Tuvalu

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 7. huhtikuuta 2006 kello 20.49 käyttäjän Quadriplegia (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Muista merkityksistä katso Tuvalu (täsmennyssivu).
Tuvalu
Tuvalun lippu Tuvalun vaakuna
lippu vaakuna

Tuvalu kartalla

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Monarkki
Kenraalikuvernööri
Pääministeri		 Elisabet II
Filoimea Telito
Maatia Toafa
Pääkaupunki Funafuti (tärkein atolli), Fongafale (tärkein saari), Vaiaku (tärkein kylä)
8°31′S 179°13′E
Muita kaupunkeja -
Pinta-ala
– yhteensä 26 (sijalla 191)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2004) 11 468 (sijalla 190)
– väestönkasvu 1,47 (2005)
Viralliset kielet englanti ja tuvalu
Valuutta Tuvalun dollari (-)
BKT (2000)
– yhteensä N/A  (sijalla 228)
– per asukas 1 100 USD
HDI (ei laskettu) ei laskettu (sijalla ei laskettu)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 70
– teollisuus N/A
– palvelut N/A
Aikavyöhyke +12
– kesäaika +12
Itsenäisyys
Yhdistyneestä kuningaskunnasta
1. lokakuuta 1978
Lyhenne TV
– ajoneuvot: TUV
– lentokoneet: T2
Kansainvälinen
suuntanumero		 +688
Tunnuslause Tuvalu mo te Atua
(Tuvalu Jumalan puolesta)
Kansallislaulu ”Tuvalu mo te Atua”

Tuvalu on Tyynellä valtamerellä sijaitseva saarivaltio ja perustuslaillinen monarkia. Sen korkein kohta on vain noin viisi metriä merenpinnan yläpuolella, joten pienikin merenpinnan kohoaminen on merkittävä uhka valtiolle. Saaria on aiemmin kutsuttu muun muassa nimillä Ellicesaaret ja Laguunisaaret.

Tuvalu on yksi maailman pienimmistä maista. Pinta-alaltaan se on maailman neljänneksi ja asukasluvultaan toiseksi pienin itsenäinen valtio.

Historia

Varhaiset vaiheet

Tuvalu asutettiin ensimmäisellä vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua. Alkuperäisten asukkaiden uskotaan tulleen suurimmilta osin Samoan, Tokelaun ja Tongan saarilta. Jonkin verran asukkaita tuli myös Uvealta. Nuin atollin asukkaat tulivat kuitenkin Kiribatilta, mistä on merkkinä muun muassa siellä puhuttu kiribatin kieli.

Eurooppalaisista ensimmäisenä Tuvalulle ennätti espanjalainen Álvaro de Mendaña de Neira 16. tammikuuta 1568. Saarista ensimmäisenä löydettiin Nui, jolle eurooppalaiset antoivat nimen Isla de Jesús. 29. elokuuta 1595 löydettiin Niulakita, joka nimettiin La Solitariaksi. Tämän jälkeen eurooppalaiset eivät käyneet Tuvalulla lähes kahteen vuosisataan, kunnes espanjalainen Don Francisco Maurelle kävi saarilla vuonna 1781. Hän löysi ensimmäisenä eurooppalaisena Nanumangan atollin, jonka hän nimesi Isla del Cocaliksi. Kapteeni Arent de Peyster löysi vuonna 1819 Funafutin ja Nukufetaun atollit. Vuonna 1821 löydettiin Nukulaelae ja vuonna 1825 Niutao sekä Vaitupu. Kaikki saaret oli löydetty ja kartoitettu vuoteen 1826 mennessä. Vaikka Arent de Peyster nimesi Funafutin Edward Ellicen mukaan Ellicen ryhmäksi, kaikista yhdeksästä atollista nimeä Ellice käytti ensimmäisenä A. G. Findlay.

1860-luvulla eurooppalaiset veivät noin neljäsataa tuvalulaista orjiksi Peruun. Saarten asukkaita vietiin työskentelemään myös sokeriplantaaseille Fidžiin, Samoaan, Havaijille tai Australiaan. Eurooppalaiset toivat mukanaan erilaisia sairauksia, jotka tappoivat useita tuvalulaisia.

Tuvalulaisten käännyttäminen kristityiksi aloitettiin 1800-luvun lopulla. Vuonna 1861 Nukulaelaen atollille tuli Manihikiltä, Cookinsaarilta Lontoon lähetyssaarnaajaseuran kannattajia. Vuonna 1865 saarille lähetettiin samoalaisia pastoreita. Tuvalulaiset omaksuivat uuden uskonnon nopeasti. Kristinusko on siitä lähtien ollut Tuvalun valtauskonto.

Tuvalulle tuli myös kauppiaita. Yksi heistä oli myöhemmin kirjailijana tunnetuksi tullut australialainen Louis Becke, joka toimi kauppiaana Nukufetaulla helmikuusta 1881 lähtien.

Myös valaanpyytäjät käyttivät saaria hyväkseen. Vuonna 1892 nykyinen Tuvalu liitettiin osaksi perustettua Yhdistyneen kuningaskunnan Gilbert- ja Ellice -saarten protektoraattia, jossa Tuvalusta käytettiin nimitystä Ellice-saaret. Protektoraatista tehtiin siirtokunta 10. marraskuuta 1915. Tuvalun asukasluvun ei uskota ennen 1900-lukua kertaakaan ylittäneen kolmeatuhatta.

Nykyaika

Japani oli toisen maailmansodan aikana miehittänyt Kiribatin ja suunnitteli myös etenemistä Tuvalulle. Yhdysvaltain sotajoukot kuitenkin ehtivät saapua sinne jo 2. lokakuuta 1942. Syksystä 1942 lähtien yhdysvaltalaiset rakensivat lentotukikohtia Funafutille, Nanumealle ja Nukufetaulle. Japanilaiset kuulivat miehityksestä vasta maaliskuussa 1943. Japani teki sodan aikana kaikille kolmelle atollille pommituksia. Maaliskuun ja marraskuun 1943 välisenä aikana se hyökkäsi yhdeksän kertaa Funafutille. 23. huhtikuuta 1943 pommituksen kohteeksi joutui funafutilainen kirkko. Pommitus aiheutti yhden tuvalulaisen ja seitsemän yhdysvaltalaista ihmisuhria. Yhdysvaltalaiset alkoivat vähitellen vetäytyä Tuvalulta vuonna 1944.

Sodan jälkeen moni tuvalulainen siirtyi paremman elämän toivossa Tarawalle, Kiribatiin, jossa oli siihen aikaan paremmat mahdollisuudet saada työtä.

Vuonna 1972 Funafutilla tapahtuneen hurrikaanin seurauksena osa pääkaupungista piti rakentaa uudelleen.

Vuonna 1974 Ellice-saarten polynesialainen väestö päätti äänestyksessä erota Gilbert-saarten (nykyisin Kiribati) mikronesialaisesta väestöstä. 92 % äänestäneistä kannatti Gilbert-saarista eroamista. Eroaminen tapahtui virallisesti 1. lokakuuta 1975, jolloin Ellice-saarista tehtiin erillinen siirtokunta nimellä Tuvalu. Tuvalulle myönnettiin itsenäisyys 1978. Vuotta myöhemmin maan asukasluvuksi laskettiin 7 349. Pian itsenäistymisen jälkeen (1979) Tuvalu solmi diplomaattiset suhteet Taiwaniin.

Tuvalun ensimmäiseksi pääministeriksi valittiin samana vuonna Toaripi Lauti. Itsenäisyyspäivää eli Tuvalu-päivää saarilla vietetään 1.–2. lokakuuta. Itsenäisyytensä aikana Tuvalu on pitänyt yllä läheisiä suhteita Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Maan tämänhetkinen perustuslaki on vuodelta 1986.

Vuonna 1986 pidettiin äänestys siitä, pitäisikö Tuvalu muuttaa tasavallaksi. Ehdotus ei kuitenkaan saanut tarpeeksi kannatusta ja hylättiin. Vuonna 1989 Naama Latasista tuli ensimmäinen nainen, joka valittiin Tuvalun parlamenttiin. Tuvalusta tuli Kansanyhteisön täysjäsen vuonna 2000. 5. syyskuuta 2000 siitä tuli Yhdistyneiden kansakuntien 189. jäsenvaltio.

Vuonna 1987 kaksi laitesukeltajaa löysi Nanumangan atollin pohjoispuolelta vedenalaisen luolan, jossa oli merkkejä ihmisasutuksesta yli 8 000 vuoden takaa [1].

Kun pääministeri Ionatana Ionatana kuoli sydänvikaan vuonna 2000, Tuvalulla oli neljä pääministeriä kahden seuraavan vuoden aikana.

Politiikka ja yhteiskunta

Tuvalu on perustuslaillinen monarkia ja osa Brittiläistä kansanyhteisöä. Sen nimellinen valtionpäämies on Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II. Tuvalulla häntä edustaa kenraalikuvernööri, joka nimitetään pääministerin neuvojen mukaisesti. Maassa ei ole poliittisia puolueita. Tämänhetkinen kenraalikuvernööri on Vaitupulta kotoisin oleva Filoimea Telito.

Tuvalun parlamentti Fale I Fono on 15-jäseninen ja valitaan neljän vuoden välein. Parlamenttiin voi perustuslain mukaan päästä kuka tahansa 21 vuotta täyttänyt Tuvalun kansalainen. Sen jäsenet valitsevat pääministerin, joka pitää käytännön valtaa saarilla. Tämänhetkinen pääministeri on Maatia Toafa.

Tuvalu on Yhdistyneiden kansakuntien, Maailman terveysjärjestön, Aasian kehityspankin ja Eteläisen Tyynenmeren foorumin jäsen. Maalla on suurlähetystö Suvassa, Fidžin pääkaupungissa. Tuvalulla on läheiset suhteet myös Nauruun, jonka fosfaattikaivoksilla työskentelee satoja Tuvalun kansalaisia. Tuvalulla on diplomaattiset suhteet kolmeenkymmeneen valtioon: Taiwaniin, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Saksaan, Ranskaan, Uuteen-Seelantiin, Australiaan, Belgiaan, Alankomaihin, Italiaan, Turkkiin, Kreikkaan, Israeliin, Japaniin, Etelä-Koreaan, Malesiaan, Singaporeen, Intiaan, Chileen, Salomonsaariin, Papua-Uuteen-Guineaan, Mikronesian liittovaltioon, Fidžiin, Samoaan, Marshallinsaariin, Kiribatiin, Nauruun, Tongaan ja Malediiveihin. Diplomaattiset suhteet Malediiveihin alkoivat maaliskuussa 2006. Taiwanilla on ollut suurlähetystö Tuvalulla vuodesta 1998 lähtien.

Kuolemanrangaistusta ei ole käytössä Tuvalulla eikä yhtään teloitusta ole toimeenpantu maan itsenäisyyden aikana. Myös lievemmät ruumiilliset rangaistukset ovat kiellettyjä [2].

Homoseksuaalisuutta pidetään Tuvalulla yhä rikoksena. Ankarin mahdollinen siitä koituva tuomio on neljäntoista vuoden vankeusrangaistus. Tämä laki koskee kuitenkin vain miespuolisia henkilöitä. Lesboja ei rankaista. Mikä tahansa alle 13-vuotiaan kanssa harjoitettu seksuaalinen kanssakäyminen johtaa Tuvalulla elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Seksin harrastamista alle 15-vuotiaan kanssa pidetään lievempänä rikoksena, mutta siitäkin saattaa seurata pisimmillään viiden vuoden vankeus [3].

Pääministerit

Tuvalulla on itsenäisyytensä aikana ollut kymmenen eri pääministeriä:

Nimi Astui virkaansa Luopui virastaan
1 Toaripi Lauti 1. lokakuuta 1978 8. syyskuuta 1981
2 Tomasi Puapua 8. syyskuuta 1981 16. lokakuuta 1989
3 Bikenibeu Paeniu 16. lokakuuta 1989 10. joulukuuta 1993
4 Kamuta Latasi 10. joulukuuta 1993 24. joulukuuta 1996
5 Bikenibeu Paeniu 24. joulukuuta 1996 27. huhtikuuta 1999
6 Ionatana Ionatana 27. huhtikuuta 1999 8. joulukuuta 2000
7 Lagitupu Tuilimu 8. joulukuuta 2000 24. helmikuuta 2001
8 Faimalaga Luka 24. helmikuuta 2001 14. joulukuuta 2001
9 Koloa Talake 14. joulukuuta 2001 2. elokuuta 2002
10 Saufatu Sopoanga 2. elokuuta 2002 27. elokuuta 2004
11 Maatia Toafa 27. elokuuta 2004 (tämänhetkinen)

Kenraalikuvernöörit

Kenraalikuvernöörejä Tuvalulla on ollut kahdeksan:

Nimi Astui virkaansa Luopui virastaan
1 Fiatau Penitala Teo 1. lokakuuta 1978 1. maaliskuuta 1986
2 Sir Tupua Leupena 1. maaliskuuta 1986 1. lokakuuta 1990
3 Sir Toaripi Lauti 1. lokakuuta 1990 1. joulukuuta 1993
4 Sir Tomu Sione 1. joulukuuta 1993 21. kesäkuuta 1994
5 Sir Tulaga Manuella 21. kesäkuuta 1994 26. kesäkuuta 1998
6 Sir Tomasi Puapua 26. kesäkuuta 1998 9. syyskuuta 2003
7 Faimalaga Luka 9. syyskuuta 2003 15. huhtikuuta 2005
8 Filoimea Telito 15. huhtikuuta 2005 (nykyinen)

Saaret

Tuvalua ei pienen väestömääränsä vuoksi ole jaettu hallinnollisiin alueisiin, mutta maantieteellisesti maa jakautuu yhdeksään atolliin, joista yksi oli alun perin asumaton. Tästä on johdettu myös Tuvalun nimi, joka tuvalun kielellä tarkoittaa "kahdeksaa saarta". Tuvalun yhdeksän atollia ovat:

Atolleista kolme (Nanumanga, Niulakita, Niutao) koostuu vain yhdestä saaresta ja muut useammista saarista. Yhteensä Tuvalulla on yli 114 saarta. Saarista Niulakita oli asumaton ennen kuin sinne siirrettiin asukkaita Niutaolta vuonna 1949. Atolliketjun pituus päästä päähän on noin 580 kilometriä. Atolleista väkirikkain on Funafuti.

Valtion pääkaupungiksi ilmoitetaan lähteestä riippuen joko Funafuti (tärkein atolli), Fongafale (tärkein saari) tai Vaiaku (tärkein kylä). Kaikki hallinnolliset rakennukset sijaitsevat Vaiakussa.

Maantiede ja luonto

Tuvalun kartta
1. Tyynimeri, 2. Te Namo (laguuni), 3. Te Ava Mateika, 4. Te Ava Pua Pua, 5. Te Ava Tepuka Vili, 6. Te Avai de Lape

Tuvalun saaret sijaitsevat noin 4 000 kilometriä Australiasta koilliseen. Ne ovat suunnilleen puolessavälissä Havaijia ja Australiaa. Saarten pinta-ala on yhteensä 26 neliökilometriä. Rantaviivaa Tuvalulla on 24 kilometriä. Pinta-alaltaan Tuvalu on Vatikaanin, Monacon ja Naurun jälkeen maailman neljänneksi pienin itsenäinen valtio. Maan korkein kohta on nimeämätön paikka, joka sijaitsee viiden metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Keskimäärin Tuvalu sijaitsee noin kahden metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella [4].

Tuvalulla ei ole juuri lainkaan juotavaksi kelpaavaa vettä eikä edellytyksiä maanviljelykselle.

Tuvalun naapurimaat ovat Kiribati, Salomonsaaret, Fidži, Samoa, Ranskalle kuuluva Wallis ja Futuna sekä Uudelle-Seelannille kuuluva Tokelau.

Tuvalu sijaitsee päiväntasaajan eteläpuolella. Kansainvälinen päivämääräraja menee Tuvalun alueen läpi, mutta kaikki yhdeksän atollia sijaitsevat sen länsipuolella.

Tuvalun suurimpia kyliä ovat muiden muassa Vaiaku, Tonga, Lolua, Kulia, Tanrake, Asau, Savave, Tokelau ja Fangaua. Jokia maassa ei ole. Niutaolla on suolapitoinen järvi.

Niulakitaa lukuun ottamatta jokaista Tuvalun atollia ympäröi laguuni. Funafutin atollia ympäröivää laguunia kutsutaan nimellä Te Namo. Sen vertikaalinen pituus on yli kaksikymmentä kilometriä. Tuvalulle on avattu myös 32 neliökilometrin suuruinen Funafutin merensuojelualue, jonka alueella on kuusi asumatonta luotoa.

Eläimistö ja kasvisto

Tuvalulla elää luonnossa rottia, kilpikonnia ja sisiliskoja. Tuvalua ympäröivän merialueen kalakanta on runsas. Kotieläiminä Tuvalulla kasvatetaan muiden muassa koiria ja kissoja. 1800-luvulla Tuvalulle tuotiin ulkomailta porsaita ja siipikarjaa. Porsaat ovat yleisiä, ja vuonna 2001 niitä laskettiin olevan saarilla yhteensä noin 13 200.

Tuvalulle on myös tuotu Fidžiltä vuohia.

Kookospalmut muodostavat suuren osan saarten kasvillisuudesta. Myös leipäpuut ovat melko yleisiä.

Merenpinnan nousu

Koska Tuvalu sijaitsee korkeimmillaankin vain noin viisi metriä merenpinnan yläpuolella, saaret ovat uhassa joutua kokonaisuudessaan veden alle vuosien saatossa. Vuonna 2001 Tuvalun hallitus tiedotti, että saarten väestö voidaan joutua evakuoimaan, mikäli merenpinnan nousu ilmakehän lämpenemisen seurauksena jatkuu. Ongelma on tuonut Tuvalulle julkisuutta myös ulkomailla. Uusi-Seelanti on luvannut ottaa vastaan vuosittaisen kiintiön evakkoja, kun taas Australia on kieltäytynyt tuvalulaisten pyynnöistä. On myös ehdotettu koko Tuvalun väestön evakuoimista Kioan saarelle, Fidžiin. Pieni määrä tuvalulaisia siirrettiin samalle saarelle jo vuosina 1976-1983. He päättivät jäädä sinne merenpinnan nousun uhkaamille kotisaarilleen palaamisen sijasta.

Tuvalun pääministeri Maatia Toafa on kertonut tuvalulaisten evakuoimisen Kioaan olevan harkinnan alla.

On keskusteltu myös tuvalulaisten evakuoimisesta Uudelle-Seelannille kuuluvalle Niuen saarelle, jota merenpinnan nousu ei uhkaa.

Ilmasto

Tuvalu sijaitsee trooppisella vyöhykkeellä. Pasaatituulet ovat saarilla varsin tavallisia. Sadekausi on marraskuusta maaliskuuhun. Vuoden keskilämpötila on noin 30°C. Lämpötila ei yleensä laske alle 20,6 °C:n tai nouse yli 35,6 °C:n. Taifuunit ovat Tuvalulla harvinaisia, sillä saaret sijaitsevat niiden pääasiallisen esiintymisalueen ulkopuolella. Vakavia taifuuneja on saarille iskenyt vuosina 1894, 1972 ja 1990. Keskimääräinen sademäärä Tuvalulla on 3 000 mm vuodessa. Sademäärä vaihtelee merkittävästi vuosittain ja myös eri saarten välillä. Ilmasto on Tuvalun pohjoisimmilla saarilla hieman kuivempi kuin eteläisillä.

Talous

Tuvalulla ei ole kalaa lukuun ottamatta juuri luonnonvaroja, joten sen talous pohjautuu pitkälti ulkomaiseen apuun. Sen pääelinkeinot ovat kalastus ja matkailu, joskin syrjäinen sijainti alentaa potentiaalista matkailijoiden määrää. Saarilta viedään myös kopraa. Omavaraismaatalouden on arvioitu työllistävän noin 70 % tuvalulaisista.

Hallitus saa varansa pääosin postimerkkien ja kolikoiden myynnistä sekä työläisten rahalähetyksistä. Noin tuhat tuvalulaista on töissä Naurun fosfaattikaivoksissa. Fosfaatin vähetessä monia on kuitenkin lähetetty takaisin Tuvalulle. Vuonna 1987 Australian, Uuden-Seelannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan perustama kansainvälinen säätiö, jota tukevat myös Japani ja Etelä-Korea, antaa Tuvalulle vuosittain merkittäviä rahasummia. Hyvien sijoitusten ansiosta säätiön varallisuus on noussut alkuperäisestä 17 miljoonasta vuoteen 1999 mennessä yli 35 miljoonaan dollariin. Myös Yhdysvallat on Tuvalulle tärkeä taloudellinen tukija: Vuonna 1988 sovitun kalastuslaitoksille myönnettävän tuen määrä oli yhdeksän miljoonaa dollaria vuonna 1999, ja summan odotetaan edelleen kasvavan. Hallitus on tehnyt sosiaalisia uudistuksia sekä pienentänyt julkista sektoria yksityistämisellä ja henkilökunnan leikkauksilla vähentääkseen riippuvuutta ulkomaisesta tuesta.

Vuonna 1998 Tuvalu alkoi kerätä voittoja suuntanumeronsa käytöstä maksullisiin puhelinnumeroihin sekä myymällä Internet-verkkotunnustaan .tv. Vuonna 2000 verkkotunnus vuokrattiin 12 vuodeksi 50 miljoonalla dollarilla. Näistä saatavat varat saattavat moninkertaistaa Tuvalun bruttokansantuotteen.

Tuvalun rahayksikkö Tuvalun dollari on sidottu Australian dollarin arvoon. Maan bruttokansantuote henkeä kohden oli vuonna 2001 noin 1 200 Yhdysvaltain dollaria.

Väestöjakauma

Väestötiedot
vuonna 2006
Väestönkasvu 1,47 %
Syntyvyys 21,91 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 7,22 / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 68,01
Lapsikuolleisuus 20,03 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto 0 / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä		 ei tietoa %
Lukutaitoisia 95 % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä 25,85 vuotta
0–14-vuotiaat 30,8
15–64-vuotiaat 64,2
65 vuotta täyttäneet 5,1

Tuvalun väestö on lähes yksinomaan polynesialaista alkuperää. Suurin osa muista on joko mikronesialaisia tai eurooppalaisia ja heidän jälkeläisiään.

Noin 1 500 Tuvalun kansalaista asuu ulkomailla. Yli seitsemänsataa heistä työskentelee Naurun fosfaattikaivoksilla. Suurin osa Tuvalulta pois muuttaneista asuu Australiassa tai Uudessa-Seelannissa. Vuosien 1996 ja 2001 välillä Uuden-Seelannin tuvalulaisperäinen väestö enemmän kuin kaksinkertaistui yhdeksästäsadasta kahteentuhanteen [5].

Tuvalun asukasluku on kaksinkertaistunut vuoden 1980 jälkeen. Valtion arvioitu asukasluku heinäkuussa 2005 oli 11 636. Maailman itsenäisistä valtioista vain Vatikaanissa on vähemmän asukkaita. Valtaosa asukkaista (noin 95 %) on luku- ja kirjoitustaitoisia. Ensimmäiset HIV-tartuntatapaukset Tuvalulla todettiin keväällä 1999. HI-viruksen ja AIDS:in yleisyydestä Tuvalulla ei kuitenkaan ole varmaa tietoa.

Lapsiväestön osuus koko Tuvalun väestöstä on 30,8 %, joka on Polynesian mittapuilla vähäinen määrä. Polynesian itsenäisistä valtioista ainoastaan Samoalla lapsiväestön osuus on pienempi. Tuvalun asukkaiden keski-ikä on noin 24 vuotta. Elinajanodote on noin 68 vuotta. Naisilla se on hieman pidempi (noin 70 vuotta) kuin miehillä (noin 66 vuotta). Lapsikuolleisuus on 20,03 promillea.

Kielet

Suurin osa Tuvalun asukkaista puhuu polynesialaisiin kieliin kuuluvaa tuvalun kieltä, jolle läheisintä sukua ovat samoan ja tokelaun kielet. Nuin saarella puhutaan enimmäkseen kiribatia. Jotkut asukkaat puhuvat äidinkielenään myös samoaa. Tuvalun ohella virallisen kielen asema on englannilla, joka ei kuitenkaan ole saarilla yleinen käyttökieli. Kouluissa oppilaille opetetaan sekä tuvalua että englantia. 87 % tuvalulaisista osaa ainakin jonkin verran englantia.

Tuvalun kielen murteet poikkeavat toisistaan merkittävästi. Virallisissa yhteyksissä käytetään useimmiten eteläisien atollien murretta.

Uskonto

Noin 97 prosenttia väestöstä kuuluu Tuvalun kirkkoon (Ekalesia Kelisiano o Tuvalu), joka on protestanttinen kristillinen kirkkokunta. Uskontoon on sekoittunut joitakin aineksia vanhoista kansanuskomuksista. Kaksi prosenttia tuvalulaisista on kirkkokuntiin kuulumattomia.

Uskonnollisia vähemmistöjä ovat muun muassa seitsemännen päivän adventistit (1,4 % väestöstä) ja bahá'ít (1 % väestöstä). Lisäksi saarilla elää jonkin verran ainakin Jehovan todistajia ([6]) sekä kirkkokuntiin kuulumattomia.

Kulttuuri

Tuvalun perinteinen yhteisöjärjestelmä on pitkälti säilynyt. Jokaisella perheellä (solonga) on oma tehtävänsä (pologa), joka sen on tehtävä yhteisön hyväksi. Tällaisia tehtäviä ovat muun muassa kalastus, talojen rakentaminen ja puolustus. Perheen taidot siirtyvät isältä pojalle.

Kristinusko on vaikuttanut Tuvalun kulttuuriin, ja muun muassa jumalanpalveluksilla on Tuvalun kulttuurissa tärkeä rooli. Tuvalun kulttuurissa on kuitenkin yhä vaikutteita myös perinteisistä polynesialaisista, etenkin Tongan ja naapurimaan Samoan kulttuureista.

Asevelvollisuutta Tuvalulla ei ole.

Tuvalulla miehen vanhempien on perinteisesti pitänyt hyväksyä tämän tuleva aviovaimo.

Hautajaisia on perinteisesti seurannut vaihtelevan kestoinen suruaika, jota kutsutaan nimellä faganoa. Se saattaa kestää jopa viikkoja.

Musiikki ja tanssit

Tuvalulaisia kansantansseja ovat muun muassa fatele, fakaseasea, fakanau ja fakatapatapa. Fakanau ja fakaseasea ovat suurimmalta osin hävinneet aikojen saatossa, kun taas fatele on saarilla yhä yleinen tanssin muoto. Monilla tuvalulaisilla kansantansseilla on perinteisesti kunnioitettu johtajia tai muita ansioituneita yhteisön jäseniä.

Yksi tuvalulaisista musiikin tyylilajeista on kupu, joka on tavallisesti hautajaisissa laulettu laulu. Laulujen säveltäjiä on Tuvalulla perinteisesti pidetty suuressa arvossa. Heiltä on muun muassa pitänyt pyytää lupa laulun julkiseen esittämiseen. Tuvalun musiikkiin on sittemmin tullut länsimaisia vaikutteita. Tuvalulaisessa musiikissa on 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien käytetty kitaroita ja sähkösoittimia. Joidenkin atollien kulttuurissa ei, muun muassa saarten eristäytyneisyyden vuoksi, kuitenkaan ole juurikaan länsimaisia vaikutteita. Tuvalun kansallislaulu on Tuvalu mo te Atua (Tuvalu Jumalan puolesta), jonka sävelsi ja sanoitti Afaese Manoa (s. 1942). Laulun nimi on myös Tuvalun kansallinen motto.

Mytologia

Ennen eurooppalaisten saapumista saarille Tuvalun eri atolleilla oli erilaisia uskomuksia. Muun muassa Nanumangan atollin asukkaat pitivät ylijumalinaan Foelagia ja Maumauta, joiden uskoivat olevan esi-isiään. Jokaiselle jumalalle oli rakennettu oma temppeli.

Niutaon atollilla ylijumalana pidettiin Kulua. Foilape-niminen jumala tunnettiin ainakin kolmella atollilla: Funafutilla, Nukufetaulla ja Vaitupulla. Ylijumalien lisäksi tuvalulaisten uskonnossa esiintyi useita vähäisempiä jumalia sekä henkiä.

Ihmisille jumalia edustivat vaka-atuat, jotka hoitivat hengellisiä toimituksia. Vanhan vaka-atuan kuoltua uudeksi vaka-atuaksi valittiin useimmiten vainajan veli tai poika.

Arkkitehtuuri

Esimerkkejä saarten arkkitehtuurista ovat maan lukuisat kirkot. Tuvalulaisten perinteisissä asumuksissa on tavallisesti olkikatto. Syrjäisimpien atollien asukkaat asuvat yhä perinteisissä tuvalulaisissa asumuksissa, mutta Funafutilla ne ovat harvinaistumassa.

Kirjallisuus

Vaikka lukutaitoisuus on Tuvalulla korkea, kirjallisuudella ei ole koskaan ollut tärkeää roolia Tuvalun kulttuurissa. Ensimmäinen tuvalun kielellä julkaistu kirja oli Uusi testamentti, joka käännettiin kielelle vuonna 1977. Koko Raamattu käännettiin vuonna 1987. Tuvalun ainoa kirjasto sijaitsee Funafutilla.

Ainoa tuvalun kielellä säännöllisesti ilmestyvä julkaisu on sanomalehti Sikuleo o Tuvalu.

Lippu

Tiedosto:Tuvaluflag1995-1997.PNG
Tuvalun vanha lippu, käytössä 1995-1997

Tuvalulla on itsenäisyytensä aikana ollut käytössä kaksi lippua. Nykyinen lippu otettiin käyttöön 1. lokakuuta 1978. Sen tähdet kuvaavat Tuvalun eri atolleja. Pääministeri Kamuta Latasi uudisti lipun täysin 1. lokakuuta 1995. Saarelaiset eivät kuitenkaan pitäneet uudesta versiosta, joten parlamentissa äänestettiin lipun palauttamisesta takaisin alkuperäiseen. Ehdotusta kannatti suurin osa parlamentin jäsenistä. Vanha lippu on ollut käytössä jälleen 11. huhtikuuta 1997 lähtien.

Koulutus

Tuvalun jokaisella atollilla on koulu. Koulunkäynti on ilmaista ja pakollista 7–14-vuotiaille. Etelä-Tyynenmeren yliopistolla on kampus Funafutilla. Ainoana vieraana kielenä kouluissa opetetaan englantia.

Tuvalun ainoa keskiasteen koulu on Vaitupun atollilla sijaitseva Motufouan koulu. Vuonna 2000 siellä syttyi tulipalo, joka vaati yhdeksäntoista ihmishenkeä. Senhetkinen pääministeri Ionatana Ionatana julisti maahan kansallisen surutilan.

Ruokakulttuuri

Muun muassa tarolla (pulaka) on tuvalulaisessa ruokakulttuurissa tärkeä asema. Myös leipäpuun hedelmät, kookospähkinät, banaanit ja kala ovat yleisiä. Tuvalulaisia juomia ovat kaleve ja koa, joiden valmistukseen käytetään lähinnä kookospähkinää. Koska Tuvalulla ei ole paljoa juomakelpoista vettä, kookosmaito on yleinen juoma.

Ruokakulttuuri on syrjäisemmillä atolleilla pysynyt melko perinteisenä, mutta Funafutilla yleistä ruokaa on myös maahantuotu riisi. Tuvalun ainoat ravintolat sijaitsevat kaikki Funafutilla.

Päihdekulttuuri

Alkoholin juominen oli Tuvalulla ja muualla Oseaniassa pitkään verrattain harvinaista, mutta se on viime aikoina yleistynyt. Nykyään arvellaan, että alkoholia käyttää noin 20-30 % Tuvalun väestöstä [7]. Tupakointi on vielä yleisempää: 41 % yli 15-vuotiaista tuvalulaisista polttaa [8]. Tupakan käyttö on yleisempää miesten kuin naisten keskuudessa. Tuvalulaisista miehistä yli puolet polttaa, naisilla vastaava luku on 31 %.

Tuvalulla on prosentuaalisesti Naurun, Guinean, Namibian, Kenian, Bosnian ja Hertsegovinan, Serbian ja Montenegro, Mongolian, Jemenin, São Tomén ja Príncipen, Turkin, Romanian, Slovakian ja Kiribatin jälkeen neljänneksitoista eniten tupakoitsijoita koko maailmassa.

Tietoliikenne ja media

Tuvalun ainoa tietoliikennepalvelujen tarjoaja on TTC (Tuvalu Telecommunications Corporation). Noin 1 300:lla Tuvalun asukkaalla on mahdollisuus käyttää Internetiä [9]. Internetin käytön mahdollisuus saarilla on ollut vuodesta 1999 lähtien. Internet-yhteyksien määrä Tuvalulla kaksinkertaistui vuosien 2002 ja 2004 välisenä aikana. Tuvalun verkkotunnus on .tv.

Tuvalun ainoa paikallinen radioasema on Radio Tuvalu. Sen ohjelmat ovat englannin- ja tuvalunkielisiä.

Ainoa Tuvalulla julkaistava sanomalehti on Tuvalu Echoes, josta on olemassa myös tuvalunkielinen versio Sikuleo o Tuvalu. Hallitus julkaisee lehteä kahden viikon välein. Tuvalu Echoesin julkaiseminen jouduttiin väliaikaisesti lopettamaan 1990-luvun puolivälissä rahoitusongelmien takia. Lehden julkaiseminen aloitettiin uudelleen marraskuussa 1998.

Liikenne

Tuvalun tärkeimpien atollien välillä kulkee lossi. Teitä saarilla on yhteensä kahdeksan kilometriä. Satamia on Funafutissa ja Nukufetaussa. Saarten ainoa lentokenttä on Funafutilla sijaitseva Funafuti International Airport, jolta on säännöllisiä lentoja Tarawaan ja Suvaan. Fidžiläinen lento-yhtiö Air Fiji on tehnyt Tuvalulle lentoja kahden viikon välein vuodesta 1999 lähtien. Tuvalulla on vasemmanpuoleinen liikenne. Saarten ainoat päällystetyt tiet sijaitsevat Funafutilla.

Tuvalun atollien välillä kulkee rahtilaiva Nivaga II.

Turismi

Tuvalulla turistien määrää vähentää muun muassa saarten syrjäinen sijainti. Saarten ainoa hotelli on Funafutilla sijaitseva Vaiaku Lagi Hotel. Sen omistaa Tuvalun hallitus. Hotellin lisäksi saarilla on Island Breeze -motelli ja muutamia täysihoitoloita. Saarilla käy keskimäärin vajaat tuhat turistia vuosittain [10].

Tuvalulla turistien merkittävimmät terveysriskit ovat kolera ja ajoittain myös tuberkuloosi. Alueelle matkustavat ottavat tavallisesti hepatiitti A -rokotteen. Muihin mahdollisiin sairauksiin kuuluu muun muassa dengue-kuume.

Urheilu

Tuvalun kansallisurheilulaji on kahdessa joukkueessa pelattava pallopeli te ano, jonka nimi tarkoittaa suoraan suomennettuna palloa. Länsimaisista urheilulajeista te ano on lähimpänä lentopalloa. Tuvalulla pelataan myös kilikiti-nimistä versiota kriketistä.

Tuvalu ei ole FIFA:n jäsen. Maalla ei ole kansallista olympiakomiteaa eikä se ole osallistunut olympialaisiin kertaakaan. On tosin suunniteltu sen osallistumista vuoden 2008 kesäolympialaisiin Pekingissä.

Tuvalun ainoan lentokentän kiitorata toimii myös maan tärkeimpänä jalkapallokenttänä [11].

Juhlapäivät

Päivämäärä Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä
maaliskuun toinen maanantai Kansanyhteisön päivä
perjantai maalis-huhtikuussa Pitkäperjantai
ed. seuraava maanantai Pääsiäismaanantai
Huhtikuu (siirtyvä) Pääsiäinen
13. toukokuuta Gospel-päivä
kesäkuun toinen lauantai Kuningattaren syntymäpäivä
5. elokuuta Kansallinen lastenpäivä
1.-2. lokakuuta Itsenäisyyspäivä eli Tuvalu-päivä
11. marraskuuta Walesin prinssin syntymäpäivä
25. joulukuuta Joulupäivä
26. joulukuuta Tapaninpäivä

Triviaa

Aiheesta muualla

Lähteet

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuvalu.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tuvalu&oldid=986017”