Ristinpäivä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ristinpäivä on yhteis­nimitys kahdelle vanhalle kristilliselle juhla­päivälle, joita vietetään tai on vietetty pyhäinj­äännöksenä säilytetyn, alku­peräiseksi väitetyn Kristuksen ristin myöhempien vaiheiden muistoksi. Ristin löytämisen juhlaa (lat. inventio crucis)[1] vietettiin katolisessa kirkossa ennen vuotta 1969[2] 3. toukokuuta.[3] Ristin ylentämisen juhlaa (lat. exaltio crucis[4], ortodokseilla Kunniallisen ja eläväksi­tekevän ristin ylentäminen) [5] vietetään vielä nykyäänkin sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 14. syyskuuta.[3]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Legendan mukaan Pyhä Helena, keisari Konstantinuksen äiti löysi Jerusalemista ristin muotoisen puun, jonka hän uskoi olevan alku­peräinen Kristuksen risti. Tämän jälkeen paikalle rakennettiin Pyhän haudan kirkko, joka vihittiin käyttöön vasta useita vuosia Pyhän Helenan kuoleman jälkeen, 13. syyskuuta 335, minkä jälkeen seuraava päivä julistettiin juhlapäiväksi.[6]

Helenan löytämää ristiä säilytettiin Pyhän haudan kirkossa vuoteen 614 saakka, jolloin Bysantin–sassanidien sodassa persialaiset ryöstivät sen. Bysantin keisari Herakleios onnistui kuitenkin vuonna 628 hankkimaan sen takaisin, minkä jälkeen hän juhlallisesti pystytti sen jälleen paikoilleen Jerusalemissa.[3]

Suomalainen kansanperinne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kumpaakaan ristin­päivää ei ole ainakaan uskon­puhdistuksen jälkeen vietetty pyhäpäivänä. Kuitenkin molemmat olivat almanakassa pitkään merkityt ristin­päivän (tai ristin­päiwän) nimellä, 14. syys­kuuta vuoteen 1864[7][8] ja 3. touko­kuuta vuoteen 1928 saakka.[9] Nämä päivät eivät tuolloin olleet kenenkään nimi­päiviä. Molemmat tunnetaan suomalaisessa perinteessä myös kansan­omaisina merkki­päivinä, joista on käytetty myös nimityksiä kevät­risti (3. toukokuuta) ja syys­risti (14. syyskuuta).[10]

Suomalaisessa kansan­perinteessä varsinkin kevät­risti on ollut huomattava merkki­päivä, joka etenkin Savossa ja Karjalassa on tunnettu erityisesti karjan laitumelle­laskemis­päivänä.[11] sekä myös kalastajien merkkipäivänä.[12]. Koska lehmät entis­aikaan eivät yleensä tuottaneet maitoa talvella, on tunnettu myös sanonta, jonka mukaan maitoa oli saatavissa vain kevät- ja syys­ristin välisenä aikana.[11]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vilkuna, Kustaa: Suuri nimipäiväkalenteri, s. 127. Helsinki: Otava, 1969.
  2. Farmer, David Hugh: The Oxford Dictionary of Saints, s. 33-34. Oxford: Oxford University Press, 1980. ISBN 0-19-869120-3.
  3. a b c Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat, s. 33-34. Helsinki: Kirjapaja, 2000. ISBN 951-625-682-1.
  4. Vilkuna, Suuri nimipäiväkalenteri, s. 247
  5. http://ortodoksi.net/index.php/Suuret_juhlat
  6. Kunniallisen ja eläväksitekevän Ristin ylentäminen (Ortodoksi.net) Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 17.1.2013.
  7. Skannattu kopio vuoden 1864 almanakan syyskuun sivusta, vrt. http://almanakka.helsinki.fi/arkisto/186509.gif
  8. Vilkuna, Suuri nimipäiväkalenteri, s. 247
  9. Skannattu kopio vuoden 1928 almanakan toukokuun sivusta, vrt. http://almanakka.helsinki.fi/arkisto/192905.gif
  10. Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto : vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen, s. 119 ja 121. Helsinki: Otava, 1992.
  11. a b Vilkuna, Vuotuinen ajantieto, s. 119
  12. Vilkuna, Vuotuinen ajantieto, s. 121