Virolahden Yläpihlajassa syntyneen Taneli Typön vanhemmat olivat maanviljelijä Tahvo Typpö (1854-1886) ja Juliana Henrikintytär (1848-1922). Kansakoulun ja kansanopiston käynyt Typpö viljeli kotitilaansa vuoteen 1914, jolloin hän osti VahvialanKintereessä sijainneen maatilan. Suurlakon jälkeen Typpö liittyi Yläpihlajan työväenyhdistykseen, jonka puheenjohtajana hän toimi kahdesti. Typpö viakutti Virolahden kunnalliselämässä eri lautakuntien jäsenenä sekä Virolahden Osuuskaupan hallituksessa. Typpö valittiin kansanedustajaksi vuonna 1909, ja hän istui eduskunnassa yhtäjaksoisesti sisällissotaan saakka. Vahvialaan muutettuaan Typpö liittyi Nurmin työväenyhdistykseen sekä keväällä 1917 perustettuun Kintereen työväenyhdistykseen.[1][2][3]
Sisällissotaa edeltäneiden levottumuuksien aikana Tyypö kannatti parlamentaarista linjaa ja puhui aseellista toimintaa vastaan. Sodan käynnistyttyä hän ei osallistunut punaisten toimintaan, vaan pysytteli kotonaan Vahvialassa. Typön tila joutui punakaartin elintarviketakavarikoiden kohteeksi ja sodan loppuvaiheessa hän piileskeli perheineen muutaman vuorokauden metsässä punaisten pakko-ottoja paossa. Toukokuun puolivälissä Typpö matkusti Helsinkiin osallistuakseen eduskunnan istuntoon, mutta joutui pidätetyksi. Typpö siirrettiin muiden vangittujen kansanedustajien tavoin Sörnäisten kuritushuoneeseen. Lokakuussa 1918 hän sai kahden vuoden kuritushuonerangaistuksen valtiopetoksen valmistelusta, joka muutettiin viiden vuoden ehdolliseksi rangaistukseksi. Syyksi katsottiin sosialidemokraattien syksyllä 1917 julkaisemat Sorron yöstä nouskaa! -vaalijulistus sekä Me vaadimme -julistus, vaikka Typpö oli vastustanut jälkimmäistä.[3]
Typpö valittin jälleen kansanedustajakis vuonna 1922. Hän oli myös presidentin valitsijamies vuonna 1925 sekä Vahvialan kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen jäsen Jatkosodan jälkeen Typpö päätyi evakkona Lohjan maalaiskunnan Muijalaan, jossa hän viljeli maatilaansa kuolemaansa saakka..[1]