Mikko Rimminen
| Mikko Rimminen | |
|---|---|
 Mikko Rimminen marraskuussa 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. toukokuuta 1975 Helsinki |
| Kirjailija | |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Mikko Rimminen (s. 8. toukokuuta 1975 Helsinki)[1] on suomalainen prosaisti ja runoilija. Häneltä on ilmestynyt kaksi runokokoelmaa, neljä romaania ja yhteisteos Hämärä luonto (2001) Kyösti Salokorven kanssa. Hän sai Finlandia-palkinnon vuonna 2010 romaanistaan Nenäpäivä.[2]
Rimmisen esikoisromaani Pussikaljaromaani sai Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004 ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Sen pohjalta tehtiin vuonna 2011 ilmestynyt Pussikaljaelokuva.
Rimmisen kieli on sanastoltaan omaperäistä ja rikasta ja lauseiltaan venyvää ja polveilevaa, mikä on herättänyt epäilyksiä väkinäisestä "kikkailusta" mutta myös innostunutta ihailua uusien ilmaisu- ja kerrontatapojen löytämisestä.[3][4][5] Hänen henkilöhahmonsa ovat maan hiljaisia, tavallisia pieniä ihmisiä, jotka elävät elämäänsä yhteiskunnan syrjässä tai laitapuolella. Yhteiskunnallinen kommentointi ja henkilöhahmojen psykologisointi on kirjoissa kuitenkin sivuosassa. Rimminen on luonnehtinut romaanien kirjoittamista uusien kielioppien opiskeluksi: yhden romaanin kaikki henkilöt ovat yhden kieliopin osasia.[3]
Rimminen on toiminut kirjoittajakoulun opettajana Kriittisessä korkeakoulussa vuodesta 2000 ja työskennellyt myös kustannustoimittajana.[6] Hänelle myönnettiin 2021 valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha.[7]
Edesmennyt elokuvaohjaaja Sakari Rimminen oli Mikko Rimmisen isä.[8]
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pussikaljaromaani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Pussikaljaromaani
Ilmestyessään Pussikaljaromaani sai lähes pelkkää kiitosta. Sitä on pidetty muun muassa ensimmäisenä kuvauksena entistä jakautuneemmasta Suomen kansasta. Teos on kirjoitettu tajunnanvirtatekniikalla, ja sen tapahtumat sijoittuvat yhteen ainoaan päivään.
Päähenkilöt eivät varsinaisesti tee mitään. He keskustelevat loputtomasti, välillä yllättävän sivistyneestikin, etsivät kadonnutta noppaa, hankkivat olutta ja yrittävät hieroa tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Päähenkilöiden loputonta jahkailua asioiden kanssa kuvaa seuraava ote: ”Tekis kyllä mieli tehdä jotain, Lihi sanoi- tai ainakin tekis mieli tehdä mieli…”
Pussikaljaromaani on käännetty saksaksi, ruotsiksi, hollanniksi, latviaksi ja venäjäksi.[5] Teos sovitettiin näytelmäksi kahdesti vuonna 2006 ja siitä tehty elokuva sai ensi-iltansa syyskuussa 2011.
Pölkky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikko Rimminen on haastatteluissa todennut olevansa hidas kirjoittaja.lähde? Niinpä uutta romaania saatiin odottaa kolme vuotta. Pölkky ilmestyi vuonna 2007. Teos on sikäli vastakohta edelliselle romaanille, että sen päähenkilö on yksinäinen mies, kun Pussikaljaromaanissa oli pääosassa kolmen kaveruksen tiivis miesjoukko.
Pölkyn päähenkilö saapuu yöjunalla Helsinkiin. On alkutalvi. Rautatieasemalta hän ottaa taksin Kaisaniemen puistoon, missä häntä odottaa tehtävä. Hän asettuu asumaan kentän laidalla olevaan parakkiin, varsin askeettisiin oloihin.
Päähenkilö on yksinäinen mies, joka ei juuri puhu. Hänen kerrotaan olevan noin 30–40-vuotias, vaaleahiuksinen, laiha ja huonoryhtinen. Hän kantaa kulunutta siannahkaista matkalaukkua. Lisäksi hän on saamaton nahjus ja vielä epäonninenkin. Kertoja kertoo päähenkilön toimista muistaen kehua välillä omaa erinomaisuuttaan. Kertojan ja päähenkilön lisäksi romaanin henkilöitä ovat Vänätyinen, Raili, taiteilija Perusmäki sekä ihana Anni. Paikalla käy myös muita puistossa aikaansa kuluttavia ihmisiä.
Pölkky ei sisällä juuri lainkaan dialogia, eivätkä sen tapahtumat ole kovinkaan dramaattisia. Juonen kannalta keskeinen tapahtuma on Vänätyisen syntymäpäiväjuhlat.
Yksinäisyyden ohella kirja käsittelee luistinratojen jäädyttämiseen liittyviä ongelmia.
Nenäpäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Nenäpäivä
Rimmisen kolmas romaani Nenäpäivä ilmestyi vuonna 2010. Sille myönnettiin samana vuonna Finlandia-palkinto.
Pölkyn tavoin Nenäpäivä käsittelee yksinäisyyttä. Päähenkilönä on Helsingissä asuva keski-ikäinen Irma, joka päätyy huonekasvia hakiessaan Keravalle ja soittamaan väärää ovikelloa. Kiusallisen tilanteen välttääkseen hän väittää olevansa Taloustutkimuksen kyselytutkija. Hän huomaa, että se on hyvä tapa päästä juttusille ihmisten kanssa, ja palaa yhä uudelleen Keravalle ja kyselytutkijaksi. Irman kysymykset ja tutkimusmenetelmät alkavat kuitenkin herättää epäilyksiä, ja lopulta myös poliisi kiinnostuu hänestä. Irmaa hieman hävettää, ei se, että hän on tekeytynyt kyselytutkijaksi, vaan se, että hänen kysymyksensä ovat noloja ja kömpelöitä. Helsingissä Irma joutuu hämärässä seurassa liikkuvan poikansa asioiden vuoksi hankaliin tilanteisiin.
Hippa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neljäs romaani Hippa ilmestyi vuonna 2013. Romaanin päähenkilöinä ovat veljekset Juha eli Lefa sekä Petteri eli Riuska-Petteri, jotka työskentelevät äitinsä yrityksessä muuttomiehinä. Äiti pitää antikvariaattia, joka on isän kuoleman ja velkojen takia luisunut kulissiyritykseksi hämärähommille.
Veljesten työssäkäynti ei juuri tarjoa onnistumisen kokemuksia. Se on lähinnä päihteiden sävyttämää sähläämistä, jossa asiakkaina on liian vaarallisia henkilöitä. Lefa ja Riuska-Petteri elävät jatkuvasti uhan alaisina.
Rimmisen käyttämä kieli on jälleen kiemuraista ja kuvailee asioita erikoisilla kielikuvilla. Esimerkiksi lyhyttä miestä kuvaillaan "miehenpökäleeksi" ja hämärämiehiä, stereoidien lihottamia bodareita, kutsutaan "hartikaisiksi".
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1768-5.
- Rimminen, Mikko & Salokorpi, Kyösti: Hämärä luonto. Aamunkoista yön tuhmaan lintuun. Niiden käyttäytymisestä ja elämästä yleensä. Kuvittanut Tatu Tuominen. Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 951-31-2009-0.
- Sumusta pulppuavat mustat autot. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2667-6.
- Pussikaljaromaani. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-019-9.
- Pölkky. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-124-6.
- Nenäpäivä. Helsinki: Teos, 2010. ISBN 978-951-851-327-1.
- Hippa. Helsinki: Teos, 2013. ISBN 978-951-851-566-4.
- Maailman luonnollisin asia. Helsinki: Teos, 2017. ISBN 978-951-851-682-1.
- Jos se näyttää siltä. Helsinki: Teos, 2019. ISBN 978-951-851-985-3.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mikko Rimminen Näytelmät.fi. Viitattu 18.7.2010.
- ↑ Majander, Antti: Mikko Rimminen voitti Finlandia-palkinnon Helsingin Sanomat. 2.12.2010. Viitattu 11.10.2011.
- ↑ a b Miina Supinen: Pähkäilijä: Mikko Rimminen Image.fi. 06–07/2011. Viitattu 24.12.2013.
- ↑ Sanna Jääskeläinen: Mikko Rimminen: Maailman luonnollisin asia Savon Sanomat. 12.2.2017. Viitattu 19.2.2017.
- ↑ a b Mikko Rimminen Teos. Arkistoitu 10.3.2018. Viitattu 19.2.2017.
- ↑ Mikko Rimminen Kriittinen korkeakoulu. Arkistoitu 25.12.2013. Viitattu 24.12.2013.
- ↑ Valtion taiteilija-apuraha 311 taiteilijalle 16.7.2021. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 16.7.2021. Viitattu 17.7.2021.
- ↑ Kirssi, Elina: Mikko Rimminen: "Ilon hetket ovat tässä työssä vähissä" Me Naiset. 10.09.2011. Viitattu 30.1.2012.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikko Rimminen Wikimedia Commonsissa
- Mikko Rimminen Teoksen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Riihivaara, Katri: Mikko Rimminen – yhden päivän ja yhden yön tarinoita Kulttuurilehti Teema. 3–4/2004.
| ||||||||||||||||||||||
