Babur

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Babur
Babur kuvattuna Baburin omaelämäkerrassa Babur-nameh.
Babur kuvattuna Baburin omaelämäkerrassa Babur-nameh.
Suurmogulien valtakunnan hallitsija
15261530
Seuraaja Humayun
Tiedot
Syntynyt 1483
Ferganan ruhtinaskunta, nykyinen Uzbekistan[1]
Kuollut 1530
Agra, nykyinen Intia[1]

Zahir-ud-din Mohammad Babur (14831530) (persiaksi: ظﮩیرالدین محمد بابر) oli turkkilais-mongolilais-persialainen hallitsija, joka perusti Intiaan mogulien dynastian. Hän oli Timurin ja Tšingis-kaanin jälkeläinen.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panipatin taistelu Babur-namehissa.

Baburin isä Umar Shaykh Mīrza oli Ferganan hallitsija. Baburin heimo Barlas oli taustaltaan mongolialainen, mutta se oli turkkilaistunut ajan myötä. Baburin suvusta oli tullut tšagatai-klaanin jäseniä ja Babur polveutui Timurista ja Tšingis-kaanista. Baburin myöhemmin perustama valtakunta olikin luonteeltaan turkkilainen.[1] Baburin isä kuoli vuonna 1484 Baburin ollessa 11-vuotias. Babur nosui valtaistuimelle isänsä jälkeen ja päätyi miltei välittömästi hyökkäysten kohteeksi.[2] Baburin vihollisia olivat hänen sukulaisensa asemaansa tavoittelevat sukulaisensa ja näitä vielä vaarallisemmaksi osoitatunut Syrdarjan takaisten uzbekkien hallitsija Muḥammad Shaybani Khan.[1] Hänen onnistui vallata Samarkand vuonna 1487, mutta hänet ajettiin pois seuraavana vuonna. Babur valloitti kaupungin uudestaan vuosina 1499-1501 ja 1511, tullen kuitenkin jälleen ajetuksi kaupungista. Samarkandin valtausyritykset liittyivät Baburin haaveeseen hallita suurta Keski-Aasialaista valtakuntaa, mutta yritysten epäonnistuessa kerta toisensa jälkeen hänen huomionsa kiinittyi toiseen ilmansuuntaan kohti Intiaa. Babur valloitti Kabulin vuonna 1504 ja omaksui siellä armeijansa käyttöön tuliaseet osmanien esimerkin mukaisesti.[2]

Vuonna 1519 Babur hyökkäsi Khaibarsolan kautta Induksen yli Punjabiin palaten Kabuliin muutamaa kuukautta myöhemmin mukanaan suuri sotasaalis. Vuonna 1520 hän valloitti Badahšanin, vuonna 1522 Kandaharin ja vuonna 1524 hän piti hetkellisesti hallussaan Lahorea. 20. huhtikuuta 1526 Babur voitti suuren Delhin sulttaani Ibrahim Lodin johtaman armeijan Panipatin taistelussa, jonka jälkeen hän valtasi nopeasti Pohjois-Intian. 27. huhtikuuta Babur julistettiin hallitsijaksi Delhissä.[2] Baburin menestyksen avaintekijöitä olivat taitava ratsuväen käyttö ja tykistö.[1] Hänen asemnsa vakiintui, kun hän vielä hieman myöhemmin kukisti rajputien konfederaation tammikuussa 1528 ja voitti Ghagharan taistelun toukokuussa 1529.[2]

Ensimmäisenä Suurmogulien valtakunnan hallitsijana Babur halltisi yksinvaltiaan elkein. Hovin kieleksi omaksuttiin persia. Babur tuli tunnetuksi myös alkoholin ja oopimin käytöstään, sekä uhreikseen joutuneiden kohtelun julmuudesta. Babur rakennutti lukuisia palatseja, kylpylöitä, puutarhoja ja dak-nimellä tunnettuja postiasemia, joiden avulla pidettiin yhteyttä valtakunnan etäisimpiin alueisiin. Muihin uskontoihin suhtauduttiin vapaamielisesti. Hänen poikansa ottivat vaimoikseen hindulaisiaraijputiprinsessoja ja rajputeja palveli myös valtakunnan virkakoneistossa.[2]

Babur kuoli vuonna 1530, tarinan mukaan hänen käveltyään sairaan poikansa Humayunin vuoteen ympärillä rukoillen tämän sairauden siirtyvän itseensä. Humayun parantui, mutta Babur sairastui ja kuoli. Hänen muistokseen rakennettiin Babri Masjid eli Baburin moskeija Ayodhaan.[2] Babur kitjoitti omaelämäkerran Babur-nameh, josta tuli hänen kuolemansa jälkeen tunnettu. Teos käänettiin turkkilaiselta kieleltä persiaksi Akbarin valtakudella ja englanniksi vuosina 1921–22.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Bābur Britannica. Viitattu 3.7.2012.
  2. a b c d e f Stanley A. Wolpert: Encyclopedia of India, s. 89. Volume 1. Thomson Gale, 2006. ISBN 0-684-31512-2. (englanniksi)
Edeltäjä:
-
Mogulihallitsija
1526–1530
Seuraaja:
Humayun