Somero

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Somero on myös kiviaines.
Somero

vaakuna

sijainti

Someron kirkko vuodelta 1859.
Someron kirkko vuodelta 1859.
Sijainti 60°37′45″N, 023°30′50″E
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Salon seutukunta
Kuntanumero 761
Hallinnollinen keskus Someron keskustaajama
Perustettu 1867
– kaupungiksi 1993
Kuntaliitokset Somerniemi (1977)
Kokonaispinta-ala 697,68 km²
172:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 667,98 km²
– sisävesi 29,70 km²
Väkiluku 8 409
116:nneksi suurin 31.12.2023 [2]
– väestötiheys 12,59 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 13,2 %
– 15–64-v. 54,1 %
– yli 64-v. 32,7 %
Äidinkieli 2022 [4]
– suomenkielisiä 95,7 %
– ruotsinkielisiä 0,5 %
– muut 3,8 %
Kunnallisvero 8,20 %
238:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja Sami Suikkanen[6]
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2021–2025[7]
 • Kesk.
 • Kok.
 • PS
 • SDP
 • Vas.
 • Vihr.
 • KD
12
7
6
6
2
1
1
www.somero.fi

Somero on Suomen kaupunki Varsinais-Suomen maakunnassa. Kaupungissa asuu 8 409 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 697,68 km2, josta 29,70 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 12,59 asukasta/km2. Historiallisesti ja kulttuurisesti Somero on Lounais-Hämettä, ja se kuului Hämeen lääniin ennen liittämistään Turun ja Porin lääniin vuonna 1990. Someron naapurikunnat ovat Jokioinen, Koski Tl, Lohja, Loimaa, Salo, Tammela ja Ypäjä. Someroon liitettiin Somerniemen kunta vuonna 1977. Entisistä kunnista Someron naapureita ovat olleet Loimaan kunta, Mellilä, Kuusjoki, Kiikala, Somerniemi, Nummi, Pusula ja Nummi-Pusula.

Maantiedettä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somero on nykyisen Varsinais-Suomen maakunnan itäisin kunta.[8] Someron kunta rajautuu pohjoisessa Kanta-Hämeen ja idässä Uudenmaan maakuntaan. Someron naapurikuntia Kanta-Hämeessä ovat Ypäjä, Jokioinen ja Tammela sekä Uudellamaalla Lohja (aiemmin Nummi ja Pusula, sittemmin Nummi-Pusula). Naapurikuntia Varsinais-Suomessa ovat etelässä Salo (aiemmin Kiikala ja Kuusjoki), lännessä Koski Tl ja luoteessa Loimaa (aiemmin Mellilä ja Loimaan kunta). Lähimpiä kaupunkikeskuksia ovat pohjoisessa Forssa, etelässä Salo, luoteessa Loimaa, kaakossa Lohja ja idässä Karkkila. Suurista kaupungeista Somerolle ulottavat vaikutuksensa etenkin Turku ja Helsinki, vähäisemmässä määrin Hämeenlinna ja Tampere.

Someron maantieteelliset ääripisteet ovat lännessä ja pohjoisessa Eksyssuon Pirttiniemennokka Vilukselassa, idässä Heinjärvi Somerniemen Härjänojalla ja etelässä Lamminlähde Somerniemen Kaskistossa. Someron korkein kohta 159,1 metrin korkeuteen kohoava Murjumäki Mäyrämäen kylässä Somerniemellä[9][10].

Maisemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen maisemamaakuntajaossa Somero kuuluu pääosaltaan Lounaismaahan ja siinä Lounaiseen viljelyseutuun. Somerniemelle ulottuvat myös Eteläiseen rantamaahan kuuluva Kiskon–Vihdin järviseutu ja Hämeen viljely- ja järvimaahan kuuluva Tammelan ylänköseutu.

Häntälän notkot Somerolla muodostavat arvokkaan perinnebiotooppialueen.

Lounaisella viljelymaalla yleisin maalaji on savi, joka esiintyy laajoina moreeni- ja kalliokohoumien puhkomina tasankoina.[11] Näihin joet ovat syöneet paikoin syviäkin laaksoja, jotka yleensä kulultaan noudattelevat kallioperän murroksia. Järviä on vähän.[12] Tämän alueen jokilaaksomuodostumista tunnetuimpia ovat Häntälän notkot Lounais-Somerolla, jotka muodostavat arvokkaan perinnebiotooppialueen.[13][14]

Tammelan ylänköseutua lähestyttäessä kallio- ja moreenikohoumat lisääntyvät ja suhteelliset korkeuserot kasvavat pienentyäkseen taas itse ylängöllä Somerniemen koillisimmissa osissa. Järviä on enemmän.[15]

Kiskon–Vihdin järviseudulle tultaessa Someron kautta kulkee Somerniemellä myös Kolmas Salpausselkä. Se laajenee Painion ja Oinasjärven välillä ja Kiikalan rajalla Halkjärven itäpuolella laajoiksi reunamuodostumiksi, joihin liittyy myös pitkittäisharjuja.[15] Täälläkin on paljon pieniä järviä. Pienempiä harjumuodostumia on myös Someron länsiosissa etenkin Paimionjokivarressa.

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöaluejaossa pääosa Somerosta kuuluu Saaristomereen laskevan Paimionjoen vesistöalueeseen. Siihen rajoittuvat etelässä niin ikään Saaristomereen laskevien Uskelanjoen ja Halikonjoen, pohjoisessa Selkämereen lakevan Kokemäenjoen ja idässä Suomenlahteen laskevan Karjaanjoen vesistöalueet.[16][17][18]

Hirsjärveä Someron Ihamäessä.

Someron vesistöistä Paimionjoki saa alkunsa Somerniemen Painiojärvestä (pinta-ala 784 ha). Joki virtaa Someron halki noin 40 kilometriä pitkää kallioperän murroslinjaa seuraavana kapeana järviketjuna, jonka suurin järvi on Hirsjärvi (236 ha) ja muita järviä Kirkkojärvi (105 ha), Saarentaanjärvi (43 ha), Rautelanjärvi (30 ha), Pusulanjärvi (62 ha), Åvikinjärvi (7 ha), Pitkäjärvi (34 ha) ja Myllylampi (13 ha). Kynnyskohtina järviketjussa ovat olleet nykyään säännöstelty Hovirinnankoski Pitkäjärvellä ja perkauksen myötä nyttemmin hävinnyt Rautelankoski Rautelassa. Viljeltyjen savimaiden halki virtaavana vesistö on savisamea ja rehevöitynyt. Painioon laskevien latvapurojen lähdejärviä Somerniemellä ovat Vesajärvi (46 ha), Särkjärvi (40 ha), Siikjärvi (48 ha), Poikkipuoliainen (14 ha) ja Mustjärvi.[19]

Paimionjoen sivujokia Somerolla ovat Tammelasta alkunsa saava, Hirsjärveen laskeva Pajulanjoki eli Virkaanjoki, Someron pohjoisosista alkunsa saava ja Kirkkojärveen laskeva Jaatilanjoki sekä Kosken pohjoisosista alkunsa saava ja Paimionjokeen Someron Pitkäjärven ja Vilukselan kylien rajalla laskeva Puostaanoja eli Palojoki.[20] Pajulanjoen latvajärviä ovat Valkjärvi Someron ja Tammelan rajalla, Valajärvi, Tourunjärvi ja Haiponjärvi Tammelassa sekä joukko pikkulampia Someron Pajulan kylässä. Jaatilanjokeen laskee Lammijärvi Ollilan kylästä, joitakin metsälampia Someron keskustaajaman pohjoispuoliselta alueelta sekä Laukkonlammi Hämeen Härkätien varresta.

Uskelanjoen latvahaaroja Somerolla ovat savitasankojen halki virtaavat Kerkolan Reksuosta alkunsa saava, Someron Häntälän kautta Kiikalan puolelle laskeva Rekijoki sekä savipohjaisesta ja pahoin rehevöityneestä Halkjärvestä (199 ha) Kaskiston kylässä alkunsa saava, Someron Terttilän kylän kautta niin ikään Kiikalan puolelle laskeva Terttilänjoki. Näistä Rekijoki on kuuluisa rotkolaaksoistaan, jotka Someron puolella tunnetaan nimellä Häntälän notkot. Terttilänjoen latvahaaraan Mustjokeen lasketaan Someron keskustaajaman puhdistetut jätevedet.[21] Terttilänjoen lähdejärvi on Uskelanjoen vesistön suurin järvi Halkjärvi. Sen läheisyydessä on joukko harjujärviä, joista suurimpiin kuuluvat Iso-Valkee, Iso-Pitkusta ja Vähä-Pitkusta.

Arimaa-järveä Somerniemen Härjänojalla.

Karjaanjoen vesistöön Somerolla kuuluvat Pitkiönjoen kautta Nummi-Pusulan Nummenjokeen laskeva Oinasjärvi (102 ha) ja siihen laskeva Arimaa (184 ha) latvajärvineen sekä Nummi-Pusulan Pusulanjokeen laskeva Heinjärvi (184 ha).

Kokemäenjoen vesistöaluetta Somerolla edustavat Forssan ja Loimaan seutujen halki virtaavan Loimijoen latvajärviin kuuluvat Someron puolelle yhdestä kulmastaan ulottuva Tammelan Liesjärvi sekä siihen Somerolta laskeva Salkolanjärvi (265 ha).

Halikonjoen vesistöalueeseen Somerolla luetaan Someron lounaiskulmassa entisen Kuusjoen kunnan, nykyisen Salon kaupungin rajalla sijaitseva laskujoeton Kerkolanjärvi eli Nummijärvi (14 ha).[20]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeen Härkätietä Someron Pitkäjärvellä.

Someron keskeisiin liikenneväyliin kuuluu kantatie 52, joka tuo liikennettä Salosta ja valtatien 1 moottoritieksi rakentamisen jälkeen myös Turusta. Somerolta tie johtaa valtatielle 10 Jokioisissa ja tarjoaa yhteyksiä sitä kautta myös Loimaan suuntaan. Osoiteniminä tiellä ovat Somerolla keskustaajamasta etelään Helsingintie ja Salontie ja keskustaajamasta pohjoiseen Jokioistentie. Toinen merkittävä liikenneväylä Somerolla on Seututieltä 110 Nummi-Pusulassa alkunsa saava, kantatiehen 52 Someron keskustaajaman luona yhtyvä, Helsingin suunnasta liikennettä tuova seututie 280, jonka osoitenimenä Somerolla on Helsingintie. Lähikaupungeista Forssan suunnasta liikennettä tuo kantatiestä 52 Someron Pikku-Joensuussa erkaneva ja valtatiehen 2 Forssan Kassinmäessä yhtyvä seututie 282, jonka osoitenimenä Somerolla on Laitiaistentie. Lisäksi Someron alueella kulkevat kaupungin rajoilla lyhyen matkaa valtatie 10 Someron Vilukselassa ja valtatie 2 Somerniemen Salkolassa.[22][23]

Pienemmistä naapuripaikkakunnista Koskelta Someron keskustaajamaan johtaa Koskelta alkava ja kantatiehen 52 Someron Joensuussa yhtyvä, Hämeen Härkätiehen kuuluva yhdystie 2810 (osoitenimenä Somerolla Turuntie). Tammelaan Somerolta johtaa tämän jatkeena kantatieltä 52 Someron Joensuussa erkaneva, valtatiehen 2 Tammelan Hiisilässä yhtyvä, niin ikään Hämeen Härkätiehen kuuluva Yhdystie 2802 (osoitenimenä Somerolla Hämeen Härkätie). Kiikalasta, ja valtatien 1 valmistuttua moottoritieksi, myös Helsingistä[24] tuo liikennettä valtatieltä 1 alkunsa saava, Seututiehen 280 Someron Ihamäen Seppälässä yhtyvä yhdystie 2410 (osoiteniminä Somerolla Terttiläntie ja Lautelantie).[22][23]

Muita yhdysteitä Someron alueella ovat Somerniemen Oinasjärveltä Somerniemen Kaskiston kautta yhdystielle 2410 Someron Terttilään johtava yhdystie 2801 (osoitenimenä Somerolla Kaskistontie), kantatieltä 52 Perttelissä Salossa yhdystielle 2410 Someron Lautelassa johtava yhdystie 2403 (osoitenimenä Somerolla Terttiläntie) sekä Someron Vilukselan kylän alueella jonkin matkaa kulkeva, Koskelta Ypäjälle johtava yhdystie 2805 (osoitenimenä Somerolla Sorvastontie).[22][23]

Ennen nykyisten valtatien 10 ja valtatien 2 rakentamista 1960-luvulla valtatie 2 noudatti Somerolla nykyisten seututien 280 (Helsingintie) ja kantatien 52 (Jokioistentie) kulkua ja valtatie 10 Hämeen härkätien eli nykyisten yhdystien 2810 (Turuntie) ja yhdystien 2802 (Hämeen Härkätie) kulkua Somerolla. Teiden risteys oli Someron Ruunalassa. Uusien valtateiden valmistuttua risteys siirtyi Forssan Paavolaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

R. W. Ekman: Talvi-ilta Someron pitäjässä (1800-luku).
Someron kivisakaristo 1480-luvulta.
Someron seurakunnan lainamakasiinit vuosilta 1758 ja 1828.

Somero sijaitsee Hämeen ja Varsinais-Suomen historiallisten maakuntien rajalla. Idässä Somero rajoittuu myös Uudenmaan ja lännessä Satakunnan historialliseen maakuntaan. Turun ja Hämeenlinnan linnaläänien raja kulki Someron halki Paimionjoen vesistön eteläpuolitse niin, että nykyisen Someron eteläisimmät osat olivat Turun ja suurempi pohjoisosa Hämeenlinnan linnalääniä, ja tämä on ollut uusimman tutkimuksen mukaan myös vanha maakuntien välinen nautintaraja.[25] Järvien pohjasedimenteistä tehtyjen siitepölytutkimusten perusteella maanviljelyyn perustuvan vakinaisen asutuksen on päätelty alkaneen Somerolla 1300-luvulla.[26]

Joko kappelina tai itsenäisenä seurakuntana Somero mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1449 ja se lienee ollut itsenäinen seurakunta viimeistään vuonna 1492. Aluksi seurakunta on käsittänyt vain nykyisen Someron Hämeen linnalääniin kuuluneen pohjoisosan, mutta vuonna 1492 seurakuntaan liitettiin myös nykyisen Etelä-Someron silloiset seitsemän kylää Uskelan kirkkopitäjästä.[27] Viimeistään 1300-luvun lopulta Somero lienee ollut vähintään kappeliseurakunta, joka lienee luettu Tammelan kanssa esim. Hattulan kirkkopitäjään nykyisen Etelä-Someron kuuluessa Uskelaan.[28]

Kruunun paikallishallinnossa Someron pohjoisosat kuuluivat hämäläiseen Loimon eli Portaan hallintopitäjään muodostaen sen sisällä Pitkäjärven ja Hirsjärven neljänneskunnat.[29] Portaan hallintopitäjä lakkasi olemasta viimeistään 1700-luvulla, jolloin Tammela ja Somero muodostuivat omiksi nimismiespiireikseen.[30] Someron eteläosan kylät kuuluivat samaan aikaan varsinaissuomalaiseen Muurlan läänin (myöhemmin Kiskon eli Kiikalan) hallintopitäjään.[31]

Suomen lääneistä Someron pohjoisosa kuului vuodesta 1635 Hämeen ja Uudenmaan lääniin, sitten vuodesta 1830 Hämeen lääniin ja eteläosa vuodesta 1635 Turun ja Porin lääniin.[32] 1870-luvulla läänien rajat mukautettiin seurakuntien rajoihin ja myös eteläinen Somero tuli kuulumaan Hämeen lääniin.

Vuoteen 1695 mennessä Someron seurakunnan sisälle muodostui Somerniemen kappeliseurakunta.[33] Vuoden 1865 kunnallishallintoa koskevan asetuksen perusteella siitä ja Someron emäseurakunnasta tulivat omat kuntansa. Vuonna 1901 Somerniemestä tuli itsenäinen seurakunta.[34]

Kun maaseudun väkiluku kaikkialla Suomessa 1960-luvulta alkaen väheni, tämä johti monin paikoin pienet kunnat kuntaliitoksiin. Osana tätä kehitystä Somerniemen kunta liitettiin vuonna 1977 Someroon.

Lähes koko 1900-luvun Somero oli osa Hämeen lääniä ja Hämeen läänin eteläistä vaalipiiriä. Hämeen läänin sisällä Somero kuului aluksi maakuntatasolla Hämeenlinnan ja seututasolla Forssan vaikutuspiiriin osana Forssan ympärille muodostunutta Lounais-Hämeen maakunnanosaa. Hämeenlinnaa merkittävämpiä keskuksia Somerolla olivat kuitenkin 1900-luvulla Turku ja Helsinki, ja Forssan kanssa kilpaili tasavahvasti Varsinais-Suomen puolella lähimpänä seututason keskuksena ollut Salo. Tässä tilanteessa Someron suhteet Varsinais-Suomeen ja samalla Salon seutuun vähitellen tiivistyivät.

Vuonna 1990 Somero siirtyi osaksi Turun ja Porin lääniä ja Turun ja Porin läänin eteläistä vaalipiiriä. Jo tätä ennen Somero ja Somerniemi kuuluivat 1960-luvulta alkaen Salon seutukaavaliittoon ja sen jälkeen tämän seuraajaksi 1970-luvulla tulleeseen Varsinais-Suomen seutukaavaliittoon. Kun seutukaavaliitot ja maakuntaliitot 1990-luvun alussa yhdistettiin, Somero jatkoi osana Varsinais-Suomen seutukaavaliitosta ja Varsinais-Suomen maakuntaliitosta muodostettua Varsinais-Suomen liittoa ja tuli näin kuulumaan nykyiseen Varsinais-Suomen maakuntaan ja sen sisällä Salon seutukuntaan.

Somerosta tuli kaupunki vuonna 1993. Lääniuudistuksessa 1997 Somero tuli osaksi Länsi-Suomen lääniä, joka valtionhallinnon uudistuksessa lakkasi vuoden 2010 alusta.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Someron väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970 ja lisäksi vuoden 1975 väkiluku. Tässä kuvaajassa eivät ole mukana Someroon vuonna 1977 liitetyn Somerniemen asukkaat.

Someron väestönkehitys 1880–1975
Vuosi Asukkaita
1880
  
 6 372
1890
  
 6 952
1900
  
 7 611
1910
  
 8 194
1920
  
 8 238
1930
  
 8 083
1940
  
 8 593
1950
  
 11 653
1960
  
 11 281
1970
  
 9 868
1975
  
 9 216
Lähde: Tilastokeskus.[35]

Vuonna 1927 Somerniemestä liitettiin Someroon alue, jossa oli 488 asukasta.[35]

Toisen maailmansodan jälkeen Somerolle kuten useisiin muihinkin Lounais-Hämeen kuntiin asutettiin Muolaan siirtoväkeä.[36][37] Lisäksi pienempiä määriä siirtoväkeä tuli ainakin Vuoksenrannasta.[38] Tunnettuja Someron siirtokarjalaisia tai heidän jälkeläisiään ovat muiden muassa tangosäveltäjä Unto Mononen[39], yhteiskuntatieteilijä Tatu Vanhanen[38], muusikko ja kirjailija Antti Toukkari[40], näyttelijä Markku Toikka[41] ja seiväshyppääjä Minna Nikkanen[42].

Somerniemi liitettiin Someroon vuonna 1977. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Someron väestönkehitys kuntaliitoksen jälkeisillä rajoilla viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien.

Someron väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 10 289
1985
  
 10 015
1990
  
 10 002
1995
  
 9 894
2000
  
 9 789
2005
  
 9 606
2010
  
 9 330
2015
  
 9 093
2020
  
 8 715
Lähde: Tilastokeskus.[43]

Someron väkiluku on laskenut noin tuhannella hengellä viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana.

Vuoden 2011 lopussa Somerolla oli 9 268 asukasta.[43] Heistä miehiä oli 4 600 ja naisia 4 668.[43] Somerolaisten ikärakenne oli seuraavanlainen:[43]

  • 0–14-vuotiaita: 1 374 (14,8 %)
  • 15–64-vuotiaita: 5 404 (58,3 %)
  • 65-vuotiaita ja sitä vanhempia: 2 490 (26,9 %)

Äidinkieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraava taulukko kuvaa Someron väestöä äidinkielen mukaan vuosina 1980–2010.[44]

Vuosi Väkiluku[44] suomi[44] % ruotsi[44] % saame[44] % muut kielet[44] %
1980 &&&&&&&&&&010289.&&&&0010 289 &&&&&&&&&&010272.&&&&0010 272 &&&&&&&&&&&&&099.080000099,8 &&&&&&&&&&&&&014.&&&&0014 &&&&&&&&&&&&&&00.01000000,1 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000,0 &&&&&&&&&&&&&&03.&&&&003 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000,0
1985 &&&&&&&&&&010015.&&&&0010 015 &&&&&&&&&&&09994.&&&&009 994 &&&&&&&&&&&&&099.080000099,8 &&&&&&&&&&&&&014.&&&&0014 &&&&&&&&&&&&&&00.01000000,1 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000,0 &&&&&&&&&&&&&&07.&&&&007 &&&&&&&&&&&&&&00.01000000,1
1990 &&&&&&&&&&010002.&&&&0010 002 &&&&&&&&&&&09977.&&&&009 977 &&&&&&&&&&&&&099.080000099,8 &&&&&&&&&&&&&017.&&&&0017 &&&&&&&&&&&&&&00.02000000,2 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000,0 &&&&&&&&&&&&&&08.&&&&008 &&&&&&&&&&&&&&00.01000000,1
1995 &&&&&&&&&&&09894.&&&&009 894 &&&&&&&&&&&09819.&&&&009 819 &&&&&&&&&&&&&099.020000099,2 &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 &&&&&&&&&&&&&&00.02000000,2 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000,0 &&&&&&&&&&&&&055.&&&&0055 &&&&&&&&&&&&&&00.06000000,6
2000 &&&&&&&&&&&09789.&&&&009 789 &&&&&&&&&&&09694.&&&&009 694 &&&&&&&&&&&&&099.&&&&0099,0 &&&&&&&&&&&&&030.&&&&0030 &&&&&&&&&&&&&&00.03000000,3 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000,0 &&&&&&&&&&&&&065.&&&&0065 &&&&&&&&&&&&&&00.07000000,7
2005 &&&&&&&&&&&09606.&&&&009 606 &&&&&&&&&&&09465.&&&&009 465 &&&&&&&&&&&&&098.050000098,5 &&&&&&&&&&&&&043.&&&&0043 &&&&&&&&&&&&&&00.04000000,4 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000,0 &&&&&&&&&&&&&098.&&&&0098 &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001,0
2010 &&&&&&&&&&&09330.&&&&009 330 &&&&&&&&&&&09108.&&&&009 108 &&&&&&&&&&&&&097.060000097,6 &&&&&&&&&&&&&049.&&&&0049 &&&&&&&&&&&&&&00.05000000,5 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000 &&&&&&&&&&&&&&00.010000000,0 &&&&&&&&&&&&0173.&&&&00173 &&&&&&&&&&&&&&01.09000001,9

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Somerolla oli 8 919 asukasta, joista 5 016 asui taajamassa, 3 813 haja-asutusalueilla ja 90:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Someron taajama-aste on 56,8 %.[45] Kunnassa on vain yksi taajama, Someron keskustaajama.[46]

Taajama ulottui 1990-luvulla Joensuun, Ruunalan, Pappilan, Jaatilan, Lammin, Harjun ja Härkälän kylien alueille.[47] 2000-luvulla keskustaajamaan luetaan myös aiemmin omaksi taajamakseen määritelty Kultela.[48] Taajaman asuinalueita ovat muiden muassa Kirkonmäki Harjun ja Lammin kylissä, Lamminniemi Lammin kylässä, Kaislaranta, Pärnämäki ja Haironpelto Joensuun kylässä, Okkeri Pappilan kylässä ja Rankkula Jaatilan kylässä.[49][50] Taajaman lähialueen kulmakuntia ovat muiden muassa Pikku-Joensuu Joensuun kylässä ja Pälikönkulma Härkälän, Harjun, Ihamäen ja Terttilän kylissä.[49]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somerolla on yhteensä 48 maarekisterikylää. Vuonna 2011 Paikallislehti Somero julkaisi kylien väkiluvut vuoden 2010 lopun tilanteen mukaan. Koska kylien väkiluvuissa eivät ole mukana muun muassa laitokset, kuten vanhainkodit, kylittäisten väkilukujen summa (9 177) ei ole sama kuin koko Someron väkiluku. Laitoksissa asuvia on Somerolla yhteensä 153, mikä on enemmän kuin keskimääräisen kylän väkiluku.[51] Somerniemen asukasluvuksi vuonna 2010 saadaan kylien asukaslukujen summana 965. Mukana myös on henkikirjakylänä Somerolla oleva Hyrkkölä, joka koostuu Pusulan Hyrkkölän kylästä 1970-luvulla Someroon liitetyistä muutamista tiloista. Asukkaita Hyrkkölän Someroon kuuluvassa osassa on kaksi.[51][52] Kaskiston kylän osalta Somerniemen väkiluku ei ole tarkka, koska siihen kuuluva Uuden-Kaskiston kulmakunta ei ollut osa Somerniemeä vaan jäi uutta kuntaa perustettaessa Someron yhteyteen.[53]

Kylät on seuraavassa jaettu kolmeen ryhmään. Ensimmäisenä on lueteltu ne kylät, joiden alueelle Someron keskustaajama likimain ulottuu. Toisena on lueteltu muut Someron alueella ennen Somerniemen kanssa tehtyä kuntaliitosta sijainneet kylät. Lopuksi on vielä lueteltu kylät, jotka vastaavat kylän tarkkuudella entisen Somerniemen kunnan aluetta.

Someron keskustaajamaan liittyvät kylät
Kylä Väkiluku (31.12.2010)
Harju &&&&&&&&&&&&0410.&&&&00410
Härkälä &&&&&&&&&&&&0202.&&&&00202
Jaatila &&&&&&&&&&&&0889.&&&&00889
Joensuu &&&&&&&&&&&02303.&&&&002 303
Kultela &&&&&&&&&&&&0239.&&&&00239
Lammi &&&&&&&&&&&&0441.&&&&00441
Pappila &&&&&&&&&&&&0780.&&&&00780
Ruunala &&&&&&&&&&&&&069.&&&&0069
Yhteensä &&&&&&&&&&&05333.&&&&005 333
Someron keskustaajaman ulkopuoliset kylät
Kylä Väkiluku (31.12.2010)
Hirsjärvi &&&&&&&&&&&&0157.&&&&00157
Häntälä &&&&&&&&&&&&0176.&&&&00176
Ihamäki &&&&&&&&&&&&0264.&&&&00264
Jurvala &&&&&&&&&&&&&068.&&&&0068
Kerkola &&&&&&&&&&&&0118.&&&&00118
Kimala &&&&&&&&&&&&&063.&&&&0063
Kivisoja &&&&&&&&&&&&&098.&&&&0098
Kärilä &&&&&&&&&&&&&021.&&&&0021
Lahti &&&&&&&&&&&&0228.&&&&00228
Lautela &&&&&&&&&&&&0110.&&&&00110
Ollila &&&&&&&&&&&&0169.&&&&00169
Pajula &&&&&&&&&&&&0133.&&&&00133
Paltta &&&&&&&&&&&&&034.&&&&0034
Pitkäjärvi &&&&&&&&&&&&0268.&&&&00268
Pusula &&&&&&&&&&&&&012.&&&&0012
Pyöli &&&&&&&&&&&&&069.&&&&0069
Rautela &&&&&&&&&&&&0114.&&&&00114
Ryhtä &&&&&&&&&&&&&019.&&&&0019
Saarentaka &&&&&&&&&&&&&066.&&&&0066
Sillanpää &&&&&&&&&&&&&081.&&&&0081
Sylvänä &&&&&&&&&&&&0141.&&&&00141
Syvänoja &&&&&&&&&&&&&018.&&&&0018
Talvisilta &&&&&&&&&&&&0191.&&&&00191
Terttilä &&&&&&&&&&&&0132.&&&&00132
Viluksela &&&&&&&&&&&&0126.&&&&00126
Ylenjoki &&&&&&&&&&&&&&03.&&&&003
Yhteensä &&&&&&&&&&&02879.&&&&002 879
Somerniemen kylät
Kylä Väkiluku (31.12.2010)
Hyrkkölä &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002
Härjänlahti &&&&&&&&&&&&&060.&&&&0060
Härjänoja &&&&&&&&&&&&&038.&&&&0038
Jakkula &&&&&&&&&&&&&073.&&&&0073
Kaskisto &&&&&&&&&&&&0129.&&&&00129
Keltiäinen &&&&&&&&&&&&&063.&&&&0063
Kopila &&&&&&&&&&&&&078.&&&&0078
Mäyrämäki &&&&&&&&&&&&&016.&&&&0016
Oinasjärvi &&&&&&&&&&&&0226.&&&&00226
Palikainen &&&&&&&&&&&&0106.&&&&00106
Salkola &&&&&&&&&&&&&026.&&&&0026
Suojoki &&&&&&&&&&&&&025.&&&&0025
Vesanoja &&&&&&&&&&&&&038.&&&&0038
Viuvala &&&&&&&&&&&&&085.&&&&0085
Yhteensä &&&&&&&&&&&&0965.&&&&00965

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Somerolla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[54]

Vuoden 2011 tietojen mukaan 87,0 prosenttia somerolaisista kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon.[55] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii evankelisuus.[56]

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Someron kaupungin nykyisellä alueella.[54]

Muut kirkkokunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita kirkkokuntia edustavat helluntaiherätykseen kuuluva Someron helluntaiseurakunta,[57] Suomen Vapaakirkkoon kuuluva Someron Vapaaseurakunta Yhteydenkeskus[58] sekä Suomen Adventtikirkkoon kuuluva Someron Adventtiseurakunta.[59] Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Someron alueella toimii Hämeenlinnan ortodoksinen seurakunta.[60]

Somerolla on Jehovan todistajien valtakunnansali.

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Someron talous on edelleen vahvasti maatalouspainotteista. Alkutuotanto työllistää Somerolla 15 %, palvelut 55 % ja jalostus 30 % ammatissa toimivasta väestöstä.[61] Käytännön Maamies -lehden mukaan vuonna 2011 Suomen peltohehtaarien mukaan 1000 suurimmasta maatilasta 20 toimi Somerolla.[62]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2021 kuntavaaleissa Someron vaalitulos oli seuraavanlainen:[7]

Puolue Ääniosuus (%) Valtuutettuja
Suomen Keskusta 33,8 12
Kansallinen Kokoomus 21,1 7
Perussuomalaiset 19,0 6
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 17,8 6
Vasemmistoliitto 4,0 2
Vihreä liitto 1,8 1
Suomen Kristillisdemokraatit 1,8 1

Yhteensä Someron kaupunginvaltuustoon valittiin 35 valtuutettua. Kuntavaaleissa Somero oli jaettuna neljään äänestysalueeseen, jotka olivat Pitkäjärvi, Joensuu, Kirkko ja Somerniemi.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiiruun talo toimii somerolaisen kulttuurin keskuksena.

Someron murre kuuluu omana ryhmänään lounaismurteiden ja hämäläismurteiden välisiin lounaisiin välimurteisiin.[63] Somerolla toimii kotiseutuyhdistys Somero-Seura.[64] Sen aikaansaannoksiin kuuluvat muun muassa Someron torppamuseo,[65] Kultelan savenvalajamuseo ja Pajulan koulumuseo. Somerolta on myös julkaistu sekä murre-[66] että sananparsikirjat.[67] Myös Somerniemellä toimii oma kotiseutuyhdistys, Somerniemi-seura, joka mm. ylläpitää Somerniemen kesätoria ja harjoittaa myös julkaisutoimintaa.

Someron rakennetuista kulttuuriympäristöistä valtakunnallisesti merkittäviksi on arvioitu Hämeen härkätie, Someron kirkkoympäristö, Palikaisten kartanomaisema sekä Åvikin kartano ja lasitehtaan paikka.[68]

Tiedotusvälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somerolla ilmestyy kahdesti viikossa paikallislehti Somero. Seudullisista lehdistä Somerolle leviävät Forssan Lehti ja Salon Seudun Sanomat ja maakuntalehdistä Turun Sanomat. Sähköisessä mediassa Someron asioita käsittelevät sekä Yle Häme että Yle Varsinais-Suomi.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somerolaisia urheiluseuroja ovat Someron Esa, Someron Pallo, Someron Voima ja rullakiekkoon erikoistunut Roller-PePe. Someron Voiman futsal-joukkue pelaa miesten korkeimmalla sarjatasolla Futsal-liigassa. Urheilulajeista somerolaiset ovat perinteisesti menestyneet etenkin seiväshypyssä, ja tunnettuja somerolaisia lajin urheilijoita ovat olleet muiden muassa Pentti Nikula, Kauko Nyström ja Minna Nikkanen. Somerolla järjestetään vuosittain kansainvälinen yleisurheilutapahtuma Seiväskarnevaalit.[69]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Someron pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla hentta eli perunalaatikko ja piapo eli talkkuna.[70]

Koulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Koulutus Somerolla

Koulut vuonna 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset koulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somerolla
Somerniemellä

Kartanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härkälän kartano 1840-luvulla Johan Knutsonin kuvaamana. Taustalla näkyy Someron vanha kirkko.

Somero on tunnettu kartanopitäjänä, jossa kartanoita on huomattavan paljon. Someron kartanoita tutkineet Leeni Tiirakari ja Manu Kärki luettelevat Somerolta seuraavat kartanot[71]:

Henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baddingin kioski Paratiisi Helsingintien varrella Somerolla on muodostunut pyhiinvaellusmatkojen kohteeksi ja sitä on sanottu yhdeksi Someron komeimmista nähtävyyksistä.[72][73]

Muiden muassa seuraavat tunnetut henkilöt ovat joko syntyneet tai vaikuttaneet Somerolla tai Somerniemellä:

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Someron torppamuseo Hämeen Härkätien varrella Jaatilanjoen rannalla.
Savenvalajamuseo Kultelassa.

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kaipainen, Sauli: Uusi kaupunginjohtahja Sami Suikkanen on nyt Somerolainen. Somero, 4.10.2013, 88. vsk, nro 78, s. 3.
  7. ↑ a b Kuntavaalit 2021, Somero Oikeusministeriö. Viitattu 16.11.2021.
  8. ↑ Kuusela, Anna: Idän rajattomat. Turun Sanomat, 1.2.2015, 111. vsk, nro 31, s. 15–16.
  9. ↑ Palmunen, Lauri (toim.): Varsinais-Suomen käsikirja, s. 145. Turku: Varsinais-Suomen liitto, 2009. ISBN 952-5599-43-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.8.2009). [vanhentunut linkki]
  10. ↑ Murjumäki, Somero (pdf) Arvokkaat moreenimuodostumat. Ympäristöhallinto. Viitattu 12.8.2009.
  11. ↑ Haavisto, Maija, Tuulikki Grönlund, Pertti Lahermo & Carl-Göran Stén: Someron kartta-alueen maaperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Maaperäkarttojen selitykset. Lehti 2024. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, 1980. ISBN 951-690-131-X. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 29.11.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Aartolahti, Toive (1975). The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland. Annales Academiae Scientiarum Fennicae Series A III. Geologica – Geographica 116, 72 s.
  13. ↑ Rekijokilaakso Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 22.11.2009.
  14. ↑ Luontopolku Lounais-Someron kyläyhdistys. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 22.11.2009.
  15. ↑ a b Aartolahti, Toive (1968). Die Geomorphologie des Gebiets von Tammela, Südfinnland. Fennia 97:7, 97 s.
  16. ↑ Vogt, Hans & Lehtinen, Jyrki (2000). Someron järvivesien tila. Esite, Someron kaupunki, ympäristölautakunta.
  17. ↑ Koli, Lauri: Someron vedet, s. 14–15. Somero: Amanita, 1993. ISBN 951-95973-4-4.
  18. ↑ Geokartta Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 15.5.2009.
  19. ↑ Aartolahti (1975); Koli, Lauri (1993). Someron vedet, Amanita, Somero, 132 s.; Vogt & Lehtinen (2000); http://www.somero.fi/kuntapalvelut/tekninen/ympsuojelu/vedet/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  21. ↑ Halikonjoki, Uskelanjoki ja Purilanjoki Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.12.2009.
  22. ↑ a b c Tienumerokartta. 1:250 000. Alue 01 Uusimaa. Helsinki: Liikennevirasto. Kartan verkkoversio (viitattu 9.7.2012)
  23. ↑ a b c Tienumerokartta. 1:250 000. Alue 02 Varsinais-Suomi. Helsinki: Liikennevirasto. Kartan verkkoversio (viitattu 9.7.2012)
  24. ↑ Sujuva tieyhteys Helsinkiin siintää Kiikalan kautta. Somero, 18.1.2010. Artikkelin tiivistelmä lehden verkkosivuilla. Viitattu 21.1.2010. (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Alanen, Timo, Markus Hiekkanen, Jussi Härme & Osmo Turkki (1999): Somero ja Somerniemi 1449–1999. Someron ja Somerniemen seurakuntien historia, s. 63. Kartan lääninrajan kulusta on julkaissut kotisivuillaan myös Pertti Toukkari osoitteessa http://www.ptoukkar.pp.fi/talot1540.jpg[vanhentunut linkki]. Viitattu 3.8.2008
  26. ↑ Ruth, Olli: Järvien pohjasedimentit – ikkuna viljelyhistoriaan ja vesistövaikutuksiin (pdf) Paimionjoki-yhdistys. Arkistoitu 26.12.2014. Viitattu 5.12.2012.
  27. ↑ Alanen et al. (1999), ss. 18–24
  28. ↑ Alanen et al. (1999), s. 56
  29. ↑ Alanen et al. (1999), ss. 55–56
  30. ↑ Lehtonen, Kaarin (1990). Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 15
  31. ↑ Alanen et al. (1999), s. 56; Lehtonen (1990), s. 15
  32. ↑ Jutikkala, Eino (1949). suomen historian kartasto. WSOY, Porvoo, kartat 21.–26.
  33. ↑ Alanen et al. (1999), s. 85; Lehtonen (1990), s. 15
  34. ↑ Alanen et al. (1999), ss. 192–194
  35. ↑ a b Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  36. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
  37. ↑ Luukka, Viljo (toim.): Uuteen elämään. Muolaalaisten seuran 40-vuotishistoriikki. eräitä kuvauksia muolaalaisia koskevista asioista ja tapahtumista. Toijala: Muolaalaisten seura, 1988. ISBN 951-99981-8-7.
  38. ↑ a b Talikka, Lauri, Ritva Talikka & Tatu Vanhanen: Kauraketo. Vuoksenrantalainen kyläyhteisö Somerolla. Somero: Somero-Seura, 2001. ISBN 952-91-3310-3.
  39. ↑ Metsämäki, Heikki & Petteri Pelkki: Satumaa: Unto Mononen - elämä ja laulut. Jyväskylä: Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5153-2.
  40. ↑ Komu, Eija: Antti Toukkari. Kirjailija, muusikko ja yrittäjä 6.3.2011. Someron kaupunginkirjasto. Arkistoitu 29.10.2015. Viitattu 3.3.2012.
  41. ↑ Mattlar, Mikko: Näyttelijä ja stand up -koomikko Markku Toikka kaipaa intiimeille klubeille: "Niissä oltiin älykkäitä, hauskoja ja rohkeita". Helsingin Sanomat, 4.4.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.4.2015.
  42. ↑ Kaipainen, Sauli: Nikkaset tekevät ennätyksiä. Somero, 8.11.2016, 90. vsk, nro 88, s. 3.
  43. ↑ a b c d Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain 1972 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 28.12.2017. Viitattu 28.12.2017.
  44. ↑ a b c d e f Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 28.12.2017.
  45. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 6.12.2018.
  46. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 6.12.2018.
  47. ↑ Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 229. Turku: Turun maakuntamuseo, 1990. ISBN 951-9125-77-9.
  48. ↑ Lounaispaikka Lounaispaikka. Viitattu 19.12.2012. [vanhentunut linkki]
  49. ↑ a b Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 8.1.2010.
  50. ↑ Peruskartta 1:20 000. 2024 05 Somero. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
  51. ↑ a b Kaipainen, Sauli: Somero on 48 kylän muodostama kaupunki. Somero, 10.6.2011, 86. vsk, nro 43, s. 17.
  52. ↑ Kaipainen, Sauli: Kaikki kylän asukkaat ovat Tallgreneja. Somero, 10.6.2011, 86. vsk, nro 43, s. 17.
  53. ↑ Timo Alanen, Markus Hiekkanen, Jussi Härme, Manu Kärki, Osmo Turkki: Somero ja Somerniemi 1449-1999, s. 192–196. Someron seurakunta ja Somerniemen seurakunta, 1999. ISBN 952-91-1221-1.
  54. ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  55. ↑ Kirkkoon kuuluvuus (%), kastettujen osuus syntyneistä hiippakunnittain ja seurakunnittain 2011 (XLS) Tilastot: Seurakuntien jäsenistö 2011. Kirkon keskushallinto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 20.12.2012.
  56. ↑ Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 8.10.2011. Viitattu 22.2.2012.
  57. ↑ Someron Helluntaiseurakunta Someron Helluntaiseurakunta. Arkistoitu 10.7.2019. Viitattu 22.2.2012.
  58. ↑ Someron Vapaaseurakunta Yhteydenkeskus Someron Vapaaseurakunta Yhteydenkeskus. Viitattu 22.2.2012.
  59. ↑ Suomen Adventtikirkko - Suomenkieliset seurakunnat Suomen Adventtikirkko. Arkistoitu 12.6.2014. Viitattu 22.2.2012.
  60. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/hameenlinnan-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  61. ↑ Someron kunta – perustiedot (Arkistoitu – Internet Archive)
  62. ↑ Suomen suurimmat tilat peltohehtaarien mukaan vuonna 2011 Käytännön maamies. Käytännön maamies. Viitattu 30.6.2013. [vanhentunut linkki]
  63. ↑ http://www.helsinki.fi/hum/skl/ssu/aluejasos/murrekartta.pdf Viitattu 3.8.2008
  64. ↑ 2.5.2009: Somero-Seura Somero-Seura.
  65. ↑ Horila, Tapio (1981): Torppa Härkätien varrella Jaatilanjoen rannalla. Someron museo 1956–1981. Somero-Seura, Somero, 121 s.
  66. ↑ Virtaranta, Pertti (1973, toim.): Someron murrekirja. SKS, Vammala, 417 s.
  67. ↑ Horila, Tapio (1977): Someron sananparsia. SKS, Vammala, 223 s.
  68. ↑ Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY Museovirasto. Viitattu 31.1.2010.
  69. ↑ Someron seiväskarnevaalit S-netti.com. Arkistoitu 20.3.2011. Viitattu 4.7.2010.
  70. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 69. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  71. ↑ Tiirakari, Leeni & Manu Kärki: Someron kartanot. Somero: Amanita, 2011. ISBN 978-952-5530-45-8.
  72. ↑ Saari, Heikki: Hämeen Härkätie, s. 53. Helsinki: Multikustannus, 2009. ISBN 978-952-468-221-3.
  73. ↑ Hietamies, Eve: Hullunhauska Somero. Missä aurinko aina paistaa. Apu, 17.8.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.11.2009.
  74. ↑ a b Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.
  75. ↑ Filppu, Minna: Uusi valtakunnansovittelija tulee Somerolta Salon Seudun Sanomat. 7.7.2018. Viitattu 9.7.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Somero.
Wikiuutiset
Wikiuutiset
Lounais-Häme
Nykyiset kunnat: Forssa • Humppila • Jokioinen • Somero • Tammela • Urjala • Ypäjä
Entiset kunnat: Koijärvi • Somerniemi

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Somero&oldid=22313168”