Louis Mountbatten

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo vuosina 1900–1979 eläneestä laivastoamiraalista. Hänen isästään kerrotaan artikkelissa Battenbergin prinssi Louis.
Louis Mountbatten

Mountbatten.jpg

Intian dominion kenraalikuvernööri

15. elokuuta 1947 - 21. kesäkuuta 1948

Seuraaja Chakravarti Rajagopalachari (Intia)
Intian varakuningas

21. helmikuuta 1947 - 15. elokuuta 1947

Edeltäjä Archibald Wavell
Seuraaja Muhammad Ali Jinnah (Pakistan)
Tiedot
Syntynyt 25. kesäkuuta, 1900
Windsor, Berkshire
Kuollut 27. elokuuta 1979 (79 vuotta)
Mullaghmore, Sligo , Irlannin tasavalta
Puoliso Edwina Ashley (1922-1960†)
Uskonto anglikaani
Arvonimet jaarli

Louis Francis Albert Victor Nicholas Mountbatten Burman jaarli, syntyjään Prinssi Louis Battenberg (25. kesäkuuta 1900 Windsor, Iso-Britannia27. elokuuta 1979 Mullaghmore, Sligo, Irlanti) oli brittiläinen laivastoamiraali, joka toimi Britannian Kaakkois-Aasian joukkojen komentajana toisessa maailmansodassa, viimeisenä Intian varakuninkaana vuonna 1947, Britannian merivoimien komentajana 1955–1959 ja maan puolustusvoimien esikuntapäällikkönä 1959–1965. Hän oli myös Britannian kuningasperheen lähisukulainen. Terroristijärjestö IRA salamurhasi hänet pommiattentaatilla vuonna 1979 Irlannissa.

Aristokraatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis Mountbatten kuului saksalaistaustaiseen Battenbergin aatelissukuun. Hänen isänsä oli laivastoamiraali, Battenbergin prinssi Louis ja äitinsä Hessenin prinsessa Viktoria, joka oli kuningatar Viktorian tyttärentytär.[1] Louis Mountbatten oli muutoinkin läheistä sukua eri hallitsijahuoneille. Hänen sisaristaan Alicesta tuli Kreikan ja Tanskan prinsessa ja Louisesta Ruotsin kuningatar. Hänen vanhin veljensä George Mounbatten peri isän aatelisarvon Milford Havenin markiisi. Edinburghin herttua prinssi Philip on Louis Mountbattenin sisarenpoika.[2]

Louis Battenberg meni 13-vuotiaana isänsä tapaan Britannian laivastoon kadetiksi Osborneen Wightsaarelle. Hänen opiskellessaan siellä hänen isänsä joutui eroamaan saksalaisen taustansa vuoksi Britannian ensimmäisen merilordin tehtävästä.[3] Kuninkaan tapaan Battenbergit vaihtoivat sukunimensä englantilaiseksi Mountbatteniksi vuonna 1917.[2]

Hävittäjän päällikkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan alussa Louis Mountbatten oli saanut hävittäjä HMS Kellyn päällikkyyden. Alus selvisi torpedohyökkäyksestä, mutta syöksypommittaja upotti sen ja puolet laivan miehistöstä. Muiden eloonjääneiden tavoin Mountbatten roikkui hylystä neljä tuntia ennen kuin tuli pelastetuksi.[3]

Yhdistettyjen operaatioiden esikunnan päällikkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1941 Winston Churchill nimitti hänet yhdistettyjen operaatioiden esikunnan päälliköksi.[1] Hän suunnitteli muun muassa hävittäjä HMS Campbeltownin operaation St. Nazairen satamassa, missä se lastattiin räjähteillä ja ajettiin päin kuivatelakkaa.lähde? Mountbatten oli vastuussa myös epäonnistuneesta Dieppen maihinnoususta 1942, missä 6000 sotilaan vahvuisesta osastosta 60 % kaatui tai haavoittui, ilman että juuri mitään saatiin vallattua.[3]

Kaakkois-Aasian joukkojen komentaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis ja puoliso Edwina Mountbatten 1920-luvun alussa

Vuonna 1943 Mountbatten lähetettiin Kaakkois-Aasian joukkojen komentajaksi, missä hän aloitti moraali-monsuuni-malaria-ohjelman. Arakan ja Imphalin voitot mursivat käsityksen japanilaisten voittamattomuudesta. Hyvin huollettuina brittijoukot jatkoivat aktiivista taistelua myös monsuunisateiden aikana. Malarian ja muiden trooppisten sairauksien vuoksi hän perusti lääketieteellisen neuvontaosaston, jossa tutkijat vaihtoivat kokemuksia sotilaslääkäreiden kanssa onnistuen alentamaan sairas:kaatunut -suhteen 120:1:stä 10:1:een vuodesta 1943 vuoteen 1945 mennessä.selvennä

Kenraali Slimin johdolla japanilaiset onnistuttiin ajamaan Burmasta Meiktilan ja Mandalayn voittojen sekä Rangooniin toukokuussa 1945 tapahtuneen maihinnousun avulla. Japanin antauduttua päinvastoin kuin yhdysvaltalainen Douglas MacArthur, joka salli japanilaisten upseerien pitää samurai-miekkansa Mountbatten edellytti, että ne nimenomaan vaaditaan luovutettaviksi, jottei japanilaisille jäisi epäselvyyttä sodan voittajasta.[4]

Sodan jälkeen Mountbatten palveli siviilihallinnon tehtävissä Kaakkois-Aasiassa. Hän uskoi, että länsivallat voisivat olla yhteistyössä nationalistien kanssa ja että Atlantin julistuksen itsemääräämisoikeuden periaatetta tulisi noudattaa myös Burmassa ja Malaijilla.

Intian viimeinen varakuningas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1947 Britannian pääministeri Clement Attlee nimitytti kuninkaalla Mountbattenin Intian viimeiseksi varakuninkaaksi valvomaan Intian itsenäistymistä Intiaksi ja Pakistaniksi.[1] Näiden itsenäistyttyä hän palveli laivastossa Välimerellä 19481956 sekä tuli 1958 nimitetyksi puolustusvoimien esikuntapäälliköksi, missä hän valvoi sotaministeriön, ilmailuministeriön ja amiraliteetin yhdistämistä puolustusministeriöksi.

Vuonna 1955 Churchill nimitti Mountbattenin ensimmäiseksi merilordiksi, asemaan, josta hänen isänsä oli joutunut luopumaan vuonna 1917.[3]

Laivaston johdossa Mountbatten ajoi sen modernisointia ja ristelyohjusalusten ja lentotukialusten sekä ydinsukellusveneiden hankintaa.[3] Näin Mountbatten osallistui myös ydinasepolitiikkaan, mm. Britannian ensimmäisen ydinsukellusveneen, HMS Dreadnoughtin rakennuttamiseen.

Vetäytydyttyään eläkkeelle Mountbatteista tuli brittiläisen imperiumin elävä vertauskuva. Elisabet II nimitti hänet henkivartiokaartinsa everstiksi.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis Mountbattenin hautakivi.

Mountbatten kuoli 27. elokuuta 1979 salamurhan uhrina lomaillessaan kesäasunnollaan Mullaghmoressa, Sligon kreivikunnassa, Irlannin tasavallassa. Mountbatten ja kolme muuta kuolivat kun IRA:n asentama pommi räjähti hänen moottoriveneessään Donegalin lahdella.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Louis Mountbatten, 1st Earl Mountbatten Encyclopaedia Britannica. Viitattu 1.7.2018.
  2. a b Battenberg family Encyclopaedia Britannica. Viitattu 1.7.2018.
  3. a b c d e Earl Mountbatten of Burma, 79, Military Strategist and Statesman NY Times. Viitattu 1.7.2018.
  4. Correlli Barnett: Lords of War: From Lincoln to Churchill : Supreme Command 1861-1945, s. 185. Casemate Publishers, 2012. ISBN 9781781590935.
  5. 1979: Lord Mountbatten killed by IRA bomb The Guardian. 1979 / 2015. Viitattu 1.7.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Louis Mountbatten.