallista juhlaa, ja sen kanssa samaa kantaa on jo aiemmin germaanisista kielistä tullut sana ''juhla''. Nykyään sanalla viitataan useimmiten kristilliseen juhlaan.<ref>{{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20180104013756/https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit/hyvaa_virkakielta/hyvaa_virkakielta_-palstan_arkisto_(2002_2014)/jollei_toivoteta_joulua_mita_toivotetaan | Arkistoitu = 4.1.2018 | Nimeke = Jollei toivoteta joulua, mitä toivotetaan? | Tekijä=Piehl, Aino | Selite =kirjoitus julkaistu ''Virallisen lehden'' Hyvää virkakieltä -palstalla 21.12.2012 | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija=Kotimaisten kielten keskus| Viitattu = 25.6.2016 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://historianet.fi/sivilisaatiot/viikingit/viikingit-viettivat-joulua-alkoholin-merkeissa | Nimeke = Viikingit viettivät joulua alkoholin merkeissä| Julkaisu = historianet.fi| Julkaisija = Bonnier Publications Oy | Ajankohta = 23.11.2015| Viitattu = 20.12.2016}}</ref>


[[Englannin kieli|Englannin kielessä]] tavallisin joulua tarkoittava sana on ''Christmas'', joka tulee [[muinaisenglanti|muinaisenglannin]] sanoista ''Cristes Maesse'' eli ”Kristuksen [[messu]]”. Sanaa käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1038.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.newadvent.org/cathen/03724b.htm | Nimeke = Christmas| Julkaisu = | Julkaisija = Catholic Encyclopedia| Viitattu = 25.6.2016 | Kieli = {{en}}}}</ref> Sen harvinaisempana [[synonyymi]]na on kuitenkin yhä käytössä myös sana ''yule'', joka on samaa alkuperää kuin suomen ''joulu''.<ref name="Lempiainen">Lempiäinen 2008.</ref> Sillä tarkoitettiin alun perin esikristillistä juhlaa, jonka ajankohta vaihteli kuunkierron vuoksi joulukuun lopusta tammikuun alkuun. Sana esiintyy vielä joissakin jouluun liittyvissä perinteissä, kuten ''yule log'' (suom. [[jouluhalko]]) tai ''yule goat'' (suom. [[olkipukki]]). [[Saksan kieli|Saksaksi]] joulu on ''Weihnachten'', mikä tarkoittaa pyhiä öitä<ref name="Lempiainen"/>.
[[Englannin kieli|Englannin kielessä]] tavallisin joulua tarkoittava sana on ''Christmas'', joka tulee [[muinaisenglanti|muinaisenglannin]] sanoista ''Cristes Maesse'' eli ”Kristuksen [[messu]]”. Sanaa käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1038.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.newadvent.org/cathen/03724b.htm | Nimeke = Christmas| Julkaisu = | Julkaisija = Catholic Encyclopedia| Viitattu = 25.6.2016 | Kieli = {{en}}}}</ref> Sen harvinaisempana [[synonyymi]]na on kuitenkin yhä käytössä myös sana ''yule'', joka on samaa alkuperää kuin suomen ''joulu''.<ref name="Lempiainen">Lempiäinen 2008.</ref> Sillä tarkoitettiin alun perin esikristillistä juhlaa, jonka ajankohta vaihteli kuunkierron vuoksi joulukuun lopusta tammikuun alkuun. Sana esiintyy vielä joissakin jouluun liittyvissä perinteissä, kuten ''yule log'' (suom. [[jouluhalko]]) tai ''yule goat'' (suom. [[olkipukki]]). [[Saksan kieli|Saksaksi]] joulu on ''Weihnachten'', mikä tarkoittaa pyhiä öitä<ref name="Lempiainen"/>.

Versio 2. joulukuuta 2021 kello 18.17

Tämä artikkeli käsittelee vuosittaista juhlaa. Joulu-sanan muita merkityksiä täsmennyssivulla.
Nykyisenlainen joulupuu eli joulukuusi alkoi yleistyä Suomessa 1800-luvulla.[1]

Joulu on vuosittainen joulukuun loppuun sijoittuva juhla. Se on vanha ja yleinen juhla eri puolilla maailmaa.[2] Kristityt viettävät joulua Jeesuksen syntymän muistoksi.[3] Useimmissa maissa joulupukin hahmo, joululahjat ja yhdessäolo ovat keskeinen osa joulua. Suomalaisia jouluperinteitä ovat esimerkiksi sauna, joulukirkko, jouluruoka, lahjat, joulukuusi ja joulumusiikki. Joulun vietto alkaa Suomessa jo jouluaattona (24. joulukuuta), mutta joulukuun 25. päivä on kuitenkin varsinainen joulupäivä[4].

Joulun ajankohta on muinaisen roomalaisen kalenterin talvipäivänseisauksen päivämäärä.[2] Suomen kielen sanat joulu ja juhla ovat ruotsalaisia tai skandinaavisia lainasanoja.[5] Sana joulu tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä.[6] Joulussa ovat yhdistyneet kristillinen juhla, muinainen roomalainen saturnalia-juhla sekä Euroopan pohjoisten kansojen maatalousvuoden päättäjäis- ja keskitalven juhla (yule), Suomessa vanha vuodenvaihteenjuhla kekri[7].

Nimen alkuperä

Suomen kielen sana joulu ei ole alkuperältään kristillinen ilmaus. Se on rautakautinen lainasana muinaisskandinaavisista kielistä noin 500–650-luvuilta[8] ja samaa perua kuin norjan, tanskan ja ruotsin kielen jul ja viron jõulud. Muinaispohjoismainen sana joululle oli jól, mikä on käytössä vielä islannissa. Joidenkin kielentutkijoiden mukaan se tarkoitti käännöstä tai uudelleensyntymistä. Alun perin sana joulu on tarkoittanut keskitalven pakanallista juhlaa, ja sen kanssa samaa kantaa on jo aiemmin germaanisista kielistä tullut sana juhla. Nykyään sanalla viitataan useimmiten kristilliseen juhlaan.[9][10]

Englannin kielessä tavallisin joulua tarkoittava sana on Christmas, joka tulee muinaisenglannin sanoista Cristes Maesse eli ”Kristuksen messu”. Sanaa käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1038.[11] Sen harvinaisempana synonyymina on kuitenkin yhä käytössä myös sana yule, joka on samaa alkuperää kuin suomen joulu.[12] Sillä tarkoitettiin alun perin esikristillistä juhlaa, jonka ajankohta vaihteli kuunkierron vuoksi joulukuun lopusta tammikuun alkuun. Sana esiintyy vielä joissakin jouluun liittyvissä perinteissä, kuten yule log (suom. jouluhalko) tai yule goat (suom. olkipukki). Saksaksi joulu on Weihnachten, mikä tarkoittaa pyhiä öitä[12].

Katolinen kirkko käyttää joulusta latinalaista nimitystä Dies Natalis Domini[12], joka tarkoittaa Herran syntymäpäivää. Siitä ovat peräisin italian sana Natale, portugalin Natal ja espanjan Navidad.[12]. Myös ranskan joulua tarkoittava sana Noël on mahdollisesti samaa alkuperää, joskin sen on myös arveltu johtuvan ”hyvää uutista” tarkoittavasta sanasta novel.[12]

Historia

Jouluseimi on etenkin Keski-Euroopassa yksi suosituimmista joulukoristeista.

Monet kansat ovat vanhoista ajoista viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikoihin.[13] Muinaisten germaanien talvijuhla tunnetaan nykyisin sen englanninkielisellä nimityksellä yule. Kuukalenterin vuoksi yulen paikka vaihteli joulukuun alusta tammikuun alkuun. Kristinuskon leviämisen myötä yule yhdistettiin kristilliseen jouluun.[14][15] Muinaiset roomalaiset viettivät 17. ja 23. joulukuuta välisenä aikana keskitalven Saturnalia-juhlaa. Talvipäivänseisauksena 25. joulukuuta oli Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päivä.[2]

Jeesuksen syntymäpäivä

Pääartikkeli: Jeesuksen syntymäkertomukset

Raamatussa Jeesuksen syntymästä kerrotaan sekä Matteuksen[16] että Luukkaan evankeliumeissa[17], mutta kummassakaan ei sanota, mihin aikaan vuodesta se tapahtui. Eräiden Raamatussa olevien viitteiden perusteella asiasta on kuitenkin yritetty tehdä päätelmiä.

Tiettävästi ensimmäisenä Jeesuksen syntymän ajoitti joulukuun 25. päivään Hippolytos Roomalainen 200-luvulla. Hän oletti, että enkelin ilmestys Marialle oli tapahtunut kevätpäiväntasauksena, joka tuolloin oli 25. maaliskuuta, ja että Jeesus olisi syntynyt yhdeksän kuukautta myöhemmin.[18] Jo samalla vuosisadalla hänen syntymäjuhlaansa alkoivat sanottuna päivänä viettää muun muassa Pohjois-Afrikan donatolaiset.[19]

Yksinkertaisin selitys joulun ajankohdalle on, että 25. joulukuuta on roomalaisen juliaanisen kalenterin talvipäivänseisauksen alkuperäinen ajankohta.[20] On myös esitetty, että juhlapäivä olisi sijoitettu kyseiseen ajankohtaan sen vuoksi, että samana päivänä oli ennestään vietetty Voittamattoman auringon (Sol Invictus) päivää.[2] Erään teorian mukaan asia olisi kuitenkin ollut päinvastoin: kristityt olisivat viettäneet sanottuna päivänä Jeesuksen syntymäjuhlaa jo ennen kuin keisari Aurelianus, mahdollisesti vastavetona kristityille, määräsi saman päivän Voittamattoman auringon päiväksi.[19] Tähän ajankohtaan oli mahdollisesti päädytty sillä perusteella, että rabbiinisessa juutalaisuudessa yleisesti uskottiin suurten profeettojen kuolleen samana päivänä vuodesta, jolloin olivat syntyneetkin. Jeesus oli ristiinnaulittu juutalaisten pääsiäisenä, juutalaisen kalenterin mukaan nisan-kuun 14. päivänä, joka juliaanisen kalenterin mukaan kuitenkin sattui eri vuosina eri päiväksi. Eri laskelmien mukaan Jeesus olisi kuollut joko 25. maaliskuuta tai 6. huhtikuuta, ja sillä perusteella hänen uskottiin myös siinneen Pyhästä Hengestä samana päivänä vuodesta ja syntyneen yhdeksän kuukautta myöhemmin, siis joko 25. joulukuuta tai 6. tammikuuta.[19][21] Ajankohtaa on kuitenkin pidetty epätodennäköisenä, koska Raamatun mukaan seudulla oli Jeesuksen syntyessä paimenia kedolla,[22] mutta Juudean vuoristoseudulla karjaa ei tuohon aikaan vuodesta, talvisateiden aikana, yleensä pidetty laitumella.[23] Tosin Mišnassa[24] on maininta, joka antaa ymmärtää, että temppelin uhrieläimiksi tarkoitettuja lampaita pidettiin kedolla vuoden ympäri. Mišnassa kerrotaan uhrilampaista kedolla 30 päivää ennen pääsiäistä, eli helmikuuhun sijoittuvalla ajalla, jolloin talvisateet olivat lähes runsaimmillaan.[25] Jos siis lampaat, joista Luukas puhuu, olivat uhriksi tarkoitettuja lampaita, on täysin mahdollista, että paimenet olivat kedolla paimentamassa niitä 25. joulukuuta.

Toisaalta Jeesuksen syntymän ajankohtaa on yritetty päätellä myös Luukkaan evankeliumissa olevan maininnan perusteella, jonka mukaan Sakarias, Johannes Kastajan isä, oli Abian osastoon kuuluva leeviläinen pappi ja sai ilmoituksen pojan syntymästä ollessaan palvelusvuorossa temppelissä.[26] Jos voitaisiin tietää, suorittivatko Abian osastoon kuuluvat papit tehtäviään aina tiettynä aikana vuodesta, tästä voitaisiin päätellä, että Johannes Kastaja olisi syntynyt 9 kuukautta hänen palvelusvuoronsa jälkeen, ja koska Jeesus syntyi Luukkaan mukaan noin kuusi kuukautta Johanneksen jälkeen[27][28], olisi Sakariaan ilmestyksestä Jeesuksen syntymään kulunut 15 kuukautta.

Ensimmäisen aikakirjan mukaan Abian osaston viikon kestänyt vuotuinen palvelusvuoro oli ainakin alkujaan määrätty kahdeksanneksi.[29] Mikäli nämä palvelusvuorot laskettiin nisan-kuun alusta ja mikäli niitä noudatettiin vielä toisen temppelin loppuaikoina, Sakarias olisi hoitanut papillisia tehtäviä sivan-kuussa, kesäkuun alussa. Tästä eräät raamatuntutkijat ovat päätelleet, että Johannes Kastaja olisi syntynyt yhdeksän kuukautta myöhemmin, maaliskuussa, Jeesus edelleen kuusi kuukautta myöhemmin, mahdollisesti lehtimajajuhlan aikana tai lähellä sitä.[23][30]

Johannes Krysostomos väitti kuitenkin 300-luvun lopulla, että Sakarias olisi uhrannut Luukkaan evankeliumissa mainitut suitsutusuhrit juutalaisten suurena sovituspäivänä (Jom kippur), lokakuun lopulla, ja tällä perusteella hän väitti joulukuun 25. päivää Jeesuksen todelliseksi syntymäpäiväksi. Pidetään kuitenkin todennäköisempänä, että hän pyrki jälkeenpäin esittämään perustelun tuolloin jo omaksutulle juhlapäivälle kuin että hän olisi objektiivisesti pyrkinyt selvittämään, milloin Jeesus todella oli syntynyt.[31]

Paavi Pyhä Julius I vakiinnutti joulukuun 25. päivän Jeesuksen syntymäpäiväksi vuonna 345.[32] Varhaisin tunnettu maininta joulun vietosta 25. joulukuuta on vuonna 354 laaditussa roomalaisessa kalenterista. Jo aikaisemmin kristityt olivat viettäneet 6. tammikuuta epifania-juhlaa eli nykyistä loppiaista Jeesuksen kasteen muistopäivänä, minkä oli uskottu tapahtuneen hänen 30. syntymäpäivänään.[33]

Protestanttisen reformaation jälkeen puritaanien kaltaiset ryhmät vastustivat joulun viettoa. 1600-luvulla joulun vietto oli ajoittain kiellettyä Englannissa ja Bostonin siirtokunnassa Pohjois-Amerikassa. Charles Dickensin vuonna 1843 julkaistu Joulukertomus elvytti ihmisten hiipumassa olleen kiinnostuksen juhlaan.[34] Samana vuonna ilmestyi ensimmäinen painettu joulukortti. Uudenvuoden kortteja oli painettu Pohjoismaissa jo paljon aiemmin. Korttien kuvitus oli maallista.[35] Ensimmäinen painettu lasten joulukalenteri painettiin ilmeisesti Saksassa 1900-luvun alussa[36].

Gregoriaaninen kalenteri

Giorgione, Paimenten kunnioitus, noin 1500–1510.

1500-luvulla paavi Gregorius XIII määräsi otettavaksi parannetun, gregoriaanisen kalenterin hyppäämällä lokakuun 15. päivästä 1582 lokakuun 25. päivään.[37] Uudistus tuli ensin käyttöön vain katolisessa kirkossa, mutta myöhemmin se on otettu käyttöön muuallakin[38]. Monissa ortodoksisissa kirkoissa juhlapäivien ajankohta määräytyy yhä juliaanisen kalenterin mukaan, vaikka ne toimivatkin maissa, joissa gregoriaaninen kalenteri on muutoin käytössä. Ero on nykyään 13 päivää. Tästä syystä esimerkiksi Venäjällä joulu on 7. tammikuuta, jolloin juliaanisen kalenterin mukaan on 25. joulukuuta. Suomen ortodoksinen kirkko viettää kuitenkin joulua samaan aikaan kuin läntiset kirkkokunnat. Egyptin koptilainen kirkko käyttää omaa koptilaista kalenteria ja viettää joulua sen mukaisesti koiak-kuun 29. päivänä, joka vastaa joulukuun 25. päivää juliaanisen ja nykyisin tammikuun 7. päivää gregoriaanisen kalenterin mukaan.[39]

Pyhäpäivät

Varsinainen joulupäivä eli ensimmäinen joulupäivä on 25. joulukuuta. Sitä seuraa 26. joulukuuta tapaninpäivä (toinen joulupäivä), pyhän Stefanoksen muistopäivä. Nämä molemmat ovat useimmissa Euroopan maissa virallisia pyhäpäiviä. Joulupäivää edeltävä jouluaatto, 24. joulukuuta, ei virallisesti ole pyhäpäivä, mutta se ja varsinkin sen ilta on käytännössä muodostunut jouluajan tärkeimmäksi juhlapäiväksi, ja nykyisin myös se on useimmilla työpaikoilla palkallinen vapaapäivä.[40] Muista juhlapäivistä poiketen myös julkinen liikenne loppuu Suomessa lähes kokonaan iltapäivällä jouluaattona[41].

Ennen vuotta 1774 vietettiin Suomessa pyhäpäivinä myös kolmatta joulupäivää eli apostoli Johanneksen päivää 27. joulukuuta sekä neljättä joulupäivää eli viattomien lasten päivää 28. joulukuuta.[42] Kuningas Kustaa III kuitenkin vähensi ne kahteen, koska aatelisten ja porvarien mielestä pitkät pyhät laiskistivat palkollisia liikaa[43]. Kolmatta ja neljättä joulupäivää on nimitetty myös pikkupyhiksi tai arkipyhiksi.[44]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous päätti vuonna 1999 ottaa apostoli Johanneksen päivän takaisin juhlapyhäksi vuodesta 2000 alkaen. Sitä vietetään, kun se osuu sunnuntaille – näin oli ensi kertaa vuonna 2009. Päivän nimi on uusissa kalentereissa muodossa ”Apostoli Johanneksen päivä”. Sitä on aiemmin nimitetty Johannes Evankelistan päiväksi, koska perinteisesti on ajateltu että apostoli ja evankelista ovat sama henkilö.[45]

Laajemmassa mielessä jouluajan on yleensä katsottu jatkuvan loppiaiseen saakka. Suomalaisessa kansanperinteessä jouluajan on usein katsottu alkavan Tuomaan päivästä 21. joulukuuta ja jatkuvan Nuutin päivään saakka 13. tammikuuta. Tätä heijastavat monet lorut, kuten Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.[13]

Joulu islamissa

Vaikka Jeesuksen syntymäpäivän viettäminen kuulukin vain kristinuskoon, Koraanista löytyy jouluun liittyviä viitteitä näiden uskontojen yhteisen taustan takia.[46] Koraanissa esimerkiksi Marian suura kertoo Jeesuksen syntymästä.[47] Voiman suurassa on nähty kuvaus jouluyöstä, jolloin Jeesuslapsi laskeutuu taivaasta maan pinnalle.[48]

Joulukoristeet

Pääartikkeli: Joulukoriste

Nykyisin joulun väri on punainen. Myös vihreä, kulta, valkoinen ja hopea yhdistetään jouluun. Yleisiä joulukoristeita ovat esimerkiksi Suomessa kuusenoksat, joulukuusi, joulukranssit, olkipukit, omenat, kynttilät, joulun pöytäliinat, joulukukat, ulkosoihdut, jäälyhdyt ja lyhteet.[15]

Joulumusiikki

Pääartikkelit: Joulumusiikki ja Joululaulu

Joulun aikaan esitetään tai kuunnellaan joululauluja. Niiden lisäksi joulumusiikkia ovat esimerkiksi monet taidemusiikin teokset kuten J. S. Bachin Jouluoratorio ja Pjotr Tšaikovskin baletti Pähkinänsärkijä.[49]

Juhlinta Suomessa

Pääartikkeli: Joulu Suomessa
Ruotsalaisen kuvittajan John Bauerin Joulupukki-teoksessa vuodelta 1912 tonttu ratsastaa lahjasäkkeineen joulupukin selässä.
Tampereen Vanha kirkko jouluasussa. Kuva vuodelta 2006.

Suomalaisen joulun ulkoisiin ihanteisiin liittyvät runsaat jouluruuat, omatekoiset joulukoristeet ja joulusauna.[34]

Suomessa jouluun on liitetty paljon pyhäinpäivän tienoille ajoittuneen vanhan sadonkorjuujuhlan, kekrin piirteitä, joka oli paikoin vielä 1900-luvun alkuun joulua tärkeämpi juhla Suomessa.[50] Ruotsalaisilla ja suomalaisilla joulupukki (nuuttipukki) oli mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi.[50] Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohesta tehty naamari ja nurin käännetty lammasnahkaturkki.[51]

Pikkulintujen ruokkiminen jouluna on vanha tapa ja kuuluu talonpoikaiskulttuurin viljelytaikuuteen. Joulun ohra- tai kauralyhteen tarkoitus oli saada linnut jättämään kesällä viljan rauhaan.[35] Muinaissuomalaiset mahdollisesti ajattelivat, että kuolleet eli sielulinnut olivat elävien kanssa mukana keskitalven juhlassa. Siihen on voinut myös liittyä uskomus, että linnut tuovat talolle onnea.[52] Ruotsissa kirkko vastusti tapaa ja se oli Suomessakin katoamassa, kunnes eräät lehdet ja hyväntekeväisyysjärjestöt elvyttivät sen.[35] Luontoa säästääkseen jotkut voivat joulukuusen hankkimisen sijasta valita pihalta tai lähimetsästä puun ja koristella sen talven eläimille. Oksille ripustetaan talipalloja.[53]

Perinteisiä joulukoristeita ovat himmeli ja olkipukki.[54][55] Oljesta tehdyt koristeet tulevat kekristä, sadonkorjuun juhlasta[56]. Joulukalenterit tulivat Suomeen toisen maailmansodan jälkeen[36].

Ennen lahjojen jakoa käydään usein hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä sukuhaudoille. Tapa alkoi Suomessa 1900-luvulla ja yleistyi talvisodan jälkeen sankarihaudoilla ja pian muillakin.[35][57] Kaikki protestanttiset kirkot eivät hyväksy haudoilla käyntiä tavan pakanallisen alkuperän vuoksi. Kekrin kuuluneet vainajien hyvittely- ja kestitystavat siirtyivät jouluun. Nykyisin kynttilöitä voidaan sytyttää yhteisenä kokemuksena vainajien muiston kunnioittamiseksi.[35]

Kristillistä sanomaa arvostavissa perheissä voidaan lukea ennen ateriaa jouluevankeliumi. Tapa yleistyi 1800-luvun lopulla herätysliikkeiden vaikutuksesta.[35] Jouluaamun hyvin aikainen joulukirkko kuuluu protestanttiseen perinteeseen. Kirkossa kuullaan jouluevankeliumi ja veisataan Lutherin virsi 21 ”Enkeli taivaan”.[58] Aikaisemmin luterilainen kirkko suhtautui joulukirkkoon ankarasti: jos ei ollut kirkossa, sai vuosittaisilla kinkereillä julkiset nuhteet.[57]

Jouluaattona on myös tapana muistaa kuolleita omaisia ja viedä kynttilä haudalle.

Saunominen eli joulusaunassa käyminen on vanha ja edelleen yleinen tapa.[57] Joululahjojen antamista alettiin harrastaa 1800-luvun alussa varakkaissa perheissä.[59]

Tapa syödä runsaasti jouluaterialla periytyy muinaissuomalaisilta ja liittyy maatalousvuoden kiertoon sekä talvipäivänseisauksen tienoilla vietettyyn valon juhlaan.[52] Suomalaiseen joulupöytään yleensä kuuluvia ruokia ovat muun muassa erilaiset laatikot, yleensä porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot sekä erilaiset kalaruoat kuten kylmäsavustettu lohi, graavilohi ja graavisiika. Jouluaattona syödään yleensä riisipuuroa. Jouluna syödään myös joulutorttuja ja piparkakkuja. Lipeäkala ja puuro ovat vanhimpia kansan jouluruokia. Ohra vaihtui riisiin 1800-luvulla. Laatikkoruoat, luumukiisseli ja piparkakut omaksuttiin säätyläissaleista talonpoikaispöytiin 1800-luvulla ja 1900-luvulla. Joulukinkku syrjäytti kekripässin myöhään. 1940-luvulla sen haastajaksi tuli kalkkuna.[59]

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Joulukuusi, tontut ja muut jouluperinteet Metsän oppimispolku. Suomen Metsäyhdistys ry. Arkistoitu 15.12.2007. Viitattu 24.12.2010.
  2. ↑ a b c d Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 188.
  3. ↑ Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
    * Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  4. ↑ Aalto, Satu (toim.): Suuri perinnekirja: Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt, s. 19. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3963-3.
  5. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 183.
  6. ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 285. Helsinki: WSOY, 2004 (4. painos 2007). ISBN 951-0-27108-X.
  7. ↑ Vento 1978, s. 196.
  8. ↑ Mikko Heikkilä: Ukkovarpaat pääsiäisen päivään päin? – pro et contra. Muinaistutkija, 1/2020. Suomen arkeologinen seura.
  9. ↑ Piehl, Aino: Jollei toivoteta joulua, mitä toivotetaan? (kirjoitus julkaistu Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 21.12.2012) Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 4.1.2018. Viitattu 25.6.2016.
  10. ↑ Viikingit viettivät joulua alkoholin merkeissä historianet.fi. 23.11.2015. Bonnier Publications Oy. Viitattu 20.12.2016.
  11. ↑ Christmas Catholic Encyclopedia. Viitattu 25.6.2016. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d e Lempiäinen 2008.
  13. ↑ a b Artikkeli joulu teoksessa Iso tietosanakirja. 5, Ihminen–Kansallisfilosofia. Helsinki: Otava, 1933.
  14. ↑ Yule – Sapatit Varjojen kirja. Viitattu 24.12.2010.
  15. ↑ a b Yule (talvipäivänseisaus) Thuleian tupa. Viitattu 24.12.2010.
  16. ↑ Matt. 1:18–25
  17. ↑ Luuk. 2:1–18
  18. ↑ Mercer Dictionary of the Bible, s. 142. , 2001. ISBN 0-86554-373-9.
  19. ↑ a b c Niiranen, Miikka: Onko joulu sittenkin alun perin kristillinen juhla? Areiopagi. Viitattu 16.12.2014.
  20. ↑ Ridderstad, M.: Taivas määrää juhlapäivän paikan. Tähdet ja avaruus 4/2013, s. 38–43.
  21. ↑ The Promise of His Glory. Church House Publishing, Church of england Liturgical Commision, 1991. ISBN 978-0-71513738-3. Teoksen verkkoversio.
  22. ↑ Luuk. 2:7–8
  23. ↑ a b Io Saturnalia! Kotisatama.net. Arkistoitu 16.12.2014. Viitattu 16.12.2014.
  24. ↑ Shek. vii. 4.
  25. ↑ Edersheim, Alfred. The Life and Times of Jesus the Messiah. Eerdmans, 1953. s. 611.
  26. ↑ Luuk. 1:5–18
  27. ↑ Luuk. 1:26
  28. ↑ Luuk. 1:36
  29. ↑ 1. Aik. 24:1–9
  30. ↑ Sukkot, lehtimajan juhla 7.10.2014. Barents TV. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 16.12.2014.
  31. ↑ Beckwith, Roger T.: Calendar and chronology, Jewish and Christian: biblical, intertestamental and patristic studies, s. 72; 2001
  32. ↑ Why December 25th (Video) History.com. Viitattu 24.12.2017. (englanniksi)
  33. ↑ Whitrow 1999, s. 92–93.
  34. ↑ a b Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 189.
  35. ↑ a b c d e f Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 190.
  36. ↑ a b Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 191.
  37. ↑ Whitrow 1999, s. 148–159.
  38. ↑ Feiring, Sami: Kalentereita kuun, auringon ja ihmismielen mukaan (archive.is) Ajastaika. 2004. Viitattu 16.4.2010.
  39. ↑ The Coptic Calendar (PDF) Copticheritage.org. Arkistoitu 28.9.2006. Viitattu 16.4.2010. (englanniksi)
  40. ↑ Almanakka vuodeksi 2010 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän, s. 4 (luettelo Suomalaisen kalenterin juhlapäivät) ja 28 (joulukuun aukeama, 24.12. merkitty arkipäiväksi). Ajasto, Helsingin yliopisto, 2009. ISSN 1239-1654.
  41. ↑ Hartikainen, Erkki: Joulu ja talvipäivän seisaus Arkistoitu 15.6.2011. Viitattu 24.12.2010.
  42. ↑ Oja, Heikki: Aikakirja, s. 166–167. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5.
  43. ↑ Harjumaa, Marika: Mikä ihmeen joulurauha?. Ilta-Sanomat Plus, 2009, nro 23.12.2009.
  44. ↑ Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen, s. 345−350. 24. painos (1. laitos 1950). Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 951-1-12544-3.
  45. ↑ Apostoli Johannes saa jälleen oman päivän. Teemme kalenterin, 2008, s. 2. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto. Artikkelin verkkoversio (PDF). [vanhentunut linkki]
  46. ↑ Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam. Prometheus Books (englanniksi), 2010.
  47. ↑ Joulun tapahtumat löytyvät myös Koraanista Iltalehti. 26.12.2015.
  48. ↑ Luxenberg, Christoph: Christmas and the Eucharist in the Qur’an Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) Christmas in the Koran. Luxenberg, Syriac, and the Near Eastern and Judeo-Christian Background of Islam, s. 411–468. Prometheus Books, 2014.
  49. ↑ Muu joulumusiikki Joulu.info. Viitattu 3.12.2009.
  50. ↑ a b Kekristä alkoi kissaviikko – Suomessakin oli riehakas, kepposteleva ja viinanhuuruinen "halloween", kunnes kansakoulu painoi sen unohduksiin Yle Uutiset. 31.10.2021. Viitattu 6.11.2021.
  51. ↑ Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-22920-2.
  52. ↑ a b Lempiäinen 2008, s. 96.
  53. ↑ Hallivuori, Laura: Viherrä joulusi 27.11.2008. Vihreä lanka. Viitattu 13.2.2010.
  54. ↑ Himmeli Tulkoon joulu. Kirjastovirma. Viitattu 24.5.2009. [vanhentunut linkki]
  55. ↑ Joulun esine – olkipukki joulukuu 2004. Satakunnan museo. Arkistoitu 17.12.2004. Viitattu 6.12.2009.
  56. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 192.
  57. ↑ a b c Rakas, tuttu ja tunnelmallinen suomalainen joulu – jouluperinteet (Internet Archive) Plaza. 14.11.2007. Viitattu 6.12.2009.
  58. ↑ Rytsä, Paavo: Joulukirkko vuonna 1953 29.11.2006. Helsinki: Ylen Elävä Arkisto. Viitattu 10.3.2017.
  59. ↑ a b Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 193.

Kirjallisuutta

  • Savikko, Sari: Joulukirja. Somerniemi: Amanita, 2010. ISBN 952-5-33036-2.
  • Hopsu-Neuvonen, Arja ym.: Martan joulukirja. Helsinki: Marttaliitto, 2004. ISBN 952-9663-51-X.
  • Karjalainen, Sirpa: On jouluaatto. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23753-1.
  • Lahtinen, Mysi: Joulu, sen historia, askareet ja herkut. Helsinki: Tammi, 2003.
  • Lehmusoksa, Ritva & Pietilä, Hanna: Joulu, joulu, armas aika. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1994 (5. painos 2002). ISBN ISBN 951-20-4604-0.
  • Linnilä, Kai & Utrio, Kaari: Suomalainen joulu. Somerniemi: Amanita, 2006. ISBN 952-5330-18-4.
  • Nirkko, Juha & Vento, Urpo (toim.): Joulu joutui: Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia. Folklore. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN ISBN 951-717-830-1.

Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Joulu.
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joulu.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosi

adventti | joulu | uusivuosi | loppiainen | kynttilänpäivä | laskiainen | Marian ilmestyspäivä | palmusunnuntai | kiirastorstai | pitkäperjantai | pääsiäinen | helatorstai
helluntai | Pyhän Kolminaisuuden päivä | juhannus | apostolien päivä | kirkastussunnuntai | mikkelinpäivä | reformaation päivä | pyhäinpäivä | tuomiosunnuntai

Ortodoksisen kirkon kirkkovuosi

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä | Kunniallisen ja eläväksi tekevän Ristin ylentäminen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliin tuominen | Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä | Teofania (loppiainen) | Herramme Jeesuksen Kristuksen temppeliin tuominen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestys | Herran ratsastus Jerusalemiin | Herran Pääsiäinen, Kristuksen ylösnouseminen | Herran taivaaseen astuminen | Pyhän Kolminaisuuden päivä | Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joulu&oldid=20145103”