Toivo Hj. Långström
Toivo Hjalmar (Toivo Hj.) Långström (12. toukokuuta 1889 Helsinki – 30. syyskuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja ammattiyhdistysaktivisti. Hän oli Suomen sosialistisen työväenpuolueen kansanedustaja (1922–1923) ja puheenjohtaja, kun viranomaiset lakkauttivat puolueen ja pidättivät sen johtajat elokuussa 1923.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Långströmin vanhemmat olivat suutari Anders Långström ja Helena Kristiina Hiltunen. Hän kävi kansakoulun ja suoritti 1910 taideteollisuuskeskuskoulun. Långström oli sorvaajan oppilaana Helsingissä 1904–1906, merimiehenä 1906 sekä metallisorvaajana 1906–1918. Suomen sisällissodan aikana Långström toimi Kansanvaltuuskunnan työasiainosaston virkamiehenä, ja sodan loppuvaiheissa hän siirtyi Venäjälle, jossa hän toimi laivaston liikkuvan konepajan teknillisenä johtajana 1918–1920. Palattuaan Suomeen Långström työskenteli metallisorvaajana Helsingissä 1920–1922.[1]
Långström oli kansanedustajana 1922–1923 edustaen Uudenmaan läänin vaalipiiriä. Hän oli SSTP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja puolueen puheenjohtaja 1923 nimen lyhennyttyä Suomen Työväenpuolueeksi. Långström toimi myös Helsingin kaupunginvaltuutettuna.[1] Hän oli keskeinen vaikuttaja ja johtokunnan jäsen kirjapainotoimintaa harjoittaneessa Osakeyhtiö Työssä.[2]
Långström oli vankilassa poliittisista syistä 1923–1926. Vapauduttuaan hän toimi Työväenjärjestöjen Tiedonantajan toimittajana 1926–1927 sekä Rakennustyöväen liiton sihteerinä 1927–1929. Långström oli uudelleen vangittuna 1930–1934.[1] Långström oli SKP:n Suomen byroon jäsen joulukuusta 1928 tammikuuhun 1930, jolloin hänet vangittiin. Långström tuki voimakkaasti SKP:n politiikkaa, jossa niin ”sosiaalifasistit” kuin ”hoipertelijatkin” tuomittiin jyrkästi. Syksyllä 1929 Långström nousi Suomen Ammattijärjestön toimeenpanevaan valiokuntaan, kun SKP otti järjestön haltuunsa hoipertelijoilta.[3] 1920-luvun maanalaisessa kirjeenvaihdossa Långström käytti salanimiä Louhi (L:hi), Puikko ja Riku.[4]
Päästyään vapaaksi Långström toimi yrittäjänä 1934–1940. Långström oli Metallityöväen liiton sihteeri 1940–1941 ennen kuin joutui taas vankeuteen jatkosodan ajaksi. Sodan jälkeen Långström työskenteli kansanhuoltoministeriön osastosihteerinä 1946–1948 ja Kulutusosuuskuntien keskusliiton teknillisenä johtajana 1948–1959. Långström oli Metalliliiton varapuheenjohtaja ja Kustannusosakeyhtiö Yhteistyön johtokunnan puheenjohtaja. Hän kuului Suomen kansan demokraattisen liiton liittotoimikuntaan, Suomen rauhanpuolustajien keskustoimikuntaan ja Osuusliike Elannon johtokuntaan.[1]
Toivo Långström oli naimisissa vuodesta 1944 Tilda Ahlforsin kanssa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Toivo Hj. Långström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ (Toimituskunta): Painavaa yhteistyötä. Kustannusosakeyhtiö Yhteistyö 1929–1979, s. 17–18, 107–110. Kustannusosakeyhtiö Yhteistyö, 1979. ISBN 951-99182-4-8.
- ↑ Tauno Saarela: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 152, 739, 743, 820. Historiallisia Tutkimuksia 239. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6.
- ↑ Tauno Saarela: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 826–828. Historiallisia Tutkimuksia 239. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Toivo Hj. Långström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
| Edeltäjä: Niilo Wälläri |
SSTP:n puheenjohtaja 1923 |
Seuraaja: puolue lakkautettu |
| ||||||
|
