Vladimir Putin

Vladimir Putin Владимир Путин
Venäjän 6. ja 10. pääministeri
8. toukokuuta 2008 –
Edeltäjä	Viktor Zubkov
9. elokuuta 1999 – 7. toukokuuta 2000
Edeltäjä	Sergei Stepašin
Seuraaja	Mihail Kasjanov
Venäjän 2. presidentti
7. toukokuuta 2000 – 7. toukokuuta 2008
Edeltäjä	Boris Jeltsin
Seuraaja	Dmitri Medvedev
Venäjän virkaatekevä presidentti
31. joulukuuta 1999 – 7. toukokuuta 2000
Edeltäjä	Boris Jeltsin
Venäjän ensimmäinen varapääministeri
9. elokuuta 1999 – 16. elokuuta 1999
Edeltäjä	Viktor Hristenko
Seuraaja	Mihail Kasjanov
Yhtenäisen Venäjän puheenjohtaja
1. tammikuuta 2008 –
Edeltäjä	Boris Gryzlov
Tiedot
Syntynyt	7. lokakuuta 1952 Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto (nykyään Pietari, Venäjä)
Puolue	Yhtenäinen Venäjä NKP (1975–1991) Kotimme on Venäjä (1995)
Ammatti	poliitikko asianajaja
Uskonto	ortodoksi
Puoliso	Ljudmila Putina (aviol. 1983)
Allekirjoitus

Vladimir Vladimirovitš Putin (ven. Влади́мир Влади́мирович Пу́тин  kuuntele ääntämys^?, s. 7. lokakuuta 1952 Leningrad) on venäläinen poliitikko ja maan nykyinen pääministeri. Hän toimi Venäjän federaation presidenttinä vuosina 2000–2008 sekä pääministerinä 1999–2000 ja uudelleen vuodesta 2008 lähtien.

Elämäkerta

Vladimir Putin KGB:n uniformussa

Vladimir Putin syntyi Leningradissa 7. lokakuuta 1952 työläisperheen kolmantena poikana. Isä Vladimir Spiridonovitš Putin ja Maria Ivanovna olivat työssä tehtaassa. Isä oli toisen maailmansodan veteraani ja äiti kokenut Leningradin saarron. Vanhemmat olivat ortodokseja, joten he antoivat kastaa poikansakin. Vladimir jäi perheen lapsista ainoana eloon veljien kuoltua nuorena. Vähävarainen Putinien perhe asui yhteisasunnossa Leningradin keskustassa. Putinin isoisä Spiridon Putin oli Vladimir Leninin ja Josef Stalinin henkilökohtainen kokki.

"Pikku-Volodjana" tunnettu poika aloitti koulunkäyntinsä 1960 keskikoulussa numero 193. Hän liittyi pioneereihin ja kohosi nopeasti ryhmänsä johtajaksi. Nuoruudessaan hän eli myös katuelämää, missä hän pärjäsi varhain aloittamansa judoharrastuksen ansiosta. Vuonna 1976 hän voitti judossa Leningradin juniorimestaruuden ja on myöhemmin paljastanut urheilun auttaneen hänet irti jengeistä. Judossa hänellä on 7. dan.

Kun nuoruuden kuohuntavaihe meni ohi, koulunkäynti alkoi sujua paremmin. Putin oli erityisen kiinnostunut saksan kielestä sekä Venäjän historiasta ja kirjallisuudesta. Hän pääsi 1970 Leningradin valtionyliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä. Jo opiskeluaikana häntä pyydettiin työhön KGB:hen.

Palvellessaan valtion turvallisuuskomiteassa 1975–1991 Putin vietti useita vuosia Itä-Saksassa ja yleni everstiluutnantiksi.

Vuodesta 1994–1998 Putin toimi Pietarin kaupungin apulaispormestarina Anatoli Sobtšakin pormestarikaudella. Tuon jälkeen Putin pääsi töihin Jeltsinin presidentinhallintoon, aluksi talousosastolle, jota johti Pavel Borodin.

Putin oli liittovaltion turvallisuuspalvelun johtaja heinäkuusta 1998 elokuuhun 1999. Hänestä tuli pääministeri elokuussa 1999.

Pääministerinä hän sai heti vaikean haasteen, sillä Šamil Basajevin joukot olivat hyökänneet Tšetšeniasta naapuritasavallan puolelle Dagestaniin ja julistaneet sinne islamistisen valtion. Venäjän armeija torjui hyökkäyksen Dagestanissa parissa viikossa. Pian sen jälkeen Moskovassa ja muualla Venäjällä räjähteli pommeja, jotka viranomaisten mukaan olivat tšetšeeneihin kytköksissä olleiden islamilaisterroristien räjäyttämiä. Viranomaisille tulleen soiton mukaan kyse oli kosto Venäjän armeijan toimista Dagestanissa, mutta Basajev ei ottanut kerrostaloräjäytyksiä syykseen.

Venäjän federaation asevoimat jatkoivat Dagestanin operaatiota hyökkäämällä Tšetšeniaan (kts. Toinen Tšetšenian sota). Presidentti Putinin kannatus nousi rajusti terrorisminvastaisen sodan takia. Jeltsin jätti yllättäen presidentin toimensa terveydellisistä syistä heti 31. joulukuuta 1999 pitämänsä televisiopuheen jälkeen. Tällöin Putinista tuli lain mukaan virkaa tekevä presidentti. Varsinainen presidentinvaali pidettiin 26. maaliskuuta 2000, jonka Putin voitti saaden 52,94 % äänistä.

Henkilökuva

Putin-tauluja moskovalaisessa kaupassa

Vladimir Putin tapasi 1980 kaliningradilaisen lentoemännän Ljudmila Šrekbnevan, ja naimisin he menivät 1983. Heille syntyi tytär Masha 1985 ja toinen tytär Katja seuraavana vuonna. Niin vaimo kuin lapsetkin ovat esiintyneet harvoin julkisuudessa.

Putin on tunnettu kovasta, välillä lähes alatyylisestä kielenkäytöstä, jonka avulla hän luo itsestään kuvaa tiukkana johtajana ja lisää kansansuosiotaan. Hän tehostaa puhettaan, varsinkin Venäjällä esiintyessään, joskus rikollisten käyttämällä slangilla blatnoilla. Moskovan kerrostaloiskujen jälkeen 1999 hän totesi: "Seuraamme terroristeja kaikkialle. Jos he ovat vessassa, tapamme heidät paskahuussiin." Muun muassa syksyn 2007 duumavaalien alla Putinin esiintyi julkisuudessa usein paidatta, aseen kanssa, ratsailla tai sotilaskoneen ohjaamossa.

Putin käyttää puolisonsa mukaan alkoholia kohtuudella. Hän puhuu sujuvasti saksaa ja jonkin verran englantia ja ranskaa. Putinilla on labradorinnoutaja nimeltään Koni, jonka sanotaan olevan nimetyn Condoleezza Ricen mukaan.

Politiikka

Toisin kuin edeltäjänsä Jeltsin presidentti Putin ei ole innostunut poistamaan Neuvostoliiton ajan perinnettä julkisuudesta. Hän on ilmaissut kantanaan, että Venäjän kommunistisen hallinnon kausi oli rikoksistaan huolimatta merkittävä osa Venäjän historiaa ja vaikutti suuresti uudenlaisen venäläisen yhteiskunnan syntyyn. Tämän takia Venäjän kansallislaulun säveleksi palautettiin Neuvostoliiton hymni, vaikka sanat muutettiin uutta aikaa vastaaviksi. Tämä sai laajan parlamentaarisen kannatuksen. Putin oli Irakin sotaa vastaan vuoden 2003 Irakin kriisin aikana. Yhdysvallat uhkasi, että ne maat, jotka eivät osallistu Yhdysvaltain johtamaan vapaaehtoisten koalitioon, menettävät mahdollisia taloudellisia oikeuksiaan Irakissa. Venäjän federaation osalta arvokkain kohde oli federaation omaisuuskomitean noin 7 %:lla omistama LUKoil.^selvennä Aikomus oli kehittää Qurna-2-öljykenttää. Venäjä asettui selkeästi vastustamaan Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa Irakin sotaa. LUKoil hankkiutui yhteistyöhön yhdysvaltalaisen Getty Oilin kanssa ja Venäjän federaation omaisuuskomitea myi vähemmistöosakkuutensa yhtiöstä pois.

Putinin puolueena tunnettu Yhtenäinen Venäjä -puolue sai suuren voiton vuoden 2003 parlamenttivaaleissa.

Putinin Kremlissä sanotaan työskentelevän kaksi ryhmittymää. Toinen on armeijan ja turvallisuuspalvelun ryhmä ja toinen, Perheeksi kutsuttu, on yhteydessä edellisen presidentin Boris Jeltsinin toimikaudella rikastuneisiin oligarkkeihin (hallitseva ryhmittymä) kuuluvat. Nämä kaksi ryhmittymää ovat usein täysin eri mieltä asioista. Putin on tasapainotellut näiden kahden ryhmittymän välillä. Viime aikoina on äkkirikastuneiden suurliikemiesten asema aiheuttanut riitoja.

24. helmikuuta 2004, vajaa kuukausi ennen presidentinvaalia, Putin erotti pääministeri Mihail Kasjanovin hallituksen ja nimitti Viktor Hristenkon virkaa tekeväksi pääministeriksi sekä 1. maaliskuuta 2004 hän nimitti Venäjän EU-lähettilään Mihail Fradkovin pääministeriksi.

Putin voitti selvästi 14. maaliskuuta 2004 pidetyn presidentinvaalin. ETYJ:n vaalitarkkailijoiden mukaan vaalit olivat lailliset ja vapaat. Julkilausumassa [1] kritisoitiin kuitenkin valtion hallinnassa olevien tiedotusvälineiden käyttämää puolueellista uutisointia istuvasta presidentistä ja kehotettiin Venäjää "toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vaalit tulevaisuudessa vastaavat yhä enemmän Euroopan neuvoston ja ETYJ:n asettamia normeja, tiedotusvälineiden vapaus mukaan lukien". Perustuslain mukaan Putin ei voinut asettua ehdolle enää kolmannelle kaudelle.

Vladimir Putin ja Suomen presidentti Tarja Halonen vuonna 2001.

Vuoden 2004 presidentinvaalit olivat mielenkiinnottomat ja tapahtumaköyhät lukuun ottamatta ehdokas Ivan Rybkinin katoamista ja löytymistä viisi päivää myöhemmin Kiovasta. Kampanjassaan hän syytti istuvaa presidenttiä mm. " Tšetšenian sodasta, perustuslain rikkomisesta ja ihmisten pelottelusta."

Presidenttiehdokas Rybkin luopui kampanjoinnistaan katoamistapahtuman jälkeen. Katoamisepisodia on pidetty sieppauksena ja myöhemmin Lontoossa pitämässään tiedotustilaisuudessa Rybkin totesi, että "ei enää halua paeta kuin jänis presidentin koneiston edessä". Putin saavutti helpon voiton.

Putinista tuli uudelleen pääministeri vuonna 2008 presidenttikausiensa jälkeen.

Tšetšenian tilanne

Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet Putinia ja esittäneet väitteitä Tšetšenian sotarikoksista ja ihmisoikeusloukkauksista. Venäjä on vastannut kritiikkiin toteamalla tšetšeenikapinallisten olevan kytköksissä maailmanlaajuiseen islamistiseen terroristiverkostoon (mm. Al-Qaida).

Demokratia ja tiedotusvälineet

Venäjän oppositio ja monet lännessä katsovat Putinin kaventaneen huomattavasti Venäjän demokratiaa, joka epäonnistuikin pahoin jo Jeltsinin kaudella. Tämän mukaan Venäjä on vain olevinaan demokratia. Demokratian sijasta Putinin miehet loivat sekuroktariaksi sanotun voimakkaasti presidenttijohtoisen järjestelmän. Monet lehdet ja televisiokanavat ovat eri syistä joutuneet valtion tai Putinia lähellä olevien ryhmien valvontaan.

Osana oligarkkien vastaista ohjelmaa Mihail Hodorkovski tuomittiin 9 vuodeksi vankeuteen veropetosten vuoksi. Hodorkovskin uskottiin valmistautuneen tukemaan oppositiota rahallisesti sekä siirtämään Jukosin omistusta Yhdysvaltoihin sikäläisille öljy-yhtiöille, mikä olisi ollut ennakkotapaus luonnonvarojen siirtämisestä ulkomaalaisten omistukseen. Verovelkojen takia Hodorkovskin pääosin omistama Jukos-öljy-yhtiö ajautui käytännössä valtion haltuun, mikä on herättänyt epäilyjä Putinin yksinvaltaisista pyrkimyksistä^{kenen mukaan?}. Samaan sarjaan^selvennä kuuluu myös, että Putinia tukeva Yhtenäinen Venäjä on enemmistönä parlamentissa, ja on ollut parlamentin suurin puolue jo vuodesta 2003.

Presidenttinä Putin on kuitenkin huolellisesti välttänyt itse suoraan puuttumasta tiedotusvälineiden tai vastustajiensa vaientamiseen tuomiovallan riippumattomuuden ja oikeusvaltionperiaatteen mukaisesti, ja tavallisten venäläisten silmissä hän on siksi edelleen erittäin suosittu. Hänet koetaan harvinaisena, korruptoitumattomana ja suoraselkäisenä johtajana. Tavallinen venäläinen arvostelee Putinia esimerkiksi siitä ettei tämä toiminut kovemmin oligarkkeja vastaan.

Putin mediassa

Vladimir Putin on poliittisten tointensa lisäksi ollut muutenkin esillä tiedostusvälineissä. Elokuussa 2007 Putin poseerasi paidatta kalastusretkeltä Siperiassa Monacon ruhtinas Albert II:n kanssa.

Elokuun 2008 lopussa uutisoitiin Putinin kaataneen nukutusnuolilla television kuvausryhmää kohti rynnänneen siperiantiikerin.

Putinista on myös tehty pari laulua, vuonna 2002 tyttöbändi Pojuštšie vmesten teki diskohitin "Takovo kak Putin" (Такого как Путин). Myöhemmin hip-hop-bändi Koreiskie LJODtshiki (Корейские LЁDчики) teki kappaleen "Plan Putina", joka pilkkasi Yhtenäisen Venäjän vuoden 2007 duumanvaalien slogania "Putinin suunnitelmasta", josta kukaan ei oikein tiennyt, mitä se sisälsi.

Ulkopolitiikka

Vladimir Putin ja George W. Bush (2007)

Kun Yhdysvallat joutui terroristihyökkäyksen kohteeksi syyskuussa 2001, asettui Putin erittäin voimakkaasti tukemaan Yhdysvaltain vastatoimia ns. terrorismin vastaisessa sodassa. Näin hän saavutti Yhdysvaltain johdon luottamuksen, joka ei murentunut, vaikka Putin asettui tiukasti vastustamaan Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hyökkäystä Irakiin.

Putin on pyrkinyt laajentamaan Venäjän vaikutusvaltaa maailmanpolitiikassa. Ensimmäisen presidenttikautensa alkuvaiheessa Putin pyrki välttämään suurvaltasuhteissa kylmän sodan aikaista vastakkainasettelua. Myöhemmin Putin kuitenkin korosti Venäjän suhteita erityisesti Kiinan suuntaan ja häneltä on kuultu ajoittain kovaakin kritiikkiä Yhdysvaltojen harjoittamasta ulkopolitiikasta. Erityisesti Putin on kritisoinut Yhdysvaltain ohjuspuolustushanketta, Irakin sotaa, sekä Yhdysvaltojen pyrkimyksiä laajentaa vaikutusvaltaansa Neuvostoliiton hajottua itsenäistyneiden entisten neuvostotasavaltojen alueella.

Lähteet

• Luukkanen, Arto: Projekti Putin. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33079-1.
• Kuorsalo, Anne & Valkonen, Martti & Susiluoto, Ilmari: Venäjä - kovan linjan energiajätti. Edita Publishing Oy, 2007. ISBN 9789513751364.
• Juntunen: Venäjän imperiumin paluu. Maanpuolustuskorkeakoulu, 2009. ISBN 9789512519804.
• Milov, Vladimir & Nemtsov, Boris: Putinismi ja Venäjän rappio. Into / LIKE, 2009.

Katso myös

• Putinismi

Aiheesta muualla

• Venäjän presidentin viralliset sivut (venäjäksi)
• Peoples.ru - Vladimir Putin (venäjäksi)

• Luukkanen, Arto: Projekti Putin,uuden Venäjän historiaa 1996-2008, WSOY, Dark oy Vantaa 2008, ISBN 978-951-0-33079-1