Intian historia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etelä-Aasian historia ja Intian historia
Flag of Bangladesh.svg Flag of Bhutan.svg Flag of India.svg
Flag of Maldives.svg Flag of Nepal.svg Flag of Pakistan.svg Flag of Sri Lanka.svg
kivikausi 70 000–3300 eaa.
Mehrgarh-kulttuuri • 7000–3300 eaa.
Indus-jokilaakson kulttuuri 3300–1700 eaa.
Myöhäinen Harappan-kulttuuri 1700–1300 eaa.
Veda-kausi 1500–500 eaa.
rautakausi • 1200–500 eaa.
Mahajanapadat 700–300 eaa.
Magadha-valtakunta 684–320 eaa.
Maurya-valtakunta • 321–184 eaa.
Keskiaikaiset kuningaskunnat 230 eaa.–1279
Sātavāhana • 230 eaa.–199
Kušana • 60–240
Gupta • 300–550
Pala • 750–1174
Chola • 250 eaa.–1279
islamilaiset sulttaanikunnat 1206–1596
Delhin sulttaanikunta • 1206–1526
Deccanin sulttaanikunnat • 1490–1596
Hoysala 1040–1346
Kakatiya 1083–1323
Vijayanagara 1336–1565
Suurmogulien valtakunta 1526–1707
Sikhivaltio 1801-1849
Maratin valtakunta 1674–1818
Siirtomaakausi 1757–1947
Itsenäinen Intia 1947 eteenpäin
Valtioiden historiat
BangladeshBhutanIntia
MalediivitNepalPakistanSri Lanka
Alueelliset historiat
BengalHimachal PradeshOrissa
Pakistanin historialliset alueetPohjois-Intia
Etelä-Intian historiaTiibet
Erityisalojen historiat
DynastiatTalousIndologiaKieletKirjallisuus
MerenkulkuArmeijaTiede ja tekniikkaAikajana
malline: näytä  keskustele  muokkaa

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat merkit Intian historiasta ovat paleoliittiselta kaudelta. Intiasta on löydetty 40 000 tai 50 000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia. Noin 9000–7000 eaa. alueelle saapui maanviljely, jonka jälkeen noin 5500 eaa. saviastiat. Näin alkoi neoliittinen kausi ja Mehrgarh-kulttuuri. Noin 5500 eaa. ilmestyi Pakistaniin Indusvirran laaksoon ja sen lähialueelle monia paikallisia kulttuureita, ja noin 4000–3600 eaa. suuria linnoitettuja kyliä, mm Amri.

Indus-jokilaakson kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Induskulttuuri

Noin 3300 eaa. Induslaaksossa ja sen lähialueilla oli paikallisluonteisia ns. esiharappalaisia kulttuureja, joissa oli suuria linnoitettuja kyliä. Tapahtui nopeaa sivilisoitumista luultavasti Lähi-idästä tulleiden vaikutteiden takia. Kirjoitus omaksuttiin noin 3000 eaa.

Ensimmäinen tunnettu korkeakulttuuri oli noin 2800 eaa. ja 1800 eaa. välillä vaikuttanut Indus-laakson kulttuuri (joskus käytetään nimeä Harappan sivilisaatio). Sivilisaatio tunnetaan tiilistä rakennetuista kaupungeistaan ja ratkaisemattomasta Indus-kirjoituksesta. Induskulttuuri kävi laajaa kauppaa mm. Lähi-idän Mesopotamian Sumerin kanssa. Indusjoen sivilisaatio tuhoutui jokien kulun muuttumisen, tulvien ja kuivuuden ja/tai arjalaisten saavuttua maahan noin 1800 eaa. Arjalaisten uskotaan tuhonneen Induskulttuurin yhteiskunnan väkivaltaisella tavalla levittäytyessään vähitellen Pakistaniin ja Intiaan.

Vedalainen kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vedalainen kulttuuri

Vedalainen kulttuuri saanut nimensä Veda-tarustosta, joka syntyi n. 1500–1200 eaa. ja kuvaa aikakauden uskontoa. Vedalaisen kulttuurin alkuperä ja sen suhde Indus-laakson sivilisaatioon on kiistelty. Yleisen arjalaisen vaellusteorian mukaan kaukasialaiset arjalaiset paimentolaissotilaat vaelsivat Pohjois-Intiaan ja Iraniin joskus vuosien 1800 ja 1500 eaa. välissä.

Varhaiset kuningaskunnat ja valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Mahajanapada
16 mahajapadaa 600-luvulla eaa.

Vedalainen kulttuuri jatkui ja kehittyi aina ajanlaskumme alun tienoille, varhainen rautakausi alkoi Intian niemimaalla vähitellen. 600-luvulla eaa. kaupungistumisen toinen aalto ilmeni pitkin Intian niemimaata levittäytyen Afganistanista Bengaliin. Suuri joukko kuningaskuntia ja tasavaltoja kehittyi nykyiseen Intiaan ja Pakistaniin Ganges- ja Indus-jokien varsille.

Magadhan nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Magadha

Varhaisista kuningaskunnista Magadha, jonka keskus oli nykypäivän Biharissa nousi hallitsemaan Pohjois-Intiaa. Hengelliset Puranat ajoittavat Magadhan Shishunaga-dynastian vuosille 684 eaa. ja 424 eaa. Siddhartha Gautaman, buddhalaisuuden luojan uskotaan eläneen tämän dynastian aikana, kuten myös Mahaviran, jainalaisuuden perustajan. Shishunagaa seurasi satavuotinen Nanda-dynastia. Tältä ajalta ovat Intian ensimmäiset tunnetut kirjoitetut tekstit Induskulttuurin katoamisen jälkeen.

Mauryan aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Maurya-valtakunta
Maurya-valtakunta suurimmillaan

Aleksanteri Suuren valloitusten jälkeen syntyi Intian niemimaan pohjoisosiin kreikkalaisvaikutteisia valtioita. Mauryan imperiumi säästyi valloitukselta ja valtasi nämä. Se hallitsi parhaimmillaan lähes koko nykyistä Intiaa dravidalaisia eteläosia lukuun ottamatta sekä osia nykyisestä Afganistanista ja Pakistanista. Se kesti vuodet 321 eaa.185 eaa. ja sen tunnetuin hallitsija oli Ašoka, jonka jälkeisten heikkojen hallitsijoiden myötä tämä dynastia päättyi.

Eteläisen Intian kuningaskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eteläisessä vallassa olivat Pandyan kuningaskunta 500-luvulta eaa. lähtien eteläisessä Tamil Nadussa ja myöhemmin Cholan kuningaskunta pohjoisessa Tamil Nadussa ja Chera Keralassa. Etelä-Intian satamakaupungit kävivät erityisesti maustekauppaa muun muassa Rooman valtakunnan kanssa.

Pohjoisen Intian kuningaskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maurya ja Gupta imperiumien välissä pohjoista Intiaa hallitsivat pienemmät kuningaskunnat. Näitä olivat muun muassa Sātavāhana, Kushana ja Shunga.

Klassinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gupta-imperiumi ja vasallivaltiot
Pääartikkeli: Gupta-valtakunta

Guptan imperiumi syntyi 200-luvulla. Hindulainen hallitsijasuku, Gupta, yhdisti pohjoisen Intian, ja hallitsi vuosina 240550. Aikakautta kutsutaan Intian "kultaiseksi ajaksi" – hindukulttuuri, tiede ja poliittinen hallinto pääsivät uusiin ennennäkemättömiin saavutuksiin. Gupta-imperiumi alkoi heikentyä 400-luvun lopun kansainvaelluksissa.

Keskiaikaiset kuningaskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guptan romahdettua Intiaa hallitsivat lukuisat pienet paikalliset kuningaskunnat, kuten kuningas Harsha pohjoisessa 600-luvulla, rajputit Rajasthanissa 500-luvulta lähtien, Pallava-dynastia kaakkoisessa Intiassa 300–800-luvuilla, Chalukya etelässä 550–750 ja uudelleen 970–1190 sekä Cholat etelässä 800-luvulta aina 1200-luvulle.

Vijayanagarin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vijayanagara

Veljekset Harihara ja Bukka perustivat Karnatakan imperiumin, joka tunnetaan myös nimellä Vijayanagaran imperiumi, vuonna 1336. Se hallitsi parhaimmillaan koko eteläistä Intiaa. Imperiumi kärsi suuren tappion taistelussa 1565 ja sen merkitys hiipui.

Islamilainen hallinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islam levisi Intian niemimaalle yli 1000 vuoden ajan. Ennen turkkilaisten maahanhyökkäystä muslimien kauppayhteisöt levittäytyivät läpi eteläisen Intian rannikon, erityisesti Keralan alueelle. 900- ja 1000-luvuilla turkkilaiset ja afgaanit valloittivat Intiaa ja perustivat Delhin sulttaanikunnan 1200-luvun alussa. 1500-luvun alussa Timur Lenkin jälkeläiset perustivat mogulien dynastian, joka kesti yli 200 vuotta.

Mogulien dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suurmogulien valtakunta

Mogulien imperiumi hallitsi suurinta osaa pohjoisesta Intian niemimaasta vuodesta 1526 aina vuoteen 1707 asti, jolloin se alkoi hiipua. Dynastia säilyi aina vuoteen 1857, jolloin britit karkottivat viimeisen mogulin Sepoykapinan jälkeen.[1]

Marathan kuningaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Maratit

Marathan kuningaskunnan perusti Shivaji vuonna 1674. Vuoteen 1760 mennessä kuningaskunta oli käytännöllisesti katsoen levittäytynyt koko niemimaan alueelle. Laajentuminen päättyi vuoden 1761 Panipatin kolmanteen taisteluun, jossa afgaanit löivät Marathat ja kuningaskunta hiipui. Britit löivät viimeisen hallitsijan (peshwa) Baji Rao II:n kolmannessa Anglo-Maratha-sodassa 18171818.

Kolonialistinen Intia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intia vuonna 1760, kartta vuodelta 1905

Vasco da Gaman löytö: meritie Intiaan vuonna 1498 merkitsi lähtölaukausta eurooppalaiselle siirtomaa-ajalle Intiassa. 1700-luvulle saakka siirtomaavaltojen hallussa oli kuitenkin vain pieniä alueita rannikoilla, mutta sen jälkeen Iso-Britannia valloitti vähitellen melkein koko Intian lukuun ottamatta jäljempänä mainittuja, Ranskalle ja Portugalille jääneitä alueita

Brittiläinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläisen Intian lippu

Britit perustivat ensimmäisen asemapaikkansa Etelä-Aasiassa vuonna 1619 Suratiin Intian luoteisrannikolle. Myöhemmin Englannin Itä-Intian kauppakomppania avasi pysyvät kauppa-asemat Madrakseen, Bombayhin ja Kalkuttaan, jotka kaikki olivat paikallisten hallitsijoiden suojeluksessa.

Portugalilainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Portugalin Intia

Portugalilaiset perustivat tukikohtia Goaan, Damaniin, Diuhun ja Bombayhin. He pysyivät siirtomaista pisimpään vallassa Intiassa: 500 vuotta aina vuoteen 1962.

Ranskalainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaiset perustivat siirtokuntia 1600-luvulta lähtien. He valloittivat laajoja alueita eteläisestä Intiasta. Sodittuaan jatkuvasti brittien kanssa, he menettivät lähes kaikki alueensa. Siirtokunnat säilyivät Pondicherryssä ja Chandernagoressa. Pondicherry luovutettiin Intialle vasta vuonna 1950.

Hollantilainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Alankomaiden Intia

Hollantilaiset eivät olleet merkittävässä roolissa Intiassa. Travancoren kaupunki oli hollantilaisten hallussa.

Tanskalainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tanskan Intia

Vuonna 1845 Tanskan siirtokunta Tranquebar myytiin briteille.

Brittiläinen Intia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Brittiläinen Intia

Britit vahvistivat asemaansa Intiassa vähitellen, kunnes 1850-luvulla he hallitsivat suurinta osaa Intian niemimaasta mukaan lukien nykypäivän Pakistan ja Bangladesh. Vuoden 1857 intialaisten kansannousu aiheutti sen, että brittien parlamentti siirsi päätäntävallan Itä-Intian kauppakomppanialta kruunulle. Tämän jälkeen Britannian hallitus alkoi hallita suurinta osaa Intiaa suoraan. Intiassa oli edelleen myös paikallisten ruhtinaiden hallitsemia itsehallinnollisia alueita, mutta nekin joutuivat kaikki Britannian alaisuuteen.

Vaikka Intia oli Britannian hallinnassa, se julistettiin vuonna 1876 keisarikunnaksi, ja kuningatar Viktoriasta tuli sen keisarinna. Hänen jälkeensä Ison-Britannian kuninkaat olivat samalla Intian keisareita vuoteen 1947 saakka.

1890-luvulta lähtien britit alkoivat antaa valtaa paikallisille. 1920-luvun alusta lähtien intialainen johtaja Mohandas Gandhi käynnisti kansan­liikkeen, jonka lopputuloksena Intia itsenäistyi brittien vallasta.

Aikakautta 1857–1947 kutsutaan myös nimellä "brittiläinen raj".

Itsenäisyyden aika (1947–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intia itsenäistyi 15. elokuuta 1947 ensimmäisen pääministerinsä Jawaharlal Nehrun johdolla ja julkaisi perustuslakinsa 26. tammikuuta 1950. Maan islamilaiset länsi- ja itäosat itsenäistyivät Pakistaniksi. Kashmirin tilanne johti ensimmäiseen sotaan Pakistania vastaan 1947–1948. Toinen sota Pakistania vastaan Kashmirin takia käytiin 1965 ja kolmas vuonna 1971, joka aiheutti Itä-Pakistanin itsenäistymisen Bangladeshiksi.

Intian itsenäistyessä menettivät samalla myös sikäläiset ruhtinaat valta-asemansa.

Nehrun kuoltua 1964 Lal Bahadur Shastrin kaksivuotisen hallituksen jälkeen maata hallitsi kovalla otteella Nehrun tytär Indira Gandhi aina vuoteen 1977, jolloin valtaan astui Morarji Desain hajanaisista Gandhia vastustavista oppositiopuolueista koottu Janata-puolue.

Vuonna 1974 Intian tiedemiehet ja armeija räjäyttivät maan alla Pokhranin alueella Tharin autiomaassa plutoniumpohjaisen ydinlatauksen, jota sanottiin muun muassa "raunahomaiseksi ydinräjäytykseksi".

Tammikuussa 1980 Gandhi palasi valtaan, kunnes hänen omat sikhiturvamiehensä salamurhasivat hänet 31. lokakuuta 1984. Maan valtapuolue Kongressipuolue valitsi pääministeriksi hänen länsimaissa koulutetun, lentäjäpoikansa Rajiv Gandhin. Hän oli vallassa vuoteen 1989, jolloin hän hävisi vaalit (Gandhia ja puoluetta syytettiin sekaantumisesta Bofors-skandaaliin). 27. toukokuuta 1991 Gandhin ollessaan kampanjoimassa Tamil Nadussa Thenmuli Rajaratnam murhasi hänet ja 16 muuta itsemurhapommilla. Vuonna 1998 Intian oikeuslaitos tuomitsi 26 Sri Lankan tamiliaktivistia salaliitosta.

Murhan jälkeen Kongressipuolue voitti vaalit ja P. V. Narasimha Rao oli pääministerinä seuraavat viisi vuotta, kunnes vaaleja seuranneiden korruptioskandaalien jälkeen valtaan astui BJP-puolueen Atal Bihari Vajpayee. Tämä hallitus kesti vain 13 päivää. Tilalle astui Janata Dal -puolueen H. D. Deve Gowdan johtama 14-puolueen muodostama koalitio. Tämä hallitus kesti maaliskuuhun 1997, jolloin Inder Kumar Gujral muodosti uuden 16 puolueen hallituksen. Maaliskuusta 1998 toukokuuhun 2004 pääministerinä toimi BJP:n Vajpayee. Vuoden 1998 keväällä Vajpayee määräsi armeijan tekemään sarjan ydinkokeita nimellä "Operaatio Shakti", ja julisti Intian ydinasevaltioksi, joka ei tule käyttämään koskaan ydinaseita ensin. Pakistan vastasi koesarjaan pian omalla koesarjallaan nimeltä Chagai-I koska halusi voimatasapainoon Intian kanssa. Ulkomaat olivat pahoillaan ydinkokeista ja määräsivät molemmille maille taloudellisia pakotteita.

Vuoden 2004 vaaleissa voitti Kongressipuolue ja pääministeriksi tuli sikhi Manmohan Singh.

Intian sotahistoria (1947-)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäistyttyä Intia joutui heti konflikteihin naapurimaansa Pakistanin kanssa. Myös Kiinan kanssa Intialla on ollut kolme sotaa. Intian ja Pakistanin konfliktin taustalla on Kashmirin alueen rajakiistat jotka alkoivat maiden itsenäistyttyä vuonna 1947. Kiinan kanssa Intialla on ollut rajakiistoja Sikkimissä, Arunachal Pradeshin osavaltiossa sekä Aksai Chinin alueella. Intialla oli merkittävä rooli Itä-Pakistanin itsenäisyyssodassa vuonna 1971 jonka seurauksena syntyi itsenäinen Bangladeshin valtio. Intia on myös sekaantunut naapurimaansa Sri Lankan sisällissotaan.

Intian sisäiset levottomudet ovat olleet pääasiassa Punjabin osavaltiossa jossa sikhinationalistit ovat vaatineet oman itsenäisen valtionperustamista. Vuonna 1984 Intian armeija suoritti operaation Amritsarissa jonka seurauksena pääministeri Indira Gandhi salamurhattiin.

Intian suurin sisäinen ongelma on nykyään ns. naxaliittikapina jossa kommunistiset maolaississit käyvät sissisotaa niin sanotulla punaisella vyöhykkeellä johon kuuluvat seuraavat osavaltiot Andhra Pradesh, Bihar, Chhattisgarh, Jharkhand, Karnataka, Madhya Pradesh, Orissa, Uttar Pradesh ja Länsi-Bengali.

Sodat jotka ovat koskeneet Intiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Malediivien vuoden 1988 vallankaappauksen estäminen ja presidentti Gayoomin hallinnon palauttaminen valtaan


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mughal dynasty Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.7.2013. (englanniksi)