Battenbergin prinsessa Alice

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Battenbergin prinsessa Alice
Battenbergin prinsessa Alice, Philip de Lászlón maalaus 1907.
Battenbergin prinsessa Alice, Philip de Lászlón maalaus 1907.
Syntynyt 25. helmikuuta 1885
Kuollut 5. joulukuuta 1969 (84 vuotta)
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistyneet kuningaskunnat
Puoliso Prinssi Andreas
Lapset Margarita
Theodora
Cecilie
Sophie
Philip
Battenbergin Prinsessa Alice

Battenbergin prinsessa Alice, myöhemmin Kreikan ja Tanskan prinsessa Andrew, (Victoria Alice Elizabeth Julia Marie) (25. helmikuuta 18855. joulukuuta 1969) oli Iso-Britannian kuningatar Elisabet II:n puolison Edinburghin herttuan, Prinssi Philipin äiti ja Prinssi Andreasin puoliso vuodesta 1903 alkaen. Hänen isoisoäitinsä oli kuningatar Viktoria.[1]

Nuoruus ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alicen vanhemmat olivat saksalaisia, mutta hänelle annettiin britannialaisen prinsessan kasvatus.[2] Alice oli syntymästään asti kuuro, mutta hän osasi lukea huulilta englantia ja saksaa.[1]

Vuonna 1902 hän ihastui prinssi Andreasiin, Kreikan kuninkaan nuorimpaan poikaan, jonka hän tapasi 17-vuotiaana kuningas Edward VII:n kruunajaisissa. Alice meni naimisiin ja sai hänen kanssaan neljä tytärtä, Margaritan, Theodoran, Cecilien ja Sophien sekä kuopuksena pojan, prinssi Philipin. Vuonna 1921 Kreikan kuningasperhe, johon Alice kuului, karkotettiin Kreikasta ja he pakenivat Britannian sota-aluksella Pariisiin. Alice perheineen joutui elämään sukulaisten almuilla, mikä stressasi häntä.[2]

Sairastumisjakso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alice oli uskonnollinen, mutta hänen uskomuksensa alkoivat muuttua yhä erikoisemmiksi. Hän kuuli kuuroudestaan huolimatta päänsisäisiä ääniä ja uskoi niiden perusteella harrastavansa seksiä Jeesuksen ja muiden uskonnollisten hahmojen kanssa.[2] Vuonna 1930 hänellä diagnosoitiin skitsofrenia, ja sairautta hoidettiin Berliinissä. Lääkäri Sigmund Freud piti sairauden aiheuttajana seksuaalisia turhaumia, minkä vuoksi Alice sai kohtuunsa röntgensädehoitoa.[2]

Kun hoito huomattiin tehottomaksi, prinsessa vietiin vasten tahtoaan sveitsiläiseen parantolaan. Hän ei saanut hyvästellä lapsiaan, kuten tuolloin 9-vuotiasta Philipiä, joka vietiin lähdön hetkellä piknikille. Alice oli pakkohoidossa kaksi ja puoli vuotta ja asia pidettiin salassa. Aviomies Edward ei virallisesti eronnut vaimostaan, mutta muutti rakastajansa kanssa Rivieralle. Philip vietti sisäoppilaitoksen lomat eri sukulaisten hoivissa vailla vakinaista asuntoa.[2]

Paranemisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapauduttuaan vuonna 1932 Alice asui yksin vaatimattomissa saksalaisissa majataloissa, esimerkiksi Kölnissä. Hän tapasi poikansa vuonna 1936 käydessään tyttärensä Cecilien hautajaisissa, joka kuoli lento-onnettomuudessa 26-vuotiaana. Kreikkaan oli palannut monarkia edellisenä vuonna, joten Alice muutti Kreikkaan. 16-vuotias Philip ei halunnut tulla mukaan, vaan lähti armeijaan. Natsit miehittivät Kreikan 1941. Alice välitti veljensä lähettämiä ruokapaketteja eteenpäin ja piilotti juutalaisia kotiinsa lähellä Gestapon päämajaa. Hän käytti kuuroutta tekosyynä olla vastaamatta heränneisiin epäilyihin.[2]

Toisen maailmansodan jälkeen Alice antoi tiarastaan timantteja poikansa kihlasormusta vasten. 1949 Alice myi loput jalokivet, ja perusti varoilla uskonnollisen järjestön nimeltä "Martan ja Marian kristitty sisarkunta", sekä luostarin ja lastenkodin Ateenan köyhään lähiöön. Hän ryhtyi luostarin abbedissaksi, mihin hänen äitinsä suhtautui ihmetellen sitä, millainen nunna tupakoi ja pelaa canastaa.[2]

Kreikan sotilasjuntta teki maassa vallankaappauksen vuonna 1967. Alice oli ensin vastahakoinen lähtemään Kreikasta. mutta Philip lähetti lentokoneen ja vaimonsa kuningatar Elisabethin kehotuksen tulla Britanniaan. Alice muutti Buckinghamin palatsiin Englantiin. Hänellä oli tapana polttaa Woodbine-tupakkaa, ja tupakanhaju tuulahti portaista alakertaan jo ennen häntä itseään. Alice asui palatsissa kaksi vuotta kunnes kuoli 84-vuotiaana vuonna 1969.[2]

Israelin korkein oikeus palkitsi Alicen kuolemansa jälkeen Vanhurskaat kansakuntien joukossa -arvolla työstään holokaustin uhrien puolesta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Antti Lähde: Rikas, rakas, oma suku. Aamulehti su ihmiset, 17.4.2011, s. 17.
  2. a b c d e f g h i The other Queen mother: She spent two years in an asylum, then became a nun. A new documentary explores the unconventional life of the Queen’s mother-in-law, Princess Alice Mail Online. Viitattu 9.3.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]