Tuomas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuomas
Nimipäivä  
– suomenkielinen 21. joulukuuta
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen 30. kesäkuuta,
7. heinäkuuta,
6. lokakuuta
Muunnelmia Tuomo, Tomi, Tommi
Vastineita eri kielissä Thomas, Toomas, Tomas, Tom
Nimen alkuperä Thoma

Tuomas on miehen etunimi.

Maaliskuuhun 2014 mennessä nimi Tuomas on Suomessa Väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan annettu noin 33 000 henkilölle.[1]

Nimeä Tuomas voidaan taivuttaa kahdella tavalla: vokaalivartalo voi olla -kse-loppuinen (esim. Tuomaksen, Tuomakseen) tai pitkään a:han päättyvä (esim. Tuomaan, Tuomaaseen). Viimeksi mainittu tapa voi tuntua vanhahtavalta.[2]

Nimen alkuperä ja muunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomas on suomalainen asu aramealaisesta Thoma-nimestä, joka merkitsee ’kaksosta’. Nimi on tullut tunnetuksi erityisesti apostoli Tuomaan mukaan.

Muissa kielissä saman nimen muunnelmia ovat muiden muassa Thomas ja (englanti, ranska, saksa, ruotsi), Tom (muiden muassa englanti), Tomas (ruotsi), Toomas (viro), Tomáš (tšekki), Tomasz (puola) ja Tomaso (italia).

Nimipäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomaan nimipäivä, tuomaanpäivä on 21. joulukuuta. Päivää on katolisessa kirkossa vanhastaan vietetty apostoli Tuomaan muistopäivänä, joka perimätiedon mukaan on hänen pyhäinjäännöstensä siirtopäivä.[3] Tuomaan päivää on Suomessa kansanomaisesti pidetty jouluajan alkupäivänä, mistä johtuu sanonta ”hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi”. Ennen vuotta 1774 se oli myös pyhäpäivä.[4]

Tunnettuja Tuomaksia/Tuomaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Tuomas-nimellä tunnettuja henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimeä Tuomas käytetään suomessa vakiintuneesti myös seuraavista henkilöistä, joiden varsinaisena nimenä on ollut jokin saman nimen muunkielinen muunnos:

Kuvitteellisia Tuomaksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nimipalvelu Väestörekisterikeskus. Viitattu 13.4.2014.
  2. Kustaa Vilkuna: Etunimet, Pirjo Mikkosen lisäämä taivutusohje viidennen painoksen artikkelin Tuomas lopussa
  3. Kustaa Vilkuna, toim. Pirjo Mikkonen: Etunimet, s. 175, Otava 1990, ISBN 951-1-11370-4
  4. Oja, Heikki: Aikakirja, s. 166–167. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5.