Jouluhalko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee juhlaperinnettä. Jouluhalko on myös leivos.

Jouluhalko kuuluu perinteiseen kelttiläiseen tapaan juhlistaa talvipäivänseisausta eli vuoden lyhyintä päivää. Silloin etsittiin ja poltettiin suuri halko, joka symboloi aurinkoa. Usein käytettiin hedelmäpuun halkoja, mikä takasi hyvän sadon seuraavaksi vuodeksi. Katolinen kirkko ei tukahduttanut traditiota, ja keskiajalla halon polttamisen perinne monipuolistui. Runkoa saatettiin koristella, se sytytettiin juhlavin menoin ja polttamisen jälkeen tuhka kerättiin talteen seuraavaksi vuodeksi, minkä uskottiin tuottavan onnea ja varjelevan onnettomuuksilta.

Kaupunkiasutuksen myötä puun polttamisen perinne kävi mahdottomaksi, ja suuri halko korvattiin pienemmällä oksalla, joka asetettiin keskelle pöytää ja ympäröitiin erilaisilla herkuilla. Tämä oksa muuttui vähitellen leivokseksi pariisilaisleipureiden ansiosta 1800-luvun lopulla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]