Herakleios

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee keisaria. Herakleios oli myös kyynikkofilosofi.
Flavius Heraclius Augustus
Herakleioksen lyöttämä raha, jonka etupuolella Herakleiosta ympäröivät Konstantinos III ja Heraklonas.
Herakleioksen lyöttämä raha, jonka etupuolella Herakleiosta ympäröivät Konstantinos III ja Heraklonas.
Itä-Rooman keisari
Edeltäjä Fokas
Seuraaja Konstantinos III ja Heraklonas
Henkilötiedot
Syntynytnoin 575
Kuollut11. helmikuuta 641 (noin 66 vuotta)
Puoliso Eudokia, Martina
Herakleios palauttaa Pyhän ristin Jerusalemiin. Alttaritaulu Überlingenissä Münsterissä.

Herakleios (lat. Flavius Heraclius Augustus) (noin 57511. helmikuuta 641) oli Itä-Rooman eli Bysantin keisari vuosina 610641.[1] Herakleios sai kruunun, kun hän kukisti laivastotaistelussa Konstantinopolin edustajalla edeltäjänsä, keisari Fokasin lokakuussa 610. Herakleioksen isä Herakleios vanhempi oli Karthagon eksarkki eli sotilaskuvernööri, joka oli noussut kapinaan Fokasia vastaan.

Herakleios käänsi voitoksi Persian sassanideja vastaan käynnissä olleen sodan, mutta joutui silti vetäytymään Lähi-idän alueiltaan. Ne jätettiin Bysantin liittolaisjoukkojen (lat. foederati, arab. Quraiš) haltuun vasallivaltiona. Herakleioksen aikana kreikasta tuli Bysantin virallinen kieli latinan sijaan. Vanhat roomalaiset arvonimet imperator, augustus ja caesar jäivät syrjään keisarin alkaessa käyttää kreikaksi kuningasta tarkoittavaa arvonimeä basileus.

Herakleioksen sodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittinen tilannen noin vuonna 626

Herakleios peri edeltäjältään sodan Persiaa vastaan. Vuonna 613 persialaiset valtasivat Damaskoksen ja Armenian. Vuonna 614 he valtasivat Jerusalemin ja veivät mukanaan Pyhän ristin, jonka suojelija keisari oli. Herakleios palautti ristin Jerusalemiin vuonna 627 lyötyään sassanidit. Vuonna 614 persialaiset taas etenivät Vähä-Aasiaan eli nykyisen Turkin alueelle ja osa pääsi Bosporinsalmelle asti. Egyptin sassanidit valtasivat 619.

Bysantti joutui käymään kahden rintaman sotaa, sillä samaan aikaan avaarit ja slaavit etenivät Balkanilla ja Italian niemimaalla langobardit olivat uhkana.

Herakleioksen aikana Vähä-Aasiassa olevat alueet, joihin vihollinen ei ollut vielä koskenut, järjestettiin sotilaallisesti "teemoihin" (θέμα). Teemat tulivat olemaan osa Bysantin hallintoa monen vuosisadan ajan. Teemoja johti strategos, jolla oli korkein valta niin sotilas- kuin siviiliasioissa. Sotilaille annettiin maita teemoissa ja sotilaspalveluksesta tuli perinnöllinen. Teemojen ansiosta Bysantille voitiin luoda luotettava armeija eikä tarvittu enää barbaarien palkkasotureita.

Persialaiset ja avaarit lyödään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herakleios sai aikaan rauhansopimuksen avaarien kanssaan suurta rahapalkkiota vastaan. Näin hän pystyi siirtämään armeijansa Vähä-Aasiaan. Koko vuoden 622 Herakleios koulutti uutta armeijaansa teemoissa. Armeija koostui nyt suurelta osin ratsuväestä ja ratsastavat jousiampujat olivat ilmeisesti Herakleioksen mielestä erittäin tärkeä osa armeijaa. Bysantin armeija siirtyi syksyllä Armeniaan kiertäen persialaiset, jotka jättivät valtaamansa alueet ja seurasivat keisarin armeijaa. Kun armeijat kohtasivat Armeniassa, Bysantin menestys oli täydellinen.

Herakleios joutui palaamaan Konstantinopoliin koska avaarit olivat taas alkaneet käyttäytyä vihamielisesti. Heille maksettiin lisää lunnaita, ja keisarin sukulaisia lähetettiin avaarien kaanille panttivangeiksi. Sota Persiaa vastaan jatkui vuonna 623, kun Herakleios suuntasi taas Armeniaan ja sieltä eteenpäin Ganzakiin, joka oli persialaisten uskonnollinen keskus. Kristityt kostivat nyt Jerusalemin kärsimät tuhot kun he polttivat Zarathustran temppelin.

Persialaiset tekivät vastahyökkäyksiä vuonna 626 ja pääsivät Bosporille asti kenraali Sahrbarâzin johdolla. Vähän myöhemmin avaarien kaani piiritytti Konstantinopolin toiselta puolelta. Voiton vei lopulta Bysantin laivasto, joka tuhosi avaarien ja slaavien laivaston 10. elokuuta. Kun keisarin veli Theodoros löi yhden persialaisen armeijosta, Sahrbarâz joutui vetäytymään Syyriaan. Samalla kun pääkaupunki oli ollut uhattuna, keisari oli kaukaisessa Lazicassa solmimassa liittoa kasaarien kanssa.[2]

Kasaarien avustamana[3] keisari hyökkäsi Persiaan syksyllä 627 ja pääsi joulukuuksi Niniveen. Niniven taistelussa Persian armeija lakkasi käytännössä olemasta. Vuonna 628 vallattiin Dastegers, Persian kuninkaan suosikkiasuinpaikka, josta hänen oli paettava. Kuningas Khosrau II:n torjuttua Herakleioksen rauhantarjouksen hänen poikansa ja seuraajaansa Kavadh-Siroe murhasi hänet ja sitten solmi Herakleioksen kanssa rauhan. Sopimus merkitsi paluuta vuoden 602 rajoille. Persialaiskenraali Sahrbarâz palautti aiemmin ryöstämänsä Pyhän ristin vastineeksi siitä, että Bysantti tuki hänen nousuaan valtaistuimelle.[4]

Arabien valloitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Arabien valloitusretket

Vuonna 634 arabiheimot hyökkäsivät Persialta juuri takaisin valloitetuille alueille. Antiokia kuten monet muutkin kaupungit antautuivat valloittajille. Vuonna 639 arabit kukistivat Persian ja jatkoivat valtaamalla Mesopotamian (639), Armenian (640) ja Egyptin (641). Herakleios ei johtanut joukkoja arabeja vastaan, ja Antiokian valtauksen jälkeen hän vetäytyi Konstantinopoliin.

Kotirintama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herakleioksen ensimmäinen vaimo Fabia Eudocia kuoli vuonna 612 saatuaan yhden tytön ja yhden pojan (tulevan keisari Konstantinos III:n). Herakleios meni uusiin naimisiin siskontyttärensä Martinan kanssa. Tätä avioliittoa kirkko ja kansa ei olisi halunnut hyväksyä, olihan se lain vastainen. Yli yhdeksästä lapsesta, jotka Herakleios sai Martinan kanssa, neljä kuoli lapsena ja kaksi vanhinta poikaa olivat vammaisia. Martina yritti saada keisarinvallan omille lapsillensa mutta Herakleios määräsi että Konstantinos ja hänen velipuolensa Heraklonas hallitsisivat yhdessä hänen kuoltuaan.[1] Määräys johti tragediaan.

Herakleios kuoli 11. helmikuuta 641.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Treadgold, Warren T.: A History of the Byzantine State and Society. Stanford University Press, 1997. ISBN 0804726302. Google books (viitattu 30.3.2014). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Heraclius Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.3.2014.
  2. The Ugri Allies of Heraclius (pdf) (Herakleioksen avuksi määrätyt kasaarit kuuluivat länsiturkkilaisen kaanikunnan alaisuuteen. Heistä käytetään joissain lähteissä nimitystä türk.) acta.bibl.u-szeged.hu. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
  3. The Campaigns of Emperor Herakleios (620-6), according to the Chronicle of Theophanes Confessor (Theofanos Tunnustajan kronikassa kasaarien määräksi kerrotaan 40 000 miestä.) deremilitari.org. Viitattu 5.3.2019. (englanniksi)
  4. Treadgold, s. 298–299

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä
Fokas
Bysantin keisari
 
Seuraaja
Konstantinos III ja Heraklonas