Siuntio

Siuntio Sjundeå
vaakuna	sijainti
Siuntion kirkon sankarivainajien hautausmaa.
Sijainti	60°08′15″N, 024°13′40″E
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Helsingin seutukunta
Kuntanumero	755
Hallinnollinen keskus	Siuntion asemanseutu
Kuntaliitokset	Osia Lohjan maalaiskuntaan (1953, 1975)
Pinta-ala ilman merialueita	249,95 km² 247:nneksi suurin 2022
Kokonaispinta-ala	266,12 km² 265:nneksi suurin 2022
– maa	241,11 km²
– sisävesi	8,84 km²
– meri	16,17 km²
Väkiluku	6 181 151:nneksi suurin 31.8.2024
– väestötiheys	25,64 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	17,3 %
– 15–64-v.	63,0 %
– yli 64-v.	19,7 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	65,7 %
– ruotsinkielisiä	26,3 %
– muut	8,0 %
Kunnallisvero	8,60 % 181:nneksi suurin 2024
Kunnanjohtaja	Juha-Pekka Isotupa
Kunnanvaltuusto	27 paikkaa
2021–2025  • Kok.  • RKP  • SDP  • PS  • Vihr.	8 8 5 3 3
www.siuntio.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Siuntio (ruots. Sjundeå) on Suomen kunta, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 6 181 ihmistä ja sen pinta-ala on 266,12 km², josta 25,01 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 25,64 asukasta/km².

Siuntio on kaksikielinen ja enemmistönä 65,7 prosenttia asukkaista puhuu suomea ja 26,3 prosenttia puhuu ruotsia. Siuntion suomenkielinen seurakunta kuuluu Espoon ja ruotsinkielinen seurakunta Porvoon hiippakuntaan. Ensimmäiset kirjalliset maininnat Siuntiosta ovat vuodelta 1382.

Nimen alkuperä

Nimen Siuntio alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. Nimen on esitetty olevan ainakin

• Aurajoesta laskettuna seitsemäs joki, joka esiintyy ruotsinkielisenä nimenä Sjundeå
• Sjundbyn kohisevan kosken mukaan annettu nimi

Maantiede

Siuntion kunnanraja Suitiantien varrella.

Siuntio sijaitsee Suomenlahden rannikolla Helsingin länsipuolella. Sen naapurikunnat ovat Inkoo, Kirkkonummi, Lohja ja Vihti. Entisiä naapurikuntia olivat Degerby ja Lohjan kunta (tällöin Lohjan kaupungilla oli Siuntion kanssa vain noin puolen kilometrin raja). Lohjan maalaiskuntaan liitettiin vuonna 1953 Siuntion pohjoisosassa sijainnut Nummenkylä ja Lieviö. Virkkalan laitamilta liitettiin Siuntiosta pieni alue Lohjan kuntaan vuonna 1975.

Osittain tai kokonaan Siuntion alueella sijaitsevia Natura-kohteita ovat Pytbergin tammimetsä, Torsgårdin metsän arvokas vanhan metsän kohde, Meiko-Lappträskin alue Siuntion ja Kirkkonummen rajalla sekä Siuntionjoen pääuoman ja kuuden sivujoen vesialueita kattava kohde. Siuntionjoki on yksi harvoista Uudenmaan joista, joissa on jäljellä luontaisesti lisääntyvä alkuperäinen meritaimenkanta.

Siuntion eteläosassa sijaitsee Störsvikin luonnonsuojelualue, joka on osa Kopparnäs-Störsvikin virkistysaluetta.

Vesistöt

Siuntion merialue käsittää Pikkalanlahden ja Pikkalanselän. Saaria on useita, suurimpina Vårdö, Kalvö, Klobben ja Svinö. Siuntiossa on yhteensä 33 järveä, joista suurimmat ovat järjestyksessä Karhujärvi, Vikträsk ja Tjusträsk. Järvistä syvin on Vikträsk, joka yltää 15 metrin syvyyteen.

Kyliä

Aiskos, Annila, Backa, Barråsa, Bläsaby, Bocks, Bollstad, Broända, Bäcks, Böle, Dansbacka, Engisby, Fall, Fjällskifte, Flyt, Fågelvik, Förby, Gammelby, Grisans, Grotbacka, Gåsarv, Grännäs, Grönskog, Gårdskulla, Gårsböle, Gåsarv, Gårdsböle, Gästans, Harvs, Hollstens, Hummerkila, Hästböle, Järvans, Järvinummi, Kahvimaa, Kalans, Kanala, Karskog, Karuby, Kela, Kirkonkylä, Kokkila, Kopula, Kynnar, Lappers, Lempans, Lieviö, Malm, Munks, Myllykylä, Myrans, Mörsbacka, Niemenkylä, Nordanvik, Nummenkylä, Palmgård, Pappila, Paturs, Pellas, Pikkala, Pulkbacka, Purnus, Påvals tai Påvalsmalm, Pölans, Raivio, Siggans, Siuntion asema, Sjundby, Skinnars, Störsby, Störsvik, Suitia, Sunnanvik, Svartbäck, Tyyskylä, Tupala, Tupala Uusikylä, Veijola, Vikars, Västerby, Yövilä, Ängsholm.

Linnoja

Suitian linna, Sjundbyn linna

Kartanoita

Tyyskylän kartano, Pikkalan kartano, Tupala-Uudenkylän kartano, Västerbyn kartano, Stor-Munksin kartano, Myllykylän kartano, Kanalan kartano, Kelan kartano, Gårdskullan kartano, Purnuksen ratsutila

Taajamat

Vuoden 2018 lopussa Siuntiossa oli 6 134 asukasta, joista 2 947 asui taajamissa, 3 091 haja-asutusalueilla ja 96:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Siuntion taajama-aste on 48,8 %. Siuntion taajamaväestö jakautuu viiden eri taajaman kesken:

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2018)
1	Siuntion asemanseutu	2 313
2	Siuntion kirkonkylä	351
3	Störsvik	247
4	Saarlammi*	26
5	Lohjan keskustaajama*	10

Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Lohjan keskustaajama ulottuu pääosin Lohjan kaupungin ja Saarlammin taajama Kirkkonummen kunnan alueelle.

Historia

Pronssikausi

Pronssikaudella Ruotsista saapuneet asuttajat toivat mukanaan eurooppalaisista maanviljely-yhteisöistä tutun uuden uskonnon; esi-isien palvonnan. Tuon aikaisesta uskonnon harjoittamisesta on Siuntiossa jäljellä monumentaalisia hautaröykkiöitä, eli hiidenkiukaita. Näistä tunnetuin hautaröykkiökokonaisuus sijaitsee Krejansbergetin huipulla. Röykkiöt ovat lailla suojeltuja muinaisjäännöksiä.

Rautakausi

Rautakaudella Siuntion asutus oli harvahkoa. Vanhimmat talot ovat sijainneet Tjusträskin lähistöllä. Kylien nimiä ovat olleet mm. Karhu (nyk. Karuby), Purnu (nyk. Purnus) ja Kyynärä (nyk. Kynnar). Länsi-Siuntion jokivarsilla on myös ollut asutusta, kuten myös Siuntion etelä- ja pohjoisosissa. Pohjois-Siuntion rautakautinen asutus on liittynyt Lohjan keskuksiin, jonne myös alueen paikannimet viittaavat. Esimerkiksi nykyisin ruotsalaiseen muotoon taivutettu Aiskos viitannee Lohjan Askolaan ja Veijans Lohjan Veijolaan. Siuntiossa sijaitsee myös rautakautinen Skällbergetin muinaislinna. Samalta ajalta on peräisin myös Siuntion Backan uhrikivi, joka liittyy esikristillisen viljelijäväestön hedelmällisyyskulttiin.

Siuntio valtiovallan alle

Sjundbyn linna

Suitian linna

Ensimmäisenä valtiovaltana Uudenmaan rannikolle ja Siuntioon rantautui Tanska ristiretkien myötä 1200-luvulla. Sen ote Uudestamaasta ei kuitenkaan kestänyt pitkään ja jo 1200-luvun puolivälissä Ruotsin vaikutus alueella oli selvästi Tanskaa voimakkaampi.

Vanhin Siuntiota koskeva asiakirja on peräisin vuodelta 1382. Asiakirja kertoo lahjoituksesta Lohjan kirkolle.

Siuntion, kuten muunkin Uudenmaan, ruotsinkielinen väestö on peräisin 1200- ja 1300-luvun ruotsalaisten kolonisaatiosta. Ruotsalaiset tulivat Siuntioon ilmeisesti Siuntionjokea pitkin ja vähä vähältä asuttivat koko pitäjän alueen. Ruotsinkielinen asutus on nuorempaa kuin vastaavat asutus Inkoossa ja Karjaalla tai Kirkkonummella. Siuntion asuttaneet ruotsalaiset olivat pääosin kotoisin Sveanmaalta, mutta joukossa on ollut väkeä myös Smoolannista. Lisäksi Siuntioon on aikojen saatossa muuttanut väestöä esimerkiksi Virosta ja Liivinmaalta.^lähde?

Siuntio kuului Ruotsin verohallinnossa ensin Porvoon linnalääniin ja 1730-luvulta lähtien Raaseporin linnalääniin. Omaksi hallintopitäjäkseen Siuntio muodostui ehkä jo vuonna 1407, kun Raaseporin linnalääni jaettiin tuolloin omiin hallintopitäjiin. Itsenäisenä pitäjänä Siuntio mainitaan ensimmäisiä kertoja 1420-luvulla muodoissa Siundo, Siuendo, Syndo, Sywnda tai Szenda.

Siuntion keskiaikainen harmaakivikirkko on valmistunut vuosien 1460 ja 1489 välillä. Kunnassa on myös kaksi linnoiksi kutsuttua kartanoa 1400-luvulta, Suitian kartano ja Sjundbyn kartano. Toisen maailmansodan jälkeen Siuntion eteläkärki kuului Porkkalan vuokra-alueeseen.

Porkkalan vuokra-aika

Jatkosodan päätyttyä Suomi sitoutui rauhanehtojen §8 mukaan vuokraamaan Neuvostoliitolle Porkkalanniemen ja sitä ympäröivän maa- ja merialueen 50 vuodeksi. Siuntio menetti yli neljäsosan maa-alastaan. Rajan taakse jäivät muun muassa Sjundby, Pikkala, sekä asemanseutu liikkeineen ja kunnallispalveluineen. Käytännössä raja kulki Lappträskin, Sjundbyn ja rantaradan takaa Fallin eteläpuolelle jättäen kaiken rajan eteläpuolella olevan Neuvostoliitolle. Yhteensä vuokra-alueelle jäi Siuntiosta 135 asuinkiinteistöä tai maatilaa, joiden joukkoon kuului neljä kulttuurihistoriallisesti arvokasta kartanoa. Yhteensä vuokra-alueelta ja rajavyöhykkeeltä evakuoitiin lähes 1400 henkeä.

Siuntion kunnan ja luovutetun alueen väestö ja maa-ala 1940

	Koko alue	Luovutettu alue
Väestö	4 354	1 099 (25,2%)
Maa-ala (km²)	265	70,7 (26,6%)

Siuntion ja Kelan rautatieasemille perustettiin evakuointitoimistoja, sillä sekä vuokra-alueelle jääneet asunnot, että Suomen puoliselle rajavyöhykkeelle jääneet asunnot piti evakuoida irtamistoineen. Osa asukkaista päätyi polttamaan osan irtaimistoaan. Kotinsa ja tulonlähteensä menettäneitä avustivat huoltoviranomaiset, Porkkalan liitto, sekä Svensk-Finlands vänner i Stockholm -järjestö.

Kulttuuri- ja sivistyskohteista Porkkalaan jäi muun muassa Aleksis Kiven Fanjunkarsin torppa, joka tuhoutui vuokra-aikana täysin. Kunnallispalveluista rajan taakse jäi muun muassa lääkärintalo ja kunnantoimisto. Kunnan elinkelpoisuus ei kuitenkaan vaarantunut merkittävästi, sillä Siuntio ei koskaan menettänyt kirkkoaan tai kirkonkyläänsä, jonne kunnan hallinnollinen keskus ja palvelut evakuoitiin. Junien piti peittää ikkunansa kulkiessaan Porkkalan läpi.

Vuonna 1955 Neuvostoliiton merisotalaivasto määräsi Porkkalan tukikohdan purettavaksi, sillä ydinaseiden kehittyminen teki Helsingin valtaamisen mahdolliseksi myös Neuvostoliitosta. Uutinen Porkkalan palauttamisesta otettiin riemulla vastaan, ja Siuntiossa asiaa juhlistettiin suuren kirkonkellon soitolla. Riemu muuttui pian kuitenkin huoleksi, kun entiselle vuokra-alueelle päästiin ensi kertaa käymään. Monet vanhat maamerkit olivat tuhoutuneet täysin ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat Sjundbyn linna ja Pikkalan kartano olivat kärsineet laajoja vahinkoja. Siuntion vanhoista asuinrakennuksista oli tuhoutunut 182, eli yli 40 prosenttia. Talousrakennuksista jäljellä oli vain 15 prosenttia alkuperäisestä. Lisäksi säästyneiden rakennusten arvioitiin menettäneen 70 prosenttia arvostaan 1950-luvun asumistasolla mitaten.

Kuntaliitos

Siuntion kunnanvaltuusto hyväksyi 9. marraskuuta 2011 vuoden 2013 alusta voimaan tulevaksi tarkoitetun kuntaliitoksen Lohjan ja Nummi-Pusulan kanssa. Valtuuston kokouksessa 23. huhtikuuta 2012 oli määrä antaa lausunto kunnallishallinnon rakennetyöryhmän 8. helmikuuta 2012 julkaisemasta ehdotuksesta kuntarakenteeksi, mutta sekavien vaiheiden jälkeen Siuntio ei lopulta saanut annettua minkäänlaista lausuntoa. Lohja ja Nummi-Pusula päättivät toteuttaa kuntaliitoksen ilman Siuntiota, sillä jos Siuntio olisi vetäytynyt liitoksesta määräajan umpeuduttua, olisi samalla kaatunut myös Lohjan ja Nummi-Pusulan liitos.^lähde?

Väestönkehitys

Siuntiossa oli vuoteen 1980 asti ruotsinkielinen enemmistö. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Siuntion väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			3 600
1985			3 982
1990			4 221
1995			4 445
2000			4 853
2005			5 422
2010			6 104
2015			6 182
2020			6 149
Lähteet: Tilastokeskus. Yle

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Siuntiossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:

• Siuntion suomenkielinen seurakunta
• Sjundeå svenska församling

Nämä seurakunnat muodostavat Siuntion seurakuntayhtymän (ruots. Sjundeå kyrkliga samfällighet).

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Siuntion alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.

Entiset seurakunnat

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Siuntion kunnan nykyisellä alueella.

• Siuntion seurakunta (ruots. Sjundeå församling, jaettu Siuntion suomalaiseksi ja ruotsalaiseksi seurakunnaksi 2000)

Nähtävyyksiä

Keskiaikainen rakennusperintö

• Sjundbyn kartanon historia tunnetaan vuodesta 1417. 1560-luvulla Kustaa Vaasan tallimestari Jakob Henrikinpoika rakennutti paikalle harmaakivisen linnan. Sjundby on ehtinyt historiansa aikana kuulua monelle aatelissuvulle. Tunnetuin omistaja oli Sigrid Vaasa, Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären tytär, joka emännöi linnaa vuosikymmenien ajan. Lohjalta peräisin oleva Adlercreutzin suku on hallinnut tilaa viimeiset 300 vuotta lukuun ottamatta Porkkalan vuokra-aikaa.
• Suitian kartanolinna sijaitsee lähellä Siuntion kirkonkylää. Sen historia ulottuu 1400-luvulle asti.
• Siuntion keskiaikainen harmaakivikirkko on viimeisimpien tutkimuksien mukaan valmistunut vuosien 1460 ja 1489 välillä. Kirkon holveihin ja seiniin on maalattu Raamatun tapahtumia ja katolisen kirkon legendoja. 1700-luvulla maalaukset peitettiin kalkkilaastilla, mutta ne paljastettiin uudestaan 1930-luvun lopussa. Kirkko on omistettu Pyhälle Pietarille, jonka avain koristaa myös kunnan vaakunaa.

Lepopirtti

Muita nähtävyyksiä

• Fanjunkarsin torppa, jossa Aleksis Kivi asui ollessaan Siuntiossa. Torppa on rekonstruktio.
• Pikkalan neuvostoaikainen riemukaari
• Siuntion kotiseutumuseo
• Krejansbergetin muinaishaudat
• Lepopirtti – Miina Sillanpään perustama loma- ja kuntoutuspaikka työssään väsyneille naisille.
• Gårdskullan maatalousmuseo

Liikenne

Siuntion rautatieasema

Siuntio sijaitsee Rantaradan varrella. Siuntion rautatieasema on ollut maaliskuusta 2016 lähtien pääkaupunkiseudun lähiliikenteen Y-junien pääteasema, jolloin lähijunaliikenne Inkoon ja Karjaan välillä lakkasi.

Siuntio liittyi HSL-kuntayhtymään vuoden 2018 alussa turvatakseen lähijunaliikenteen jatkumisen. Siuntion kunnanvaltuusto päätti asiasta 30. tammikuuta 2017.

Kulttuuri

Koulutus

Päivärinteen koulun sulkeuduttua vuonna 2018 Siuntion kunnassa on ollut kaksi peruskoulua; ruotsinkielinen Sjundeå svenska skola ja suomenkielinen Aleksis Kiven koulu. Ruotsinkielinen koulu tarjoaa oppiluokat 1-6, kun taas suomenkielisessä koulussa on luokat 1-9. Vuonna 2022 Siuntion kuntaan valmistui uusi Sivistyskampus Siuntion sydän, jossa sijaitsee molempien koulujen lisäksi myös Siuntion kunnankirjasto, sekä nuorisotilat. Projekti oli kunnan mittavin investointi koskaan.

Siuntiossa ei ole peruskoulun lisäksi muita oppilaitoksia. Jatkokoulutusta, kuten lukiota varten oppilaiden on suunnattava naapurikuntiin esimerkiksi Kirkkonummelle, Lohjalle tai Vihtiin.

Murre

Siuntion alue on historiallisesti ruotsinkielistä ja nykyisin kaksikielistä aluetta. Suomen kielessä Siuntio kuuluu Länsi-Uudenmaan murteen eteläiseen alueeseen, joka kuuluu lounaisten välimurteiden itäryhmään. Siuntion ruotsinkielinen murre luetaan uudenmaanruotsin ryhmän keski-uusimaalaisiin murteisiin.

Ruokakulttuuri

Siuntio kuuluu ruokakulttuuriltaan uusimaalaiseen alueeseen. Rannikkokunnassa kala on kuulunut päivittäiseen ruokavalioon. Tyypillisiä suolakaloja ovat olleet silakka ja lahna ja tyypillisin mauste ruohosipuli. Perunanviljelyn yleistyttyä perunaa on hyödynnetty laajasti muun muasssa valmistamalla perunamakkaraa ja perunapuuroa. Uusimaalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat rosollit, piimäjuustot ja laatikot. Uusimaalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu myös marjaviinituotanto, puutarhamarjat ja niistä tehdyt jalosteet. Siuntion pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla perunalaatikko, suolasilakat, kuoriperunat ja sipulilla höystetty valkokastike.

Siuntion kansallispuku

Siuntion kansallispuku (ruots. Sjundeå folkdräkt) kuuluu Suomen suomenruotsalaisiin kansallispukuihin. Kansallispuku on koottu pääosin 1920–1930-luvuilla.

Naisen puvun osat

Naisen Siuntion puvun hameen pohjaväri on sinisen harmaa, joskus jopa violettiin viittaava. Hameessa on punaisia raitoja, sekä kirkkaan sinisistä, keltaisista, punaisista ja mustista raidoista koostuva raitaryhmä. Pukuun kuuluu musta liivi, joka suljetaan edestä nyörillä.

Paidassa on puna-keltaista kirjailua kauluksessa, rannekkeissa ja nappilistassa.

Puvun esiliina voi olla silkkiä tai valkeaa pellavaa, jolloin siinä on paidan kirjailua vastaava koristelu alareunassa tai hameen väreissä olevaa villaa. Taskuissa on musta pohja, punaiset reunat ja kirjailtu kasvikuvio.

Siuntion puvun kanssa käytetään silkkihuivia tai kukkakuvioista valkeaa villahuivia. Huivi suljetaan hopeisella neulalla. Puvun sukat ovat valkoiset.

Aikuisen naisen päähine on niin kutsuttu tykkimyssy, jonka silkki voi olla väriltään punaista, sinistä, valkoista, harmaata tai mustaa.

Miehen puvun osat

Miehen Siuntion puku koostuu sinisestä hatusta, valkoisesta paidasta, keltaisesta tai sinisestä kaulaliinasta, sekä liivistä, jossa on sinisiä, punaisia, keltaisia ja mustia raitoja. Liivissä on messinkisiä nappeja kahdessa rivissä. Puvun housut ovat tumman siniset, kuten myös takki. Pukuun kuuluu myös valkeat sukat ja mustat kengät.

Kulttuuripalkinto

Siuntion kunta jakaa vuosittain omaa kulttuuripalkintoa. Vuonna 2021 palkittiin siuntiolainen kirjailija Maikki Harjanne.

Tapahtumia

Siuntion keskiaikaiset markkinat on järjestetty joka kesä usean vuoden ajan Siuntion kirkonkylässä Pyhän Pietarin kirkon ympäristössä.

Virkistys

Urheilu

Siuntion menestynein urheilujoukkue on käsipallon Aktialiigassa pelaava Sjundeå IF. Seura pelaa sekä miesten että naisten pääsarjassa ja on voittanut sarjoissa yhteensä 8 Suomen mestaruutta. Seuran kotiareena on Arena Siuntio-Sjundeå. SIF:n lajivalikoimaan kuuluu myös yleisurheilu sekä aikaisemmin myös hiihto, suunnistus sekä pesäpallo. Jalkapallon, salibandyn ja kehonpainoharjoittelun parissa Siuntiossa toimii vuonna 1961 perustettu Siuntion Sisu.

Retkeily

Siuntionjoella kulkee melontareitti.

Siuntion alueella sijaitsee useita retkeily- ja virkistyskohteita. Siuntion alueella sijaitsevia kohteita ovat Störsvikin virkistys- ja luonnonsuojelualue sekä Grottberget–Storpottsbergetin luolakohde. Siuntion alueen luontoreittejä ovat muun muassa Siuntionjoen melontareitit, Luontoliikuntapuiston reitti Västerbyssä sekä kirkonkylän kulttuuripolku.

Siuntion alueella sijaitsee kolme luonnonmuistomerkkiä: Ekebackan tammi Raiviossa, Näsbyn katajat Niemenkylässä sekä Myransin kartanon koivukuja Munksissa.

Muuta

Fanjunkarsin puisto sijaitsee noin kilometrin päässä rautatieasemasta, paikalla, jolla asuessaan Aleksis Kivi kirjoitti romaaninsa Seitsemän veljestä. Fanjunkarsin torppa, jossa Kivi asui, hävisi Porkkalan neuvostoliittolaismiehityksen aikana, mutta se jälleenrakennettiin ja vihittiin käyttöön 10. lokakuuta 2006.

Siuntion kunnan logo 2021

Kunnassa on kyläyhdistyksiä, jotka ylläpitävät paikallisia seurataloja ja vuokraavat niitä juhliin ja muihin tilaisuuksiin:

• Södra Sjundeå Ungdomsförening, perustettu 1915 ja seurantalo Borgvik rakennettu 1933.
• Västra Sjundeå Ungdomsförening, joka on perustettu 1933. Seurantalo Västanlid Lappersin kylässä on rakennettu 1961. Seuran toiminta ja seuratalo olivat vuonna 2013 uhattuina, mutta toiminta vilkastui ja seura taloineen säästyi.

Siuntiossa toimi itsenäinen säästöpankki Sparbanken i Sjundeå aina vuoteen 1991 asti, sekä itsenäinen osuuskauppa Sjundeå Handelslag vuoteen 1973 asti.

Siuntion kunta uudisti vuonna 2021 julkisuuskuvaansa. Tällöin kunta otti käyttöön muun muassa uuden logon ja tunnuslauseen. Tunnuslause kuuluu: Siuntio - ota rauhallisesti.

Hallinto ja politiikka

Siuntion kunnantalo.

Päätöksenteko

Siuntion kunnanjohtajana on toiminut vuodesta 2009 lähtien Juha-Pekka Isotupa. Ylintä päätösvaltaa Siuntion kunnassa käyttää 27-jäseninen kunnanvaltuusto. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimii kaudella 2021–2025 Merja Laaksonen (rkp.), 1. varapuheenjohtajana Mika Mäenpää-Louekoski (sd.) ja 2. varapuheenjohtajana Rainer Sarviaho (kok.).

Kunnan hallintoa johtaa 11-jäseninen kunnanhallitus. Kunnanhallituksen puheenjohtajana toimii Maria Koroma-Hintikka (kok.), 1. varapuheenjohtajana Stefan Svanfeldt (rkp.) ja 2. varapuheenjohtajana Kristian Parviainen (sd.). Siuntion kunnassa toimivia lautakuntia sivistyslautakunta, tekninen lautakunta sekä ympäristö- ja rakennuslautakunta. Lakisääteisiä lautakuntia ovat keskusvaalilautakunta sekä tarkastuslautakunta.

Vaalit

Siuntio kuuluu kansallisissa vaaleissa Uudenmaan vaalipiiriin.

Vaalivuosi	SDP	Vihr.	RKP	Kok.	PS	Graafinen esitys, paikat ja äänestysprosentti	Yht.	%	Sukupuolijakauma (M/N)
2021	5	3	8	8	3	5 3 8 8 3	27	56,9	15 12
Tiedot ovat peräisin Tilastokeskuksesta sekä Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doriasta

Kunnanjohtajat

Lista Siuntion kunnanjohtajista:

Nimi	Vuodet
Runar Wikström	1968–1975
Ole Åberg	1975—1983
Jan-Erik Helenelund	1983–1985
Rainer Nordstörm	1986–2000
Juha-Pekka Isotupa	2009–

Tunnettuja asukkaita

Sigrid Vaasa

Aleksis Kivi

Henkilöitä, jotka ovat asuneet tai asuvat, tai ovat merkittävästi vaikuttaneet Siuntiossa ovat muun muassa:

Elinkeinoelämä

• Ralf Karell (1931–2001), maanviljelijä ja virkamies, maanviljelysneuvos
• Ove H. Rehn (1933–2004), liikemies ja jalkapallovaikuttaja, syntyi Siuntiossa
• Esbjörn Reuterholm (1710–1773), vapaaherra, valtiopäivämies, asui Siuntiossa Suitian linnassa
• Hebla Sparre (1490–1571), omisti Suitian linnan

Kulttuuri ja viihde

• Maikki Harjanne (1944–2023), kirjailija ja kuvittaja, asuu Siuntiossa
• Helena Juntunen (s. 1976), oopperalaulaja, asuu Siuntiossa
• Pernilla Karlsson (s. 1990), laulaja
• Aleksis Kivi (1834–1872), kirjailija, asui Siuntiossa Fanjunkarsin torpassa ja Purnuksen tilalla
• Mona Leo (1903–1986), taiteilija, asui Siuntiossa
• Charlotta Lönnqvist (1815–1891), Aleksis Kiven tukija, asui Siuntiossa Fanjunkarsin torpassa
• Kaisu Rehbinder (1940–2013), galleristi
• Johanna Rusanen-Kartano (s. 1971), oopperalaulaja, asuu Siuntiossa
• Helene Schjerfbeck (1862–1946), taiteilija, vietti kesiä Siuntiossa Sjundbyn linnassa
• Christoffer Strandberg (s. 1989), näyttelijä, asuu Siuntiossa

Sotilaat

• Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff (1809–1875), eversti, valtiopäivämies, Ritarihuoneen johtokunnan jäsen, syntyi Siuntiossa
• Berndt Jonas Aminoff (1775–1823), everstiluutnantti, omisti kartanon Siuntiossa
• Otto Mauritz Krebs (1683–1768), sotapäällikkö, asui Siuntiossa Sjundbyn linnassa
• Åke Tott (1598–1640), sotapäällikkö, asui Siuntiossa Sjundbyn linnassa
• Sigrid Vaasa (1566–1633), asui Siuntiossa Sjundbyn linnassa
• Carl Henrik Wrangel (1681–1755), sotamarsalkka, vaikutti Siuntiossa

Urheilu

• Casimir Jürgens (s. 1994), jääkiekkoilija, pelasi käsipalloa SIF:n junioreissa, varttui Siuntiossa

Yhteiskunta ja politiikka

• Henrik Tomas Adlercreutz (1732–1801), valtiopäivämies, asui Siuntiossa Sjundbyn linnassa
• Arja Alho (s. 1954), tutkija, kansanedustaja (SDP)
• Ernst Johan Creutz (1675–1742), maaherra, Turun akatemian kansleri, omisti Sjundbyn linnan
• Karl-August Fagerholm (1901–1984), kansanedustaja (SDP), pääministeri, valtioneuvos, syntyi Siuntiossa
• Erik Fleming (1487–1548), valtaneuvos, asui Siuntiossa Suitian linnassa
• Klaus Fleming (1535–1597), valtaneuvos, Viikin vapaaherra
• Jacob Henriksson Hästesko (k. 1567), Suomen väliaikainen käskynhaltija, asui Siuntiossa Sjundbyn linnassa
• Kaarina Maununtytär (1550–1612), vietti aikaa Siuntiossa Sjundbyn linnassa
• Gustaf Lemström (1771–1836), Porvoon valtiopäivien talonpoikaissäädyn valtiopäivämies
• Miina Sillanpää (1866–1952), kansanedustaja (SDP), perusti Siuntion kylpylän

Katso myös

• Luettelo Siuntion julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Lähteet

• Anu Koskivirta: Siuntio – Avainkunta kautta aikojen, s. 13. Siuntion kunta, 2010.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Siuntio Wikimedia Commonsissa

• Siuntion kunnan kotisivut
• Tilastokeskus – Siuntion avainluvut
• Yle Arkivet: Ruotsinkielistä materiaalia Siuntiosta

Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet