Tuomas Alatalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alatalon kirja.

Tuomas Alatalo (s. 1977) on suomalainen, vaikeasti CP- ja puhevammainen mies, joka nousi Suomessa julkisuuteen vuonna 1999, kun väitettiin, että hän oli oppinut kirjoittamaan tekstejä fasilitoiduksi kommunikaatioksi (FC) kutsutun menetelmän avulla, vaikka hänen oli aikaisemmin uskottu olevan myös vaikeasti kehitysvammainen.

Tapaus on herättänyt kiistelyä, eikä sen todenperäisyydestä ole varmuutta. Professori Timo Saloviita ja tutkija Heikki Sariola ovat kyseenalaistaneet väitteen, jonka mukaan Alatalo olisi itse kirjoittanut nimissään julkaistut tekstit. Heidän mukaansa tekstien varsinaisia tekijöitä ovat Alataloa kirjoittamisessa avustavat henkilöt, pääasiassa hänen äitinsä, jotka ovat huomaamattaan tuottaneet tekstit itse Alatalon kättä liikuttaen. Tällaisen ilmiön esiintyminen fasilitoidussa kommunikaatiossa oli alan tutkijoille ennestään tuttu, ja sitä on tutkittu Alatalon tapauksen innoittamana myös Suomessa.

Alatalo julkisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomas Alatalo on vaikeasti CP- ja puhevammainen. Hän nousi julkisuuteen vuonna 1999, kun väitettiin, että hän oli oppinut kirjoittamaan tekstejä fasilitoiduksi kommunikaatioksi (FC) kutsutun menetelmän avulla, vaikka hänen oli aikaisemmin uskottu olevan myös vaikeasti kehitysvammainen.lähde?

Alatalo esiintyi julkisuudessa esimerkiksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen (maaliskuu 2000) etukannessa, sekä Ylen Inhimillinen tekijä -ohjelmassa. Alatalo julkaisi lukuisia kolumneja (esimerkiksi Metro- ja Voima-lehdessä) sekä kirjan Olen ja saan sanoa. Hän sai myös Kordelinin säätiön 15 000 markan apurahan vuonna 2000 kirjalliseen työhön. Älykkäiden ihmisten seura Mensa valitsi Alatalon vuoden henkilöksi[1], ja hän sai erinäisiä muita tunnustuksia ja palkintoja ja oli esimerkiksi Helsingin Sanomien raadissa valitsemassa, ketkä ovat Suomen johtavia intellektuelleja. Tunnettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen esitteli Alatalon tapausta tiedotusvälineissä.lähde?

Joensuun yliopiston erityispedagogiikan professori Eija Kärnä-Lin toi ensimmäisenä kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun Tuomas Alatalon tapauksen aineiston kirjoituksessaan Mental Retardation -lehdessä vuonna 2002.[2]

Alatalon tapauksesta käyty keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argumentit tapausta vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sini Pälikkö julkaisi CP-lehdessä[3] kirjoituksen, joka suhtautui hyvin epäilevästi Alatalon väitettyihin kykyihin.

Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan professori Timo Saloviita ja Lastensuojelun keskusliiton tutkija Heikki Sariola julkaisivat Skeptikko-lehdessä 2003 laajemman kirjoituksen Tuomas Alatalon tapaus - esimerkki fasilitaation vaaroista [4], jossa he väittävät esittävänsä "seitsemän vahvaa perustelua" sen käsityksensä puolesta, että Alatalo ei ole kirjoittanut nimissään julkaistuja tekstejä vaan tekstit ovat Alataloa fasilitoivien ihmisten, enimmin Alatalon äidin huomaamattaan tuottamia.

  1. Alatalo käyttäytyy kuin älyllisiltä kyvyiltään hyvin vaikeasti vammainen.
  2. Kirjoitustaito edellyttää lukutaitoa. Alatalon äiti on kertonut, ettei Alatalolla esiinny normaalia lukemiskäyttäytymistä, vaan tämä luo vain nopeita silmäyksiä teksteihin, minkä jälkeen lukee ns. valokuvamuistin avulla vaikkapa kokonaisen sivun tekstiä päässään katsomatta sitä samalla. Tiede ei kuitenkaan tunne tällaista kykyä. Saloviidan ja Sariolan mukaan sana valokuvamuisti on pelkkä metafora.
  3. Tekstit ovat ristiriidassa Alatalon muun kommunikaation kanssa. Fasilitoidussa tekstissä Alatalo vaikuttaa fiksulta, mutta muussa kommunikaatiossa hänellä on vaikeasti vammaiselle tyypillisiä haluja ja taipumuksia. Alatalo myös rimpuilee usein fasilitaatiota vastaan eikä näytä haluavan sitä.
  4. Alatalon nimissä julkaistun kirjan kirjoittaja muistaa Alatalon vauva-ajan, jopa viiden kuukauden iän. Ihminen ei voi muistaa niin varhaista ikäänsä.
  5. Toisaalta kirjoittaja ei teksteissä ilmaise asioita, jotka Alatalon pitäisi tietää, mutta avustajan ei. Tätä on testattu kahdesti näyttämällä Alatalolle filmiä, jota avustaja ei ole nähnyt. Alatalo ei pystynyt kummallakaan kerralla kertomaan filmin sisällöstä kirjoittamalla.
  6. Saloviidan ja Sariolan mukaan on mahdotonta kirjoittaa näppäimistöllä ilman mitään sensorista palautetta. Alatalo ei saa häntä fasilitoitaessa tällaista palautetta, koska hän ei katso eikä tunnustele näppäimistöä eikä katso monitoria eikä siis näe tekstin muodostumista. Avustaja sen sijaan katsoo tiukasti näppäimistöä.
  7. Avustajan on teknisesti mahdollista olla kirjoittaja. Kirjoittamista läheltä seuranneet henkilöt (toimittaja Jyrki Kiiskinen ja Alatalon kirjan toimittaja Jukka Parkkinen) ovat sanoneet, että näyttää siltä, kuin Alatalon äiti liikuttaisi hänen kättään mutta eivät ole kertoneet miksi eivät siitä huolimatta usko Alatalon äidin liikuttavan hänen kättään.

Lisäksi Saloviita ja Sariola ottavat kantaa tapauksen yleisempään luonteeseen. Heidän mukaansa tapaus kertoo siitä, ettei älyllisesti vaikeavammaista ihmistä hyväksytä sellaisena kuin hän on. He myös pitävät valitettavana, että Alatalo on ”jätetty yksin rimpuilemaan fasilitaatiota vastaan”, ja kritisoivat Alatalon kirjoittamiksi väitettyjä kirjoituksia siitä, että ne sisältävät negatiivissävyisiä, jopa halventavia viittauksia älyllisesti vaikeavammaisiin, vaikka kirjan takakansitekstin mukaan kirja on myös kannanotto vammaisten puolesta.[5]

Keskustelun muut vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi Joensuun yliopiston professoria, Jussi Niemi ja Eija Kärnä-Lin, olivat jo aiemmin vuonna 2002 puolustaneet Tuomas Alatalon kirjoitusten aitoutta kielitieteellisellä argumentilla yhdysvaltalaisessa tieteellisessä Mental Retardation -lehdessä. He väittivät, että tekstissä on esimerkiksi sellaisia kirjoitusvirheitä, että vain fasilitoitu henkilö voi olla tekstin kirjoittaja, ei avustaja. Saman lehden myöhemmissä numeroissa oli keskustelua asiasta. Tohtori Peter Sturmey sekä Saloviita ja Sariola vastasivat Niemelle ja Kärnä-Linille. Heidän mukaansa avustajat ovat todellisia kirjoittajia. Niemi ja Kärnä-Lin vastasivat kriitikoilleen ja puolustivat voimakkaasti alkuperäistä kirjoitustaan. Koko keskustelu on luettavissa verkossa.[6][7][8]

Vastauksessaan Saloviidan ja Sariolan artikkeliin[6], jossa kaikki yllä olleet argumentit Alatalon tapausta vastaan esiteltiin ensi kertaa, Niemi ja Kärnä-Lin puolustautuivat[7] sillä, että he olivat tarkastelleet asiaa vain kielitieteen näkökulmasta. He eivät enää väittäneet tekstejä Alatalon kirjoittamiksi, vaikkeivät toisaalta myönnä erehtyneensäkään.

Kehitysvammaliiton Ketju-lehdessä on ollut vuonna 2005 Kärnä-Linin ja Saloviidan debatti.[9][10]

Muita puheenvuoroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alatalon tapaus herätti laajemmin keskustelua vuoden 2003 puolella eri lehdissä. Helsingin Sanomien Kuukausiliite kirjoitti Mental Retardation -lehden väittelystä marraskuussa 2003. Ilta-Sanomissa julkaistiin niin ikään useita kirjoituksia (6.–7. marraskuuta 2003) vastaukseksi Kuukausiliitteen artikkeliin. Ilta-Sanomien kirjoittelun mukaan Tuomas Alatalon kirjoittajuutta voimakkaasti aiemmin puolustaneet julkisuuden henkilöt (muun muassa Alatalon kirjan esipuheen kirjoittanut Jari Sinkkonen, kirjan toimittanut kirjailija Jukka Parkkinen sekä Alataloa aiemmin Kuukausiliitteeseen haastatellut kirjailija Jyrki Kiiskinen) pysyivät yhä tiukasti kannassaan. Alataloa Kuukausiliitteeseen aiemmin (maaliskuu 2000) haastatellut kirjailija Jyrki Kiiskinen piti epäilyjä ”absurdeina ja loukkaavina” (IS 6. marraskuuta 2003). Alatalon kirjan toimittanut kirjailija Jukka Parkkinen sanoi haastattelussa ”en epäile hetkeäkään” (IS 6. marraskuuta 2003). Esipuheen Alatalon kirjaan kirjoittanut lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoi, että ”Tuomas kirjoittaa itse” (IS 7.11.2003). Jyrki Kiiskinen julkaisi vuonna 2003 romaanin Jos minulla ei olisi rakkautta (Gummerus), jonka keskeisen henkilön esikuvana on Tuomas Alatalon kaltainen hahmo, viisas ja kommunikoimaan oppiva vammainen.

Yliopisto-lehdessä sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos puolusti Saloviidan ja Sariolan kritiikkiä.

Voima-lehdessä, jossa Alatalo on pakinoinut useita vuosia, sosiologi Salla Tuomivaara kirjoitti:

"Tuomas Alatalon tapaus osoittaa, että puhe- ja kirjoituskyvyttömäksi leimatun äkillinen tunkeutuminen kieliyhteisöön voidaan kokea uhkaavaksi. Tutkijat, jotka eivät ole tavanneet kirjailijana toimivaa Alataloa, ovat kirjoittaneet artikkeleita hänen kyvyttömyydestään kommunikoida".[11]

Douglas Bikle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös kansainvälissä keskustelussa Alatalon tapaus on tullut uudelleen ajankohtaiseksi, kun FC:n kehittelijä Douglas Biklen vuonna 2005 ilmestyneessä kirjassaan Autism and the Myth of the Person Alone siteeraa hyväksyvästi Kärnä-Linin ja Niemen artikkelia osoituksena siitä, että fasilitaatio toimii ja se on nyt osoitettu myös lingvistisen analyysin avulla.

Pro gradu -työ fasilitaatiosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat kertoi 8. marraskuuta 2005, että Jyväskylän yliopistossa 2005 hyväksytyssä pro gradu -työssä Ulla Ojalammi ja Marjatta Leppänen tutkivat sitä, kuka fasilitoidut viestit oikeasti kirjoittaa. Tulokset tukivat Saloviidan ja Sariolan kantaa. Pro gradu -työn tarkasti professori Saloviita. Kokeeseen osallistui yksitoista 7–15-vuotiasta kehitysvammaista ja autistista oppilasta sekä heidän fasilitoijansa kahdesta koulusta. Sokkotesteissä avustajat sulkivat silmänsä siksi aikaa, kun oppilaat katsoivat heille näytettyjä kuvia, esineitä tai sanoja. Oppilaat saivat fasilitoimalla kirjoittaen oikeita vastauksia testeissä vain silloin, kun avustaja kuuli tai näki kysymyksen ja lisäksi katsoi näppäimistöä. Samasta aiheesta pro gradun tekijät kertovat myös Skeptikko-lehden artikkelissa.[12]

Alatalon vuoden 2007 vastaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomas Alatalon vastine Saloviidan epäilyihin omasta kirjoitustaidostaan Erika-lehden numerossa 1/2007[13]

»”kertooko saloviidan tapa vahingoittaa minun ja äitini elämää yleisestä asenteesta vaikeasti kommunikaatiovammaisten eristämisestä ja tuomitsemisesta yhteiskunnan pohjalle mitään merkitsemättömiksi hylkiöiksi onko se jyväskylän yliopiston yleinen kanta.

tahtoisin teidän joskus tutustuvan minuun ja tapaani kirjoittaa fasilitaatiotulkkia tarviten. minulla motorisen koordinaatio n ja säätelyn sekä keskittymisen suuret ongelmat olin juuri taas neuropsykologin luona joka on ne todennut muiden asiantuntijoiden tavoin, muista vaikeuksistani puhumattakaan. pystyn kyllä itsenäisestikin ojentamaan oikealle näppäimelle sormeni, mutta siihen kuluu saamarin paljon aikaa ja yhteinen keskustelu on jo ohi.

uskomattomia väitteitä herra saloviita uskaltaa minusta esittää muka kuin olisi jotain perusteellista tutkimusta minusta tehnyt. hän ei ole nähnyt minua koskaan ja uskomattoman naurettavia minun mielestäni ovat ihmiset jotka lähtevät tuohon muka oppineen tieteilijän tekemiin yhteenvetoihin uskomaan. nyt minä olen kirjoittanut jo kymmenen vuotta ja kymmenen tai useamman ihmisen kanssa eikä kieleni ole siitä kummemmin muuttunut se on periaatteessa sitä mitä itse ajattelen. kirjoitus on tietenkin keinoni kommunikoida mutta myös tuottaa omaa luovaa prosessia ilmeiseksi.

nyt kirjoitan aika työlästä hommaa eli yritän saada runokokoelman joskus painokuntoon. pidän opiskelusta muiden kirjoittajien parissa he arvostavat tuotoksiani ja siellä ei minun kirjoitustani epäillä. yhtä oppineita tutkijoita on minun ystävä ja ja tuttavapiirissäni mutta he tuntevatkin minut ihan oikeasti eikä heillä ole tarvetta nostaa niin alhaisia oletuksia esille kuin nyt taas sain luettavakseni. meitä on monia jotka olemme saaneet kirjoittamisen kautta oikean kanavan ilmaisun. vammaisia olemme ja sellaisina pysymme mutta päästäkää meidät ihmisiksi ihmisten joukkoon

terveisin tuomas alatalo itse ajatuksensa ajatteleva ja niistä vastuunottava kirjoittaja joka äitiään ja muita fasilitoijiaan kiittää”»

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuomas Alatalo, Olen ja saan sanoa (toim. J. Parkkinen). (WSOY, 1999)
  • Wegner, D. M., The illusion of conscious will (Bradford Books, 2002)
  • Douglas Biklen, et al., Autism and the Myth of the Person Alone (Qualitative Studies in Psychology S.) New York University Press Paperback - August 2005

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]