Humayun
| Humayun | |
|---|---|
 Maalaus Humayunista 1700-luvulta. | |
| Suurmogulien valtakunnan hallitsija | |
| Valtakausi | 26. joulukuuta 1530–17. toukokuuta 1540 |
| Edeltäjä | Babur |
| Seuraaja | Sher Shah Suri |
| Valtakausi | 22. helmikuuta 1555–27. tammikuuta 1556 |
| Edeltäjä | Adil Shah Suri |
| Seuraaja | Akbar |
| Syntynyt |
6. maaliskuuta 1508 Kabul |
| Kuollut |
27. tammikuuta 1556 (47 vuotta) Purana Qila, Delhi |
| Suku | Timurid |
| Isä | Babur |
| Äiti | Maham Begum |
| Uskonto | sunnalaisuus |
Nasiruddin Humayun (1508–1556) oli isänsä Baburin perustaman Suurmogulien valtakunnan toinen hallitsija vuosina 1530–1540 sekä 1555–1556. Valtakunta ulottui Afganistanista ja Pakistanista Intian pohjoisosiin. Humayunin poika ja perijä oli Akbar Suuri, jota pidetään suurmoguleista merkittävimpänä.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Humayun syntyi vuonna 1508 Kabulissa nykyisessä Afganistanissa ja oli isänsä Baburin toiseksi vanhin poika. Vuonna 1526 hän osallistui isänsä mukana Panipatin taisteluun, josta alkoi Intian valloitus. Sittemmin Humayun toimi isänsä alaisuudessa Kabulin kuvernöörinä palaten Intiaan hieman Baburin kuoleman jälkeen. Humayunista tuli Babutrin perustaman Suurmogulien valtakunnan hallitsija vuonna 1530, mutta hänen valtansa jäi nimelliseksi. Humayun nimitti neljä veljeään eri maakuntien kuvernööreiksi ja kaksi heistä, Kamran ja Askari, liittoutuivat keskenään halliten Punjabia itsenäisesti. Afgaanien vastarintaa moguleja vastaan johtanut Šer Šah Suri hallitsi puolestaan Biharin aluetta. Humayun kärsi myös pahenevasta oopiumiriippuvuudesta. Vuonna 1537 Šer Šah valtasi Bengalin ja kukisti häntä vastaan marssineen Humayunin Chausan taistelussa Gangesin varrella vuonna 1539 ja Kannaujin taistelussa vuoden 1540 puolella. Humayun joutui pakenemaan maastaan eläen kodittomana Sindissä ja Rajasthanissa.[1]
Humayunin vaimo synnytti pariskunnan pojan Akbarin vuonna 1542 parin pakoillessa Sindissä. Vuonna 1544 Humayun siirtyi Persiaan, jossa hän sai turvapaikan safavidihallitsija Tahmasp I:tä käännyttyään sunnalaisuudesta šiialaisuuteen. Persian tuella Humayun valtasi Kandaharin vuonna 1545 luvaten palauttaa kaupungin Persialle. Hän toteutti myös kolme sotaretkeä veljeään Kamrania vastaan vallaten vuonna 1553 Kabulin. Humayunin toinen vanha vihollinen Šer Šah kuoli vuonna 1545 ja tämän poika Islam Šah Sur hallitsi vuoteen 1553. Islam Šah Surin kuleman jälkeen Sur-dynastia valtakunta jaettiin neljään eri osaan, joiden johdossa oli hänen sukulaisiaan. Hajaannus ja syntynyt nälänhätä johtivat yleisen mielipiteen kääntymiseen Sur-dynastian hallitsijoita vastaan. Humayun käytti tilannetta hyväkseen vallaten Lahoren helmikuussa 1555 ja kukisti Punjabia hallinneen Sikander Surin Sirhindin taistelussa vallaten Delhin ja Agran vakiinnuttaen asemansa Intian hallitsijana. Humayun kuoli seuraavana vuonna 1556 hänen kaatuessaan portaissa observatoriossaan Purana Qilassa.[1]
Humayunin mausoleumi Delhissä on Unescon maailmanperintökohde. Sen rakennuttaminen aloitettiin Humayunin pojan Akbarin valtakaudella 1560-luvulla. Mausoleumin rakennuttaminen innoitti useita arkkitehtuurisia keksintöjä, jotka huipentuivat Taj Mahalin rakentamiseen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Stanley A. Wolpert: Encyclopedia of India, s. 223–224. Volume 2. Thomson Gale, 2006. ISBN 0-684-31512-2. (englanniksi)
- ↑ Humayun's Tomb, Delhi UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 17.7.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Humayunin mausoleumi Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
