Jouluoratorio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jouluoratorio (Weihnachts-oratorium, BWV 248) on Johann Sebastian Bachin säveltämä kuusiosainen teos joulun ajan tapahtumista. Yhteensä Jouluoratoriossa on 64 numeroa, jotka jakaantuvat kuuteen kantaattiin.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bach kokosi Jouluoratorion pääasiassa aiemmista maallisista kantaateistaan, jotka hän oli kirjoittanut Dresdenin kuninkaallisen perheen kunniaksi vuosien 1733-1734 välisenä aikana. Jouluoratorioon Bach lisäsi lukuisia resitatiivejä ja turba-kuoroja sekä koraaleja, joista muutamat olivat Bachin aikana jo vanhastaan tunnettuja.

Jouluoratorio kantaesitettiin vuosina 1734-1735 Leipzigissa yksitellen kolmena ensimmäisenä joulupäivänä (25., 26. ja 27. joulukuuta), Jeesuksen ympärileikkaamisen juhlana (uudenvuodenpäivänä 1. tammikuuta), uudenvuodenpäivän jälkeisenä sunnuntaina (2. tammikuuta) sekä loppiaisena (6. tammikuuta).

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankelista kuljettaa juonta eteenpäin resitatiiveissään. Resitatiivien tekstit on lainattu Luukkaan evankeliumista (Luukas 2:1-), kahdessa viimeisessä kantaatissa kuitenkin Matteuksen evankeliumista (Matt. 2.1-). Aarioissa pysähdytään kuuntelemaan ja tarkentamaan eri näkökulmia ja asioita. Kuoron koraaleissa kommentoidaan tapahtunutta tai tarkennetaan asioiden luonteita.

Asema ja arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään Jouluoratoriota pidetään yhtenä hienoimmista Bachin kirkkomusiikkiteoksista ja se on yksi Bachin eniten esitetyistä teoksista. Suomessa Jouluoratorio kuuluu muun muassa Cantores Minores ja Chorus Cathedralis Iuniorum -poikakuorojen vakituiseen ohjelmistoon. Useimmiten oratoriosta esitetään kolme ensimmäistä (joulupäivien) kantaattia yhdessä konsertissa ja mahdollisesti kantaatit 4-6 toisessa konsertissa. Nykyisin niitä tosin ei useinkaan esitetä niinä pyhäpäivinä, joille ne alkujaan tarkoitettiin (joulupäivästä loppiaiseen) vaan tavallisimmin muutamaa päivää ennen joulua.

Kantaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I Kantaatti (D-duuri) Jauchzet frohlocket, auf, preiset die Tage

(Esitettiin 25. joulukuuta)

Ensimmäinen kantaatti käsittelee ajanjaksoa ennen ja jälkeen Jeesuksen syntymän. Kantaatti alkaa juhlallisella trumpettien ja patarumpujen rytmittämällä alkukuorolla Jauchzet frohlocket, auf, preiset die Tage (Riemuitkaa, iloitkaa, kiittäkää näistä päivistä), joka perustuu Bachin kantaattiin Tönet ihr Pauken (BWV 214). Kantaatti käsittelee Marian ja Joosefin verollepanon. Alttoaaria Bereite dich, Zion (Valmistaudu Siion) antaa ensimmäisen silmäyksen tulevaan. Seurakunta vastaa koraalilla Wie soll ich dich empfangen (Kuinka minun tulee vastaanottaa sinut), joka lauletaan samalla Hans Leo Hasslerin melodialla, joka toistuu useita kertoja myös Matteus-passiossa. Sama melodia toistuu kuudennen kantaatin viimeisessä osassa. Bassoaaria Grosser Herr und starker König (Suuri Herra ja voimakas Kuningas) ylistää trumpettien tavoin Jumalan majesteettisuutta. Ensimmäinen kantaatti päättyy Vom Himmel hoch (Enkeli taivaan) -melodiaan perustuvaan koraalin, jossa kuoro vuorottelee patarumpujen ja trumpettien kanssa. Samainen melodia toistuu oratoriossa kahden ensimmäisen kantaatin aikana yhteensä kolme kertaa.

II Kantaatti (G-duuri) Und es waren Hirten in derselben Gegend

(Esitettiin 26. joulukuuta)

  • Huilu (Flauto traverso) 1,2
  • Oboe d’amore 1,2
  • Oboe da caccia 1,2
  • Jouset (Viulut, alttoviulut, sellot, kontrabassot)
  • Kuoro (sopraano, altto, tenori, basso)
  • Continuo (esimerkiksi sello, fagotti, urut, cembalo)

Toinen kantaatti käsittelee paimenille ilmoitettua ilosanomaa Jeesuksen syntymästä. Kantaatti alkaa kauniilla sinfonialla (pastoraali), jonka Bach sävelsi tiettävästi juuri Jouluoratoriota varten. Oboekvartetti vuorottelee muun orkesterin kanssa antaen musiikille sopivan maaseudullisen paimensävyn. Pastoraalisia piirteitä on paljon: 12/8 -tahtilaji, pisteelliset keinuvat rytmit, rinnakkaiset terssit sekä borduunaäänet, joiden toteuttamisessa Bach käyttää omaperäisesti kaikia oboeita. Marian 'kehtolaulun' Schlafe, mein liebster (Nuku rakkaimpani) -alttoaarian jälkeen tulee kuoron ylistys Ehre sei Gott in der Höhe (Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa) -tuttifuuga. Toinen kantaatti päättyy kuoron ja oboeiden vuorottelevaan koraaliin Wir singen dir in deinem Heer (Laulamme Sinulle joukkojesi kera).

III Kantaatti (D-duuri) Herrscher des Himmels, erhöre das Lallen

(esitettiin 27. joulukuuta)

  • Trumpetti 1,2,3 in D
  • Patarummut
  • Huilu (Flauto traverso) 1,2
  • Oboe 1,2, myös oboe d’amore 1,2
  • Jouset (Viulut, alttoviulut, sellot, kontrabassot)
  • Kuoro (sopraano, altto, tenori, basso)
  • Continuo (esimerkiksi sello, fagotti, urut, cembalo)

Kolmas kantaatti päättää jouluyön kertomuksen. Herrscher des Himmels (Taivaan valtias, kuule kuiskauksemme, salli laulumme miellyttää Sinua) 3/8 -tahtilajissa on trumpettien ja patarumpujen majestetisoiva kuoro-osa, joka kerrataan kolmannen kantaatin lopussa. Sopraanon ja basson duetto Herr, dein Mitleid, dein Erbarmen (Herra, sinun myötätuntosi, sinun armosi) pysäyttää juonen kulun ja asettaa kuulijan hetkeksi kuuntelemann kauniisti virtaavaa oboe d’amoren ja solistien vuoropuhelua. Alttoaariassa Schliesse, mein Herze (Kätke, sydämeni) Maria tutkiskelee sydämessään vastatapahtunutta ihmettä. Seid froh, dieweil -koraali huipentuu joulun ilosanomaan (Iloitkaa, koska teidän Vapahtajanne on syntynyt Jumalaksi ja ihmiseksi. Hän on Herra ja Kristus, Daavidin kaupungissa, monien valittu.).

IV Kantaatti (F-duuri) Fallt mit Danken, fallt mit Loben

(esitettiin 1. tammikuuta)

  • Corno da caccia 1,2 in F (käyrätorvi)
  • Oboe 1,2
  • Jouset (Viulut, alttoviulut, sellot, kontrabassot)
  • Kuoro (sopraano, altto, tenori, basso)
  • Continuo (esimerkiksi sello, fagotti, urut, cembalo)

Neljäs kantaatti alkaa alkukuorolla. Bach käyttää neljännen kantaatin ensimmäisessä ja viimeisessä kuoro-osassa soitinnuksessaan käyrätorvia. Sopraanoaariassa Flösst, mein Heiland, flösst dein Namen on parodia Herkuleskantaatista (BWV 213), Bach käyttää kaikuefektiä ehkä jopa epätarkoituksellisesti. Kaksoisvilusoolo- ja tenoriaariassaan Ich will nur dir zu Ehren Bach leikittelee fuugamaisilla teemoilla ja melodian käsittelyllä. Kantaatti päättyy rauhalliseen koraaliin.

V Kantaatti (A-duuri) Ehre sei dir, Gott, gesungen

(esitettiin 2. tammikuuta)

  • Oboe d’amore 1,2
  • Jouset (Viulut, alttoviulut, sellot, kontrabassot)
  • Kuoro (sopraano, altto, tenori, basso)
  • Continuo (esimerkiksi sello, fagotti, urut, cembalo)

Viides kantatti on soitinnukseltaan suppein. Kantaatti alkaa eläväisellä alkukuorolla Ehre sei dir, Gott gesungen, jossa oboet, jouset ja kuoro vuorottelevat vauhdikkaasti. Bassoaariassa Erleucht auch meine finstre Sinnen Bach käyttää soolosoittimena oboe d’amorea. Seuraa Jouluoratorion ainut tertsetto (sopraano, altto ja tenori). Kantaatti päättyy kuoron koraaliin.

VI Kantaatti (D-duuri) Herr, wenn die stolzen Feinde schnauben

(esitettiin loppiaisena 6. tammikuuta)

  • Trumpetti 1,2,3 in D
  • Patarummut
  • Oboe 1,2, myös oboe d’amore 1,2
  • Jouset (Viulut, alttoviulut, sellot, kontrabassot)
  • Kuoro (sopraano, altto, tenori, basso)
  • Continuo (esimerkiksi sello, fagotti, urut, cembalo)

Riemukas kuudes kantaatti alkaa iloisella alkukuorolla. Sopraanoaariaa Nur ein Wink säestävät oboe d’amore ja jouset. Jouluoratorion viimeinen aaria Nun mögt ihr stolzen Feinde schrecken on soitinnettu kahdelle oboe d’amorelle ja tenorille. Oratorio päättyy loppukoraaliin, jossa Bach käyttää samaa Hasslerin melodiaa kuin ensimmäisen kantaatin koraalissa. Kuoroa säestävät trumpetit, patarummut, oboet, jouset sekä continuo.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]