Väinö Hannula
Väinö Adolf Hannula (2. toukokuuta 1893 Turku – 14. elokuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja liikemies. Hannula oli Suomen sosialistisen työväenpuolueen kansanedustaja Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä vuosina 1922–1923 sekä Rakennustyöväen liiton (1930) ja Turun kaupunginvaltuuston (1946–1947[1]) puheenjohtaja. Hän oli vangittuna poliittisista syistä vuosina 1918, 1923–? ja 1930–1934.[2]
Hannula aloitti työuransa liikealalla ja postinjakajana. Sisällissodan jälkeen Hannula työskenteli sähkömiehenä sekä konttorinhoitajana Työväenjärjestöjen Tiedonantaja ja Työmies -lehdissä. Viimeiset vuotensa hän piti romuliikettä Turussa.[2]
Hannula valittiin jäsenäänestyksellä Turun sosialistisen työväen ehdokkaaksi vuoden 1923 kunnallisvaaleissa, vaikka hän oli tuolloin vangittuna. Vaalitoimikunta hyväksyi Hannulan valitsijayhdistyksen muiden joukkoon kiistelyn jälkeen.[3]
Keväällä 1930 Hannula valittiin Rakennustyöväen liiton puheenjohtajaksi, kun järjestössä enemmistön muodostaneet kommunistit syrjäyttivät Uno Nurmisen, joka lukeutui niin sanottuihin hoipertelijoihin.[4]
Hannula oli Suomi–Neuvostoliitto-Seuran Turun piirijärjestön puheenjohtaja.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eeva Matinolli: Piirteitä Turun kasvusta itsenäisyyden aikana[vanhentunut linkki] teoksessa Turun historiallinen arkisto 18 (Turun historiallinen yhdistys)
- ↑ a b c Väinö Hannula Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Tauno Saarela: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 51–52. Historiallisia Tutkimuksia 239. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6.
- ↑ Tauno Saarela: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 743. Historiallisia Tutkimuksia 239. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6.
| ||||||
|
