Bahadur Shah II

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Abu 'l-Muzaffar Siradj al-Din Muhammad Bahadur Shah
Bahadur Shah II Ágoston Schoefftin maalauksessa vuoden 1854 paikkeilta.
Bahadur Shah II Ágoston Schoefftin maalauksessa vuoden 1854 paikkeilta.
Suurmogulien valtakunnan hallitsija
18371857
Edeltäjä Akbar Shah II
Tiedot
Syntynyt 24. lokakuuta 1775
Kuollut 7. marraskuuta 1862
Yangon, nykyinen Myanmar

Abu 'l-Muzaffar Siradj al-Din Muhammad Bahadur Shah eli Bahadur Shah II (17751862) oli viimeinen timurideista periytyvä Intian suurmoguli. Hän nousi suurmoguliksi isänsä Akbar Shah II:n kuollessa vuonna 1837, mutta hänen valtansa oli lähinnä muodollinen ja Intiaa hallitsi Englannin Itä-Intian kauppakomppania. Vuonna 1857 kapinoivat sepoyt nimittivät hänet nimelliseksi johtajakseen ja brittien vallattua Delhin muutamaa kuukautta myöhemmin hänet vangittiin ja karkotettiin Yangoniin nykyiseen Myanmariin. Bahadur Shah kuoli karkotettuna vuonna 1862. Hänet tunnetaan epäonnistuneen kapinan johtajuuden ohella urdunkielisenä runoilijana ja suufilaisena pyhimyksenä.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bahadur Shah II valokuvattuna vankeudessa Delhissä toukokuussa 1858. Ainoa hänestä oleva valokuva. Kuvaajat: Robert Christopher Tytler ja Charles Shepherd.

Bahadur Shah syntyi 24. lokakuuta 1775 ja oli isänsä Akbar Shah II:n toisiksi vanhin poika ja hänen äitinsä oli Lal Bhai. Suurmogulien valtakunnan perustaja Baburista suoraan laskettuna Bahadur Shah oli Baburin yhdestoista perillinen. Bahadur Shah kirjoitti runoutta ja käytti kirjailijanimeä Zafar harjoittaen myös musiikkia ja kalligrafiaa. Hän nousi suurmoguliksi isänsä kuollessa vuonna 1837, mutta suurmogulien valta ei tuolloin ulottunut Delhin Punaisen linnoituksen ulkopuolelle ja todellista valtaa käytti Englannin Itä-Intian kauppakomppania.[1]

11. toukokuuta 1857 kapinoivat intialaiset joukot eli sepoyt Meerutista valtasivat Delhin niin sanotun sepoykapinan aikana. Kapinoitsijat nimittivät tuolloin jo 82-vuotiaan Bahadur Shahin kapinan nimellsieksi johtajaksi, vaikka hän itse olikin haluton ottamaa tehtävää vastaan. Brittien saapuessa valtaamaan Delhiä takasin saman vuoden syyskuussa Bahadur Shah vetäytyi Humayunin mausoleumiin antautuen lopulta lempivaimonsa Zinat Mahalin ja poikansa Mirza Jawan Bakhtin kanssa brittiluutnantti William Hodsonille kun hänelle oli luvattu, että hänen henkensä säästetään.[1] Bahadur Shah päätyi oikeuden eteen syytettynä maanpetoksesta ja hänet karkotettiin Burmaan eli nykyiseen Myanmarin Yangoniin. Hän kuoli karkotettuna 87-vuotiaana 7. marraskuuta 1862 ja hänen mausoleuminsa sijaitsee Yangonissa. Sepykapina oli päättynyt virallisesti heinäkuussa 1858 ja se johti Itä-Intian kauppakomppanian lakkauttamiseen ja Intian asettamiseen suoraan brittiläisen hallinnon alaiseksi.[2]

Epäonnistuneen sepoykapinan nimellisen johtajuuden ohella Bahadur Shah muistetaan etenkin yhtenä loistavimpana urdunkielisistä runoilijoista, minkä lisäksi häntä pidetään suufilaisena pyhimyksenä. Hänen hautansa Yangonissa on paikallisten muslimien pyhiinvaelluskohde. Delhissä ja Karachissa on hänen mukaansa nimettyjä teitä ja Dhakassa puisto.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b B. Lewis, Ch. Pellat ja J. Schacht: Encyclopaedia of Islam, Volume I (A-B). BRILL, 1998. ISBN 9789004081147. (englanniksi)
  2. a b Anbarasan Ethirajan: Remembering the last Mughal emperor BBC News. BBC. Viitattu 11.11.2017. (englanniksi)