Katolisten emansipaatio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Katolisten emansipaatiolla tarkoitetaan Ison-Britannian ja Irlannin historiassa 1700-luvun lopulle ja 1800-luvun alkupuolelle sijoittunutta vaihetta, jolloin katolisia syrjinyt lainsäädäntö kumottiin. Tunnetuin syrjivistä laeista oli virkakieltolaki eli Test Act.

Ennen emansipaatiovaihetta katolisilta oli kielletty Isossa-Britanniassa julkisissa siviili- tai sotilasviroissa toimiminen, parlamentin jäsenyys, maan ostaminen ja omaisuuden periminen. Myös katolisen uskonnon harjoittamisesta saattoi saada rangaistuksia. Irlannissa katolisilla ei ollut äänioikeutta Irlannin parlamentin vaaleissa ja protestantit saivat laillisesti ottaa haltuunsa katolisten sukulaistensa maaomaisuuden ilman näiden suostumusta. 1700-luvun lopulle tultaessa katolisia ei kuitenkaan koettu Isossa-Britanniassa enää uhkaksi, mikä mahdollisti emansipaation käynnistämisen. Ensimmäinen ”vapautuslaki” (Relief Act) säädettiin vuonna 1778. Se salli katolisille kiinteistöjen ja maan ostamisen. Vuoden 1791 toinen laki salli katolisille vapaan uskonnonharjoituksen ilman pelkoa rangaistuksesta. Irlannissa säädettiin vuonna 1793 vielä huomattavasti pidemmälle mennyt laki, joka antoi katolisille äänioikeuden ja mahdollisuuden päästä useimpiin virkoihin.[1]

Irlanti ja Iso-Britannia yhdistettiin vuoden 1801 unionilailla. Sen jälkeen katolisten emansipaatio pysähtyi muutaman vuosikymmenen ajaksi kuningas Yrjö III:n, toryjen sekä Irlannin prostestanttien vastarintaan. Irlannissa emansipaation puolesta ryhtyi kamppailemaan kansanjohtaja Daniel O’Connell, joka onnistui saamaan massat mukaan vuonna 1823 perustamansa Catholic Associationin toimintaan. Vuonna 1828 O’Connell valittiin parlamentin alahuoneeseen, mutta hän ei voinut vastaanottaa paikkaansa uskontonsa vuoksi. Kapinointi Irlannissa uhkasi, joten konservatiivinen pääministeri lordi Wellington ja hänen sisäministerinsä Robert Peel ajoivat 1829 läpi Roman Catholic Relief Act -lain, joka salli katolisille pääsyn parlamenttiin ja lähes kaikkiin virkoihin.[1] Tämä merkitsi myös käytännössä Test Actin kumoutumista.

Emansipaation viimeistä vaihetta edusti 1871 säädetty laki, joka salli katolisille vapaan pääsyn yliopistovirkoihin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Catholic Emancipation (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.4.2014.