Hefthaliitit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hefthaliitit

Hephthalites500.png
Hefthaliittien vuoden 500 paikkeilla hallitsemat alueet kartalla.


Edeltäjä(t) Kušan-valtakunta
Sasanidit
Gupta-valtakunta

Seuraaja(t) Sasanidit
Turkkilaiset kansat

Hefthaliitit eli valkoiset hunnit olivat paimentolaiskansa, jotka tekivät sotaretkiä Persiaa ja Intiaa vastaan 400- ja 500-luvuilla. Hefthtaliittit olivat olivat yski useista aluellee historian aikana levittäytyneistä paimentolaiskansoista ja heidän alkuperäänsä ei tunneta varmasti. Heidän puhumaansa kieltä ei tunneta ja se on saattanut olla esimerkiksi turkkilainen tai indoeurooppalainen. Myös hefthaliittien yhteys samoihin aikoihin Euroopassa vaikuttaneisiin hunneihin on epäselvä. Hefthaliitit menettivät lopulta valtaamansa alueet turkkilaisille heimoille ja sasanideille, minkä jälkeen he hävisivät omana kansanryhmänään sulautuen mahdollisesti ympäröiviin kansoihin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiskohtia hefthaliittien aikaisesta kulhosta.

Nimitystä hefthaliitit alettiin käyttää Bysantin valtakunnassa ja Intiassa samat heimot tunnettiin nimellä valkoiset hunnit. Keski-Aasiassa eri värit liitettiin eri ilmansuuntiin ja esimerkiksi musta viittasi pohjoiseen ja punainen etelään. Valkoinen oli puolestaan viittaus itään. Hefthaliitteja oli edeltänyt toinen keskiaasialaisten paimentolaisten muuttoaalto 300-luvulla. Khioniitteina tunnetut paimentolaiset olivat asettuneet Baktriaan ja Hindukušin alueelle, josa he syrjäyttivät aluetta aiemmin hallinneet kušanit ja perustivat kidairiittien dynastian. Myöhemmin saapuneet hefthaliitit ovat sattaneet edustaa samaa kansaa, kuin khioniitit. Aikalaislähteet eivät usein erottele kahta ryhmää toisistaan, mutta yhteys ei kuitenkaan ole täysin selvä. Samaan tapaan epäselvä on hefthaliittien eli valkoisten hunnien yhteys samoihin aikoihin Euroopassa vaikuttaneisiin hunneihin.[1] Kiinalaisten kronikoitsijoiden mukaan hefthaliitit olivat alun perin Kiinan muurin pohjoispuolella elänyt Hoa tai Hoadun-nimellä tunnettu kansa.[2]

Persiassa aluksi Amudarjalle asettuneita hefthaliitteja pidettiin kuitenkin huomattavasti khioniitteja suurempana uhkana. Šapur II luovutti heille alueita Baktriassa voidakseen itse keskittää joukkojaan Roomaa vastaan. Monet Persian hallitsijat hänen jälkeensä pystyivät estämään hefthaliitteja etenemästä Persian ydinalueille Iranin ylängölle. Bahram V (420–438) voitti hefthaliitit taistelussa omalla kaudellaan ja surmasi heidän kuninkaansa. Hefthaliittien kuningatar annettiin puolestaan palevlijaksi zarathustralaiseen temppeliin. Persialaisten sotaonni muuttui Piruzin (457–484) kaudella. Piruz kävi kolme sotaa hefthaliitteja vastaan häviten niistä jokaisen. Yhdellä sotarekellään hän jäi hefthaliittien vangiksi joutuen maksamaan vapaudestaan suuret lunnaat ja antamaan yhden pojistaan panttivangiksi. Vuonna 484 suurta kostoretkeä johtanut Piruz sai surmansa hefthaliittien väijytyksessä, minkä jälkeen hefthaliitit kiristivät suuria lahjoituksia sassanideilta useiden vuosien ajan uhaten Persian itäosia. Persia ei voinut kuin makssaa sen armeijoiden sotiessa lännessä Roomaa vastaan.[1]

500-luvun alussa hefthaliitit hyökkäsivät intialaista Gupta-valtakuntaa vastaan ja he valtasivat Pohjois-Intian. Hefthaliitit hallitsivat nyt lähes aiemmin kukoistaneen Kušan-valtakunta-valtakunnan kokoista aleutta, mutta hefthaliittien valtakunta oli sisäisesti hyvin heikko. Paikalliset valtakeskukset olivat liittyneet keskusjohtoon vain löyhästi ja paikallishallitsijat ajoivat ensisijaisesti omaa etuaan. Hefthaliittien valtakausi kestikin vain muutamia vuosikymmeniä ja Intia Hindukušin eteläpuolella menetettiin pian takaisin intialaisille. 500-luvun puolivälissä hefthtaliitit joutuivat hyökkäyksen kohteeksi myös pohjoisesta, jossa turkkilaiset heimot valtasivat Baktrian alueen. Sasanidit käyttivät hefthaliittien heikkouden tilaa hyödykseen. Khosraun (531–579) tehtyä rauhan Rooman kanssa vuonna 562 persialaiset toivat joukkonsa lännestä itään vallaten suurimman osan nykyisestä Afganistanista.[1] Hehftaliitit katosivat sittemmin omana kansanaan ja todennäköisesti he sulautuivat muihin ympäröiviin kansoihin.[2] Jotkin hefthaliiteista ovat saattaneet liittyä myöhemmin Eurooppaan muuttaneisiin avaareihin.[3]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hefthaliittihallitsija kuvattuna kolikossa.

Hefthaliittien puhumaa kieltä ei tiedetä.[2] Se on saattanut olla turkkilainen tai indoeurooppaalinen. Hefthaliitit lienevät koostuneet monien muiden paimentolaiskansojen tapaan löyhästä eri heimojen yhteenliittymästä. Ei ole selvää käyttivätkö hefthaliitit itsestään mitään ylänimitystä. Nykyiset nimet hefthaliitit ja valkoiset hunnit ovat peräisin ulkopuolisista lähteistä. Historiankirjoituksessa etenkin Intiassa hefthaliitit saivat hunnien tapaisen maineen raakoina barbaareina.[1] Hefthaliitit asuivat teltoissa, eikä heillä ollut omaa kirjoitusjärjestelmäänsä. Heidän on mainittu myös harjoittaneen polyandriaa, eli moniavioisuutta, jossa yhdellä naisella voi olla useampi aviopuoliso.[2] Hefthaliittien yläluokka on saattanut harjoittaa kallonmuokkausta, mikä saattaa selittää joissakin heidän kolikoissaan esiintyvien hallitsijoiden litteän kallonmuodon.[1]

Hefthaliitit jättivät jälkeensä arkeologista aineistoa, mutta he noudattelivat pitkälti jo olemassa olluitta persialaista, hellenististä ja intialaista kulttuuriperinnettä. Heidän lyömistään kolikoista on kuitenkin saatu selvitettyä hefthaliittien kuningasluettelo. Hefthaliitit suosivat ilmeisesti aikaisempien kušanien tapaan buddhalaisuutta ja esimerkiksi Bamejanin kuuluisat Bamejanin Buddha-patsaat nykyisessä Afganistanissa rakennettiin ilmeisesti hefthaliittien valtakaudella. Kiinalaiset pyhiinvaeltajat Faxian (403) ja Songuan (520) kuvailivat Swatin laakson kukoistavia buddhalaisia luostareita.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 66-69. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.
  2. a b c d Hephthalite Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.5.2018. (englanniksi)
  3. Hephthalite (Scope note) British Museum. Viitattu 27.5.2018. (englanniksi)