Berndt Jonas Aminoff
Berndt Jonas Aminoff (7. huhtikuuta 1775 Lohja – 22. helmikuuta 1823 Tammisaari) oli suomalainen pataljoonakomentaja ja everstiluutnantti.[1]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aminoff syntyi vuonna 1775. Hänen äitinsä, vapaaherratar Lovisa Charlotta Armfelt (1750-1821), oli everstiluutnantti ja vapaaherra Claes Armfeltin tytär sekä jalkaväenkenraali, vapaaherra Carl Gustaf Armfeltin pojantytär. Isä oli Aminoffin aatelissukuun kuuluva kapteeni, Miekkaritarikunnan ritari Berndt Jonas Aminoff (1729-1804).[2][3]
Eversti ja valtiopäivämies Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff oli Aminoffin poika. Arkkitehti Berndt Ivar Aminoff ja kenraalimajuri Adolf Petter Johannes Aminoff olivat Aminoffin pojanpoikia. Aminoff sai yhteensä seitsemän lasta Ulrika Margareta Aminoffin kanssa.[4]
Ruotsin kuninkaallisen armeijan upseerina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aminoff ilmoittautui viisivuotiaana vapaaehtoiseksi Uudenmaan jalkaväkirykmenttiin vuonna 1780.[1] Hänet ylennettiin kersantiksi vuonna 1784, vänrikiksi 1787 ja luutnantiksi 1796 sekä kapteeniksi ja pataljoonakomentajaksi kenraali Carl Johan Adlercreutzin rykmenttiin vuonna 1804. Aminoff osallistui Suomen sotaan vuosina 1808-1809 ja erosi Ruotsin armeijan palveluksesta vuonna 1810.[1] Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta Suomen sodan aikana.
Venäjän keisarillisen armeijan upseerina Pietarissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keisarillinen Venäjä teki Suomesta suuriruhtinaskunnan vuonna 1809. Napoleon hyökkäsi Venäjälle kesäkuussa 1812, minkä seurauksena Venäjän keisari Aleksanteri I perusti syyskuussa kolme suomalaista jääkärirykmenttiä. Jokaisessa rykmentissä oli kaksi 600 sotilaan pataljoonaa. Suomen suuriruhtinaskunnan oma sotaväki, eli Suomen kaarti sai alkunsa Venäjän keisarin päätöksestä.[5]
Kapteeni Aminoff nousi ensimmäisen jääkärirykmentin pataljoonakomentajaksi, joka saatiin luotua marraskuussa 1812. Aminoff johdatti Viipurin rykmentin 1. pataljoonan Pietariin.[5] Rykmentti osallistui vuoden 1812 sotaan suorittaen vartiopalvelua Venäjän keisarikunnan pääkaupungissa Pietarissa.
Aminoff osallistui Te Deum -tilaisuuteen Pietarin Kazanin katedraalissa, joka juhlisti ja kunnioitti Venäjän armeijan suorittamaa Berliinin valtausta vuonna 1813.[5]
Aminoffin rykmentti osallistui ruhtinas, sotamarsalkka Mihail Kutuzovin ja kreivi, jalkaväenkenraali Gustaf Mauritz Armfeltin hautajaisiin Pietarissa vuosina 1813 ja 1814.[5] Venäjän poliisiministeriön päällikkö, kenraali Vismitinov kehui rykmentin kuntoa, järjestystä ja taitoa ruhtinas Kutuzovin hautajaisten jälkeen.[5] Rykmentin komentajat saivat tunnustusta kenraali Vismitinovilta.[5]
Aminoff oli paikalla, kun keisari Aleksanteri I kohtasi ensimmäisen suomalaisen joukko-osaston Pietarissa vuonna 1814.[5]
Aminoff korotettiin majuriksi vuonna 1813 ja everstiluutnantiksi vuonna 1814.[1]
Paluu Suomen suuriruhtinaskuntaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aminoff ja hänen poikansa introdusoitiin Suomen Ritarihuoneen jäseniksi vuonna 1818. Aminoff omisti Stor-Backan (Barka) kartanon Siuntiossa ja kartanon Tammisaaressa.[6][4] Aminoffilla oli suuri kirjakokoelma, joka käsitti 713 nidettä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Aminoff nr 456 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 7.9.2021.
- ↑ Armfelt nr 213 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 7.9.2021.
- ↑ Gustaf Adolf Spaare: Biografiska anteckningar om Kejserliga Regeringskonseljens eller Senatens för Finland ordförande och ledamöter samt embets- och tjenstemän under åren 1809-59. Kejserliga Senatens tryckeri, 1863. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.3.2023). sv
- ↑ a b c Berndt Herman Aminoff: Släkten Aminoff. Ekenäs tryckeri aktiebolags förlag, 1978.
- ↑ a b c d e f g Torsten Ekman: Suomen kaarti 1812–1905 (suom. Martti Ahti). Schildts, 2006.
- ↑ Aminoff nr 456 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 25.6.2023.