Plasseyn taistelu
| Plasseyn taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa seitsenvuotista sotaa | |||||||
 | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
noin 3 000 |
noin 50 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
yhteensä alle 100 |
yhteensä noin 1 500 | ||||||
.svg){kind=small}
Plasseyn taistelu oli Plasseyn eli oikeammin Palashin kylän lähellä 23. kesäkuuta 1757 käyty taistelu eversti Robert Cliven johtamien Englannin Itä-Intian kauppakomppanian ja Bengalin nawabin Siraj-ud-daulan joukkojen välillä seitsenvuotisen sodan aikana. Taistelu päättyi nawabin armeijan tappioon ja sitä voidaan pitää brittien lähes kahden vuosisadan mittaisen valtakauden alkuna Intiassa[1].
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen Plasseyn taistelua suuria osia Intian niemimaasta hallinnut Suurmogulien valtakunta oli hajoamassa samalla, kun Euroopan valtiot pyrkivät pääsemään käsiksi Intian kauppaan. Eurooppalaiset perustivat kauppakomppanioita, jotka kilpailivat toistensa kanssa vaikutusvallasta paikallisten intialaisten hallitsijoiden keskuudessa. Bengalin hallitsija eli nawab Alivardi Khan kuoli vuonna 1756 ja hänen seuraajakseen nousi nuori Siraj-ud-daula. Uusi hallitsija ryhtyi sotaan Englannin Itä-Intian kauppakomppaniaa vastaan, koska hän piti komppanian pitkän aikavälin tavoitteita Intiassa oman valtansa uhkana. Komppanian siirtokunta Kasimbazarin kukistumisen jälkeen toukokuussa 1756 vallattiin myös brittikauppiaiden päätukikohta Kalkutta. Kaupungin eurooppalaiset vangittiin ja vietiin pahamaineiseen vankilaan, jossa kaikkian 146:ta vangista 123 kuoli.[2]
Kauppakomppania päätti vastata nawabin toimiin sotaretkellä. Komppania kokosi joukkonsa Madrasissa eversti Robert Cliven johdolla ja joulukuussa 1756 britit valtasivat takaisin Kalkuttan. Nawab pakotettiin aselepoon seuraavan vuoden puolella, mutta samoihin aikoihin Euroopassa syttyi brittien ja Ranskan välinen seitsenvuotinen sota. Clive päätti hyökätä ranskalaisten Chandernagoren tukikohtaa vastaan Intiassa ja nawab päätti puolestaan liittoutua ranskalaisten kanssa yrittäen vielä kerran ajaa britit alueelta. Nawab kokosi armeijan, johon kuului 35 000 jalkaväen sotilasta, 15 000 ratsumiestä ja 53 ranskalaisten tykkimiesten miehittämää tykkiä. Heitä vastaan Clivella oli 784 brittisotilasta, 2 100 sepoyta ja 2 tykkiä. Armeijat kohtasivat kesäkuussa 1757.[2]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nawabin armeija oli kokoontunut lähelle Muncarran kylää. 22. kesäkuuta Clive johti omat joukkonsa asemiin puutarhan alueella lähellä Plasseyn eli oikeammin Palashin kylää noin 5 kilometrin päähän nawabin joukoista. Molemmat osapuolet olivat ottaneet asemat iltaan mennessä ja varsinainen taistelu alkoi noin kello kahdeksan aikaan aamulla 23. kesäkuuta. Taistelun alkaessa osapuolet vaihtoivat tykkitulta keskenään neljän tunnin ajan. Lopulta vesisade kasteli ranskalaisten käyttämän ruudin, kun taas brittien onnistui pitää oma ruutinsa kuivana.[2] Bengalilaiset luulivat brittienkin ruudin kostuneen ja nawab määräsi ratsuväkensä hyökkäämään brittien asemia vastaan Britit torjuivat hyökkäyksen tykkitulella ja bengalilaista ratsuväkeä johtanut Mir Madan Khan sai surmansa. Nawab kauhistui kenraalinsa kuolemaa ja määräsi joukkonsa vetäytymään. Ranskalainen tykistö jäi ilman suojaa ja brittien onnistui vallata tykit rynnäköllä. Vallatut tykit käännettiin nawabin armeijaa vastaan.[1] Bengalilaiset oli voitettu kello viiteen iltapäivällä mennessä.[2]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Plasseyn taistelussa kärsityt tappiot olivat suhteellisen vähäiset. Nawabin armeija kärsi kaikkiaan tappioina noin 1 500 miestä ja näistä kaatuneina noin 500. Brittien kokonaistappiot olivat puolestaan alle 100 ja heistä noin 20 kaatuneina.[2][1] Taistelun seuraukset olivat kuitenkin huomattavat. Nawab Siraj-ud-daula pakeni pohjoiseen ja hän antautui lopulta brittien kanssa liittoutuneille bengalilaisille. Nawab teloitettiin ja hänen ruumistaan kuljetettiin norsun selässä kulkueessa pitkin Murshidabadin katuja. Brittien Itä-Intian kauppakomppania nousi Bengalin kauppakomppanioista merkittävimmäksi ja komppania asetti Bengalin hallitsijaksi Mir Jafarin. Bengalista britit levittivät valtansa lopulta koko Intian niemimaan alueelle.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]