Mikkeli

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Vatila)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kaupungista. Mikkelin muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Mikkeli
S:t Michel

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°41′15″N, 027°16′25″E
Maakunta Etelä-Savon maakunta
Seutukunta Mikkelin seutukunta
Kuntanumero 491
Hallinnollinen keskus Mikkelin keskustaajama
Perustettu 1838
Kuntaliitokset Anttola (2001)
Mikkelin mlk (2001)
Haukivuori (2007)
Ristiina (2013)
Suomenniemi (2013)
Kokonaispinta-ala 3 229,57 km²
21:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 2 548,18 km²
– sisävesi 681,39 km²
Väkiluku 51 916
18:nneksi suurin 31.12.2023 [2]
väestötiheys 20,37 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 13,9 %
– 15–64-v. 58,9 %
– yli 64-v. 27,2 %
Äidinkieli 2022 [4]
suomenkielisiä 95,3 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 4,5 %
Kunnallisvero 9,40 %
60:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja Janne Kinnunen
Hallituksen puheenjohtaja Pirjo Siiskonen[6]
Kaupunginvaltuusto 51 paikkaa
– puheenjohtaja Oskari Valtola[7]
  2021–2025[8]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • Vihr.
 • Sit.
 • PS
 • KD
 • Liik.
 • VL

14
14
9
5
3
2
2
1
1
www.mikkeli.fi

Mikkeli (ruots. S:t Michel) on Suomen kaupunki ja Etelä-Savon maakuntakeskus, joka sijaitsee Saimaan luoteisrannalla. Mikkelin kaupungissa asuu noin 52 000 ja laajemmin Mikkelin seudulla asuu noin 68 000 henkilöä. Asukasluvultaan kaupunki on Suomen 18:nneksi suurin.

Mikkelin pinta-ala on 3 229,57 km², josta 681,39 km² on vesistöjä. Järviä ja lampia kaupungissa on noin 700. Väestötiheys on 20,4 asukasta/km². Keskustaajaman ja siihen välittömästi liittyvien Rantakylän ja Moisio-Tuukkalan alueiden ulkopuolella tiheämmin asuttuja alueita ovat Anttolan ja Ristiinan entisten kuntien kirkonkylät, Otavan taajama ja Haukivuoren Asemankylä.

Mikkelin naapurikunnat ovat Hirvensalmi, Juva, Kangasniemi, Mäntyharju, Pieksämäki, Puumala ja Savitaipale.

Mikkeli sijaitsee Vuoksen vesistön ja Kymijoen vesistön välisellä vedenjakajalla. Kaupungin keskusta on Saimaan Savilahden rannalla. Kaupungin itäosien järvet kuuluvat Vuoksen vesistöön. Lännessä kaupunki tavoittaa Kymijoen vesistön Mäntyharjun reittiin kuuluvan Puulaveden. Pohjoispuolella kaupunki ulottuu Kyyvedelle, joka laskee Puulaveteen.

Mikkelin kaupunginjohtajana on vuodesta 2023 lähtien toiminut Janne Kinnunen.[9] Hänet valittiin virkaan syyskuussa 2022, ja sitä ennen hän toimi Viitasaaren kaupunginjohtajana.[10] Kinnusen edeltäjä oli vuodesta 2015 kaupunginjohtajana toiminut Timo Halonen[11][12], joka irtisanoutui huhtikuussa 2022[13].

Mikkelissä on toiseksi eniten loma-asuntoja koko Suomessa. Vuonna 2022 niitä oli 10 222.[14]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautakautinen naisen muinaispuku Tuukkalan kalmistolöytöjen pohjalta. Vuoden 1889 tulkinta.[15]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat löydetyt merkit asutuksesta Mikkelin seudulla ovat kivikauden kampakeraamiselta kaudelta 4000–2000 eaa. Tältä aikakaudelta tunnetut löydöt koostuvat asuinpaikoista. On arveltu, että kaikkein vanhimmat asuinpaikat ovat hävinneet Vuoksen puhkeamisesta lähteneen tulvaveden alle.[16] Arkeologisia kaivauksia seudulla on tehty muun muassa Tuukkalan, Visulahden, Orijärven ja Kenkäveron rautakautisilla asuinpaikoilla. Rautakautisia linnavuoria ovat Sairilan, Otavan, Vatilan ja Otralan linnavuoret.

Historiallinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savilahden kivisakasti, Mikkelin ja Savon historiallisen maakunnan vanhin säilynyt rakennus.

Vanhimmat kirjalliset maininnat nykyisen Mikkelin seudun asutuksesta ovat vuodelta 1323 Pähkinäsaaren rauhansopimuksesta, jolla Savilahden pogosta (novgorodilainen kirkko- ja hallintopitäjä) siirtyi Novgorodin hallinnasta Ruotsille. Nimen Mikkeli paikkakunta on saanut arkkienkeli Mikaelin mukaan viimeistään 1500-luvun alussa. Saksalaissiirtokunnan jäseniä muutti Tarsalanjärven rannalle vuonna 1540, silloiseen Vesulahden (Visulahden) pitäjään.[17] Mikael Agricola kävi tarkastuskäynnillä Savilahdella 1549.

Nuijasodan Suur-Savon taistelussa vuonna 1597 surmattiin yli 200 talonpoikaiskapinallista nuijamiestä Mikkelin pitäjän pappilassa Kenkäverossa.

Vuoden 1743 Turun rauhan jälkeen Mikkelin kirkonkylää anottiin perustettavaksi kauppalaksi, mutta yritykset raukesivat. Mikkelissä, joka sijaitsi liikenteellisesti edullisella paikalla usean maantien risteyskohdassa, pidettiin kuitenkin markkinoita. Mikkelissä toimivat lisäksi rajatullikamari ja Savon ainoa postikonttori.[18]

Kustaa III:n sodassa käytiin vuonna 1789 muutamia kilometrejä Mikkelin kirkonkylästä etelään Porrassalmen taistelu, jossa ruotsalais-suomalaiset joukot saivat torjuntavoiton ylivoimaisista venäläisistä.

Mikkeli sai kaupunginoikeudet 1838 Venäjän keisari Nikolai I:ltä. Sen asemakaavan laati Carl Ludvig Engel. Kaava oli ruutuasemakaava, jonka useimmat korttelit käsittivät kuusi tonttia.[19] Vuonna 1831 perustetun Mikkelin läänin lääninhallitus siirtyi Heinolasta Mikkeliin 1843. Mikkelin säästöpankki avattiin vuonna 1847. Mikkeliin perustettiin maistraatti vuonna 1864 ja rahatoimikamari vuonna 1880. Mikkelin kaupunginvaltuusto aloitti toimintansa vuonna 1875 ja kaupunginhallitus vuonna 1929. Mikkelin kaupunkiseurakunta itsenäistyi vuonna 1908, ja vuodesta 1944 kaupungissa on sijainnut Mikkelin hiippakunnan piispanistuin. Suomen Yhdyspankki avasi konttorinsa Mikkelissä 1860-luvulla ja Kansallis-Osake-Pankki omansa parikymmentä vuotta myöhemmin.[20]

Itsenäisen Suomen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta Mikkelin kuntaliitoksista. Kaupunkiin liitettiin alueita Mikkelin maalaiskunnasta vuosina 1925–1985. Maalaiskunta ja Anttola yhdistyivät Mikkeliin vuonna 2001, Haukivuori vuonna 2007, Ristiina ja Suomenniemi vuonna 2013.

Sisällissodassa (1918) Mikkeli oli yksi paikkakunnista, joilta hallituksen, Suomen tasavallan joukkojen eli valkoisten toimintaa johdettiin. Toisen maailmansodan aikana talvi-, jatko- ja Lapin sodassa (1939–1940, 1941–1944 ja 1944–1945) Suomen armeijan päämaja oli sijoitettu Mikkeliin ja sodanjohto istui vuonna 1902 valmistuneessa Mikkelin keskuskansakoulussa, nykyinen Päämajakoulu (vuodesta 1992), jonka tiloista erotettu Päämajamuseo avattiin 1989. Päämajan sijainnin vuoksi Mikkeli oli yksi lentopommitetuimmista Suomen kaupungeista sodan aikana. Jatkosodan aikana Mikkelissä toimi myös natsi-Saksan armeijan joukkojen yhteysesikunta Nord. Sodan jälkeen Mikkeliin sijoitettiin siirtoväkeä Raudusta.

Mikkelille on myönnetty Vapaudenristi – 4. luokan Vapaudenristi miekkoineen – vuonna 1944 kiitoksena päämajakaupunkina toimimisesta jokaisessa itsenäisen Suomen ajan neljässä sodassa. Kaupungin saamaa kunniamerkkiä kantaa Mikkelin vaakuna, jonka yläosassa on kaksi ristikkäistä marsalkansauvaa niin ikään päämajakaupunkina toimimisen muistoksi.

Elokuussa 1986 Mikkelin torin laidalla räjähti poliisin piiritystilanteessa auto, jolla edellisenä päivänä Kansallis-Osake-Pankin konttorin Helsingin Jakomäessä ryöstänyt mies oli paennut. Räjähdyksessä saivat surmansa pankkiryöstäjä ja yksi tämän kolmesta panttivangista. Tapahtumasarja tunnetaan Mikkelin panttivankidraamana.

Lääniuudistuksessa 1997 Mikkelistä tuli Itä-Suomen läänin pääkaupunki ja läänien lakkauduttua Itä-Suomen aluehallintoviraston sekä Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätoimipaikka vuonna 2010.

Mikkeli, Anttola ja Mikkelin maalaiskunta yhdistyivät vuonna 2001 uudeksi Mikkelin kaupungiksi. Haukivuori liittyi Mikkeliin 2007, ja vuonna 2013 Mikkeliin liittyivät myös Ristiina ja Suomenniemi.

Poliittiset voimasuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin kaupungintalo.

Mikkelin kaupunginvaltuustoon kuuluu 51 valtuutettua. Valtuuston puheenjohtaja on Oskari Valtola.[7] Kaudella 2021–2025 valtuuston paikkajako on seuraava:[8]

Kaupunginhallitukseen kuuluu 11 jäsentä. Hallituksen puheenjohtaja on Pirjo Siiskonen.[6] Kaudella 2021–2025 hallituksen paikkajako on seuraava:[21]

Paikkajako ja äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa
vaalit paikat äänestys-
aktiivisuus
SDP Kok. LKP Kesk. SKDL
Vas.
SKL
KD
SMP
PS
Vihr. Muut
1976 16 13 6 3 3 2 74,9 %
1980 17 15 3 3 3 2 74,5 %
1984 20 19 6 2 2 2 68,4 %
1988 18 19 1 6 2 2 1 2 62,8 %
1992 19 15 6 1 2 1 7 64,3 %
1996 18 16 7 1 2 1 6 55,1 %
2000 18 15 17 1 2 6 52,5 %
2004 21 15 16 1 2 4 56,6 %
2008 18 17 14 2 3 5 62,6 %
2012 15 14 16 3 7 4 58,7 %
2017 14 11 14 3 3 6 54,8 %
2021 11 11 12 2 9 5 1a 51,6 %
a Liike Nyt
Lähteet: Tilastokeskus[22], Oikeusministeriö[23]

Mikkelin kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin kaupunkialue ja kaupunginvaltuuston vuoden 1951 päätöksen mukaiset kaupunginosat.

Vielä toisen maailmansodan jälkeen Mikkelin kaupungin alue oli jaettu virallisesti kahteenkymmeneen numeroituun kaupunginosaan. Pelkkien numeroiden käyttö tässä yhteydessä hankaloitti hallinnollista käytäntöä, joten kaupunginvaltuusto teki vuonna 1951 päätöksen kaupunginosien, torien, puistojen ja aukeamien sekä eräiden erillisten alueiden ja vesistöjen nimien vahvistamisesta. Tämän mukaisesti Mikkelin varsinainen kaupunkialue (vuoden 2000 loppuun, ennen liitosta Mikkelin maalaiskunnan ja Anttolan kanssa) käsitti seuraavat kaupunginosat:lähde?

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkeliin (pl. Anttola, Haukivuori, Ristiina ja Suomenniemi) kuuluu seuraavia kyliä:lähde? Alamaa, Anianniemi, Asila, Haahkala, Haapataipale, Harjujärvi, Harjumaa, Haukkakorhola, Heinälahti , Helppanala, Hietanen, Hiirola, Hyyrylä, Häyrylä, Ihastjärvi, Kaipiala, Karstula, Korpijärvi, Koskentaipale, Kovala, Kyyhkylänniemi, Laitiala, Launiala, Laurikkala, Liukkola, Lähemäki, Marjoniemi, Moisio, Norola, Närvälä, Olkkolanniemi, Otava, Pajula, Parantala, Parkkila, Pekkola, Puttola, Rahula, Rantakylä, Rieppola, Riittilä, Rämälä, Sairila, Salmenkylä, Savonlahti, Seppälä, Soikkala, Suonsaari, Taipale, Tikkala, Tuppurala, Tuukkala, Vanhala, Vanhamäki, Vatila, Vehmaskylä, Viljakkala, Visulahti, Vuolinko ja Väänälä.

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 lopussa Mikkelissä oli 53 818 asukasta, joista 43 156 asui taajamissa, 10 226 haja-asutusalueilla ja 436:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Mikkelin taajama-aste on 80,8 %.[24] Mikkelin taajamaväestö jakautuu kuuden eri taajaman kesken.[25]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2018)
1 Mikkelin keskustaajama 37 543
2 Ristiinan kirkonkylä 2 219
3 Otava 1 511
4 Anttolankylä 822
5 Haukivuoren asemanseutu 772
6 Pellosniemi 289

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Vuonna 2017 määritellyistä taajamista Visulahti on kasvanut yhteen Mikkelin keskustaajaman kanssa vuoden 2018 taajamarajauksessa.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Mikkelin väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
52 505
1985
  
53 800
1990
  
54 404
1995
  
55 563
2000
  
55 222
2005
  
54 728
2010
  
54 455
2015
  
54 665
2020
  
53 197
Lähde: Tilastokeskus.[26]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin lentoaseman ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −4,3 −3,9 1,0 8,0 15,5 19,8 22,3 20,3 14,4 7,0 1,4 −2,3 ka. 8,3
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −10,5 −11,0 −7,7 −1,8 3,3 8,5 11,4 9,8 5,5 1,1 −2,9 −7,5 ka. −0,2
Vrk:n keskilämpötila (°C) −7,2 −7,3 −3,1 3,0 9,7 14,4 17,0 14,9 9,8 4,0 −0,5 −4,3 ka. 4,2
Sademäärä (mm) 48 37 35 33 42 69 78 70 54 64 56 54 Σ 640
Sadepäivät (d) 11 9 8 8 8 10 10 10 9 11 11 12 Σ 117
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−4,3
−10,5
−3,9
−11,0
1,0
−7,7
8,0
−1,8
15,5
3,3
19,8
8,5
22,3
11,4
20,3
9,8
14,4
5,5
7,0
1,1
1,4
−2,9
−2,3
−7,5
S
a
d
a
n
t
a
48
37
35
33
42
69
78
70
54
64
56
54


Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin tuomiokirkko.
Mikkelin rauhanyhdistyksen talo Pirttiniemenkadulla heinäkuussa 2011.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Mikkelissä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[27]

  • Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta
    • Anttolan alueseurakunta
    • Haukivuoren alueseurakunta
    • Ristiinan alueseurakunta
    • Ristimäen alueseurakunta
    • Savilahden alueseurakunta
    • Suomenniemen alueseurakunta

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Mikkelissä toimii Mikkelin helluntaiseurakunta.[28]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Mikkelin alueella toimii Saimaan ortodoksinen seurakunta.[29]

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Mikkelin kaupungin nykyisellä alueella.[27] selvennä

Vapaa-ajan asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kunnista Mikkelissä on toiseksi eniten kesämökkejä, Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 yli 10 000 kpl.[30]

Keskustauudistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2008–2011 Mikkelissä tehtiin mittava keskustan uudistaminen. Keskustaan rakennettiin muun muassa kaksi suurta kauppakeskusta, Akseli ja Stella, pysäköintilaitos Toriparkki Mikkelin torin alle, uusi matkakeskus ja kävelykeskusta. Uudistus maksoi noin 153 miljoonaa euroa, josta Mikkelin kaupunki maksoi 10 %.

Palkinnot: Uudesta keskustasta valittiin Vuoden kaupunkikeskusta 2012 ja Akselista valittiin Vuoden kauppakeskus 2011.[31][32]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu.

Mikkelissä peruskouluja on 33, joissa on yhteensä 5 070 oppilasta. Lukioita Mikkelissä on vain yksi: Mikkelin lukio. Otavassa toimii internaattina ja nettilukiona opetusta tarjoava Otavan opisto. Mikael-koulussa tarjotaan kuulovammaisille esi-, perus- ja lukio-opetusta. Erityisopetusluokat sijaitsevat Kalevankankaan koululla.

Korkeakouluopetusta Mikkelissä antavat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Mikkelin yksikkö ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Lisäksi Helsingin yliopistolla, Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla ja Itä-Suomen yliopistolla on toimipisteet Mikkelissä. Kaupungissa toimii myös Helsingin yliopiston erillislaitoksen Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointikeskus.[33] Yhdessä ne muodostavat Mikkelin yliopistokeskuksen. Ammatillista koulutusta tarjotaan muun muassa Etelä-Savon ammattiopistossa.

Mikkeliläisiä urheiluseuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevankankaan jäähalli.
  • Anttolan Urheilijat
  • Anttola Shakers (salibandy)
  • Bouncers (Am. Jalkapallo)
  • Harjumaan Kajastus Ry (perustettu 1928)
  • Hatsina (salibandy)
  • Haukivuoren Kisailijat
  • Hiirolan Haka
  • Mikkelin Jukurit (jääkiekko)
  • Kalvitsan Urheilijat
  • Kachi-Kan (kamppailulajit)
  • Mikkelin Ampujat
  • Mikkelin Golf
  • Mikkelin Urheiluautoilijat
  • Mikkelin Urheilusukeltajat
  • Mikkelin Urheilutanssijat Ry (kilpatanssi)
  • MH alppi ry (alppihiihto)
  • Navi (suunnistus)
  • Otavan Urheilijat-39
  • Otavan Viesti
  • Porrassalmen Urheilijat -62
  • Rämälän Ryhti
  • Sairilan Ratsastajat
  • Sairilan Sisu
  • Savilahden Urheilijat (jalkapallo)
  • Tuskun Körmyt
  • Mikkelin Seudun Tikka

Elinkeinoelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppilaitosten lisäksi Mikkelin suurimmat työnantajat ovat osuuskauppa Suur-Savo, Rejlers ja Savonlinja. Liikevaihdoltaan suurimpien yritysten joukossa ovat näiden lisäksi Suur-Savon Sähkön tytäryhtiöt Järvi-Suomen Energia ja Lumme Energia.[34]

Kaupungissa toimii myös Elinkeinoelämän keskusarkisto (ELKA).[35]

Mikkelin elinkeinoelämän kehittämisestä vastaa Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy.[36]

Mikkelissä toimii myös Karkialammen varuskunnassa valtatie 13:n itäpuolella sijaitseva puolustusvoimiin kuuluva Maavoimien esikunta. Varuskunnassa ei ole varusmieskoulutusta.[37]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin seutukirjasto tarjoaa yleisiä kirjastopalveluja useiden toimipisteittensä kautta. Mikkelin pääkirjaston ohella useat sivukirjastot (Haukivuoren kirjasto, Otavan kirjasto, Ristiinan kirjasto ja Suomenniemen kirjasto) sekä Lumme-kirjastokimpan palvelut tavoittavat kaupunkilaisia.

Mikkelin konserttitalo.

Mikkelissä toimii kannatusyhdistyspohjainen yksityinen Mikkelin teatteri ja kunnallisena laitoksena orkesteri. Mikkelin taidemuseossa järjestetään säännöllisten näyttelyjen lisäksi kolmivuosittain kuvitustriennaali. Taidemuseon lisäksi kaupunki ylläpitää Päämajamuseota ja kulttuurihistoriaan keskittyvää Suur-Savon museota.

Kaupungissa toimii säännöllisesti kaksi kaupallista elokuvateatteria, Kinolinna ja Ritz. Lisäksi kansalaisopiston yhteydessä toimii elokuvakerho.

Mikkelin keskustan tuntumassa, vanhalla kasarmialueella toimii yksityisen säätiön ylläpitämä Jalkaväkimuseo.

Mikkelissä toimii Mikkelin Valokuvakeskus joka järjestää vuosittain useita valokuvanäyttelyitä.

Kaupungissa toimii Mikkelin maakunta-arkisto, joka on yksi seitsemästä Kansallisarkiston alaisesta laitoksesta. Mikkelin maakunta-arkistossa säilytetään muun muassa Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden kirkonkirjoja.

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelissä on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Herättäjäjuhlat on järjestetty Mikkelissä kolme kertaa: 1922, 1949 sekä 1975.[38]

Kaupungissa järjestetään kesäisin klassiseen musiikkiin keskittyvät Mikkelin musiikkijuhlat ja syksyisin Mikkelin balettijuhlat sekä talvella harrastajateattereille tarkoitetut Työväen näyttämöpäivät.

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla juhannusrieskat ja munavoi, ruukkumuikut ja savolaispaisti.[39]

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsalkka Mannerheimin salonkivaunu.
Mikkelin rautatieasema.

Mikkeli sijaitsee valtateiden 5, 13 ja 15 sekä kantateiden 62 ja 72 risteyksessä Savon radan varrella.

Paikkakunnan rautatie- ja linja-autoasemat toimivat yhdistettyinä matkakeskuksessa. Ilman junanvaihtoa Mikkelistä pääsee Kouvolan ja Lahden kautta Helsinkiin sekä Kajaanin ja Oulun kautta Rovaniemelle. Yöjunia ei matkustajakäyttöön ole tarjolla. Linja-autojen kaukoliikenteessä kulkee yöpikavuoroja Helsingin, Mikkelin, Kuopion ja Oulun välillä sekä viikonloppuisin Mikkelistä Savonlinnaan. Mikkelin ja Lappeenrannan välillä pikavuorojen matka-ajat ovat junayhteyksiä lyhyempiä. Suora vakiovuoro liikennöi Mikkelin, Puumalan ja Imatran välillä lähes samassa ajassa nopeimpien Mikkeli-Imatra -junayhteyksien kanssa.

Kaupungissa on myös lentoasema, josta oli vuoteen 2005 saakka yhteys Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

Mikkelin satama sijaitsee Saimaan rannalla. Sillä on nykypäivänä vain matkailukäyttöä laivareitin ahtauden vuoksi. Aikaisemmin satama on ollut myös matkustaja- ja rahtiliikenteen käytössä.

Etäisyyksiä maanteitse[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naapurikuntiin

Muualle

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskontohistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. a b Kaupunginhallituksen kokoonpano Mikkelin kaupunki. Viitattu 9.10.2021.
  7. a b Kaupunginvaltuuston kokoonpano Mikkelin kaupunki. Viitattu 9.10.2021.
  8. a b Mikkelin kaupunginvaltuuston paikkajakauma 2021–2025 Mikkelin kaupunki. Viitattu 4.4.2024.
  9. Uusi kaupunginjohtaja Janne Kinnunen on saapunut Mikkeliin rakentamaan positiivista tulevaisuutta 4.1.2023. Mikkelin kaupunki. Viitattu 14.3.2024.
  10. Ahdelma, Jukka: Mikkelin uusi kaupunginjohtaja ei ota messiaan viittaa hartioille - "Asiat pitää tehdä yhdessä", sanoo Janne Kinnunen Mikkelin Kaupunkilehti. 27.9.2022. Viitattu 14.3.2024.
  11. Mikkelin uusi kaupunginjohtaja on Timo Halonen 28.4.2015. Mikkelin kaupunki. Arkistoitu 18.5.2015.
  12. Knaappila, Tiina: Mikkelin kaupunginjohtajaksi Timo Halonen - kertaa valinta tästä! Länsi-Savo. 28.4.2015. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 13.5.2015.
  13. Pirilä-Porvali, Terhi & Seppälä, Antti: Mikkelin kaupunginjohtaja Timo Halonen irtisanoutuu Yle Uutiset. 12.4.2022. Viitattu 14.3.2024.
  14. Kesämökkejä valmistui vuosina 2020–2022 eniten Kittilään 29.3.2023. Tilastokeskus. Viitattu 14.3.2024.
  15. nainut nainen "muinaissuomalaisessa kansanpuvussa" Mikkelin Tuukkalan löytöjen mukaan www.finna.fi. Viitattu 1.1.2020.
  16. Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998: Kivikautiset löydöt mikkeli.fi. Mikkeli.fi. Arkistoitu 28.9.2013. Viitattu 18.6.2011.
  17. Savolaisten sukunimien alkuperä seutu.wikimikkeli.fi. 28.9.2014. Viitattu 28.9.2014.
  18. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 5: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 209. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
  19. Jussi Jäppinen: Oletko koskaan nähnyt kauniin kaupungin?, sivu 35
  20. Tarmio ym. (toim.): Suomenmaa 5, s. 210.
  21. Kaupunginhallitus Mikkelin kaupunki. Viitattu 9.10.2021.
  22. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kuntavaalit, puolueiden kannatus, 1976-2021 (Arkistoitu – Internet Archive) (Tilastokeskus 2021)
  23. Kunnallisvaalit 1996 (Arkistoitu – Internet Archive) (Oikeusministeriö 1997); Kunnallisvaalit 2000 (Arkistoitu – Internet Archive) (Oikeusministeriö 2000); Kunnallisvaalit 2004 (Oikeusministeriö 2004); Kunnallisvaalit 2008 (Oikeusministeriö 30.10.2008); Kunnallisvaalit 2012 (Oikeusministeriö 1.11.2012); Kuntavaalit 2017 (Oikeusministeriö 3.5.2017); Kuntavaalit 2021 (Oikeusministeriö 22.6.2021)
  24. Taajama-aste alueittain 31.12.2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. Taajama- ja haja-asutusväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
  26. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 9.1.2018.
  27. a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  28. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  29. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/saimaan-ortodoksinen-seurakunta
  30. Tilastokeskus: Rakennukset ja Kesämökit 2019 27.5.2020. Tilastokeskus,. Viitattu 31.1.2021.
  31. Suomen kauppakeskusyhdistys ry - Kauppakeskuskilpailu KKY ry. 28.9.2014. Arkistoitu 2.5.2016. Viitattu 28.9.2014.
  32. Elävät kaupunkikeskustat ry - Kaupunkikeskustapalkinto kaupunkikeskustat.fi. 28.9.2014. Arkistoitu 15.2.2015. Viitattu 28.9.2014.
  33. Digitointi- ja konservointikeskus - Kirjastoala - Kansalliskirjasto kansalliskirjasto.fi. 28.9.2014. Viitattu 28.9.2014.
  34. Mikkeli Finder. Viitattu 24.2.2022.
  35. https://elka.fi/yhteys/
  36. https://mikseimikkeli.fi/?lang=en
  37. Päämajakaupunki jatkaa yhä esikuntakaupunkina Reserviläinen. 2019. Viitattu 24.2.2022.
  38. Vuodet -1893 Herättäjäjuhlat. Viitattu 19.12.2021.
  39. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 120. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  40. Tuomiokirkko visitmikkeli.fi. Arkistoitu 1.10.2022. Viitattu 1.10.2022.
  41. Hiippakunnan historia mikkelinhiippakunta.fi. Viitattu 1.10.2022.
  42. Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkko ort.fi. Viitattu 1.10.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikkeli.
Näkymä Savilahdelta Mikkelin keskustaan. Kuva vuodelta 2004.