Suomen Rakennustyöväen Liitto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen Rakennustyöväen Liitto
Perustettu 1924
Lakkautettu 1930
Tyyppi ammattiliitto
Toimiala rakennustyöntekijöiden edunvalvonta
Kotipaikka Helsinki
Päämaja Sirkuskatu 5
Toiminta-alue Suomi
Kattojärjestö SAJ
RI
Jäsenlehti Rakentaja

Suomen Rakennustyöväen Liitto oli vuosina 1925–1930 toiminut rakennustyöntekijöiden ammattiliitto, joka kuului Suomen Ammattijärjestöön. SRL oli SAJ:n suurin jäsenliitto,[1] johon oli järjestäytynyt parhaimmillaan 20 156 työläistä syksyllä 1928[2]. SRL oli Suomen ensimmäinen kaikkia rakennustyöläisiä yhdistämään pyrkinyt liitto ja siihen yhdistettiin alan työntekijät viidestä eri liitosta.[1] Liitto julkaisi lehteä Rakentaja.

Liiton järjestämisalaan kuuluivat kirvesmiehet, rakennuspuusepät, kivityömiehet, maalarit, sähkötyöntekijät, putki- ja vesijohtotyöntekijät, tiili-, kipsi-, riksilevy-, asfaltti-, sementti- ja kalkkityöläiset, rakennusten, siltojen ja kanavien rakennustyöläiset, rakennuksilla työskentelevät naiset ja aputyöläiset sekä muut rakennusteollisuuden työläisryhmät.[3] Vuoden 1928 lopussa liitolla oli 72 työehtosopimusta, jotka kattoivat noin kolme neljäsosaa jäsenistöstä.[2]

SAJ:hin kuuluneet liitot pakotettiin lopettamaan toimintansa kommunistilaeilla vuonna 1930 ja SRL osastoineen lakkautettiin tuomioistuimissa 1931–1933[4]. Marraskuussa 1930 (nimellä Suomen Rakennustyöläisten Liitto) perustettu[2] Rakennusliitto laskee toimintansa alkaneen vuodesta 1924.[5]

Liiton puheenjohtajana toimi Uno Nurminen perustamisesta vuoden 1930 liittokokoukseen, jossa tilalle valittiin Väinö Hannula. Nurminen syrjäytettiin, koska hän kuului Suomen työväen vasemmistoryhmään, jonka kannattajia liitossa enemmistön muodostaneet kommunistit pitivät ”hoipertelijoina”.[6] Liiton sihteerinä toimi muun muassa Toivo Hj. Långström (1927–1929).[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiton perustaminen oli osa SAJ:n vuoden 1923 edustajakokouksessa päätettyä järjestelyä, jossa liittojen määrää pyrittiin vähentämään muodostamalla teollisuusliittoperiaatteen mukaisia laajoja järjestöjä.[1] Rakennustyöläiset yhdistävän liiton tarpeellisuudesta oli käyty SAJ:ssa keskustelua jo vuodesta 1912 alkaen.[2] Rakennustyöväen liittoon yhdistyivät Suomen Maalarintyöntekijäin Liitto, Suomen Kivityöntekijäin Liitto ja Suomen Tie- ja Vesirakennustyöntekijäin Liitto, kirvesmiehet ja rakennuspuusepät Suomen Puutyöntekijäin Liitosta sekä Suomen Saha-, Kuljetus- ja Sekatyöväen Liittoon kuuluneet rakennusaputyöläiset ja rakennusaineteollisuuden työntekijät. Liittoon oli tarkoitus yhdistää myös Suomen Muurarien, Rapparien ja Uunintekijäin Liitto ja Suomen Sukeltajain Liitto, jotka päättivät kuitenkin jatkaa itsenäisesti ammattikuntapohjaisina.[1]

Liiton perustava kokous pidettiin Helsingin työväenyhdistyksen talolla 3.–6. toukokuuta 1924,[3] ja se aloitti varsinaisen toimintansa vuoden 1925 alkaessa.[1]

Liiton ensimmäinen lakko oli Saha-, Kuljetus- ja Sekatyöväen Liitolta peritty nuohoojien työtaistelu, joka alkoi marraskuussa 1924 ja päättyi työntekijöiden voittoon 10. tammikuuta 1925.[8]

1926–1930[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosialidemokraattien johtama Suomen Lasiteollisuustyöväen Liitto erosi SAJ:stä vuonna 1930, jolloin SAJ kehotti linjalleen uskollisia työläisiä eroamaan lasiliitosta ja liittymään rakennusliittoon.[6]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiton järjestörakenne koostui osastoista, työhuonekunnista ja alueellisista teollisuusneuvostoista. Liiton yhteydessä toimi Työttömyys- ja matka-apukassa.[3]

Liiton jäsenmäärä (vuoden lopussa) oli 8 581 vuonna 1925, 11 300 vuonna 1926, 16 509 vuonna 1927, 19 315 vuonna 1928 ja 14 272 vuonna 1929.[1][2]

Lokakuussa 1925 liittoon liittyi noin 800 rautateiden rakennustyöläistä.[2]

Osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittoon kuului vuonna 1927 noin 200 osastoa, joista suurimmat olivat Helsingin sekatyöntekijäin ammattiosasto (1 266 jäsentä), Helsingin kirvesmiehet (764) ja Helsingin maalarit (650).[9]

[10][9][11][12]

Teollisuusneuvostot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin Rakennustyöväen Teollisuusneuvosto
  • Turun Rakennustyöväen teollisuusneuvosto
  • Kotkan ja ympäristön Rakennustyöläisten Teollisuusneuvosto
  • Viipurin ja ympäristön Teollisuusneuvosto
  • Tampereen ja lähiympäristön Rakennustyöläisten Keskusjärjestö
  • Jyväskylän ja lähiympäristön osastojen keskustoimikunta
  • Kuopion Teollisuusneuvosto

[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Pirjo Ala-Kapee & Marjaana Valkonen: Yhdessä elämä turvalliseksi. SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen kehitys vuoteen 1930, s. 701, 704. SAK, 1982. ISBN 951-714-034-7.
  2. a b c d e f Rakennustyöväen edustajat ovat koolla liittoa perustamassa. Suomen Sosialidemokraatti, 24.11.1930, nro 8-9. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b c S. Rakennusteollisuustyöväen liitto perustettu. Suomen Ammattijärjestö, 1924, nro 8-9. Artikkelin verkkoversio.
  4. Luettelo lakkautetuista ja toimintakiellon alaisista yhdistyksistä. Sisäasiainministeriö, 1934.
  5. Rakennusliitto 100 v. ja kesäpäivät Tampereella Rakennusliitto.fi, luettu 6.4.2024
  6. a b Tauno Saarela: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 743, 757. Historiallisia Tutkimuksia 239. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6.
  7. Toivo Långström Eduskunta, luettu 6.4.2024
  8. Liittomme ensimmäinen työtaistelu. Rakentaja, 1925, nro 1-2. Artikkelin verkkoversio.
  9. a b S. Rakennustyöväen liiton osastojen tilitykset 1.1.—15.5. väliseltä ajalta 1927. Rakentaja, 1927, nro 5-6. Artikkelin verkkoversio.
  10. S. Rakennustyöväen liiton osastojen tilitykset 1.11.—31.12. väliseltä ajalta 1925. Rakentaja, 1926, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  11. Pöytäkirja Suomen Rakennustyöväen Liiton ensimmäisestä edustajakokouksesta, s. 15-18. Suomen Rakennustyöväen Liitto, 1927.
  12. a b Osoitteita. Rakentaja, 1930, nro 5. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]