Risti (pyhäinjäännös)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ristinkappale, jota säilytetään Wienin keisarillisessa aarrekammiossa

Tosi Risti (lat. Vera Crux), tai Pyhä risti (lat. Sancta Crux), eli se risti johon Jeesus ristiinnaulittiin, on yksi tärkeimmistä kristinuskon pyhäinjäännöksistä. 300- ja 400-luvuita peräisin olevien kertomuksen mukaan Pyhä Helena löysi alkuperäisen ristin Jerusalemista, ja nykyään osia rististä, ristin nimikyltistä tai ristin nauloista säilytetään pyhäinjäännöksinä useissa kirkoissa ympäri maailmaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hattulan Pyhän Ristin kirkko, jossa säilytettiin keskiajalla Pyhän Ristin kappaletta.

300-luvun lopulla ja 400-luvun alulla syntyi kertomuksia siitä, kuinka Pyhä Helena, Rooman keisari Konstantinuksen äiti, matkasi Jerusalemiin ja löysi sieltä Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa käytetyn ristin. Kertomukset poikkeavat hieman toisistaan. Joidenkin kertomusten mukaan Helena löysi ristin Jumalalta saamiensa merkkien ja toisten mukaan häntä opasti juutalainen nimeltä Juudas. Joidenkin kertomusten mukaan samalla kertaa löytyi myös kahden Jeesuksen kanssa yhtä aikaa ristiinnaulitun varkaan ristit. Kertomuksia ristin löytymistä ei pidetä historiallisesti luotettavina.[1] Jacobus de Voragine popularisoi katolisen kirkon piirissä tunnetuimman version tarinasta noin vuossa 1260 kirjoittamassaan Kultaisessa legendassa.

Pyhäinjäännöstä rististä on kuitenkin ilmeisesti säilytetty 300-luvulta alkaen Jerusalemissa ja pieniä kappaleita myös mm. Roomassa. Vuonna 614 persialaiset ryöstivät Jerusalemin ja sen mukana siellä olleen pyhäinjäännöksen rististä. Bysantin keisari Herakleios löi persialaiset joukot vuonna 627 ja palautti ristin Jerusalemiin. Vuonna 1187 risti katosi jälleen, kun sulttaani Saladin valloitti Jerusalemin. Vaikka kristityt yrittivät seuraavina vuosina saada ristiä takaisin mm. Rikhard Leijonamielen johdolla, Jerusalemissa ollutta ristiä ei ole tämän jälkeen löytynyt.[1] Neljännen ristiretken seurauksena Eurooppaan kuitenkin levisi suuri määrä pieniä ristinkappaleita ja muita pyhäinjäännöksiä ryöstösaaliina Konstantinopolista. Suomen keskiaikaisista kirkoista Finströmin, Hattulan, Närpiön ja Taivassalon kirkot sekä Rauman fransiskaanikirkko oli omistettu Pyhälle Ristille. Näistä ainakin Hattulan Pyhän Ristin kirkossa myös säilytettiin Pyhän Ristin kappaleena pidettyä palaa, joka Sturenkronikan mukaan joutui venäläisten hävittämäksi vuonna 1496.[2]

Keskiajalla ristinkappaleita oli liikkeellä jo niin paljon, että protenstanttinen uskonpuhdistaja Jean Calvin kirjoitti 1500-luvulla kirjassaan Traité des reliques kuuluisan väitteen siitä, että jos kaikki kappaleet rististä koottaisiin yhteen, niin niistä voitaisiin rakentaa kokonainen laivan lastiruuma.[3] Myöhempien laskujen mukaan tunnettujen ristinkappaleiden yhteenlaskettu tilavuus kuitenkin vastaa korkeintaan yhtä kolmasosaa ristiinnaulitsemiseen käytetyn ristin tilavuudesta.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ojanen, Eero: Ristin Tiellä 750 vuotta. Hattulan seurakunnan historia. Hatula: Hattulan seurakunta, 1999. ISBN 952-91-1416-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nickell, Joe, Relics of the Christ, University Press of Kentucky, 2007, ISBN 978-0813124254, sivut 78-95
  2. Ojanen 1999, s. 98–99.
  3. Jean Calvin A Treatise on Relics Project Gutenbergin verkkosivuilla
  4. Cabrol, Fernand. The True Cross The Catholic Encyclopedia. Vol. 4. New York: Robert Appleton Company, 1908