Bangladeshin itsenäisyyssota

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bangladeshin itsenäisyyssota
Osa kolmatta Intian–Pakistanin sotaa
Päivämäärä:

26. maaliskuuta 197116. joulukuuta 1971[1]

Paikka:

Bangladesh

Lopputulos:

Pakistanin tappio, Bangladeshin valtion synty

Osapuolet

Flag of Bangladesh (1971).svg Mukti Bahini
Flag of India.svg Intia

Flag of Pakistan.svg Pakistan

Vahvuudet

Mukti Bahini: 100 000
Intia: n. 500 000

365 000+

Tappiot

Intia: 1 426 kuoli, 3 611 haavoittui
Mukti Bahini: virallisia tietoja ei ole saatavilla

8 000 kuoli, 10 000 haavoittui, 93 000 jäi vangiksi

Sota oli erityisen kovakourainen alueen siviiliväestölle, arviot kuolleiden siviilien määrästä liikkuvat 307 013 ja 3 000 000 välillä

Bangladeshin itsenäisyyssodan joukkojen ja pakolaisten liikkeet.

Bangladeshin itsenäisyyssota sai alkunsa Pakistanin parlamenttivaaleista joulukuussa 1970. Vaalien voittajat olivat Zulfikar Ali Bhutton kansanpuolue Länsi-Pakistanissa ja šeikki Mujibur Rahmanin awawiliitto Itä-Pakistanissa eli nykyisessä Bangladeshissa. Mujibur Rahman vaati itsehallinnon myöntämistä Itä-Pakistanille, jonka tulisi saada määrätä omista valuutta- ja verotuloistaan.

Pakistanin kahden osan hyvinvointikuilu oli kasvanut hirmumyrskyn iskettyä Itä-Pakistaniin marraskuussa 1970. Se aiheutti tulvia Gangesin ja Brahmaputran tiheäänasutuilla suistoalueilla ja noin 200 000 ihmistä kuoli. Avun saanti Länsi-Pakistanista oli hidasta.

Sodan syttyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakistanin Bengalin kodinturvajoukot nousivat kapinaan maaliskuussa 1971. Ne hyökkäsivät muiden kansallisten ryhmien kuten biharien kimppuun. Biharit toimivat länsipakistanilaisten tukijoina. Tapahtui verinen joukkomurha, ja bengalilaiset ryhtyivät sissisotaan länsipakistanilaisia joukkoja vastaan. Länsipakistanilaisten arveltiin murhanneen kolme miljoonaa ihmistä Bengalissa vuonna 1971.lähde? Intia joutui vastaanottamaan noin kymmenen miljoonaa bengalilaista pakolaista.[2]

Intian väliintulo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian pääministeri Indira Gandhi teki syksyllä 1971 matkan Lontooseen, Pariisiin ja Washingtoniin kertoakseen Itä-Pakistanin tapahtumista. Hän ei saanut länsivalloilta apua Pakistanin painostamiseen. YK oli voimaton puuttumaan Itä-Pakistanin tapahtumiin. Sen sijaan Gandhin johtama Intia puuttui tapahtumiin 3. joulukuuta 1971, ja Intian armeija hyökkäsi Itä-Pakistaniin. Se kukisti kahdessa viikossa länsipakistanilaiset joukot ja joutui sen jälkeen suojelemaan niitä raivoavilta bengalilaisilta. Itä-Pakistan ja Intia solmivat avunantosopimuksen. Zulfikar Ali Bhutto vapautti šeikki Mujibur Rahmanin, joka sai hallittavakseen uuden Bangladeshin valtion. Mukti Bahini -sissiliike jatkoi taisteluja Bangladeshin uudessa valtiossa.

Jälkiselvittelyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bangladeshin oikeusistuimissa käsiteltiin 2010-luvulla itsenäisyyssodan aikaisia sotarikoksia. Kahta tunnettua poliitikkoa syytettiin kansanmurhasta ja heidät hirtettiin marraskuussa 2015. Tuomitut olivat 2010-luvun islamistisen oppositiopuolueen johtaja Ali Ahsan Mohammad Mujahid ja nationalistipuolueen entinen kansanedustaja Salauddin Chowdhury. Mujahid tuomittiin muun muassa älymystön murhista ja Chowdhury kansanmurhasta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. War of Liberation 2012. Banglapedia. Viitattu 17.10.2014.
  2. Bangladesh Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.10.2014.
  3. Bangladesh hirtti oppositiojohtajia sotarikoksista. Iltalehti 21.11.2015. Viitattu 22.11.2015.