Toinen Intian–Pakistanin sota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toinen Intian–Pakistanin sota
Osa Kashmirin konfliktia
Päivämäärä:

elo–syyskuu 1965

Paikka:

Kashmir

Lopputulos:

Taškentin julistus

Vaikutukset:

YK:n tulitauko

Osapuolet

 Intia

 Pakistan

Komentajat

Intia Sarvepalli Radhakrishnan
Intia Lal Bahadur Shastri
Intia Joyanto Nath Chaudhuri
Intia Harbaksh Singh
Intia Arjan Singh
Intia Gurbux Singh

Pakistan Mohammad Ajub Khan
Pakistan Muhammad Musa
Pakistan Syed Mohammad Ahsan
Pakistan Nur Khan
Pakistan Tikka Khan
Pakistan Akhtar Hussain Malik
Pakistan Iftikhar Janjua
Pakistan Abdul Ali Malik

Vahvuudet

700 000 sotilasta[1]
720 panssarivaunua[2]
628 tykistöä[3]

260 000[3] sotilasta
150 lentokonetta
756[3] panssarivaunua
552[3]tykistöä

Tappiot

3 000[4]sotilasta
60–75 lentokonetta [4] 175 panssarivaunua [4]

3 800[4] sotilasta
20[4]lentokonetta
200 [4] panssarivaunua

Toinen Intian–Pakistanin sota (toinen Kashmirin sota) käytiin elokuun ja syyskuun välisenä aikana vuonna 1965. Maat olivat sotineet Kashmirin hallinnosta jo vuonna 1947. Ensimmäisen sodan aselepolinjaa vartioivat YK:n tarkkailijat – vuoden 1965 levottomuuksien yltyessä tarkkailijoiden määrä kaksinkertaistettiin.[5]

Intian sotavoimat olivat juuri kuluttaneet voimiaan Kiinan vastaisessa sodassa. Pakistan kantoi kaunaa edellisen sodan lopputuloksesta, jossa merkittäviä osia Kashmirista oli jäänyt Intialle. Se solutti omia joukkojaan Jammu ja Kashmirin osavaltioon, ja tuki avoimesti paikallisia muslimisissiliikkeitä. Tarkoitusta varten Pakistan koulutti 40 000 miehen armeijaa.

Elokuu 1965[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avoimet sotatoimet alkoivat 15. elokuuta 1965, kun Intian joukot ylittivät aselepolinjan. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ilmoittivat pysyvänsä erossa kriisistä ja lopettavansa aseiden toimittamisen osapuolille ja painostivat YK:ta neuvottelemaan pikaisesti aselevosta. Kiina ilmaisi kiinnostuksensa ja tarjosi aseapua Pakistanille.[6]

Syyskuu 1965[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuun 1. päivänä Pakistanin joukot aloittivat hyökkäystoiminnan Kašmirin alueella. Pakistanin ilmavoimat hyökkäsi 6. syyskuuta intialaiseen lentotukikohtaan ja tuhosi 22 lentokonetta. Kiina ilmoitti 7. syyskuuta vahvistavansa Intian vastaisen rajan puolustusta. Samana päivänä Neuvostoliitto tarjoutui virallisesti toimimaan välittäjänä kriisissä. Intia avasi 8. syyskuuta kaksi uutta rintamaa Pakistania vastaan. YK:n pääsihteeri U Thant neuvotteli 9. syyskuuta Pakistanin presidentin Ayub Khanin kanssa sodan lopettamisesta. Syyskuun 16. päivä Kiina esitti Intialle vastalauseensa intialaisten maahantunkeutumisista ja provokaatioista maiden välisellä rajalla. Neuvostoliiton pääministeri Kosygin kutsui 19. syyskuuta Intian ja Pakistanin valtiolliset johtajat tapaamiseen Neuvostoliiton maaperällä ja tarjoutui itse osallistumaan keskusteluihin rauhan palauttamiseksi. Intia ja Pakistan tekivät aselevon 22. syyskuuta, mutta taistelut alkoivat uudelleen 24. päivä. Intia ilmoitti 28. päivä, että Kiina jatkoi sotilaallisia toimiaan Ladakhin ja Sikkimin rajoilla. Samana päivänä Pakistan ehdotti, että intialaiset ja pakistanilaiset joukot poistettaisiin Kašmirista ja tilalle lähetettäisiin YK:n valvontajoukkoja.[7]

Tammikuu 1966[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian pääministeri Shastri ja Pakistanin presidentti Ayub aloittivat 4. tammikuuta Taškentissa Neuvostoliiton pääministerin Kosyginin vieraina neuvottelut Kašmirin kysymyksestä. Keskusteluissa päästiin 10. tammikuuta myönteiseen ratkaisuun, kun Intia ja Pakistan sopivat joukkojensa vetämisestä takaisin, sotavankien vaihtamisesta ja normaalien diplomaattisuhteiden palauttamisesta. Päivää myöhemmin Shastri kuoli sydänkohtaukseen.[7]

Sota päättyi rauhansopimukseen, jonka välittäjänä toimi Neuvostoliiton Aleksei Kosygin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Page 15 Official History. Times of India. Viitattu 15 Joulukuuta 2011.
  2. Page 15 Official History. Times of India. Viitattu 15 joulukuuta 2011.
  3. a b c d SIngh, Lt.Gen Harbaksh (1991). War Despatches. New Delhi: Lancer International, 7. ISBN 81-7062-117-8. 
  4. a b c d e f Thomas M. Leonard (2006). Encyclopedia of the developing world. Taylor & Francis, 806–. ISBN 9780415976633. Viitattu 15 joulukuuta 2011. 
  5. Rauhanturvaaja (Arkistoituja kopioita – Internet Archive)
  6. Story of Pakistan
  7. a b Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967, s. 7-14, 23. Otava, 1966.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.