Naxaliitit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naxaliittien vaikutusalueet Intiassa vuonna 2007
Naxaliittien vaikutusalueet 2013

Naxaliitit on Intiassa vaikuttava vallankumouksellinen kommunistinen liike. Ideologisesti naxaliitit ovat maolaisia. Liike syntyi Länsi-Bengalissa, mutta se on levinnyt laajalti maaseutuvaltaiseen ja kehittymättömään Itä-Intiaan. Intian hallitus pitää Intian kommunistista puoluetta (maolainen) ja eräitä muita naxaliittiryhmittymiä terroristeina.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimitys naxaliitti tulee Naxalbarista, pienestä kylästä Länsi-Bengalissa, jossa Intian kommunistisen puolueen (marxilainen) (CPM) eräs ryhmittymä nousi kapinaan 25. toukokuuta 1967, kun paikalliset viranomaiset hyökkäsivät erään kyläläisen kimppuun maariidan vuoksi.[1] Liikkeen johtajia olivat Charu Majumdar ja Kanu Sanyal. Samana vuonna naxaliitit muodostivat yleisintialaisen kommunistivallankumouksellisten koordinointikomitean (All India Coordination Committee of Communist Revolutionaries, AICCCR) ja erosivat CPM:sta.lähde? Järjestö kasvoi vähitellen kastittomien ja adivasien kaltaisten huono-osaisten kansanosien noustessa kapinaan kokemaansa sortoa vastaan.[2][3]

1970-luvun lopussa Mao Zedongin kuolema ja kiinalaisen tuen loppuminen kansainvälisille vallankumouksellisille liikkeille johti naxaliittijärjestöjen pirstaloitumiseen. 1980-luvulla arvioiden mukaan Intiassa vaikutti arviolta 149 itsenäistä naxaliittiliikettä.[4] Liikkeen kasvua ovat hidastaneet kaupungistuminen, yhteiskunnan huono-osaisimpien olojen parantuminen sekä kommunismin suosion väheneminen Intiassa. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä naxaliitit hallitsivat arviolta kolmasosaa Intian maa-alueesta.[3] Intian sisäministeriön arvion mukaan vuonna 2018 niiden vaikutusalue oli vähentynyt käsittämään 30 piirikuntaa.[5] Naxaliitteja on arvosteltu suojelusrahan kiristämisestä maanviljelijöiltä ja keskiluokkalaisilta maanomistajilta, joilla ei ole varaa palkata turvajoukkoja suojakseen.[2]

Kongressipuoluetta edustanut pääministeri Manmohan Singh kuvaili vuonna 2006 naxaliitteja maansa suurimmaksi sisäiseksi turvallisuusuhaksi. Hänen hallituksensa tehosti naxaliittien vastaista sotaa muun muassa sotilaallistamalla poliiseja ja yrittämällä saada armeijaa mukaan naxaliittien vastaiseen kampanjaan. Hänen ideansa sai osakseen vastustusta sekä armeijan sisältä kuin myös puolueestaan, minkä vuoksi siitä luovuttiin. Toisena vaihtoehtona hallitus päätti aseistaa ja tukea maolaisia vastaan taistelleita ryhmittymiä.[4]

Vuonna 2014 pääministerinä aloittaneen Intian kansanpuoluetta edustaneen Narendra Modin ensimmäinen hallitus muodosti uuden strategian naxaliitteja vastaan. Suunnitelma oli keskittyä erityisesti 23 piirikuntaan, joissa äärivasemmistolainen väkivalta oli yleisintä. Modin hallituksen idea oli myös lisätä adivasien edustusta julkisuudessa tukemalla heidän juhliaan rahallisesti sekä nimeämällä teitä ja lentokenttiä kuuluisien adivasien mukaan.[6] Vuonna 2017 hallitus esitteli uuden SAMADHAN-suunnitelman, jonka tarkoitus oli estää naxaliittien saama taloudellinen tuki vähentämällä rahanpesua. Tarkoitus on myös merkitä räjähdysaineet erityisillä tunnistusnumeroilla joiden avulla selviää mistä vasemmistoradikaalien aseet ovat peräisin.[7][8]

Osavaltiotasolla vuonna 2011 valittu Länsi-Bengalin pääministeri Mamata Banerjee esitteli samana vuonna tuki-ideansa naxaliittien kuntouttamiseksi osaksi yhteiskuntaa. Banerjee lupasi noin 2000 rupian kuukausittaisen tuen kolmeksi vuodeksi naxaliiteille jotka luopuvat aseistaan. Hänen edeltäjänsä, marxilainen kommunistijohtaja, Buddhadeb Bhattacharjee kritisoi tuolloin, että Banerjeen pehmeämpi strategia antoi naxaliiteille tilaisuuden ryhmittäytyä uudelleen.[9] Chhattisgarhissa valittiin vuonna 2019 ensimmäisen kerran adivasitaustainen kuvernööri Anusuiya Uikey. Kuvernööri lupasi parantaa adivasien asemaa sekä tuoda antautumishaluisten naxaliittien asian henkilökohtaisesti sisäministeriön tietoon saadakseen heille tarvittavaa tukea. Hänen neuvottelunsa kapinallisten kanssa saivat monet heistä liittymään naxaliitteja vastaan toimiviin joukkoihin.[10]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naxaliittien toiminnasta valtaosa tapahtuu maan vähiten kehittyneillä alueilla, joissa adivasit ja alhaiskastiset muodostavat suuren osan väestöstä. Intian itäisillä heimoalueilla pääsy koulutus-, terveys ja oikeusjärjestelmän pariin on ollut haasteellista, minkä vuoksi alueilla on perinteisesti kytenyt tyytymättömyyttä. Myös valtion rakennushankkeet ovat johtaneet ajoittain ihmisten pakkosiirtoihin, mistä kärsivät varsinkin huonoimmassa sosiaalisessa asemassa olevat. Kostonhalua ovat lietsoneet myös kapinoiden kukistamisen yhteydessä käytetyt raa'at otteet sekä raiskaukset.[3] Pelko raiskauksista on saanut naisia liittymään kapinallisjärjestöihin siinä määrin, että arvioiden mukaan naxaliittien jäsenistä lähes puolet ovat naisia.[11]

Itse maolainen aate ei ole kovinkaan merkittävä syy adivasinuorille liittyä kapinallisjärjestöihin. Tutkimushaastattelussa, jossa esitettiin kysymyksiä 25 antautuneelle naxaliitille, jotka työskentelivät liikkeessä yli vuosikymmenen, selvisi että kukaan heistä ei ymmärtänyt maolaista ideologiaa. Suurimmiksi syiksi järjestöön liittymisessä selitettiin kiinnostus armeijamaisiin univormuihin ja aseisiin. Muina syinä olivat erinäisiä yhteiskunnallisia tekijöitä kuten työttömyyttä ja köyhyyttä.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pletcher, Kenneth: Naxalite Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.1.2020.
  2. a b Diwanji, A. K.: Primer: Who are the Naxalites? Rediff. 2.10.2003. Viitattu 2.1.2020.
  3. a b c Hasan, Saad: Who are the Naxalites and why do they boycott Indian elections? TRT World. 11.4.2019. Viitattu 9.1.2020.
  4. a b Roy, Siddharthya: Half a Century of India’s Maoist Insurgency The Diplomat. 21.9.2017. Viitattu 2.1.2020.
  5. Das, Shashwati: Four years of Modi govt: Naxals find their stronghold shrinking Livemint. 26.5.2018. Viitattu 2.1.2020.
  6. Tripathi, Rahul: NDA's new anti-Naxal doctrine promises to deal with violence more effectively India Today. 16.10.2014. Viitattu 2.1.2020.
  7. Ahuja, Namrata Biji: SAMADHAN – Modi govt's new anti-Naxal mantra The Week. 8.5.2017. Viitattu 3.1.2020.
  8. Sandhu, Kamaljit Kaun: 12 takeaways from Centre's new strategy to deal with Naxals India Today. 8.5.2017. Viitattu 3.1.2020.
  9. Sengupta, Tamal: Mamata Banerjee announces rehab package for Maoists The Economic Times. 12.8.2011. Viitattu 3.1.2020.
  10. Kaiser, Ejaz: Chhattisgarh governor vows to mainstream Maoists New Indian Express. 4.11.2019. Viitattu 3.1.2020.
  11. Why women join India's Maoist groups BBC. 20.11.2013. Viitattu 9.1.2020.
  12. What attracts tribal youth to join the Naxals? The Hindu. 19.9.2015. Viitattu 9.1.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]