Richard Wellesley
| Richard Colley Wellesley | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. kesäkuuta 1760 Dangan, Meathin kreivikunta, Irlannin kuningaskunta |
| Kuollut | 26. syyskuuta 1842 (82 vuotta) Lontoo |
Richard Colley Wellesley, Wellesleyn 1. markiisi (20. kesäkuuta 1760 Dangan, Meathin kreivikunta, Irlannin kuningaskunta – 26. syyskuuta 1842 Lontoo) oli brittiläinen valtiomies. Hän toimi Madrasin ja Bengalin kenraalikuvernöörinä 1797–1805, Britannian ulkoministerinä 1809–1812 ja Irlannin lordiluutnanttina 1821–1828 ja 1833–1834. Wellesley käytti sotilaallista voimaa ja diplomatiaa vahvistaakseen ja laajentaakseen Britannian valtaa Intiassa. Hänen nuorempi veljensä oli kuuluisa sotamarsalkka Arthur Wellesley, Wellingtonin 1. herttua. Wellesleyn politiikkaa on luonnehdittu suuruudenhulluksi. Hänen uraansa leimasi myös kateus hänen kuuluisaa veljeään kohtaan.[1][2][3]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Richard Wesley oli Morningtonin ensimmäisen jaarlin Garret Wesleyn vanhin poika. Richard muutti sukunimen Wellesleyksi vuonna 1789. Hän opiskeli Harrow Schoolissa, Eton Collegessa ja Christ Churchissa Oxfordin yliopistossa valmistumatta. Hänet valittiin Irlannin parlamentin alahuoneeseen vuonna 1780, ja perittyään isänsä sukutilan ja Irlannin aatelisarvot vuonna 1781 hän siirtyi Irlannin ylähuoneeseen. Hänet valittiin Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneeseen vuonna 1784. Hänestä tuli pääministeri William Pitt nuoremman läheinen työtoveri, joka teki hänestä vuonna 1793 Privy Councilin jäsenen ja Intian asioiden hallintoa valvovan johtokunnan puheenjohtajan. Wellesleystä tuli Intian kenraalikuvernöörinä ja pääri vuonna 1797. Hän astui virkaansa päättäväisenä lujittamaan Robert Cliven ja Warren Hastingsin aikaisempaa työtä ranskalaisten laajentumispyrkimyksiä vastaan. Vuonna 1798 hän sai Hyderabadin nizamin suostuteltua erottamaan ranskalaiset palkkasoturinsa, ja sitten neljännessä Mysoren sodassa helmikuussa 1799 Itä-Intian kauppakomppanian joukot hyökkäsivät ranskalaisten liittolaisen Mysoren muslimihallitsija Tippu Sahibin kimppuun, tunkeutuivat 4. toukokuuta tämän pääkaupunkiin Seringapatamiin, jossa Tippo sai surmansa, ja valloittivat koko tämän valtakunnan. Wellesley luovutti Mysoren hallinnan hindudynastialle, jonka Tippun isä Haidar Ali oli syrjäyttänyt, mutta vain vastineeksi suurista maaluovutuksista Itä-Intian kauppakomppanialle ja Hyderabadin nizamille. Palkinnoksi Mysoren sodan voitosta Wellesley korotettiin markiisiksi Irlannin aatelissa. Hän otti Tanjoressa, Suratissa ja Karnatiassa käyttöön kauppakomppanian suoran hallinnon ja pakotti Oudhin kuningaskunnan luovuttamaan lukuisia kaupunkeja briteille kauppakomppanian tarjoamaa puolustusta vastaan ja teki muiden valtioiden kanssa liittoja, joilla kaikki osapuolet tunnustivat brittien ylivallan. Hän solmi Marathien Peshwan kanssa 31.12.1802 Basseinin sopimuksen, jossa tämä sitoutui liittoutumaan vain kauppakomppanian kanssa ja luovuttamaan sille laajoja maa-alueita vastineeksi brittiläisestä puolustuksesta. Sopimus johti vuosina 1803–1804 veriseen toiseen marathi-sotaan muiden marathi-ruhtinaiden kanssa, jossa marathien valta kukistui ja Wellesleyn veli Arthur Wellesley kunnostautui ensimmäistä kertaa sotapäällikkönä. Saatuaan Britannian hallituksen määräyksen palauttaa Ranskalle sen entiset Intian alueet, hän kieltäytyi, ja Ison-Britannian aloitettua uudelleen sodan Napoleonin Ranskaa vastaan asia raukesi. Kauppakomppanian johtajat, jotka olivat huolestuneita kalliista sodista ja suurista maalaajennuksista, päättivät palata puuttumattomuuspolitiikkaan ja vaihtoivat Wellesleyn tilalle kenraalikuvernööriksi Charles Cornwallisin vuonna 1805. Wellesley oli kuitenkin kenraalikuvernöörin toimikautensa aikana linjannut Brittiläisen Intian kehittämisen suuntaviivat.[2][1][3]
Palattuaan Englantiin vuonna 1806 häntä uhkasi syytteen nostaminen. Wellesley otti paikan Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuoneessa. Hän oli lyhyen aikaa vuonna 1809 Britannian suurlähettiläänä Sevillassa järjestelemässä Pyreneiden niemimaan sodan diplomatiaa. Myöhemmin samana vuonna hänestä tuli ulkoministeri pääministeri Spencer Percevalin alaisuudessa. Percevalin murhan jälkeen 11. toukokuuta 1812 hän yritti epäonnistuneesti muodostaa hallitusta prinssihallitsijan (tuleva kuningas Yrjö IV) pyynnöstä. Vuosina 1821–1828 Wellesley oli Irlannin lordiluutnantti, jossa hän toteutti useita hyödyllisiä uudistuksia oikeus- ja poliisihallinnossa. Merkittävänä pidetään hänen toimiaan tukahduttaa Irlannin protestantiset ja katoliset salaseurat, muun muassa Oranialaisveljeskunta, lailla. Hänet muistettiin katolisten emansipaatio kannattajana, kun hänen emansipaatiota vastustanut veljensä Arthur muodosti hallituksen vuonna 1828. Wellesley lähestyi poliittisesti nyt whig-puoluetta, ja 1833–1834 hän oli jälleen Irlannin lordiluutnantti. Hän vaati turhaan, että hänet lähetettäisiin takaisin Intiaan ja tehtäisiin Hindustanin herttuaksi, jotta hänen arvonsa olisi sama kuin hänen veljensä. Vuonna 1835 hän vetäytyi yksityiselämään. Wellesley joutui vanhoilla päivillään taloudellisiin vaikeuksiin. Itä-Intian kauppakomppania tunnusti silloin hänen suuret saavutuksensa Intiassa lahjoittamalla hänelle 20 000 puntaa. Wellesleylla oli useita lapsia, mutta kaikki heistä syntyivät avioliiton ulkopuolella, ja Wellesleyn markiisin arvonimi sammui hänen kuoltuaan.[2][1][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Wellesley, Richard Colley Dictionary of National Biography s. 211–. 1885-1900. Viitattu 14.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Richard Colley Wellesley Encyclopedia Britannica. 2023. Viitattu 14.10.2023. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Richard Colley Wellesley Nordisk familjebok. 1921. Viitattu 14.10.2023. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Richard Wellesley Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
