Vladimir Putin

Wikipedia
Ohjattu sivulta Putin
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vladimir Putin
Владимир Путин
Vladimir Putin
Venäjän 2. ja 4. presidentti
7. toukokuuta 2012
Pääministeri Dmitri Medvedev
Edeltäjä Dmitri Medvedev
31. joulukuuta 19997. toukokuuta 2008
virkaatekevä 31. joulukuuta 19997. toukokuuta 2000
Pääministeri Mihail Kasjanov
Mihail Fradkov
Viktor Zubkov
Edeltäjä Boris Jeltsin
Seuraaja Dmitri Medvedev
Venäjän 6. ja 10. pääministeri
8. toukokuuta 20087. toukokuuta 2012
Presidentti Dmitri Medvedev
Edeltäjä Viktor Zubkov
Seuraaja Viktor Zubkov (vt.)
9. elokuuta 19997. toukokuuta 2000
virkaatekevä 9. elokuuta 199916. elokuuta 1999
Presidentti Boris Jeltsin
Edeltäjä Sergei Stepašin
Seuraaja Mihail Kasjanov
Yhtenäisen Venäjän puheenjohtaja
1. tammikuuta 200825. huhtikuuta 2012
Edeltäjä Boris Gryzlov
Seuraaja Dmitri Medvedev
Tiedot
Syntynyt Vladimir Vladimirovitš Putin
7. lokakuuta 1952 (ikä 62)
Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto (nykyään Pietari, Venäjä)
Puolue Yhtenäinen Venäjä
NKP (1975-1991)
Itsenäinen (1991-1995)
Kotimme on Venäjä (1995–1999)
Yhtenäisyys (1999–2001)
Puoliso Ljudmila Putina
(aviol. 19832013[1]), 2 lasta
Ammatti poliitikko
asianajaja
Uskonto ortodoksi
Allekirjoitus Vladimir Putin allekirjoitus.

Vladimir Vladimirovitš Putin (ven. Влади́мир Влади́мирович Пу́тин Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?, s. 7. lokakuuta 1952 Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on venäläinen poliitikko, nykyinen Venäjän federaation presidentti ja entinen pääministeri. Hän on toiminut maan presidenttinä kolme kautta. Kaksi ensimmäistä kautta olivat vuosina 2000–2008, ja kolmannelle kaudelleen hänet valittiin 7. toukokuuta 2012. Putin toimi Venäjän pääministerinä vuosina 1999–2000 ja uudelleen 2008–2012. Hän edustaa Yhtenäinen Venäjä -puoluetta.

Elämä ja ura

Lapsuus, nuoruus ja opinnot

Vladimir Putin syntyi Leningradissa 7. lokakuuta 1952 työläisperheen kolmantena poikana. Sekä isä Vladimir Spiridonovitš Putin (19111999) että äiti Maria Ivanovna (19111998) työskentelivät tehtaassa. Isä oli toisen maailmansodan veteraani ja äiti kokenut Leningradin saarron. Putinin äiti oli ortodoksi, joten hän sai ortodoksisen kasteen. Putinin isoisä Spiridon Putin (18791965) oli ollut Vladimir Leninin, ja Leninin kuoleman jälkeen Josif Stalinin, henkilökohtainen kokki. Putinin kaksi vanhempaa veljeä kuolivat nuorena, ja hän jäi perheen lapsista ainoana eloon.[2] Vähävarainen Putinien perhe asui yhteisasunnossa Leningradin keskustassa.

”Pikku-Volodjana” tunnettu poika aloitti koulunkäyntinsä vuonna 1960 keskikoulussa numero 193. Hän liittyi pioneereihin, ja kohosi nopeasti ryhmänsä johtajaksi. Nuoruudessaan hän vietti myös niin kutsuttua katuelämää, missä pärjäsi varhain aloittamansa judoharrastuksen ansiosta. Vuonna 1976 hän voitti judossa Leningradin juniorimestaruuden. Myöhemmin hän on paljastanut urheilun auttaneen hänet irti jengeistä. Putinilla on judossa seitsemäs dan.[2]

Vladimir Putin KGB:n univormussa

Kun nuoruuden kuohuntavaihe meni ohi, Putinin koulunkäynti alkoi sujua paremmin. Hän oli erityisen kiinnostunut saksan kielestä sekä Venäjän historiasta ja kirjallisuudesta. Vuonna 1970 hän pääsi Leningradin valtionyliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä. Jo opiskeluaikanaan häntä pyydettiin työhön KGB:hen.[2]

Turvallisuusala ja siirtyminen politiikkaan

Putin palveli valtion turvallisuuskomiteassa 1975–1991. Vuodet 1985–1990 hän toimi tiedustelu-upseerina Itä-Saksassa[3] ja yleni everstiluutnantiksi.

Vuosina 1994–1998 Putin toimi Pietarin kaupungin apulaispormestarina. Pormestarina oli tuolloin Anatoli Sobtšak. Sen jälkeen Putin aloitti työt Jeltsinin presidentinhallinnossa, aluksi talousosastolla, jota johti Pavel Borodin.[4] Putin toimi Venäjän federaation turvallisuuspalvelun (FSB) johtajana heinäkuusta 1998 elokuuhun 1999.[5] FSB:n johtajana hänellä oli ministerin arvo ja armeijan kenraalin sotilasarvo.[6]

Ensimmäinen pääministerikausi (1999–2000)

Putin nousi Venäjän pääministeriksi elokuussa 1999.

Pääministerikautensa alussa hän sai vaativan tehtävän: Šamil Basajevin joukot olivat hyökänneet Tšetšeniasta naapuritasavallan puolelle Dagestaniin ja julistaneet sinne islamistisen valtion.[7] Venäjän armeija torjui hyökkäyksen Dagestanissa noin kahdessa viikossa. Pian sen jälkeen Moskovassa ja muualla Venäjällä tehtiin pommi-iskuja, joiden takana olivat viranomaisten mukaan tšetšeeneihin kytköksissä olleet islamilaisterroristit. Viranomaisten saaman puhelun mukaan terrori-iskujen motiivina oli kosto Venäjän armeijan toimista Dagestanissa. Basajev ei kuitenkaan ottanut kerrostaloräjäytyksiä syykseen.

Venäjän federaation asevoimat jatkoivat Dagestanin operaatiota hyökkäämällä Tšetšeniaan (kts. Toinen Tšetšenian sota). Pääministeri Putinin kannatus nousi huomattavasti terrorisminvastaisen sodan takia.[8]

Venäjän federaation presidentti (2000–2008)

Jeltsin jätti yllättäen presidentin toimensa terveydellisistä syistä välittömästi 31. joulukuuta 1999 pitämänsä televisiopuheen jälkeen. Tällöin Putinista tuli lain mukaan virkaa tekevä presidentti. Varsinainen presidentinvaali pidettiin 26. maaliskuuta 2000, jonka Putin voitti saaden 52,94 % äänistä.lähde?

Kun Yhdysvallat joutui terrorihyökkäysten kohteeksi 11. syyskuuta 2001, Putin asettui erittäin voimakkaasti tukemaan Yhdysvaltain vastatoimia niin sanotussa terrorismin vastaisessa sodassa. Näin Putin saavutti Yhdysvaltain johdon luottamuksen, joka ei murentunut, vaikka hän asettui jyrkästi vastustamaan Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hyökkäystä Irakiin.lähde?

Putin oli Irakin sotaa vastaan vuoden 2003 Irakin kriisin aikana. Yhdysvaltain johto totesi, että ne maat, jotka eivät osallistu Yhdysvaltain johtamaan vapaaehtoisten koalitioon, menettävät mahdollisia taloudellisia etujaan Irakissa. Aikomus oli kehittää Qurna-2-öljykenttää. Venäjä asettui selkeästi vastustamaan sotaa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa. LUKoil hankkiutui yhteistyöhön yhdysvaltalaisen Getty Oilin kanssa ja Venäjän federaation omaisuuskomitea myi vähemmistöosakkuutensa yhtiöstä pois.lähde?

Vladimir Putin ja Suomen presidentti Tarja Halonen vuonna 2001.

Putinin puolueena tunnettu Yhtenäinen Venäjä sai suuren voiton vuoden 2003 parlamenttivaaleissa.

24. helmikuuta 2004, vajaa kuukausi ennen presidentinvaalia, Putin erotti pääministeri Mihail Kasjanovin hallituksen ja nimitti Viktor Hristenkon virkaa tekeväksi pääministeriksi. 1. maaliskuuta 2004 hän nimitti Venäjän EU-lähettilään Mihail Fradkovin pääministeriksi.

Putin voitti selvästi 14. maaliskuuta 2004 pidetyn presidentinvaalin. ETYJ:n vaalitarkkailijoiden mukaan vaalit olivat lailliset ja vapaat. Julkilausumassa kritisoitiin kuitenkin valtion hallinnassa olevien tiedotusvälineiden käyttämää puolueellista uutisointia istuvasta presidentistä ja kehotettiin Venäjää "toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vaalit tulevaisuudessa vastaavat yhä enemmän Euroopan neuvoston ja ETYJ:n asettamia normeja, tiedotusvälineiden vapaus mukaan lukien". Perustuslain mukaan Putin ei voinut asettua ehdolle enää kolmannelle kaudelle.lähde?

Vuoden 2004 presidentinvaalit olivat melko tapauksettomat lukuun ottamatta ehdokas Ivan Rybkinin katoamista ja löytymistä viisi päivää myöhemmin Kiovasta. Kampanjassaan Rybkin syytti istuvaa presidenttiä muun muassa "Tšetšenian sodasta, perustuslain rikkomisesta ja ihmisten pelottelusta."[9] Presidenttiehdokas Rybkin luopui kampanjoinnistaan katoamistapahtuman jälkeen. Katoamisepisodia on pidetty sieppauksena ja myöhemmin Lontoossa pitämässään tiedotustilaisuudessa Rybkin totesi, että "ei enää halua paeta kuin jänis presidentin koneiston edessä".[10]

Toinen pääministerikausi (2008–2012)

Putinista tuli uudelleen pääministeri vuonna 2008 presidenttikausiensa jälkeen. Pääministerikauden loppupuolella, vuonna 2011 järjestettiin parlamenttivaalit, joissa Putinin puolue Yhtenäinen Venäjä sai virallisten tulosten mukaan hiukan yli puolet paikoista. Putin leimasi opposition syytökset vaalivilpistä vain seuraavan vuoden presidentinvaalien esikampanjoinniksi.[11]

Uudelleenvalinta presidentiksi (2012–)

Vuoden 2012 presidentinvaaleissa Putin sai 63.6 % äänistä eli kahdeksan prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2004.[12] Toiseksi tullut kommunistien Gennadi Zjuganov syytti vaaleja epärehellisiksi.[13]

7. toukokuuta 2012 Putin astui uudelleen presidentinvirkaan.

Henkilökuva

Putin-tauluja moskovalaisessa kaupassa

Vladimir Putin tapasi vuonna 1980 kaliningradilaisen lentoemännän Ljudmila Šrekbnevan, ja he avioituivat 1983. Heille syntyi tytär Masha 1985 ja toinen tytär Katja seuraavana vuonna. Niin puoliso kuin tyttäretkin ovat esiintyneet harvoin julkisuudessa.[14] Ljudmila Putin kuvasi 4. syyskuuta 2002 julkaistussa miehensä elämäkerrassa Vladimir Putinia sovinistiksi ja kotityranniksi. Hän mainitsi kuitenkin miehensä olevan myös hyvä isä ja olevansa suurimmasta osasta asioita hänen kanssaan samaa mieltä.[15] Avioliitto päättyi eroon kesäkuussa 2013.[1]

Putin on tunnettu kovasta kielenkäytöstään, jonka avulla hänen sanotaan luovan itsestään kuvaa tiukkana johtajana ja lisäävän kansansuosiotaan.kenen mukaan? Toisinaan hän tehostaa puhettaan, varsinkin Venäjällä esiintyessään, rikollisten käyttämällä slangilla blatnoilla. Moskovan kerrostaloiskujen jälkeen 1999 hän totesi: "Seuraamme terroristeja kaikkialle. Jos he ovat vessassa, tapamme heidät paskahuussiin."[16] Putin puhuu sujuvasti saksaa sekä jonkin verran englantia ja ranskaa. Hänellä on labradorinnoutaja nimeltään Koni, jonka sanotaan olevan nimetyn Condoleezza Ricen mukaan.[17] Vuonna 2010 hän sai Bulgarian pääministeriltä Boiko Borisovilta lahjaksi bulgarianpaimenkoiran pennun, josta hän keksi uuden mediajulkisuustempun: hän pyysi kansaltaan apua sen nimeämiseen.[18] Pentu nimettiin lopulta Buffyksi. Vuonna 2012 hän sai vuorostaan Japanin silloiselta pääministeriltä Yoshihiko Nodalta lahjaksi akitan pennun Yumen kiitoksena Venäjän avusta Japania piinanneen tsunamin jälkeen[19], ja uusi tulokas nähtiin keväällä 2013 otetuissa kuvissa telmimässä Putinin ja Buffyn kanssa.[20] Putin esiintyy usein kuvissa koiriensa kanssa, ja on monen USA:n presidentin tapaan onnistunut niiden avulla luomaan maineen koirarakkaana ihmisenä.

Esiintyminen mediassa

Vladimir Putin on poliittisten tointensa lisäksi ollut muutenkin esillä tiedotusvälineissä. Mediaesiintymisissä on yleensä korostettu Putinin miehekästä julkisuuskuvaa. Elokuussa 2007 Putin poseerasi paidatta kalastusretkellä Siperiassa Monacon ruhtinas Albert II:n kanssa.[21] Elokuun 2008 lopussa hänen kerrottiin ampuneen tainnutuskiväärillä television kuvausryhmää kohti rynnänneen siperiantiikerin.[22]

Syksyn 2007 duumavaalien alla Putinin esiintyi julkisuudessa usein paidatta, aseen kanssa, ratsailla tai sotilaskoneen ohjaamossa.[23]

Syyskuussa 2012 hänen kerrottiin johtaneen moottoroidulla riippuliitimellä uhanalaisia lumikurkia näiden muuttomatkalla.[24]

Politiikka

Suhde Neuvostoliiton perintöön

Toisin kuin edeltäjänsä Jeltsin presidentti Putin ei ole ollut halukas poistamaan Neuvostoliiton ajan perinteitä. Hänen mielestään Venäjän kommunistisen hallinnon kausi oli rikoksistaan huolimatta merkittävä osa Venäjän historiaa ja vaikutti suuresti uudenlaisen venäläisen yhteiskunnan syntyyn. Tämä sai laajan parlamentaarisen kannatuksen.

Tšetšenian tilanne

Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet Putinia ja esittäneet todisteita Tšetšenian sotarikoksista ja ihmisoikeusloukkauksista.[25] Venäjä on vastannut kritiikkiin toteamalla tšetšeenikapinallisten olevan kytköksissä maailmanlaajuiseen islamistiseen terroristiverkostoon (mm. Al-Qaida).[26]

Demokratia ja tiedotusvälineet

Venäjän oppositio ja monet länsimaissa katsovat Putinin kaventaneen huomattavasti Venäjän demokratiaa[27], joka epäonnistui pahoin jo Jeltsinin kaudella. Tämän näkökannan mukaan Venäjä on näennäisdemokratia[28] Demokratian sijasta Putinin miehet loivat sekuroktariaksi sanotun voimakkaasti presidenttijohtoisen[29][30] järjestelmän[31]. Monet lehdet ja televisiokanavat ovat eri syistä joutuneet valtion tai Putinia lähellä olevien ryhmien valvontaan.[32]

Osana oligarkkien vastaista ohjelmaa Mihail Hodorkovski tuomittiin yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen veropetosten vuoksi. Hodorkovskin uskottiin valmistautuneen tukemaan oppositiota taloudellisesti ja siirtämään Jukosin omistusta Yhdysvaltoihin sikäläisille öljy-yhtiöille, mikä olisi ollut ennakkotapaus luonnonvarojen siirtämisestä ulkomaalaisten omistukseen[33] Verovelkojen takia Hodorkovskin pääosin omistama Jukos-öljy-yhtiö ajautui käytännössä valtion haltuun,[34] Putinia tukeva Yhtenäinen Venäjä on enemmistönä parlamentissa, ja on ollut parlamentin suurin puolue jo vuodesta 2003.

Maaliskuun 2014 lopussa Venäjän kanssa valtioliitossa olevan maan päämies, Valko-Venäjän presidentti Lukašenka luonnehti Putinia suhdetta demokratiaan Ukrainan television Šuster Live -ohjelmassa sanomalla tämän ohittaneen hänet itsensä diktaattorina.[35]

Ulkopolitiikka

Vladimir Putin ja George W. Bush (2007)

Putin on pyrkinyt ajamaan venäläisten etuja ja laajentamaan Venäjän vaikutusvaltaa maailmanpolitiikassa. Ensimmäisen presidenttikautensa alkuvaiheessa hän pyrki välttämään suurvaltasuhteissa kylmän sodan aikaista vastakkainasettelua. Myöhemmin hän kuitenkin korosti Venäjän suhteita erityisesti Kiinan suuntaan ja häneltä on kuultu ajoittain kovaakin kritiikkiä Yhdysvaltojen harjoittamasta ulkopolitiikasta. Putin on kritisoinut erityisesti Yhdysvaltain ohjuspuolustushanketta, Irakin sotaa ja Yhdysvaltojen pyrkimyksiä laajentaa vaikutusvaltaansa itsenäistyneiden entisten neuvostotasavaltojen alueella. Putinin kolmannelle kaudelle osui EU:n itälaajenemiseen liittyväselvennä Ukrainan kriisi, joka ajoi Putinin johtaman suurvallan avoimesti vastakkain lännen kanssa.lähde?

Katso myös

Lähteet

  • Luukkanen, Arto: Projekti Putin. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33079-1.
  • Luukkanen, Arto: Muutosten Venäjä: Venäjän historia 862-2009. Edita, 2009. ISBN 978-951-3-75438-9.
  • Kuorsalo, Anne; Valkonen, Martti & Susiluoto, Ilmari: Venäjä - kovan linjan energiajätti. Edita Publishing Oy, 2007. ISBN 9789513751364.
  • Juntunen, Alpo: Venäjän imperiumin paluu. Maanpuolustuskorkeakoulu, 2009. ISBN 9789512519804.
  • Milov, Vladimir & Nemtsov, Boris: Putinismi ja Venäjän rappio. Suom. Anu Lönnqvist. Into / LIKE, 2009. ISBN 978-952-01-0367-5.

Viitteet

  1. a b Putin eroaa vaimostaan, Yle.fi, uutiset
  2. a b c Antti Honkamaa: Pelätty ja palvottu Putin. Iltalehti/Viikonvaihde, 2007, nro 1.12., s. 9.
  3. Miettinen, Anssi: Vladimir Putin – Kuka hän on? Mistä hän tulee? Mitä hän aikoo? HS.fi. 12.3.2014. Viitattu 9.5.2014.
  4. Hakala, Pekka: 1998: Rosvotalouden kupla puhkeaa (osa Venäjän vuodet -juttusarjaa) HS.fi. 23.12.2007. Viitattu 9.5 2014.
  5. Istorija sozdanija, FSB, fsb.ru, viitattu 25.4.2014, (venäjäksi)
  6. The Federal Security Service of the Russian Federation, tiedostomuoto= pdf, Tekijä: Gordon Bennett, Ajankohta 3/ 2000, Selite= presidentti Jeltsinin päätös FSB:n johtajan arvosta sivulla 16, Julkaisija= Julkaisu C102, Conflict Studies Research Centre, Royal Military Academy Sandhurst, England, viitattu 25.4.2014, (englanniksi)
  7. http://www.globalsecurity.org/military/world/war/chechnya2-2.htm
  8. Pekka Hakala: VENÄJÄN VUODET 1999: Putin tarjoaa pelastuksen Jeltsin jätti Venäjän miehelle, joka lupasi tuhota terroristit Helsingin Sanomat. Sanoma.
  9. Luukkanen 2008, s. 140
  10. Luukkanen 2008, s. 140
  11. Putin: Oppositio yrittää leimata presidentinvaalit 15.12.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 8.9.2013.
  12. Profile: Vladimir Putin 7.6.2013. BBC. Viitattu 7.9.2013.
  13. Putin voitti odotetusti Venäjän vaalit 4.3.2012. YLE. Viitattu 7.9.2013.
  14. Antti Honkamaa: Pelätty ja palvottu Putin. Iltalehti/Viikonvaihde, 2007, nro 1.12., s. 10.
  15. Rusanen, Markku: Mitä Missä Milloin 2004, s. 14. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2003. ISBN 951-1-18590-X.
  16. Kovat puheet. Iltalehti/Viikonvaihde, 2007, nro 1.12., s. 10.
  17. Russian presidential pooch to get satellite tracking device
  18. "Putin pyytää apua: venäläiset, keksikää koiralleni nimi!". Iltalehti, 19.11.2010. Haettu 19.1.2013
  19. Torres, Ida. "Putin’s Akita puppy from Japan makes first ‘public appearance’". Japan Daily Press, 12.4.2013. Haettu 9.6.2013
  20. Turtiainen, Suvi. "Urheiluvammasta kärsinyt Putin telmi koirien kanssa". Helsingin Sanomat, 11.4.2013. Haettu 9.6.2013
  21. Putin poseerasi paidatta 15.08.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.4.2009.
  22. Ahonen, Anneli: Venäläisväite: Putin tainnutti amurintiikerin HS.fi. 1.09.2008. Viitattu 9.5.2014.
  23. Antti Honkamaa: Pelätty ja palvottu Putin. Iltalehti/Viikonvaihde, 2007, nro 1.12., s. 8, 9.
  24. Putin opasti kurkia kohti vapautta 6.9.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.9.2013.
  25. HRW
  26. 3
  27. Milon & Nemtsov 2009, s. 39
  28. Luukkanen 2008, s. 140
  29. Juntunen 2009, s. 49
  30. Kuorsalo, Valkonen & Susiluoto 2007, s. 201
  31. Luukkanen 2009, s. 447
  32. Susanna Niinivaara: VENÄJÄN VUODET 2001: Kurittomat tv-kanavat kesytettiin Putin soitti Bushille heti USA:n terrori-iskujen jälkeen (html) Helsingin Sanomat. 13.1.2008.
  33. Luukkanen 2008, s. 97
  34. Susanna Niinivaara: VENÄJÄN VUODET 2003: Venäjän rikkain mies joutui kiipeliin Hodorkovskin valta päättyi ennen joulukuisia duumanvaaleja (html) Helsingin Sanomat. 27.1.2008.
  35. Lukašenko: Putin perepljunul menja v diktatorstve Ukrainalainen uutistoimisto Unian, unian.net. 29.3.2014. Viitattu 13.4.2014.

Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vladimir Putin.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Vladimir Putin -sitaatteja.
Coat of Arms of the Russian Federation.svg Venäjän federaation pääministerit
Boris Jeltsin (1991–1992) | Jegor Gaidar (vt.) | Viktor Tšernomyrdin (1992–1998) | Boris Jeltsin (vt.) | Sergei Kirijenko (1998) | Viktor Tšernomyrdin (vt.) | Jevgeni Primakov (1998–1999) | Sergei Stepašin (1999) | Vladimir Putin (1999–2000) | Mihail Kasjanov (2000–2004) | Viktor Hristenko (vt.) | Mihail Fradkov (2004–2007) | Viktor Zubkov (2007–2008) | Vladimir Putin (2008–2012) | Dmitri Medvedev (2012–)
Venäjän federaation presidentin lippu Venäjän presidentit
Boris Jeltsin (1991–2000) | Vladimir Putin (2000–2008) | Dmitri Medvedev (2008–2012) | Vladimir Putin (2012–)