Luettelo Songwriters Hall of Fameen valituista lauluntekijöistä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Songwriters Hall of Fame on kunniagalleria, johon valitaan vuosittain populaarimusiikin menestyneitä lauluntekijöitä. Ensimmäiset valinnat julkistettiin vuonna 1970, jolloin galleriaan otettiin 121 henkilöä. Yhteensä valittuja on tähän mennessä 396, joista valtaosa on yhdysvaltalaisia. Ensimmäisenä yhtyeenä galleriaan valittiin Queen vuonna 2003. Kokonaisina yhtyeinä on valittu myös Hall & Oates (2004), Crosby, Stills & Nash (2009) sekä Earth, Wind & Fire (2010).

Valitut lauluntekijät on luokiteltu kategorioihin heidän edustamansa aikakauden mukaan.

Varhaiset amerikkalaislaulut (1600–1879)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtomaa-aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katharine Lee Bates (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen runoilija Katharine Lee Bates (1859–1929) työskenteli kirjallisuuden opettajana, julkaisi runoja ja näytelmiä sekä kirjoitti useita kirjoja englantilaisesta näytelmäkirjallisuudesta. Hänet tunnetaan parhaiten runostaan ”America the Beautiful”, josta on tullut tunnettu isänmaallinen laulu Samuel A. Wardin säveltämällä melodialla laulettuna.[1]

John Howard Payne (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen teatterinäyttelijä ja näytelmäkirjailija John Howard Payne (1791–1852) kirjoitti tai käänsi ranskasta urallaan noin 60 näytelmää. Hän näytteli 1800-luvun alkupuolella teatterissa ja toimi 1840- ja 1850-luvulla Yhdysvaltain konsulina Tunisissa. Tunnetuin hänen sanoittamansa kappale on Henry Bishopin säveltämä ”Home, Sweet Home!” vuodelta 1823.[2]

Samuel A. Ward (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Samuel Augustus Ward (1848–1903) ansaitsi elantonsa pianoja ja musiikkitarvikkeita myymällä. Nykyisin hänet tunnetaan vuonna 1892 julkaistusta hymnisävellyksestään ”Materna”, joka 1910-luvulla yhdistettiin Katharine Lee Batesin kirjoittamaan runoon ”America the Beautiful”. Kappaleesta on tullut yleisesti tunnettu Yhdysvalloissa isänmaallisena lauluna ja maan eräänlaisena epävirallisena kansallislauluna.[3][4]

William Billings (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä William Billings (1746–1800) julkaisi 1770-luvulta 1790-luvulle joukon merkittäviä hymnejä ja kuorosävellyksiä. Häntä pidetään Yhdysvaltojen ensimmäisenä ammattisäveltäjänä ja tärkeimpänä maassa 1700-luvulla vaikuttaneista säveltäjistä. Hän perusti Yhdysvaltojen ensimmäisen kirkkokuoron. Noin 350 sävellystä julkaisseen Billingsin merkittävimpiin teoksiin kuuluvat ”Chester”, ”David’s Lamentation”, ”I Am the Rose of Sharon”, ”Lamentation over Boston” sekä ”Modern Music”.[5][6]

Julia Ward Howe (valittu 1970)

Francis Scott Key (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen lakimies Francis Scott Key (1779–1843) tunnetaan hänen vuonna 1814 kirjoittamastaan isänmaallisesta runosta ”The Star-Spangled Banner”, jonka hän sovitti John Stafford Smithin säveltämään melodiaan. Kappaleesta tuli Yhdysvaltain kansallislaulu vuonna 1931.[9]

Orjalaulut ja sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bland (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen muusikko ja lauluntekijä James Bland (1854–1911) esiintyi 1870-luvulta lähtien minstrel-esityksissä Yhdysvalloissa ja esiintyi myöhemmin pitkään Englannissa. Hänen tunnetuimpiin kappaleisiinsa kuuluvat ”O Dem Golden Slippers” sekä Virginian osavaltion tunnuskappaleeksi valittu ”Carry Me Back to Old Virginny”.[10][11]

Hart P. Danks (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Hart Pease Danks (1834–1903) toimi 1800-luvun loppupuoliskolla kuoronjohtajana, julkaisi kaksi operettia ja sävelsi urallaan yli 1300 hymniä ja populaarimusiikkikappaletta, joista tunnetuin on Eben E. Rexfordin runoon perustuva ”Silver Threads Among the Gold” vuodelta 1973.[12]

Paul Dresser (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja musiikinkustantaja Paul Dresser (alk. Dreiser, 1857–1906) aloitti uransa kiertelevänä minstrel-näyttelijänä ja laulaja-lauluntekijänä 1870-luvun lopulla. 1890-luvulta lähtien hän sävelsi ja johti musiikkikustantamoa Tin Pan Alleyllä. Dresser saavutti menestystä muun muassa sävellyksellään ”On the Banks of the Wabash, Far Away”, joka on myöhemmin valittu Indianan tunnuslauluksi.[13]

Daniel Decatur Emmett (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen lauluntekijä ja minstrel-esiintyjä Daniel Decatur ”Dan” Emmett (1815–1904) perusti 1835 vaikutusvaltaisen Virginia Minstrels -ryhmän ja esiintyi 1870-luvulle kestäneellä urallaan useissa muissa kokoonpanoissa. Hänen tunnetuin sävellyksensä ”Dixie” saavutti suuren suosion koko maassa ja oli Yhdysvaltain sisällissodan aikana Etelävaltioiden epävirallinen tunnuslaulu.[14][15]

Stephen Foster (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Stephen Foster (1826–1864) julkaisi musiikkia 1840-luvun lopulta lähtien ja pystyi ensimmäisenä amerikkalaisena elättämään itsensä lauluntekijänä. Hän sävelsi ja sanoitti usein Etelävaltioiden afroamerikkalaisten elämästä kertovia kansanmusiikkitaustaisia kappaleita, joista tunnetuimpiin kuuluvat ”The Old Folks at Home”, ”Oh! Susannah”, ”My Old Kentucky Home” ja ”Beautiful Dreamer”.[16]

Patrick S. Gilmore (valittu 1970)

  • Irlantilaissyntyinen soittokunnanjohtaja ja säveltäjä Patrick Sarsfield Gilmore (1829–1892) johti soittokuntia Bostonissa ja New Yorkissa 1850-luvulta lähtien. Hän sävelsi marsseja ja lauluja, joista tunnetuimmaksi on tullut ”When Johnny Comes Marching Home” (1863). Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen hän järjesti Bostonissa suuret rauhanfestivaalit National Peace Jubilee (1869) ja World Peace Jubilee (1872).[17][18]

James Pierpont (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen urkuri ja kuoronjohtaja James Pierpont (1822–1893) tunnetaan etenkin maailmanlaajuisesti tunnetusta joululaulusta ”Kulkuset” (engl. Jingle Bells), joka julkaistiin 1857 nimellä ”The One Horse Open Sleigh”. Pierpontin ura lauluntekijänä alkoi 1852 ja jatkui 1860-luvulle. Yhdysvaltain sisällissodan aikana hän muun muassa kirjoitti taistelulauluja Konfederaatiolle.[19][20]

Eben E. Rexford (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen runoilija, sanoittaja ja säveltäjä Eben Eugene Rexford (1848–1916) julkaisi ensimmäiset runonsa jo teini-iässä ja sävelsi tai sanoitti lukuisia hymnejä ja populaarimusiikkikappaleita. Hänen tunnetuin teoksensa on ”Silver Threads Among the Gold”, johon Hart P. Danks sävelsi musiikin vuonna 1873.[21]

George F. Root (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen muusikko ja lauluntekijä George Frederick Root sävelsi 1850-luvulla populaarimusiikkia Bostonissa ja New Yorkissa ja tuli sisällissodan aikana tunnetuksi sota-aiheisista lauluistaan, joista tunnetuimmaksi on tullut vuoden 1863 ”The Battle Cry of Freedom”. Hän opetti uransa aikana musiikkia eri oppilaitoksissa ja oli mukana perustamassa musiikinopettajakoulu New York Normal Institutea.[22]

Samuel Francis Smith (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen baptistipappi Samuel Francis Smith (1808–1895) työskenteli pappisuransa lisäksi toimittajana ja nykykielten professorina. Hän myös julkaisi kirjoittamiaan runoja ja hymnejä, joista tunnetuin on vuonna 1832 julkaistu ”My Country, ’Tis of Thee”.[23]

Septimus Winner (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen lauluntekijä Septimus Winner (1827–1902) sävelsi noin 200 laulua, joista suosituimpiin kuuluvat ”Oh Where, Oh Where Has My Little Dog Gone” (1864) ”Ten Little Injuns” (1868) ja aikakauden suurimpiin hitteihin lukeutuva ”Listen to the Mocking Bird” (1855). Hän sävelsi myös klassista musiikkia ja kirjoitti musiikin oppikirjoja 23 eri instrumentille. Useat hänen sävellyksistään julkaistiin salanimellä Alice Hawthorne.[24][25][26]

Henry C. Work (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen kirjanpainaja ja lauluntekijä Henry Clay Work (1832–1884) sävelsi sisällissodan aikana lukuisia kappaleita, mukaan lukien ”Kingdom Coming”, ”Hail Columbia”, ”Come Home, Father” ja ”Marching Through Georgia”. 1870-luvun puolivälissä hän saavutti uutta menestystä kappaleella ”Grandfather’s Clock”. Hänen kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu runoteos The Upshot Family.[27][28]

Tin Pan Alley (1880–1953)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatteri ja elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harold Adamson (valittu 1972)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Harold Adamson (1906–1980) kirjoitti kappaleen ”Time on My Hands” vuoden 1930 musikaalinäytelmään Smiles. Hän muutti vuonna 1933 Hollywoodiin ja teki 1950-luvulle asti elokuvamusiikkia muun muassa Burton Lanen, J. Fred Cootsin, Walter Donaldsonin ja Jimmy McHugh’n kanssa. Hän sai toisen maailmansodan aikana tunnustusta isänmaallisilla lauluillaan ja oli elokuvakappaleillaan viidesti ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi.[29][30]

Milton Ager (valittu 1972)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Milton Ager (1893–1979) kirjoitti sanoittaja Jack Yellenin kanssa musiikkia 1920-luvulla New Yorkissa ja 1930-luvulta 1940-luvulle Hollywoodissa. Hänen tunnettuja kappaleitaan ovat muun muassa ”Hard-Hearted Hannah”, ”Happy Feet”, ”Ain’t She Sweet?” ja Yhdysvaltain demokraattiseen puolueen tunnuslauluksi tullut ”Happy Days Are Here Again”.[31]

Louis Alter (valittu 1975)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja pianisti Louis Alter (1902–1980) kirjoitti ensimmäisen hittinsä ”Manhattan Serenade” vuonna 1928. Hän teki musiikkia elokuviin ja Broadway-näytelmiin. Alter sävelsi populaarimusiikin lisäksi myös orkesteriteoksia ja esiintyi pianistina Los Angelesin filharmonikkojen kanssa. Hän sai kaksi Oscar-ehdokkuutta elokuvakappaleillaan ”A Melody from the Sky” ja ”Dolores”.[32]

Harold Arlen (valittu 1971)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Harold Arlen (oik. Hyman Arluck, 1905–1986) kirjoitti 1930-luvulta 1960-luvulle musiikkia lukuisiin suosittuihin Broadway-näytelmiin muun muassa Ted Koehlerin, E. Y. Harburgin ja Johnny Mercerin kanssa. Hän teki 1930- ja 1940-luvuilla musiikkia myös elokuviin ja voitti Oscar-palkinnon kappaleella ”Over the Rainbow” elokuvasta Ihmemaa Oz.[33]

Irving Berlin (valittu 1970)

  • Venäläissyntyinen yhdysvaltalainen säveltäjä ja sanoittaja Irving Berlin (alk. Israel Baline, 1888–1989) tuli tunnetuksi 1910-luvun alussa muun muassa kappaleella ”Alexander’s Ragtime Band” ja tuli 1950-luvulle jatkuneella urallaan yhdeksi Yhdysvaltojen populaarimusiikin menestyneimmistä lauluntekijöistä. Hän teki musiikkia musikaalinäytelmiin ja -elokuviin ja julkaisi urallaan yli 900 kappaletta, joista tunnetuimpiin kappaleihin kuuluvat ”God Bless America”, ”Easter Parade”, ”How Deep Is the Ocean?” ja Oscarilla palkittu ”White Christmas”.[34][35]

Leonard Bernstein (valittu 1972)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä, kapellimestari ja musiikkiopettaja Leonard Bernstein (1918–1990) teki merkittävän uran orkesterikapellimestarina ja sävelsi urallaan sekä populaari- että klassista musiikkia mukaan lukien TV-oopperan, kolme sinfoniaa ja kuoroteoksia. Säveltäjänä hänet tunnetaan parhaiten teatterimusikaaleista West Side Story, jonka sanoitti Stephen Sondheim, ja On the Town, joka perustui hänen säveltämäänsä balettiin Fancy Free.[36][37]

Ralph Blane (valittu 1983)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja sanoittaja Ralph Blane (alk. Ralph Uriah Hunsecker, 1914–1995) teki 50 vuoden ajan yhteistyötä Hugh Martinin kanssa kirjoittaen musiikkia Broadwayn ja Hollywoodin musikaaleihin. Heidän tunnetuin elokuvansa oli vuoden 1944 Tyttö ja kosija, josta tehtiin Broadway-sovitus vuonna 1989 ja joka sisälsi muun muassa kappaleet ”Have Yourself a Merry Little Christmas” ja ”The Trolley Song”.[38]

Leslie Bricusse (valittu 1989)

  • Englantilainen säveltäjä ja sanoittaja Leslie Bricusse (s. 1931) kirjoitti ja ohjasi jo opiskeluaikanaan kaksi West End -näytelmää. 1950-luvulla alkaneen tuotteliaan uransa aikana hän on kirjoittanut musiikkia niin brittiläisiin kuin yhdysvaltalaisiinkin elokuviin ja teatterinäytelmiin. Hän kirjoitti Anthony Newleyn kanssa menestyneet teatterimusikaalit Stop the World, I Want to Get Off ja The Roar of the Greasepaint – The Smell of the Crowd. Kaksi Oscaria ja kahdeksan Ivor Novello -palkintoa voittaneen Bricussen tunnettuihin kappaleihin kuuluvat ”What Kind of a Fool Am I?”, ”Talk to the Animals”, ”Goldfinger”, ”If I Ruled the World”, ”Feeling Good” ja ”The Candy Man”.[39][40]

Nacio Herb Brown (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Nacio Herb Brown (oik. Ignacio Herbert Brown, 1896–1964) osallistui Arthur Freedin kanssa ensimmäisen kokopitkän Hollywood-musikaalin Broadwayn sävel musiikin tekemiseen ja teki 1920-luvulta 1950-luvulle elokuvamusiikkia erityisesti Freedin kanssa. Hänen uransa tunnetuimpiin elokuviin kuuluu Laulavat sadepisarat vuodelta 1952.[41][42]

Joe Burke (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Joseph ”Joe” Burke (1884–1950) näytteli 1910- ja 1920-luvulla Hollywood-elokuvissa ja ryhtyi 1920-luvun puolivälissä lauluntekijäksi. Hän teki musiikkia useiden sanoittajien, muun muassa Al Dubinin, Edgar Leslien ja Benny Davisin kanssa. Hänen menestyneisiin kappaleisiinsa kuuluvat ”Yearning” (1925), ”For You” (Casa Loma Orchestra, 1930), ”On Treasure Island” (Tommy Dorsey, 1935) ja ”Ramblin’ Rose” (1948).[43][44]

Johnny Burke (valittu 1970)

Irving Caesar (valittu 1972)

  • Yhdysvaltalaisen sanoittaja Irving Caesarin (1895–1996) ensimmäinen hitti oli George Gershwinin säveltämä ”Swanee” (1919). 1920- ja 1930-luvuilla hän sanoitti useita menestyneitä musikaalikappaleita, kuten ”Tea for Two”, ”Crazy Rhythm” ja ”Just a Gigolo”. Hän osallistui Ihmemaa Oz -elokuvan musiikin tekemiseen. 1930-luvulla hän kirjoitti laulukirjoja lasten musiikkiopetukseen. Hän toimi pitkään ASCAPin johtokunnassa.[46]

Anne Caldwell (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja ja teatterikäsikirjoittaja Anne Caldwell O’Dea (1867–1936) sanoitti 1900-luvun alusta 1920-luvulle kappaleita ja kirjoitti librettoja Broadway-näytelmiin. Hän työskenteli pääasiassa säveltäjä Jerome Kernin kanssa. Häntä on kutsuttu Broadwayn ensimmäiseksi menestyneeksi naispuoliseksi lauluntekijäksi.[47][48]

Saul Chaplin (valittu 1985)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Saul Chaplin (oik. Kaplan, 1912–1997) aloitti uransa 1930-luvulla Sammy Cahnin kanssa säveltäen muun muassa hittikappaleet ”Rhythm Is Our Business” ja ”Bei Mir Bist Du Schoen”. 1940-luvulta 1970-luvulle hän työskenteli elokuvasäveltäjänä ja -tuottajana Hollywoodissa. Hän voitti kolme Oscar-palkintoa ja toimi tuottajana tai musiikillisena johtajana lukuisissa elokuvissa, mukaan lukien Pariisin lumoissa, Sound of Music ja West Side Story.[49][50]

George M. Cohan (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä, näyttelijä ja tuottaja George Michael Cohan (1878–1942) oli tärkeä 1900-luvun alkupuolen vaikuttaja Broadwaylla. Hän tuotti ja ohjasi Sam Harrisin kanssa lukuisia menestyksekkäitä näytelmiä 1900- ja 1910-luvulla. Lisäksi hän näytteli teatterissa ja 1930-luvulla myös elokuvissa. Hän kirjoitti ensimmäisen maailmansodan aikana tunnettuja isänmaallisia lauluja, muun muassa vuoden 1917 kappaleen ”Over There”.[51][52]

Cy Coleman (valittu 1981)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja pianisti Cy Coleman (oik. Seymour Kaufman, 1929–2004) soitti 1940-luvun lopulla pianoa jazztriossa ja kirjoitti 1950-luvulla menestyneitä kappaleita Frank Sinatralle ja Tony Bennettille. Hän kirjoitti 1960-luvulta 1990-luvulle musiikkia useisiin menestyneisiin Broadway-tuotantoihin ja voitti 1990-luvun alussa kaksi Tony-palkintoa musikaaleilla City of Angels ja The Will Rogers Follies. Coleman on palkittu myös kolmella Emmyllä ja kahdella Grammyllä.[53][54]

Betty Comden (valittu 1980)

Con Conrad (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Con Conrad (oik. Conrad K. Dober, 1891–1938) esiintyi uransa alussa vaudeville-pianistina ja kirjoitti 1920- ja 1930-luvulla kappaleita Broadway- ja elokuvamusikaaleihin. Hän voitti Oscarin vuoden 1934 kappaleellaan ”The Continental” (san. Herb Magidson). Hänen muita tunnettuja kappaleitaan ovat ”Margie”, ”Singin’ the Blues”, ”Ma, He’s Making Eyes at Me” ja ”Memory Lane”.[57][58]

J. Fred Coots (valittu 1972)

Sam Coslow (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen lauluntekijä Sam Coslow (1902–1982) teki 1920-luvulla musiikkia Broadway-näytelmiin ja sai 1930-luvulla menestystä elokuvamusiikin säveltäjänä, erityisesti Arthur Johnstonin kanssa tekemillään kappaleilla. Hänen säveltämiinsä kappaleihin kuuluvat ”Just One More Chance”, ”Moon Song”, ”Cocktails for Two” ja ”My Old Flame”. Hän työskenteli myös laulajana, musiikinjulkaisijana ja elokuvatuottajana. Hän voitti Oscar-palkinnon tuottamallaan lyhytelokuvalla Heavenly Music (1943).[60]

Noël Coward (valittu 1988)

  • Englantilainen näyttelijä, näytelmäkirjailija ja säveltäjä Noël Coward (1899–1973) aloitti näyttelemisen teini-iässä ja kirjoitti ensimmäisen näytelmänsä vuonna 1917. Hän oli 1960-luvulle kestäneellä urallaan vaikutusvaltainen nimi brittiläisessä teatterimaailmassa. Laulajana hän esitti usein omia kappaleitaan, joista tunnetuimpiin kuuluvat ”A Room with a View”, ”Dance Little Lady” ja ”Mad Dogs and Englishmen”. Coward näytteli myös elokuvissa ja voitti Oscar-kunniapalkinnon vuonna 1944. Hänet lyötiin ritariksi vuonna 1970.[61][62]

Benny Davis (valittu 1975)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Benny Davis (1895–1979) aloitti uransa vaudeville-esiintyjänä 1910-luvulla ja sanoitti 1920- ja 1930-luvulla joukon hittikappaleita, joista menestyneimpiä olivat ”Margie” ja ”Baby Face”. Hän kirjoitti musiikkia myös muutamiin Broadway-näytelmiin.[63][64]

Reginald De Koven (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen oopperasäveltäjä Reginald De Koven (1859–1920) opiskeli 1870-luvulla musiikkia eri puolilla Eurooppaa ja kirjoitti 1880-luvulta lähtien eurooppalaistyyppisiä oopperoita ja operetteja esitettäväksi New Yorkin ja Chicagon teattereissa. Hänen librettistinään toimi usein Harry B. Smith. De Koven työskenteli myös musiikkikriitikkona useille newyorkilaisille sanomalehdille. Hänen menestyneimmäksi teoksekseen muodostui vuoden 1890 Robin Hood.[65][66]

Gene De Paul (valittu 1985)

Peter De Rose (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja pianisti Peter De Rose (1900–1953) esiintyi 1920- ja 1930-luvulla radio-ohjelmassa Sweethearts of the Air ja sävelsi 1930- ja 1940-luvulla lukuisia menestyneitä kappaleita radioon ja Broadway-näytelmiin. Hänen tunnetumimpiin sävellyksiinsä kuuluu Mitchell Parishin sanoittama ”Deep Purple” (1934).[69]

Howard Dietz (valittu 1972)

Walter Donaldson (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Walter Donaldson (1893–1947) aloitti uransa 1910-luvun puolivälissä ja saavutti suurimman menestyksensä 1920-luvulla. Hänen pääyhteistyökumppaninsa oli Gus Kahn, mutta Donaldson työskenteli myös lukuisien muiden sanoittajien kanssa ja toisinaan sanoitti itse sävellyksiään. Hän sävelsi 1920-luvun lopulta lähtien elokuvamusiikkia. Hänen tunnettuihin kappaleihinsa kuuluvat ”My Buddy”, ”Carolina in the Morning”, ”My Blue Heaven” ja ”My Baby Just Cares for Me”.[71]

Al Dubin (valittu 1970)

  • Sveitsiläissyntyinen yhdysvaltalainen sanoittaja Alexander Dubin (1891–1945) teki 1910-luvulta lähtien musiikkia New Yorkissa ja oli 1920-luvun lopulla ensimmäisiä Hollywoodin äänielokuviin värvättyjä lauluntekijöitä. Hän teki yhteistyötä Joe Burken kanssa ja sanoitti 1930-luvulla suuren määrän Harry Warrenin kappaleita. Warrenin säveltämä ”Lullaby of Broadway” palkittiin Oscar-palkinnolla vuonna 1935.[72]

Vernon Duke (valittu 1970)

Edward Eliscu (valittu 1975)

Ray Evans (valittu 1977)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Raymond Evans (1915–2007) työskenteli koko uransa säveltäjä Jay Livingstonin kanssa Broadwayllä ja Hollywoodissa. He aloittivat uransa 1930-luvulla ja saavuttivat 1940- ja 1950-luvulla paljon menestystä elokuvamusiikillaan. He voittivat kolme Oscar-palkintoa kappaleilla ”Que Sera Sera”, ”Mona Lisa” ja ”Buttons and Bows”. He tekivät musiikkia myös televisioon ja kirjoittivat tunnusmusiikin muun muassa televisiosarjoihin Bonanza ja Ed.[76]

Dorothy Fields (valittu 1971)

Fred Fisher (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Fred Fisher (alk. Fischer, 1875–1942) teki 1910- ja 1920-luvulla musiikkia Broadwaylle ja vaudevilleen muun muassa Alfred Bryanin ja Joe McCarthyn kanssa. 1920-luvun lopulla hän sävelsi musiikkia mykkäelokuviin ja varhaisiin äänielokuviin. Hänen menestyneitä kappaleitaan ovat muun muassa ”Chicago (That Toddlin’ Town)”, ”Peg o’ My Heart” ja ”Your Feet’s Too Big”.[78]

Arthur Freed (valittu 1972)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja ja elokuvatuottaja Arthur Freed (alk. Arthur Grossman, 1894–1973) teki 1920-luvulta alkaen elokuvamusiikkia muun muassa Nacio Herb Brownin kanssa. Hänen tunnettuihin sanoituksiinsa kuuluvat muun muassa ”Singin’ in the Rain”, ”Temptation”, ja ”You Are My Lucky Star”. Hän tuotti pitkällä urallaan muun muassa elokuvat Pariisin lumoissa, Laulavat sadepisarat ja Gigi. Hänet palkittiin kahdesti Oscarilla.[79][80]

Rudolf Friml (valittu 1971)

  • Tšekkiläissyntyinen säveltäjä Rudolf Friml (1879–1972) konsertoi viulisti Jan Kubelíkin kanssa 1900-luvun alussa ja alkoi 1910-luvulla säveltää Broadwayllä. Hän teki paljon yhteistyötä sanoittaja Otto Harbachin kanssa. Frimlin 1930-luvulle jatkunut Broadway-tuotanto käsittää yli 20 näytelmää, joista tunnetuimpia ovat Rose-Marie (1924) ja The Vagabond King (1925). Hänen tunnettuihin sävellyksiinsä kuuluvat ”Indian Love Call”, ”The Donkey Serenade”, ”Rose-Marie” ja ”Some Day”.[81]

George Gershwin (valittu 1970)

Ira Gershwin (valittu 1971)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Ira Gershwin (alk. Israel Gershwin, 1896–1983) sanoitti veljensä George Gershwinin musiikkia vuosina 1918–1937. He tekivät tuona aikana yhdessä yli 20 hyvin menestynyttä Broadway-näytelmää. Veljensä kuoleman jälkeen Ira Gershwin työskenteli 1960-luvulle asti muun muassa Harold Arlenin, Jerome Kernin ja Kurt Weillin kanssa. Hänen tunnetuimpiin näytelmiinsä kuuluvat George Gershwinin säveltämät Strike Up the Band, Of Thee I Sing ja Porgy and Bess sekä Weillin Lady in the Dark.[84][85][86]

Mack Gordon (valittu 1970)

  • Puolalaissyntyinen sanoittaja Mack Gordon (alk. Morris Gittler, 1904–1959) tunnetaan erityisesti elokuvakappaleista, joita hän teki 1930-luvulla säveltäjä Harry Revelin ja 1940-luvulla Harry Warrenin kanssa. Yhteensä hän sanoitti yli 50 elokuvaan. Hänen tunnetuimpiin kappaleihinsa kuuluvat ”At Last”, ”Time on My Hands”, ”Chattanoga Choo-Choo” ja vuoden 1943 parhaan laulun Oscarin voittanut ”You’ll Never Know”.[87][88]

Adolph Green (valittu 1980)

Ferde Grofé (valittu 1970)

Oscar Hammerstein II (valittu 1970)

Otto Harbach (valittu 1970)

E. Y. Harburg (valittu 1972)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Edgar ”Yip” Harburg (oik. Isidore Hochberg, 1898–1981) sanoitti 1930-luvulla musiikkia pitkäaikaiselle yhteistyökumppanilleen Jay Gorneylle ja myöhemmin myös muun muassa Vernon Dukelle ja Harold Arlenille. Arlenin kanssa syntyivät ”It’s Only a Paper Moon” ja Oscarilla palkittu ”Over the Rainbow”. Harburg jatkoi sanoittamista 1970-luvulle asti ja käänsi myös useita vieraskielisiä kappaleita englanniksi.[96]

Lorenz Hart (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Lorenz Hart (1895–1943) työskenteli 1920-luvulta 1940-luvulle säveltäjä Richard Rodgersin kanssa ja teki tämän kanssa musiikin 28 Broadway-musikaaliin, mukaan lukien A Connecticut Yankee, Babes in Arms ja The Boys from Syracuse. Hänen sanoittamiaan kappaleita ovat muun muassa ”Blue Moon”, ”My Romance” ja ”My Funny Valentine”.[97][98]

Ray Henderson (valittu 1970)

Victor Herbert (valittu 1970)

  • Irlantilaissyntyinen säveltäjä Victor Herbert (1859–1924) aloitti musiikkiuransa klassisena sellistinä ja ryhtyi säveltäjäksi 1890-luvulla Yhdysvalloissa. Hän sävelsi uransa aikana yli 40 oopperaa, operettia ja teatterimusikaalia ja häntä pidetään amerikkalaisen teatterimusiikin ensimmäisenä merkittävänä säveltäjänä. Hänen tunnetuimpiin musikaaleihinsa kuuluvat Babes in Toyland, The Red Mill ja Naughty Marietta. Hän sävelsi kappaleita myös muun muassa vuosien 1921 ja 1923 Ziegfeld Folliesiin.[101][102][103]

Joe Howard (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen laulaja, näyttelijä ja lauluntekijä Joseph Edgar Howard (1878–1961) aloitti uransa lapsisopraanona vaudevillessa ja esiintyi urallaan yökerhoissa, Broadwaylla, radiossa ja televisiossa. Hän teki vuosina 1905–1915 musiikkia Chicagossa ja esiintyi vaimonsa Ida Emersonin kanssa. Howardin tunnetuin sävellys on vuoden 1909 ”I Wonder Who’s Kissing Her Now”, joka toimi nimikappaleena hänen elämästään vuonna 1947 tehdylle elokuvalle Ken häntä nyt suutelee?[104][105]

Arthur Johnston (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Arthur Johnston (1898–1954) toimi 1920-luvulla Irving Berlinin musiikillisena avustajana ja sävelsi Broadwaylle ennen siirtymistään Hollywoodiin vuonna 1929. Hänen merkittävimpiä sanoittajiaan olivat Sam Coslow, Johnny Burke ja Gus Kahn. Johnston sävelsi musiikin moniin Bing Crosbyn elokuvista. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan ovat ”Mandy, Make Up Your Mind”, ”Cocktails for Two” sekä parhaan laulun Oscar-ehdokkaana ollut ”Pennies from Heaven”.[106][107]

Bert Kalmar (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja ja käsikirjoittaja Bert Kalmar (1884–1947) teki 1920- ja 1930-luvulla musiikkia säveltäjä Harry Rubyn kanssa. He tekivät yhdessä yhdeksän Broadway-musikaalia ja sävelsivät musiikkia muun muassa Marxin veljesten elokuviin. Heidän tunnetuimpiin kappaleihinsa kuuluvat ”Who’s Sorry Now” ja ”Three Little Words”.[108]

Jerome Kern (valittu 1970)

Burton Lane (valittu 1972)

Ernesto Lecuona (valittu 1997)

  • Kuubalainen säveltäjä Ernesto Lecuona (1895–1963) oli tärkeä vaikuttaja latinalaisamerikkalaisen musiikin levittämisessä maailmanlaajuiselle yleisölle. Hän sävelsi pitkällä ja tuotteliaalla urallaan lauluja, piano- ja orkesterikappaleita sekä teatteri- ja elokuvamusiikkia. Hänen menestyneimpiin sävellyksiinsä kuuluvat ”Siempre en mi corazón”, ”Malagueña”, ”Andalucía” ja ”Siboney”. Säveltämisen lisäksi Lecuona konsertoi pianistina ja toimi orkesterinjohtajana kotikaupungissaan Havannassa.[112]

Alan Jay Lerner (valittu 1971)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja ja käsikirjoittaja Alan Jay Lerner (1918–1986) teki 1940- ja 1950-luvulla musiikkia Broadwaylle yhteistyössä Frederick Loewen kanssa. Heidän menestyneimpiin teoksiinsa kuuluvat musikaalit Brigadoon, Paint Your Wagon ja My Fair Lady sekä elokuva Gigi, jonka nimikappale palkittiin parhaan laulun Oscar-palkinnolla. Muita Loewen ja Lernerin tunnettuja kappaleita ovat ”Wand’rin’ Star”, ”Almost like Being in Love” ja ”On the Street Where You Live”.[113][114]

Jay Livingston (valittu 1977)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Jay Livingston (1915–2001) työskenteli koko uransa sanoittaja Ray Evansin kanssa Broadwayllä ja Hollywoodissa. He aloittivat uransa 1930-luvulla ja saavuttivat 1940- ja 1950-luvulla paljon menestystä elokuvamusiikillaan. He voittivat kolme Oscar-palkintoa kappaleilla ”Que Sera Sera”, ”Mona Lisa” ja ”Buttons and Bows”. He tekivät musiikkia myös televisioon ja kirjoittivat tunnusmusiikin muun muassa televisiosarjoihin Bonanza ja Ed.[115]

Jerry Livingston (valittu 1981)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Jerry Livingston (alk. Gerald Levinson, 1909–1987) sävelsi 1930-luvulla lauluja muun muassa Marty Symesin, Al J. Neiburgin ja Milton Draken kanssa. 1940-luvulta lähtien hän sävelsi elokuvamusiikkia. Hän teki lauluja muun muassa Disneyn piirroselokuviin Tuhkimo ja Liisa Ihmemaassa. Hänen tunnettuihin sävellyksiinsä kuuluvat ”It’s the Talk of the Town”, ”A Dream Is a Wish Your Heart Makes”, ”Mairzy Doats” sekä TV-sarjojen Casper the Friendly Ghost ja 77 Sunset Strip tunnuskappaleet.[116]

Frank Loesser (valittu 1970)

Frederick Loewe (valittu 1972)

Ballard MacDonald (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Ballard MacDonald (1882–1935) aloitti vaudeville-musiikin kirjoittamisella 1910-luvun alussa ja sanoitti 1920- ja 1930-luvulla kappaleita Broadway- ja Hollywood-musikaaleihin. Hänen tunnetuimpia laulujaan ovat ”Somebody Loves Me”, ”Indiana” ja Ohion osavaltion tunnuskappaleeksi otettu ”Beautiful Ohio”.[118]

Edward Madden (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Edward Madden (1878–1952) teki musiikkia vaudevilleen, Broadwaylle ja useisiin 1930–1950-lukujen Hollywood-elokuviin. Hän työskenteli muun muassa Gus Edwardsin, Jerome Kernin, Theodore Morsen ja Percy Wenrichin kanssa. Maddenin tunnetuimpiin sanoituksiin kuuluvat ”By the Light of the Silvery Moon”, ”Moonlight Bay” ja ”Down in Jungle Town”.[119]

Herb Magidson (valittu 1980)

  • Yhdysvaltalainen lauluntekijä Herbert Magidson (1906–1986) teki 1930- ja 1940-luvulla musiikkia Broadway-näytelmiin ja elokuviin. Hän teki yhteistyötä muun muassa Con Conradin, Carl Sigmanin, Sammy Fainin ja Allie Wrubelin kanssa. Magidsonin ”The Continental” palkittiin ensimmäisellä parhaan laulun Oscar-palkinnolla. Muita hänen suosittuja kappaleitaan ovat ”Midnight in Paris”, ”Gone with the Wind” ja ”Music, Maestro, Please”.[120]

Henry Mancini (valittu 1984)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja orkesterinjohtaja Henry Mancini (oik. Enrico Mancini, 1924–1994) sävelsi 1950-luvulta 1980-luvulle jatkuneella urallaan musiikkia elokuviin ja TV-sarjoihin. Mancinin tunnetuimpiin sävellyksiin kuuluvat ”Moon River”, ”Days of Wine and Roses” sekä elokuvan Vaaleanpunainen pantteri ja TV-sarjan Peter Gunn tunnuskappaleet. Hänet palkittiin uransa aikana neljällä Oscarilla ja 20 Grammy-palkinnolla.[121][122][123]

Hugh Martin (valittu 1983)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja laulaja Hugh Martin (1914–2011) teki 50 vuoden ajan yhteistyötä Ralph Blanen kanssa Broadwaylla ja Hollywoodissa. Heidän tunnetuin elokuvansa oli vuoden 1944 Tyttö ja kosija, josta tehtiin Broadway-sovitus vuonna 1989 ja joka sisälsi muun muassa kappaleet ”Have Yourself a Merry Little Christmas” ja ”The Trolley Song”. Martin esiintyi urallaan myös aktiivisesti muusikkona ja säesti muun muassa Judy Garlandia ja Eddie Fisheriä konserteissa.[124] [125]

Joseph McCarthy (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Joseph McCarthy (1885–1943) saavutti 1920-luvulla suosiota Broadwaylla säveltäjä Harry Tierneyn yhteistyökumppanina. 1930-luvulla hän teki musiikkia myös muun muassa James V. Monacon, James F. Hanleyn, Harry Carrollin ja Fred Fisherin kanssa. McCarthy oli ASCAPin puheenjohtaja vuosina 1921–1929. Hänen säveltämiinsä kappaleihin kuuluvat ”I’m Always Chasing Rainbows”, ”You Made Me Love You” ja ”They Go Wild, Simply Wild, Over Me”.[126][127]

Jimmy McHugh (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä James McHugh (1894–1969) työskenteli 1920-luvun lopulta 1930-luvun alkuun Dorothy Fieldsin kanssa ja kirjoitti tämän kanssa muun muassa kappaleet ”On the Sunny Side of the Street” ja ”Don’t Blame Me”. 1930-luvun puolivälistä 1940-luvulle hän kirjoitti elokuvamusiikkia Harold Adamsonin kanssa. McHugh ja Adamson saivat toisen maailmansodan aikana tunnustusta kirjoittamistaan isänmaallisista lauluista.[128][129]

James V. Monaco (valittu 1970)

  • Italialaissyntyinen yhdysvaltalainen säveltäjä James V. Monaco (1885–1945) teki musiikin 11 Hollywood-musikaaliin, joista suurimmassa osassa näytteli Bing Crosby. Hän teki myös jonkin verran teatterimusiikkia, muun muassa Ziegfeld Follies -revyyesityksiin. Pitkäaikaisin Monacon monista sanoittajista oli Johnny Burke. Monaco oli neljästi ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi. Hänen tunnettuja sävellyksiään ovat ”You Made Me Love You”, ”Row, Row, Row” ja ”I’ve Got a Pocketful of Dreams”.[130][131]

Anthony Newley (valittu 1989)

  • Englantilainen näyttelijä, laulaja ja lauluntekijä Anthony Newley (1931–1999) aloitti uransa lapsinäyttelijänä ja nauhoitti 1950-luvulla laulajana. Hän teki 1960- ja 1970-luvuilla yhteistyötä Leslie Bricussen kanssa ja jatkoi lauluntekijäuraansa aina 1990-luvulle asti. Newley ja Bricusse tekivät teatterimusikaaleja, joista ensimmäinen oli menestynyt Stop the World – I Want to Get Off. Heidän elokuvamusiikkituotantoonsa kuuluu Jali ja suklaatehdas, joka oli Oscar-ehdokkaana parhaan musiikin kategoriassa. Newleyn menestyneimpiin kappaleisiin kuuluvat ”Candy Man”, ”Who Can I Turn To” ja vuoden kappaleen Grammy-palkinnon voittanut ”What Kind of a Fool Am I?”.[132][133]

Lew Pollack (valittu 1970)

Cole Porter (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja sanoittaja Cole Porter (1891–1964) sävelsi 1920-luvulta 1950-luvun lopulle jatkuneella urallaan noin 20 Broadway-musikaalia, joista menestynein oli Broadwayn siihenastiset lipunmyyntiennätykset rikkonut Kiss Me Kate (1948). Porter teki 1930-luvun puolivälistä lähtien myös elokuvamusiikkia. Hänen 800 laulua käsittävään tuotantonsa tunnetuimpia kappaleita ovat ”Night and Day”, ”Begin the Beguine” ja ”I Get a Kick Out of You”.[134][135]

Ralph Rainger (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Ralph Rainger (1901–1942) aloitti uransa Broadwaylla ja tuli 1930-luvulla yhdeksi Hollywoodin tuotteliaimmista elokuvasäveltäjistä. Hänen pitkäaikainen yhteistyökumppaninsa oli sanoittaja Leo Robin, jonka tuotantoon Raingerin kanssa kuuluvat muun muassa kappaleet ”Easy Living”, ”Blue Hawaii”, ”Love in Bloom” ja parhaan laulun Oscarilla palkittu ”Thanks for the Memory”. Raingerin muihin yhteistyökumppaneihin kuuluivat Sam Coslow, Howard Dietz ja Dorothy Parker.[136]

Don Raye (valittu 1985)

Harry Revel (valittu 1970)

  • Englantilainen säveltäjä Harry Revel (1905–1958) teki 1920-luvulla musiikkia Lontoossa ja Berliinissä ja muutti vuonna 1929 Yhdysvaltoihin, jossa hän sävelsi teatteri- ja elokuvamusiikkia. Hänet tunnetaan ennen kaikkea hänen sanoittaja Mack Gordonin kanssa tekemistään 1930-luvun elokuvakappaleista. Revel työskenteli myös muun muassa Mort Greenen ja Paul Francis Websterin kanssa. Hänen tunnettuja kappaleitaan ovat muun muassa ”Underneath the Harlem Moon”, ”Did You Ever See a Dream Walking”, ”There’s a Breeze on Lake Louise” ja ”Remember Me to Carolina”.[138][139]

Leo Robin (valittu 1972)

Richard Rodgers (valittu 1970)

Sigmund Romberg (valittu 1970)

  • Unkarilaissyntyinen säveltäjä Sigmund Romberg (1887–1961) aloitti uransa Broadwaylla 1910-luvulla ja erikoistui wieniläistyylisten operettien säveltämiseen. Suurimman suosionsa hän saavutti 1920-luvulla muun muassa näytelmillä Blossom Time, The Student Prince, The Desert Song ja The New Moon. 1930-luvulla Romberg sävelsi myös elokuvamusiikkia.[141][142][143]

Harold Rome (valittu 1982)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja sanoittaja Harold Rome (1908–1993) teki musiikkia 1930–1970-lukujen näyttämömusikaaleihin. Vuoden 1937 Pins and Needles -näytelmästä tuli Broadwayn senastisen historian pisimpään esitetty musikaali, ja muihin Romen menestyneisiin näytelmiin kuuluvat Call Me Mister ja Fanny. Lukuisat Romen kappaleista nousivat suosioon teatterimaailman ulkopuolella laulajien ja jazzmuusikoiden esittäminä. Hänen menestyneihin sävellyksiinsä kuuluvat ”Sunday in the Park”, ”F. D. R. Jones” ja ”(All of a Sudden) My Heart Sings”.[144][145]

Billy Rose (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen teatterinomistaja ja sanoittaja Billy Rose (oik. William Samuel Rosenberg, 1899–1966) sanoitti 1920-luvulla alkaneella urallaan 11 Broadway-produktiota. Hän järjesti New Yorkin maailmannäyttelyyn (1939) ja San Franciscon Golden Gate International Expositioniin (1940) akvakadeja eli suuren mittakaavan uinti- ja lauluesityksiä. Rose omisti New Yorkissa useita yökerhoja ja ravintoloita sekä kaksi teatteria. Hänen merkittävimpiin sanoituksiinsa kuuluvat ”It’s Only a Paper Moon”, ”Me and My Shadow” ja ”Without a Song”.[146][147][148]

Harry Ruby (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja käsikirjoittaja Harry Ruby (alk. Rubinstein, 1895–1974) teki 1920- ja 1930-luvulla musiikkia sanoittaja Bert Kalmarin kanssa. He tekivät yhdessä yhdeksän Broadway-musikaalia ja sävelsivät musiikkia muun muassa Marxin veljesten elokuviin. Heidän tunnetuimpiin kappaleihinsa kuuluvat ”Who’s Sorry Now” ja ”Three Little Words”.[108]

Bob Russell (valittu 1970)

Arthur Schwartz (valittu 1972)

Harry B. Smith (valittu 1970)

Max Steiner (valittu 1995)

Jule Styne (valittu 1972)

  • Englantilaissyntyinen säveltäjä Jule Styne (oik. Jules Stein, 1905–1994) kirjoitti 1930-luvulta 1970-luvulle näyttämö- ja elokuvamusiikkia muun muassa Frank Loesserin, Sammy Cahnin, Leo Robinin ja Stephen Sondheimin kanssa. Hänen 1940-luvun menestyssävellyksiinsä kuuluvat ”I’ve Heard That Song Before”, ”Let It Snow! Let It Snow! Let It Snow!” ja ”I’ll Walk Alone”. Styne voitti Oscar-palkinnon kappaleella ”Three Coins in the Fountain” (1954).[151][152]

Egbert Van Alstyne (valittu 1970)

Albert Von Tilzer (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja musiikinkustantaja Albert Von Tilzer (alk. Albert Gumm, 1878–1956) perusti oman musiikinkustantamonsa 1904 ja sävelsi hittikappaleita muun muassa Cecil Mackin ja Lew Brownin kanssa. 1920-luvulla hän sävelsi Broadwaylle ja teki 1930-luvulla joitakin vuosia elokuvamusiikkia Hollywoodissa. Hänen tunnettuihin kappaleihinsa kuuluvat ”Oh By Jingo!” sekä ”Take Me Out to the Ball Game”, jota soitetaan yhä yleisesti Yhdysvalloissa baseball-otteluiden yhteydessä.[153][154]

Harry Warren (valittu 1971)

Ned Washington (valittu 1972)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Ned Washington (1901–1976) aloitti vaudevillessa 1920-luvulla ja sanoitti 1930-luvulta 1960-luvulle pääasiassa elokuviin. Hän voitti urallaan kolme Oscar-palkintoa. Washingtonin pääyhteistyökumppaneita olivat Victor Young ja myöhemmin Dmitri Tjomkin. Washingtonin tunnettuihin sanoituksiin kuuluvat ”The Nearness of You” (1938), ”When You Wish upon a Star” (1940), ”Stella by Starlight” (1944) ja ”My Foolish Heart” (1949).[157][158]

Paul Francis Webster (valittu 1972)

Kurt Weill (valittu 1970)

Percy Wenrich (valittu 1970)

Richard A. Whiting (valittu 1970)

Meredith Willson (valittu 1982)

Allie Wrubel (valittu 1970)

Vincent Youmans (valittu 1970)

Ragtime, jazz, swing ja big band

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eddie DeLange (valittu 1989)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja ja orkesterinjohtaja Edgar DeLange (1904–1949) teki 1930- ja 1940-luvulla musiikkia muun muassa Jimmy Van Heusenin kanssa. 1930-luvulla hän johti Will Hudsonin kanssa Hudson–DeLange Orchestraa ja perusti myöhemmin oman yhtyeensä. 1940-luvulla hän sanoitti myös elokuvamusiikkia. Hänen tunnettuja kappaleitaan ovat ”Moonglow”, ”Solitude” ja ”Darn That Dream”.[160]

Duke Ellington (valittu 1971)

Ted Fiorito (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen pianisti, säveltäjä ja orkesterinjohtaja Theodore Fiorito (1900–1971) aloitti muusikon uransa 1910-luvun lopulla ja esiintyi orkesterinjohtajana 1970-luvulle asti. Hän sävelsi 1920-luvulla lukuisia tunnetuksi tulleita jazz- ja populaarimusiikin kappaleita, mukaan lukien ”Toot, Toot, Tootsie”, ”No, No, Nora” ja ”Laugh, Clown, Laugh”. Monet hänen sävellyksistään sanoitti Gus Kahn. 1930-luvulta eteenpäin hän keskittyi säveltämisen sijasta orkesterinjohtajan uraansa.[161]

Johnny Green (valittu 1972)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä John Green (1908–1989) sävelsi 1930-luvulla menestyskappaleet ”Body and Soul”, ”Out of Nowhere” ja ”I Cover the Waterfront”. Monet hänen kappaleistaan sanoitti Edward Heyman. Green sävelsi paljon elokuvamusiikkia voittaen neljä Oscar-palkintoa yhteensä 14 ehdokkuudesta. 1950-luvulla hän toimi MGM-elokuvayhtiön musiikillisena johtajana ja esiintyi 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa kapellimestarina radiossa ja eri sinfoniaorkestereissa.[162][163]

Gordon Jenkins (valittu 1982)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja orkesterinjohtaja Gordon Jenkins (1910–1984) soitti 1930-luvulla pianoa Isham Jonesin yhtyeessä ja sovitti musiikkia muun muassa Jonesille, Benny Goodmanille ja Paul Whitemanille. Hän sävelsi elokuvamusiikkia 1940-luvulta lähtien, äänitti oman orkesterinsa kanssa ja työskenteli 1950-luvulla myös TV-tuottajana. Jenkinsin Frank Sinatralle sovittama ”It Was a Very Good Year” palkittiin Grammy-palkinnolla vuonna 1965. Hänen muita tunnettuja teoksiaan ovat sarjasävellys Manhattan Tower sekä pop-listaykköshitit ”P. S. I Love You” ja ”San Fernando Valley”.[164]

James P. Johnson (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen pianisti ja säveltäjä James Price Johnson (1894–1955) vaikutti kehittämällään stride-pianotyylillä huomattavasti varhaisen jazzpianonsoiton kehitykseen. Hän sävelsi 1910-luvulta 1940-luvulle yli 200 kappaletta, joista tunnetuimpiin kuuluvat ”The Charleston” ja ”If I Could Be with You One Hour Tonight”. Hän sävelsi myös klassista musiikkia ja äänitti itse suuren määrän merkittäviä pianonauhoituksia.[165][166][167]

Isham Jones (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja orkesterinjohtaja Isham Jones (1894–1956) johti 1920- ja 1930-luvulla suosittua tanssiyhtyettä ja sävelsi useita menestyskappaleita, joista monet sanoitti Gus Kahn. Hänen tunnettuihin sävellyksiinsä kuuluvat ”On the Alamo”, ”I’ll See You in My Dreams”, ”It Had to Be You” ja Marty Symesin sanoittama ”There Is No Greater Love”.[168]

Scott Joplin (valittu 1970)

Bert Kaempfert (valittu 1993)

  • Saksalainen säveltäjä ja orkesterinjohtaja Berthold Kämpfert (1923–1980) nousi artistina suosioon kappaleella ”Wonderland by Night” (1959) ja sävelsi 1960-luvulla useita menestyskappaleita sekä omalle orkesterilleen että muille esiintyjille, muun muassa Frank Sinatralle, Al Martinolle, Elvis Presleylle ja Nat King Colelle. Hänet tunnetaan lisäksi The Beatlesillä nauhoituttamistaan varhaisista kappaleista, jotka auttoivat yhtyettä saamaan levytyssopimuksen ja nousemaan maailmanlaajuiseen suosioon.[169]

Lewis F. Muir (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja ragtime-pianisti Lewis F. Muir (oik. Louis Meuer, 1884–1915) julkaisi ensimmäisen sävellyksensä ”Play That Barber-Shop Chord” vuonna 1910 ja sävelsi lukuisia tunnettuja ragtime-kappaleita. Hän teki yhteistyötä muun muassa L. Wolfe Gilbertin kanssa.[170]

Ray Noble (valittu 1996)

  • Englantilainen säveltäjä ja orkesterinjohtaja Stanley Raymond Noble (1903–1978) 1920- ja 1930-luvulla johti jazzvivahteista tanssimusiikkia soittavaa New Mayfair Dance Orchestraa ja nauhoitti useita kappaleita laulaja Al Bowllyn kanssa. Hänen tunnettuihin sävellyksiinsä kuuluvat ”Love Is the Sweetest Thing”, ”The Very Thought of You” ja ”Cherokee”. Hän esiintyi myös elokuvissa ja teki radio-ohjelmaa Edgar Bergenin kanssa.[171][172]

Andy Razaf (valittu 1972)

Vincent Rose (valittu 1970)

John Philip Sousa (valittu 1970)

Billy Strayhorn (valittu 1984)

  • Yhdysvaltalainen pianisti William Strayhorn (1915–1967) toimi 1930-luvun lopulta 1960-luvulle Duke Ellingtonin säveltäjänä ja sovittajana. Hän toimi läheisessä yhteistyössä Ellingtonin kanssa ja sävelsi useat orkesterin menestyskappaleista, mukaan lukien ”Chelsea Bridge”, ”Satin Doll” sekä orkesterin tunnuskappaleen ”Take the ’A’ Train”.[175]

Fats Waller (valittu 1970)

Clarence Williams (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen pianisti, säveltäjä ja orkesterinjohtaja Clarence Williams (1898–1965) johti 1920- ja 1930-luvuilla levyttäviä orkestereita, joissa soittivat useat varhaisen jazzin tärkeistä nimistä kuten Louis Armstrong, Sidney Bechet, Coleman Hawkins, King Oliver ja James P. Johnson. Williams menestyi musiikinjulkaisijana ja sävelsi useita standardeiksi nousseita kappaleita, mukaan lukien ”Royal Garden Blues”, ”Baby, Won’t You Please Come Home” ja ”Sugar Blues”.[176]

Spencer Williams (valittu 1970)

Victor Young (valittu 1970)

Populaarimusiikin standardit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fred E. Ahlert (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Fred E. Ahlert (1892–1953) kirjoitti ensimmäiset menestyskappaleensa 1920-luvun alussa. Vuodesta 1928 alkaen hän teki sanoittaja Roy Turkin kanssa useita tunnettuja hittejä, mukaan lukien ”I’ll Get By” ja ”Mean to Me”. Ahlert myös julkaisi musiikkia ja työskenteli muusikkojärjestö ASCAP:n johdossa.[178]

Harry Akst (valittu 1983)

Leroy Anderson (valittu 1988)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Leroy Anderson (1908–1975) sävelsi 1930-luvulta 1950-luvulle kevyttä orkesterimusiikkia ja tuli tunnetuksi muun muassa sävellyksistään ”The Syncopated Clock”, ”The Typewriter” ja ”Blue Tango”. Boston Pops Orchestra ensiesitti useita hänen sävellyksiään. Mitchell Parish sanoitti seitsemän Andersonin sävellystä, muun muassa joululauluna tunnetuksi tulleen kappaleen ”Sleigh Ride” (suom. ”Rekiretki”).[181][182]

Ernest Ball (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen lauluntekijä, pianisti ja vaudeville-esiintyjä Ernest Ball (1878–1927) esiintyi 1910- ja 1920-luvulla vaimonsa Maude Lambertin ja George MacFarlanen kanssa. Hänet tunnettiin Irlanti-aiheisista lauluista kuten ”Mother Machree” ja ”When Irish Eyes Are Smiling”.[183]

Bennie Benjamin (valittu 1984)

  • Neitsytsaarelainen muusikko ja sanoittaja Claude A. Benjamin (1907–1989) aloitti uransa 1940-luvun alussa ja kirjoitti musiikkia Sol Marcusin ja Eddie Seilerin kanssa. 1940-luvun puolivälistä 1950-luvun puoliväliin hän sanoitti George David Weissin musiikkia ja 1960-luvulla jatkoi yhteistyötä Marcusin kanssa. Hänen tunnettuja kappaleitaan ovat muun muassa Kay Starrin esittämät ”Wheel of Fortune” ja ”I’ll Never Be Free” sekä Nina Simonelle kirjoitettu ”Don’t Let Me Be Misunderstood”.[184]

Rube Bloom (valittu 1982)

James Brockman (valittu 1970)

Lew Brown (valittu 1970)

  • Venäläissyntyinen yhdysvaltalainen sanoittaja Lew Brown (alk. Louis Brownstein, 1893–1958) kirjoitti 1920- ja 1930-luvulla musiikkia lukuisiin suosittuihin Broadway-näytelmiin B. G. DeSylvan ja Ray Hendersonin kanssa. Kolmikko teki myös elokuvamusiikkia ja Brown toimi Hollywoodissa elokuvatuottajana. Hän sanoitti myös muiden säveltäjien kuten Sammy Fainin musiikkia.[100][190]

Alfred Bryan (valittu 1970)

  • Kanadalainen sanoittaja Alfred Bryan (1871–1958) kirjoitti 1910- ja 1920-luvulla musiikkia Broadway-näytelmiin muun muassa Fred Fisherin, Al Piantadosin, Larry Stockin ja Albert Gumblen kanssa. 1920-luvulta lähtien hän teki myös elokuvamusiikkia. Hänen tunnetuin menestynein sanoituksensa on Piantadosin säveltämä pasifistinen laulu ”I Didn’t Raise My Boy to Be a Soldier” vuodelta 1915.[191][192]

Sammy Cahn (valittu 1972)

Hoagy Carmichael (valittu 1971)

Harry Carroll (valittu 1970)

Sidney Clare (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Sidney Clare (1892–1972) aloitti uransa vaudeville-koomikkona ja teki 1920- ja 1930-luvulla musiikkia yli 50 elokuvaan. Clare työskenteli lukuisien säveltäjien kanssa. Hänen tunnetuimpiin kappaleihinsa kuuluvat ”Ma, He’s Makin’ Eyes at Me”, ”I’d Climb the Highest Mountain”, ”Please Don’t Talk About Me When I’m Gone”, ”You’re My Thrill”, ”Keeping Myself for You” ja ”On the Good Ship Lollipop”.[196][197]

Mack David (valittu 1975)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Mack David (1912–1993) työskenteli 1930-luvulta 1990-luvulle kestäneellä urallaan Jerry Livingstonin ja useiden muiden säveltäjien kanssa. Hän kirjoitti musiikkia elokuviin ja televisioon ja sanoitti lisäksi lukuisia yksittäisiä hittikappaleita. Hän oli kahdeksan kertaa Oscar-ehdokkaana.[198]

Buddy DeSylva (valittu 1970)

Mort Dixon (valittu 1970)

Ervin Drake (valittu 1983)

Dave Dreyer (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen pianisti, säveltäjä ja musiikkikustantaja Dave Dreyer (1894–1967) aloitti uransa vaudeville-esiintyjien taustapianistina 1910-luvulla. Hän työskenteli 1920-luvulta 1940-luvulle Irving Berlinin yhtiössä pianistina ja säveltäjänä ja johti 1930-luvulla RKO Picturesin musiikkiosastoa Hollywoodissa. Hänen musiikkiaan sanoittivat muun muassa Billy Rose, Ballard MacDonald ja Harold Ruby. Dreyerin menestyneimpiin sävellyksiin kuuluvat ”Cecilia”, ”Me and My Shadow” ja ”Rainbow Round My Shoulder”.[200][201]

Gus Edwards (valittu 1970)

  • Saksalaissyntyinen yhdysvaltalainen säveltäjä, vaudeville-esiintyjä ja musiikkikustantaja Gus Edwards (alk. Gustave Edward Simon, 1881–1945) saavutti vuosisadan vaihteesta 1930-luvulle menestystä sävellyksillään, joista tunnetuin on ”School Days” (1907). Hänen tärkeitä yhteistyökumppaneitaan olivat sanoittajat Will D. Cobb, Edward Madden ja Vincent Bryan. Edwards johti omaa musiikkikustantamoaan ja tuli tunnetuksi järjestämistään näytelmistä, joissa esiintyi paljon lapsinäyttelijöitä.[202]

Raymond B. Egan (valittu 1970)

  • Kanadalaissyntyinen yhdysvaltalainen sanoittaja Raymond B. Egan kirjoitti 1920- ja 1930-luvuilla musiikkia Broadway-näytelmiin ja joihinkin elokuviin. Hänen yhteistyökumppaneihinsa kuuluivat säveltäjät Walter Donaldson, Ted Fio Rito, Harry Tierney, Richard Whiting ja Gus Kahn. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan ovat ”Till We Meet Again”, ”Where the Morning Glories Grow”, ”Ain’t We Got Fun?” ja ”Japanese Sandman”.[203]

Sammy Fain (valittu 1972)

L. Wolfe Gilbert (valittu 1970)

Haven Gillespie (valittu 1972)

Bud Green (valittu 1975)

Lou Handman (valittu 1975)

James F. Hanley (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja sanoittaja James Frederick Hanley (1892–1942) kirjoitti 1910-luvulta 1930-luvulle musiikkia ensin vaudeville-esityksiin ja myöhemmin Broadway-musikaaleihin. Hänen suosituin musikaalinsa oli Eddie Dowlingin kanssa kirjoitettu Honeymoon Lane. Hän sävelsi Ballard MacDonaldin sanoittaman populaarimusiikin standardin ”Indiana” ja Fanny Bricen menestyskappaleen ”Rose of Washington Square”.[206]

Charles K. Harris (valittu 1970)

Edward Heyman (valittu 1975)

Billy Hill (valittu 1970)

Bob Hilliard (valittu 1983)

Al Hoffman (valittu 1984)

Carrie Jacobs-Bond (valittu 1970)

Howard Johnson (valittu 1970)

Irving Kahal (valittu 1970)

Gus Kahn (valittu 1970)

  • Saksalaissyntyinen yhdysvaltalainen sanoittaja Gustav Kahn (1886–1941) aloitti uransa New Yorkissa Broadway-laulujen ja yksittäisten populaarimusiikin kappaleiden sanoittajana ja siirtyi 1930-luvulla Hollywoodiin tekemään elokuvamusiikkia. Pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Walter Donaldsonin lisäksi Kahn sanoitti monien muiden säveltäjien, muun muassa Egbert Van Alstynen, Isham Jonesin, George Gershwinin ja Nacio Herb Brownin, musiikkia. Kahnin menestynein Broadway-tuotanto oli vuoden 1928 Whoopee, joka sisälsi muun muassa kappaleet ”Love Me or Leave Me” ja ”Makin’ Whoopee”.[207][208]

Jimmy Kennedy (valittu 1997)

Ted Koehler (valittu 1972)

Jack Lawrence (valittu 1975)

Edgar Leslie (valittu 1972)

Sam M. Lewis (valittu 1970)

Johnny Marks (valittu 1981)

Johnny Mercer (valittu 1971)

George W. Meyer (valittu 1970)

Joseph Meyer (valittu 1972)

Neil Moret (valittu 1970)

Theodore Morse (valittu 1970)

Ethelbert Nevin (valittu 1970)

Jack Norworth (valittu 1970)

Chauncey Olcott (valittu 1970)

Mitchell Parish (valittu 1972)

Maceo Pinkard (valittu 1984)

Herb Rehbein (valittu 1993)

Fred Rose (valittu 1985)

Jean Schwartz (valittu 1970)

Carl Sigman (valittu 1972)

Sunny Skylar (valittu 2010)

Ted Snyder (valittu 1970)

Andrew B. Sterling (valittu 1970)

Al Stillman (valittu 1982)

Larry Stock (valittu 1998)

Harry Tierney (valittu 1970)

Charles Tobias (valittu 1970)

Harry Tobias (valittu 1983)

Roy Turk (valittu 1970)

Jimmy Van Heusen (valittu 1971)

Harry Von Tilzer (valittu 1970)

  • Yhdysvaltalainen musiikkikustantaja ja lauluntekijä Harry Von Tilzer (alk. Harold Gumm, 1872–1946) nousi pinnalle lauluntekijänä 1890-luvulla ja perusti 1900-luvun alussa oman vaikutusvaltaisen musiikkikustantamonsa. Hän sävelsi 1920-luvun puoliväliin asti kappaleita, joista tunnettuihin kuuluvat ”My Old New Hampshire Home”, ”On a Sunday Afternoon” ja ”Wait till the Sun Shines, Nellie”.[213][214]

Mabel Wayne (valittu 1972)

George David Weiss (valittu 1984)

Alec Wilder (valittu 1983)

Harry M. Woods (valittu 1970)

Jack Yellen (valittu 1972)

Joe Young (valittu 1970)

Rida Johnson Young (valittu 1970)

Blues ja varhainen folk

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Woody Guthrie (valittu 1970)

W. C. Handy (valittu 1970)

James Weldon Johnson (valittu 1970)

Leadbelly (valittu 1970)

Jimmie Rodgers (valittu 1970)

Pete Seeger (valittu 1972)

Hank Williams (valittu 1970)

Rock and roll (1953–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen rock and roll

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dave Bartholomew (valittu 1998)

  • Yhdysvaltalainen trumpetisti, lauluntekijä ja tuottaja Dave Bartholomew (s. 1920) tunnetaan erityisesti yhteistyöstään laulaja Fats Dominon kanssa. Bartholomew kirjoitti Dominon kanssa muun muassa tämän hittikappaleet ”The Fat Man”, ”Ain’t That a Shame” ja ”I’m in Love Again”. Bartholomew’n ja Dominon lauluja on myyty useita satoja miljoonia kappaleita. Lisäksi Bartholomew teki musiikkia muun muassa Lloyd Pricelle (”Lawdy Miss Claudy”) ja Smiley Lewisille (”I Hear You Knocking”, ”One Night”). Hänen sävellyksillään oli tärkeä vaikutus ska-musiikin kehittymiseen.[215]

Chuck Berry (valittu 1986)

  • Yhdysvaltalainen laulaja ja kitaristi Charles ”Chuck” Berry (s. 1926) oli 1950-luvun rock and rollin tärkeimpiä varhaisia vaikuttajia. Hänen kirjoittamiaan kappaleita, kuten ”Johnny B. Goode”, ”Rock and Roll Music”, ”Roll Over Beethoven” ja ”Maybellene”, ovat Berryn itsensä lisäksi nauhoittaneet lukuisat muut artistit eri tyylilajeissa. Berryn musiikilla oli tärkeä vaikutus rockmusiikin perusrytmien kehittymiseen ja myöhempiin rockartisteihin kuten The Beatlesiin, The Rolling Stonesiin, The Beach Boysiin ja Bob Dylaniin.[216][217]

Otis Blackwell (valittu 1991)

Boudleaux Bryant (valittu 1986)

  • Yhdysvaltalainen lauluntekijä Boudleaux Bryant (1920–1987) teki 1940-luvun lopulta lähtien musiikkia vaimonsa Felice Bryantin kanssa. He nousivat 1950- ja 1960-luvulla countrymusiikin menestyneimpien lauluntekijöiden joukkoon. Bryantien menestyskappaleihin kuuluvat ”Country Boy”, ”Love Hurts”, ”Rocky Top” sekä useat The Everly Brothersin suurimmista hiteistä.[220][221][222]

Felice Bryant (valittu 1986)

  • Yhdysvaltalainen lauluntekijä Matilda Genevieve ”Felice” Bryant (o.s. Scaduto, 1925–2003) teki 1940-luvun lopulta lähtien musiikkia aviomiehensä Boudleaux Bryantin kanssa. He nousivat 1950- ja 1960-luvulla countrymusiikin menestyneimpien lauluntekijöiden joukkoon. Bryantien menestyskappaleihin kuuluvat ”Country Boy”, ”Love Hurts”, ”Rocky Top” sekä useat The Everly Brothersin suurimmista hiteistä.[220][221][222]

Bob Crewe (valittu 1995)

Fats Domino (valittu 1998)

Bob Gaudio (valittu 1995)

Buddy Holly (valittu 1986)

Peggy Lee (valittu 1999)

Jerry Leiber (valittu 1985)

Little Richard (valittu 2003)

Phil Spector (valittu 1997)

Mike Stoller (valittu 1985)

Brill Building ja laulaja-lauluntekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul Anka (valittu 1993)

  • Kanadalainen laulaja ja lauluntekijä Paul Anka (s. 1941) nousi kuuluisuuteen 1950-luvun lopulla kappaleella ”Diana” ja vakiinnutti teinitähteyden jälkeen asemansa populaarimusiikin valtavirrassa. Lukuisien itse nauhoittamiensa sävellysten lisäksi hän on kirjoittanut Tom Jonesille kappaleen ”She’s a Lady” ja Frank Sinatralle käännöskappaleen ”My Way”. Hän sai Oscar-ehdokkuuden elokuvan Atlantin valli murtuu -elokuvan musiikkiraidasta.[227][228]

Burt Bacharach (valittu 1972)

  • Yhdysvaltalainen pianisti ja säveltäjä Burt Bacharach (s. 1928) toimi 1950-luvulla Marlene Dietrichin musiikillisena ohjaajana ja sävelsi Hal Davidin kanssa suuren määrän menestyneitä kappaleita, joista monet nauhoitti Dionne Warwick. He kirjoittivat Oscarilla palkitun kappaleen ”Raindrops Keep Fallin’ on My Head” elokuvaan Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat. 1980-luvulta lähtien Bacharach on tehnyt yhteistyötä vaimonsa Carole Bayer Sagerin kanssa. Hän on nauhoittanut omia kappaleitaan levyttävänä artistina koko uransa ajan.[229]

Jeff Barry (valittu 1991)

  • Yhdysvaltalainen lauluntekijä ja musiikkituottaja Jeff Barry (s. 1938) kirjoitti 1960-luvulla vaimonsa Ellie Greenwichin kanssa lukuisia pophittejä, mukaan lukien ”Leader of the Pack”, ”River Deep, Mountain High” ja ”I Can Hear Music”. Barryn myöhempiä menestyskappaleita ovat muun muassa Olivia Newton-Johnin ”I Honesty Love You” ja Gary Stewartin ”Out of Hand”. Barry toimi tuottajana muun muassa Neil Diamondille, The Monkeesille ja Van Morrisonille ja on myöhemmällä urallaan säveltänyt musiikkia useisiin televisio-ohjelmiin.[230][231]

Garth Brooks (valittu 2011)

  • Yhdysvaltalainen countrylaulaja, -kitaristi ja lauluntekijä Troyal Garth Brooks (s. 1962) on 1980-luvun lopulta 2000-luvulle kestäneellä urallaan myynyt 128 miljoonaa albumia, mikä on RIAA:n tilastojen mukaan enemmän kuin yksikään toinen sooloartisti. Brooks on lauluntekijänä yhdistänyt countrymusiikkiin muun muassa bluesia, bluegrassia ja rockia. Hänen tunnettuihin kappaleihinsa kuuluvat ”If Tomorrow Never Comes”, ”The Thunder Rolls”, ”Unanswered Prayers” ja ”We Shall Be Free”.[232]

Eric Clapton (valittu 2001)

Leonard Cohen (valittu 2010)

  • Kanadalainen laulaja-lauluntekijä ja kirjailija Leonard Cohen (s. 1934) saavutti menestystä 1960-luvun lopulla julkaisemillaan albumeilla ja nousi uudelleen suosioon 1980-luvun lopulla. Hänen kappaleistaan on nauhoitettu yli 2000 cover-versiota; äänitetyimpiin ja tunnetuimpiin kuuluu vuoden 1984 ”Hallelujah”. Cohen on valittu Rock and Roll Hall of Fameen ja Canadian Songwriters Hall of Fameen sekä palkittu pitkästä urastaan Grammy Lifetime Achievement Awardilla.[234][235]

Jim Croce (valittu 1990)

David Crosby (valittu 2009)

Bobby Darin (valittu 1999)

Hal David (valittu 1972)

John Denver (valittu 1996)

Neil Diamond (valittu 1984)

Bob Dylan (valittu 1982)

Gerry Goffin (valittu 1987)

Howard Greenfield (valittu 1991)

Ellie Greenwich (valittu 1991)

Tony Hatch (valittu 2013)

Billy Joel (valittu 1992)

Carole King (valittu 1987)

Kris Kristofferson (valittu 1985)

John Lennon (valittu 1987)

Gordon Lightfoot (valittu 2012)

Barry Mann (valittu 1987)

Joni Mitchell (valittu 1997)

Graham Nash (valittu 2009)

Doc Pomus (valittu 1992)

Neil Sedaka (valittu 1983)

Mort Shuman (valittu 1992)

Carly Simon (valittu 1994)

Paul Simon (valittu 1982)

Stephen Stills (valittu 2009)

James Taylor (valittu 2000)

Cynthia Weil (valittu 1987)

Motown, R&B, country, rock ja pop

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tom Adair (valittu 2010)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Thomas Adair (1913–1988) kirjoitti 1940-luvulta 1960-luvulle musiikkia Matt Dennisin ja muiden säveltäjien kanssa ja sanoitti muun muassa Frank Sinatralle.[238] Hän kirjoitti musiikkia elokuviin ja televisioon ja sai vuonna 1959 Oscar-ehdokkuuden kappaleella ”Julie”.[239]

Nickolas Ashford (valittu 2002)

  • Yhdysvaltalainen laulaja ja lauluntekijä Nickolas Ashford (1942–2011) kirjoitti vaimonsa Valerie Simpsonin kanssa 1960-luvulta lähtien menestyskappaleita muun muassa Ray Charlesille, Diana Rossille sekä Marvin Gayelle ja Tammi Terrellille. He nauhoittivat itse aktiivisesti 1970- ja 1980-luvuilla. Heidän tunnettuja kappaleitaan ovat ”Ain’t No Mountain High Enough”, ”Surrender”, ”I Found a Cure”, ”Solid” ja ”I’m Every Woman”.[240][241]

Charles Aznavour (valittu 1996)

  • Ranskalainen laulaja, näyttelijä ja lauluntekijä Charles Aznavour (oik. Chahnour Varenagh Aznavourian, s. 1924) aloitti musiikin kirjoittamisen 1940-luvulla ja nousi suosioon esiintyjänä 1950-luvun puolivälissä. Hän esiintyi lukuisissa elokuvissa, mukaan lukien Ampukaa pianistia ja Pakkopaita. Hänen ranskankielisiin hitteihinsä kuuluvat ”Sur ma vie”, ”Il faut savoir” ja ”La Mama”; hänen englanninkielisistä kappaleistaan tunnetuimpia ovat ”She” ja ”The Old-Fashioned Way”.[242][243]

Philip Bailey (valittu 2010)

  • Yhdysvaltalainen laulaja, perkussionisti ja lauluntekijä Philip Bailey (s. 1951) tuli tunnetuksi R&B-yhtye Earth, Wind & Firen laulajana 1970-luvulla ja on 1980-luvulta lähtien nauhoittanut myös sooloartistina. Hän voitti yhtyeen kanssa kuusi Grammy-palkintoa ja yli 50 kulta- ja platinalevyä. Hänen menestyneisiin soolokappaleisiinsa kuuluu Phil Collinsin kanssa laulettu kappale ”Easy Lover”.[244][245]

Thom Bell (valittu 2006)

John Bettis (valittu 2011)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja John Bettis (s. 1946) tuli tunnetuksi 1969 alkaneesta yhteistyöstään The Carpentersin kanssa ja sanoitti lauluduolle muun muassa hitit ”Top of the World”, ”Goodbye to Love” ja ”Only Yesterday”. Muihin hänen sanoittamiinsa kappaleihin kuuluvat The Pointer Sistersin ”Slow Hand”, Michael JacksoninHuman Nature” ja MadonnanCrazy for You”. Bettis on voittanut kaksi Emmy-palkintoa ja hänen sanoittamistaan kappaleista on myyty yhteensä yli 250 miljoonaa äänitettä.[249][250]

Jon Bon Jovi (valittu 2009)

  • Yhdysvaltalainen muusikko Jon Bon Jovi (oik. John Bongiovi, s. 1962) tunnetaan parhaiten Bon Jovi -yhtyeen laulajana ja yhdessä Richie Samboran kanssa yhtyeen pääasiallisena lauluntekijänä. Sambora ja Bon Jovi kirjoittivat 1980- ja 1990-luvulla lukuisia menestyneitä rockkappaleita, mukaan lukien ”You Give Love a Bad Name”, ”Livin’ on a Prayer” ja ”It’s My Life”. Bon Jovi on nauhoittanut myös sooloartistina ja esiintynyt näyttelijänä elokuvissa.[251][252][253]

David Bowie (valittu 2005)

  • Englantilainen muusikko, lauluntekijä ja näyttelijä David Bowie (oik. David Robert Jones, s. 1947) saavutti suosiota vuoden 1969 kappaleellaan ”Space Oddity” ja nousi 1970-luvulla kansainväliseksi tähdeksi. Hän oli merkittävä hahmo glam rockin ja punkin kehittymisessä ja toi rockmusiikkiin vaikutteita erilaisista musiikkityyleistä kuten diskosta, soulista ja elektronisesta musiikista. Bowie on näytellyt useissa elokuvissa ja esiintynyt Broadwayllä. Lukuisiin hänen kirjoittamiinsa hittikappaleisiin kuuluvat muun muassa ”Fame”, ”Young Americans” ja ”Let’s Dance”.[254][255][256]

Eddie Brigati (valittu 2009)

  • Yhdysvaltalainen muusikko ja lauluntekijä Edward Brigati (s. 1946) tuli tunnetuksi popyhtye The Young Rascalsin laulajana ja lauluntekijänä vuosina 1965–1970. Hän kirjoitti Felix Cavalieren kanssa useat yhtyeen hiteistä, mukaan lukien ”Groovin’”, ”How Can I Be Sure” ja ”People Got to Be Free”. Myöhemmin Brigati on nauhoittanut sooloartistina ja tehnyt yhteistyötä useiden muiden muusikoiden kanssa. Hänet on valittu The Young Rascalsin jäsenenä Rock and Roll Hall of Fameen.[257][258]

James Brown (valittu 2000)

  • Yhdysvaltalainen laulaja ja lauluntekijä James Brown (1928–2006) aloitti uransa 1950-luvulla ja nousi 1960-luvulla kansainväliseen suosioon. Hän yhdisti rhythm and bluesiin gospel- ja bluesvaikutteita vaikuttaen merkittävästi soulin ja funkin kehittymiseen sekä myöhempiin artisteihin kuten Sly Stoneen, George Clintoniin ja Otis Reddingiin. Hänen säveltämiinsä kappaleihin kuuluvat ”Papa’s Got a Brand New Bag”, ”Sex Machine” ja ”Get Up Offa That Thing”.[259][260]

Jackson Browne (valittu 2007)

  • Yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä Jackson Browne (s. 1948) saavutti 1960-luvun lopulla menestystä lauluntekijänä ja aloitti 1970-luvulla pitkän uransa sooloartistina. Monet hänen lauluistaan perustuvat hänen omaan elämäänsä ja ottavat kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Hänen kappaleitaan ovat nauhoittaneet muun muassa Joan Baez, The Byrds, Eagles, Nico, Bonnie Raitt, Tom Rush. Hänen tunnettuja kappaleitaan ovat muun muassa ”Boulevard”, ”That Girl Could Sing”, Eaglesin ”Take It Easy” ja Baezin levyttämä ”Fountains of Sorrow”.[261]

Irving Burgie (valittu 2007)

  • Barbadoslais-yhdysvaltalainen säveltäjä Irving Burgie (s. 1924), taiteilijanimeltään Lord Burgess, on 1950-luvulta lähtien ollut yksi karibialaisen musiikin tärkeistä vaikuttajista. Hänen laulujaan, joista tunnetuimpiin kuuluvat ”Day-O”, ”Angelina”, ”Island in the Sun” ja ”Jamaica Farewell”, ovat nauhoittaneet muun muassa Harry Belafonte ja The Kingston Trio ja niitä on myyty yhteensä yli 100 miljoonaa kappaletta. Burgie on sanoittanut Barbadoksen kansallislaulun ”In Plenty and In Time of Need”.[262][263][264]

Felix Cavaliere (valittu 2009)

  • Yhdysvaltalainen muusikko Felix Cavaliere (s. 1944) toimi 1960- ja 1970-luvulla popyhtye The Young Rascalsin urkurina, laulajana ja Eddie Brigatin ohella toisena pääasiallisista lauluntekijöistä. Hän kirjoitti Brigatin kanssa useat yhtyeen hiteistä, mukaan lukien ”Groovin’”, ”How Can I Be Sure” ja ”People Got to Be Free”. Cavaliere on nauhoittanut 1970-luvulta lähtien sooloartistina ja työskennellyt musiikkituottajana. Hänet on valittu The Young Rascalsin jäsenenä Rock and Roll Hall of Fameen.[258][265][266]

Desmond Child (valittu 2008)

Phil Collins (valittu 2003)

  • Englantilainen muusikko ja lauluntekijä Philip Collins (s. 1951) tuli tunnetuksi Genesis-yhtyeen rumpalina ja laulajana 1970-luvulla ja aloitti 1981 menestyksekkään soolouran. Hänen levyjään on myyty yli 150 miljoonaa kappaletta. Collins on voittanut seitsemän Grammy-palkintoa ja hänen kappaleensa ”You’ll Be in My Heart” palkittiin Oscarilla vuonna 1999.[268][269]

Roger Cook (valittu 2009)

Sam Cooke (valittu 1987)

  • Yhdysvaltalainen laulaja ja lauluntekijä Sam Cooke (oik. Samuel Cook, 1931–1964) oli yksi soulin merkittävistä edelläkävijöistä. Hän aloitti gospelyhtye The Soul Stirrersissä 1950-luvulla ja siirtyi maallisempaan popmusiikkiin vuonna 1957. Vain 33-vuotiaana kuollut Cooke ehti säveltää ja nauhoittaa lukuisia hittejä, mukaan lukien ”You Send Me”, ”Wonderful World”, ”Chain Gang” ja ”A Change Is Gonna Come”. Hänen kappaleitaan ovat esittäneet muun muassa The Animals, Johnny Nash, Cat Stevens ja The Rolling Stones.[271][272]

Henry Cosby (valittu 2006)

Linda Creed (valittu 1992)

Steve Cropper (valittu 2005)

Mac Davis (valittu 2006)

  • Yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä Scott ”Mac” Davis (s. 1942) saavutti 1960-luvulla alkaneella urallaan suosiota sekä esiintyjänä että lauluntekijänä. Hänen omat nauhoituksensa kuten ”Baby, Don’t Get Hooked on Me” ja ”Stop and Smell the Roses” ovat menestyneet pop- ja countrylistoilla. Davisin muille kirjoittamiin hitteihin kuuluvat muun muassa Elvis Presleyn ”A Little Less Conversation” ja ”In the Ghetto” sekä Dolly Partonin ”White Limozeen”.[279]

John Deacon (valittu 2003)

Matt Dennis (valittu 2010)

  • Yhdysvaltalainen muusikko ja säveltäjä Matthew Dennis (1914–2002) esiintyi 1930-luvulla yökerholaulajana ja -pianistina. Hän kirjoitti Tom Adairin kanssa lukuisia menestyskappaleita Frank Sinatralle 1940- ja 1950-luvulla. Hän on nauhoittanut myös sooloartistina, tehnyt musiikkia radioon ja televisioon ja julkaissut kaksi pianonsoiton oppikirjaa.[280][281]

Jackie DeShannon (valittu 2010)

  • Yhdysvaltalainen laulaja ja lauluntekijä Jackie DeShannon (alk. Sharon Lee Myers, s. 1944) nauhoitti 1960- ja 1970-luvulla musiikkia laulajana ja oli folk rock -musiikkityylin varhaisia taustavaikuttajia. Hän on säveltänyt musiikkia muille esiintyjille 1960-luvulta lähtien. Hänen tunnetuimpiin sävellyksiinsä kuuluvat Marianne Faithfullin esittämä ”Come and Stay with Me”, Kim Carnesin hitiksi tekemä ”Bette Davis Eyes” ja DeShannonin itsensä laulama ”Put a Little Love in Your Heart”.[282][283]

Lamont Dozier (valittu 1988)

Larry Dunn (valittu 2010)

  • Yhdysvaltalainen kosketinsoittaja ja lauluntekijä Larry Dunn (alk. Lawrence Dunhill, s. 1953) soitti Earth, Wind & Fire -yhtyeessä vuosina 1972–1983 ja sävelsi monet yhtyeen hiteistä, mukaan lukien Grammy Hall of Fame -palkitun kappaleen ”Shining Star”. Hän aloitti 1990-luvulla soolouran ja on myöhemmällä urallaan tuottanut mainos- ja elokuvamusiikkia.[285][286][287]

John Fogerty (valittu 2005)

David Foster (valittu 2010)

Glenn Frey (valittu 2000)

Kenneth Gamble (valittu 1995)

Barry Gibb (valittu 1994)

Maurice Gibb (valittu 1994)

Robin Gibb (valittu 1994)

Norman Gimbel (valittu 1984)

Lou Gramm (valittu 2013)

Al Green (valittu 2004)

Roger Greenaway (valittu 2009)

Merle Haggard (valittu 2007)

Daryl Hall (valittu 2004)

Albert Hammond (valittu 2008)

Isaac Hayes (valittu 2005)

Don Henley (valittu 2000)

Brian Holland (valittu 1988)

Eddie Holland (valittu 1988)

Harlan Howard (valittu 1997)

Leon Huff (valittu 1995)

Michael Jackson (valittu 2002)

Mick Jagger (valittu 1993)

Will Jennings (valittu 2006)

Antônio Carlos Jobim (valittu 1991)

Mick Jones (valittu 2013)

Tom Kelly (valittu 2011)

Holly Knight (valittu 2013)

  • Yhdysvaltalainen kosketinsoittaja ja lauluntekijä Holly Knight aloitti uransa 1980-luvun alussa yhtyeissä Spider, Heart ja Device ja on sittemmin vaikuttanut enemmän lauluntekijän roolissa. Hänen säveltämiään hittejä ovat muun muassa Pat Benatarin ”Love Is a Battlefield”, Tina Turnerin ”Better Be Good to Me”, Scandalin ”The Warrior” ja Aerosmithin ”Rag Doll”.[290]

Loretta Lynn (valittu 2008)

Johnny Mandel (valittu 2010)

Barry Manilow (valittu 2002)

Bob Marley (valittu 2010)

Michael Masser (valittu 2007)

Brian May (valittu 2003)

Curtis Mayfield (valittu 2000)

Paul McCartney (valittu 1987)

Al McKay (valittu 2010)

Don McLean (valittu 2004)

Freddie Mercury (valittu 2003)

Van Morrison (valittu 2003)

Sylvia Moy (valittu 2006)

  • Yhdysvaltalainen lauluntekijä ja tuottaja Sylvia Moy aloitti uransa Motownilla 1960-luvulla ja kirjoitti Henry Cosbyn kanssa Stevie Wonderille muun muassa kappaleet ”Uptight (Everything’s Alright)” ja ”My Cherie Amour”. Hän on säveltänyt Marvin Gayelle kappaleen ”It Takes Two” ja tunnusmusiikin televisiosarjoihin Blossom, The Wonder Years ja Growing Pains. Moy on palkittu 20 BMI Awardilla ja hän on ollut kuudesti Grammy-ehdokkaana.[291]

Willie Nelson (valittu 2001)

Randy Newman (valittu 2002)

Laura Nyro (valittu 2010)

John Oates (valittu 2004)

Roy Orbison (valittu 1989)

Dolly Parton (valittu 2001)

Joe Perry (valittu 2013)

David Porter (valittu 2005)

Teddy Randazzo (valittu 2007)

Otis Redding (valittu 1994)

Keith Richards (valittu 1993)

Lionel Richie (valittu 1994)

Smokey Robinson (valittu 1990)

Leon Russell (valittu 2011)

Carole Bayer Sager (valittu 1987)

Richie Sambora (valittu 2009)

Don Schlitz (valittu 2012)

John Sebastian (valittu 2008)

Bob Seger (valittu 2012)

Valerie Simpson (valittu 2002)

  • Yhdysvaltalainen laulaja ja lauluntekijä Valerie Simpson (s. 1946) kirjoitti miehensä Nickolas Ashfordin kanssa 1960-luvulta lähtien menestyskappaleita muun muassa Ray Charlesille, Diana Rossille sekä Marvin Gayelle ja Tammi Terrellille. He nauhoittivat itse aktiivisesti 1970- ja 1980-luvuilla. Heidän tunnettuja kappaleitaan ovat ”Ain’t No Mountain High Enough”, ”Surrender”, ”I Found a Cure”, ”Solid” ja ”I’m Every Woman”.[240][241]

J. D. Souther (valittu 2013)

Bruce Springsteen (valittu 1999)

Billy Steinberg (valittu 2011)

Jim Steinman (valittu 2012)

Sting (valittu 2002)

Jesse Stone (valittu 2010)

Barrett Strong (valittu 2004)

Bernie Taupin (valittu 1992)

Roger Taylor (valittu 2003)

Allen Toussaint (valittu 2011)

Steven Tyler (valittu 2013)

Diane Warren (valittu 2001)

Jimmy Webb (valittu 1986)

Bobby Weinstein (valittu 2007)

Maurice White (valittu 2010)

Verdine White (valittu 2010)

Norman Whitfield (valittu 2004)

Paul Williams (valittu 2001)

Brian Wilson (valittu 2000)

Bill Withers (valittu 2005)

Stevie Wonder (valittu 1983)

Moderni teatteri ja elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lee Adams (valittu 1989)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Lee Adams (s. 1924) aloitti musikaalinäytelmien sanoittamisen Charles Strousen kanssa 1950-luvulla ja voitti kaksi Tony-palkintoa näytelmistä Bye Bye Blackbird ja Applause. Hän on tehnyt 1970-luvulta lähtien musiikkia myös elokuviin ja televisioon ja sanoittanut muun muassa Perhe on pahin -sarjan tunnuskappaleen ”Those Were the Days”.[294]

Richard Adler (valittu 1984)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä ja sanoittaja Richard Adler (s. 1921) kirjoitti 1950-luvulla Jerry Rossin kanssa useita menestyskappaleita ja voitti musikaaliteoksistaan kaksi Tony-palkintoa. Hän työskenteli myös Valkoisen talon taiteellisena konsulttina 1960-luvulla. Myöhemmin hän on tehnyt musiikkia mainoksiin ja televisioon ja säveltänyt orkesterimusiikkia.[295][296]

John Barry (valittu 1998)

  • Brittiläinen elokuvasäveltäjä John Barry Prendergast (1933–2011) tuli tunnetuksi rock and roll -orkesterinjohtajana 1950-luvun lopulla. Hän vastasi musiikista suurimmassa osassa James Bond -elokuvista ja sävelsi 1950–1990-luvuilla lukuisiin muihin tunnettuihin elokuviin, mukaan lukien King Kong, Musta aukko, Minun Afrikkani ja Tanssii susien kanssa. Barry on voittanut viisi Oscar-palkintoa, neljästi parhaasta musiikista ja kerran parhaasta laulusta.[297][298]

Alan Bergman (valittu 1980)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Alan Bergman (s. 1925) sanoitti 1960-luvulta lähtien vaimonsa Marilyn Bergmanin kanssa musiikkia muun muassa elokuviin Yön kuumuudessa, Seikkailija Thomas Crown, Parhaat vuotemme ja Tootsie – lyömätön lyyli. Monet heidän sanoituksistaan sävelsi Michel Legrand. Kolme Oscar-palkintoa voittanut Bergman on myös nauhoittanut laulajana ja toiminut useiden musiikkijärjestöjen johtokunnissa.[299][300]

Marilyn Bergman (valittu 1980)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Marilyn Bergman (o.s. Keith, s. 1929) sanoitti 1960-luvulta lähtien aviomiehensä Alan Bergmanin kanssa muun muassa elokuviin Yön kuumuudessa, Seikkailija Thomas Crown, Parhaat vuotemme ja Tootsie – lyömätön lyyli. Monet heidän sanoituksistaan sävelsi Michel Legrand. Bergman on voittanut kolme Oscar-palkintoa, toiminut ASCAPin johtokunnassa ja hänet on palkittu ranskalaisella Ordre des Arts et des Lettres -kunniamerkillä.[299][301]

Don Black (valittu 2007)

  • Englantilainen sanoittaja Don Black (oik. Donald Blackstone, s. 1938) sanoitti paljon elokuvamusiikkia muun muassa John Barryn kanssa ja voitti Oscar-palkinnon kappaleella ”Born Free”. Hän on sanoittanut ja käsikirjoittanut teatterimusikaaleja muun muassa Andrew Lloyd Webberille. Blackin tunnetuihin sanoituksiin kuuluvat Michael JacksoninBen”, Lulun ”To Sir with Love” sekä viiden James Bond -elokuvan tunnusmusiikit.[302][303]

Jerry Bock (valittu 1972)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Jerrold ”Jerry” Bock (1928–2010) aloitti musikaalinäytelmien säveltämisen jo high schoolissa ja tunnetaan erityisesti sanoittaja Sheldon Harnickin kanssa 1958–1970 tehdyistä näytelmistä, joihin kuuluvat The Body Beautiful, She Loves Me, Tony- ja Pulitzer-palkittu Fiorello! sekä huippusuosion saavuttanut, yhdeksän Tony-palkintoa voittanut Viulunsoittaja katolla.[304][305]

Fred Ebb (valittu 1983)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Fred Ebb (1928–2004) aloitti uransa 1950-luvulla ja teki Broadwaylla pitkän uran säveltäjä John Kanderin kanssa. Heidän tunnetuimpiin näytelmiinsä kuuluvat seitsemällä Tonylla palkittu Cabaret (1966) ja Broadwayn historian kolmanneksi pisimpään esitetty musikaali Chicago (1975). Ebb sanoitti tunnuskappaleen ”New York, New York” Martin Scorsesen ohjaamaan samannimiseen elokuvaan.[306][307]

Charles Fox (valittu 2004)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Charles Fox (s. 1940) on tehnyt musiikin noin 40 elokuvaan ja säveltänyt useiden suosittujen TV-sarjojen kuten Onnen päivien ja Lemmenlaivan tunnusmusiikin. Norman Gimbel sanoitti monet hänen tunnetuista sävellyksistään, joihin kuuluvat Jim Crocen tunnetuksi tekemä ”I Got a Name” ja Roberta Flackin hitti ”Killing Me Softly”. Fox on voittanut kaksi Emmyä, yhden Grammyn, BMI:n elämäntyöpalkinnon ja ollut kahdesti Oscar-ehdokkaana.[308][309]

Marvin Hamlisch (valittu 1986)

Sheldon Harnick (valittu 1972)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja Sheldon Harnick (s. 1925) teki vuosina 1958–1970 Jerry Bockin kanssa menestyneitä teatterimusikaaleja, joista tunnetuimpiin kuuluvat Tony- ja Pulitzer-palkittu Fiorello! sekä suuren suosion saavuttanut Viulunsoittaja katolla. Myöhemmin Harnick on tehnyt englanninkielisiä sanoituksia ulkomaisiin teatterinäytelmiin ja oopperoihin ja sanoittanut muun muassa Jack Beesonin, Cy Colemanin ja Richard Rodgersin sävellyksiä.[304][310]

Jerry Herman (valittu 1982)

Elton John (valittu 1992)

Tom Jones (valittu 2012)

  • Yhdysvaltalainen sanoittaja ja käsikirjoittaja Tom Jones (s. 1928) teki 1950-luvulta alkaen yhteistyötä säveltäjä Harvey Schmidtin kanssa tehden musiikkia Broadwaylle ja sen ulkopuolelle. Heidän off-Broadway-näytelmäänsä The Fantasticks esitettiin yhtäjaksoisesti 42 vuotta, mikä tekee siitä teatterihistorian pisimpään esitetyn musikaalin. Jonesin ja Schmidtin tunnetuimpia kappaleita ovat ”Try to Remember”, ”Much More”, ”Soon It’s Gonna Rain” ja ”They Were You”.[311]

John Kander (valittu 1983)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä John Kander (s. 1927) teki Broadwaylla pitkän uran sanoittaja Fred Ebbin kanssa. Heidän tunnetuimpiin näytelmiinsä kuuluvat seitsemällä Tonylla palkittu Cabaret (1966) ja Broadwayn historian kolmanneksi pisimpään esitetty musikaali Chicago (1975). Ebb sanoitti tunnuskappaleen ”New York, New York” Martin Scorsesen ohjaamaan samannimiseen elokuvaan.[307][312]

Michel Legrand (valittu 1990)

Carolyn Leigh (valittu 1985)

Andrew Lloyd Webber (valittu 1995)

Galt MacDermot (valittu 2009)

Alan Menken (valittu 2008)

Bob Merrill (valittu 1987)

James Rado (valittu 2009)

Gerome Ragni (valittu 2009)

Tim Rice (valittu 1999)

Jerry Ross (valittu 1982)

Harvey Schmidt (valittu 2012)

  • Yhdysvaltalainen säveltäjä Harvey Schmidt (s. 1929) teki 1950-luvulta alkaen yhteistyötä säveltäjä Harvey Schmidtin kanssa tehden musiikkia Broadwaylle ja sen ulkopuolelle. Heidän off-Broadway-näytelmäänsä The Fantasticks esitettiin yhtäjaksoisesti 42 vuotta, mikä tekee siitä teatterihistorian pisimpään esitetyn musikaalin. Jonesin ja Schmidtin tunnetuimpia kappaleita ovat ”Try to Remember”, ”Much More”, ”Soon It’s Gonna Rain” ja ”They Were You”.[313]

Stephen Schwartz (valittu 2009)

Richard M. Sherman (valittu 2005)

Robert B. Sherman (valittu 2005)

Stephen Sondheim (valittu 1975)

Charles Strouse (valittu 1985)

John Williams (valittu 1998)

  • Banham, Martin (toim.): The Cambridge Guide to Theatre. Cambridge University Press, 2000. ISBN 0-521-43437-8 (englanniksi)
  • Crystal, David: The Crystal Reference Encyclopedia. Crystal Semantics, 2005. ISBN 978-1-84972-138-7 (englanniksi)
  • Hardy, Phil: The Faber Companion to 20th Century Popular Music. Faber and Faber Ltd, 2001. ISBN 0-571-19608-X (englanniksi)
  • Hischak, Thomas S.: The Oxford Companion to the American Musical: Theatre, Film, and Television. Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0-19-533533-0 (englanniksi)
  • Kernfeld, Barry (toim.): The New Grove Dictionary of Jazz, A to K. Macmillan Press Limited, 1988. ISBN 0-333-39846-7 (englanniksi)
  • Marquis Who Was Who in America, 1984–Present. Marquis Who's Who LLC, 2013. (englanniksi)
  • Randel, Don Michael (toim.): The Harvard Biographical Dictionary of Music. Harvard University Press, 2003. ISBN 0-674-37299-9 (englanniksi)
  • Rockwood, Camilla (toim.): Chambers Biographical Dictionary. Chambers Harrap Publishers Ltd, 2007. ISBN 978-0-550-10200-3 (englanniksi)
  • Songwriters Hall of Fame – Inductee exhibits by year of induction Songwriters Hall of Fame. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  1. Katharine Lee Bates Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 11.3.2015. Viitattu 25.11.2011. (englanniksi)
  2. Moody, Richard: ”John Howard Payne”. Banham 2000.
  3. Samuel A. Ward Songwriters Hall of Fame. Viitattu 14.2.2013. (englanniksi)
  4. McKim, LindaJo H.: The Presbyterian Hymnal Companion, s. 379. Westminster John Knox Press, 1993. ISBN 978-0-664-25180-2 (englanniksi)
  5. Randel 2003, ”Billings, William”.
  6. William Billings Songwriters Hall of Fame. Viitattu 6.4.2012. (englanniksi)
  7. Rockwood 2007, ”Howe, Julia Ward, née Ward”.
  8. Julia Ward Howe Songwriters Hall of Fame. Viitattu 5.2.2013. (englanniksi)
  9. Francis Scott Key Songwriters Hall of Fame. Viitattu 7.5.2013. (englanniksi)
  10. Haskins, James & Sullivan, Otha Richard: Black Stars of Civil War Times, s. 95–98. John Wiley and Sons, 2003. ISBN 978-0-471-22069-5 (englanniksi)
  11. James Bland Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 30.12.2011. (englanniksi)
  12. Hart P. Danks Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.10.2012. Viitattu 11.5.2012. (englanniksi)
  13. Henderson, Clayton W.: Paul Dresser Indiana Historical Society. Arkistoitu 21.9.2012. Viitattu 1.12.2012. (englanniksi)
  14. Lewis, Uncle Dave: Daniel Decatur Emmett Allmusic. Viitattu 23.1.2013. (englanniksi)
  15. Daniel Decatur Emmett Songwriters Hall of Fame. Viitattu 23.1.2013. (englanniksi)
  16. Hardy 2001, ”Stephen Foster”.
  17. Patrick S. Gilmore Songwriters Hall of Fame. Viitattu 6.6.2013. (englanniksi)
  18. Randel 2003, ”Gilmore, Patrick S(arsfield)”.
  19. Lewis, Uncle Dave: James Pierpont Allmusic. Viitattu 5.2.2013. (englanniksi)
  20. J. S. Pierpont Songwriters Hall of Fame. Viitattu 5.2.2013. (englanniksi)
  21. Eben E. Rexford Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 5.10.2012. Viitattu 11.5.2012. (englanniksi)
  22. George F. Root Songwriters Hall of Fame. Viitattu 21.5.2013. (englanniksi)
  23. Samuel Francis Smith Songwriters Hall of Fame. Viitattu 23.5.2013. (englanniksi)
  24. Septimus Winner Songwriters Hall of Fame. Viitattu 7.6.2013. (englanniksi)
  25. Reel, James: Septimus Winner Allmusic. Viitattu 22.7.2013. (englanniksi)
  26. Randel 2003, ”Winner, Septimus”.
  27. Reel, James: Henry Clay Work Allmusic. Viitattu 22.7.2013. (englanniksi)
  28. Henry C. Work Songwriters Hall of Fame. Viitattu 22.7.2013. (englanniksi)
  29. Burlingame, Sandra: Harold Adamson JazzBiographies.com. Arkistoitu 10.10.2011. Viitattu 31.10.2011. (englanniksi)
  30. Harold Adamson Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 18.12.2010. Viitattu 31.10.2011. (englanniksi)
  31. Hardy 2001, ”Milton Ager and Jack Yellen”.
  32. Louis Alter Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 9.3.2015. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  33. Hardy 2001, ”Harold Arlen”.
  34. Rockwood 2007, ”Irving Berlin”.
  35. Irving Berlin Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 13.3.2015. Viitattu 24.3.2012. (englanniksi)
  36. Leonard Bernstein Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 17.2.2015. Viitattu 6.12.2011. (englanniksi)
  37. Rockwood 2007, ”Bernstein, Leonard”.
  38. Everett, Dianna: Blane, Ralph (1914-1995) Encyclopedia of Oklahoma History & Culture. Viitattu 7.1.2012. (englanniksi)
  39. Ankeny, Jason: Leslie Bricusse Allmusic. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  40. Leslie Bricusse Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  41. Hardy 2001, ”Nacio Herb Brown”.
  42. Randel 2003, ”Brown, Nacio [Ignatio] Herb”.
  43. Layne, Joslyn: Joe Burke Allmusic. Viitattu 4.3.2012. (englanniksi)
  44. Joe Burke Songwriters Hall of Fame. Viitattu 4.3.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  45. Huey, Steve: Johnny Burke Allmusic. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  46. Burlingame, Sandra: Irving Caesar JazzBiographies.com. Arkistoitu 6.5.2012. Viitattu 5.5.2012. (englanniksi)
  47. Anne Caldwell Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 7.3.2012. (englanniksi)
  48. Suskin, Steven: ”Jerome Kern”, Show Tunes: The songs, shows, and careers of Broadway’s major composers. Oxford University Press, 2010. ISBN 978-0-19-988615-9 (englanniksi)
  49. Layne, Joslyn: Saul Chaplin Allmusic. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)
  50. Saul Chaplin Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 18.2.2012. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)
  51. Morita, Patsy: George M. Cohan Allmusic. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  52. George M. Cohan Songwriters Hall of Fame. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  53. Wynn, Ron: Cy Coleman Allmusic. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  54. Cy Coleman Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  55. a b Knapp, Margaret: ”Comden, Betty”. Banham 2000.
  56. Betty Comden Songwriters Hall of Fame. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  57. Layne, Joslyn: Con Conrad Allmusic. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  58. Con Conrad Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  59. Layne, Joslyn: J. Fred Coots Allmusic. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  60. Burlingame, Sandra: Sam Coslow JazzBiographies.com. Arkistoitu 21.11.2011. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
  61. Hardy 2001, ”Noël Coward”.
  62. Rockwood 2007, ”Coward, Sir Noël Peirce”.
  63. Bush, John: Benny Davis Allmusic. Viitattu 7.6.2012. (englanniksi)
  64. Benny Davis Songwriters Hall of Fame. Viitattu 7.6.2012. (englanniksi)
  65. Enduring American Song Hits, Part 1, page 1 The Parlor Songs Academy. Viitattu 9.10.2012. (englanniksi)
  66. Knapp, Margaret: ”De Koven, Reginald”. Banham 2000.
  67. Layne, Joslyn: Gene DePaul Allmusic. Viitattu 23.6.2012. (englanniksi)
  68. Marik, A. J.: Gene de Paul Find a Grave. Viitattu 23.6.2012. (englanniksi)
  69. Layne, Joslyn: Peter DeRose Allmusic. Viitattu 14.10.2012. (englanniksi)
  70. Howard Dietz Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 14.5.2013. Viitattu 5.2.2013. (englanniksi)
  71. Hardy 2001, ”Walter Donaldson”.
  72. Al Dubin Songwriters Hall of Fame. Viitattu 18.12.2012. (englanniksi)
  73. Vernon Duke Songwriters Hall of Fame. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  74. Edward Eliscu Songwriters Hall of Fame. Viitattu 19.12.2012. (englanniksi)
  75. Erickson, Hal: Edward Eliscu Allmusic. Viitattu 19.12.2012. (englanniksi)
  76. Ray Evans Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 15.5.2013. Viitattu 6.2.2013. (englanniksi)
  77. Dorothy Fields Songwriters Hall of Fame. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  78. Huey, Steve: Fred Fisher Allmusic. Viitattu 25.7.2013. (englanniksi)
  79. Hardy 2001, ”Arthur Freed”.
  80. Arthur Freed Songwriters Hall of Fame. Viitattu 29.1.2013. (englanniksi)
  81. Hardy 2001, ”Rudolf Friml”.
  82. Rockwood 2007, ”Gershwin, George, originally Jacob Gershvin”.
  83. Hardy 2001, ”George Gershwin”.
  84. Knapp, Margaret: ”Gershwin, George (1898–1937) and Ira Gershwin (1896–1983)”. Banham 2000.
  85. Hardy 2001, ”Ira Gershwin”.
  86. Rockwood 2007, ”Gershwin, Ira, originally Israel Gershvin”.
  87. Layne, Joslyn: Mack Gordon Allmusic. Viitattu 21.2.2013. (englanniksi)
  88. Mack Gordon Songwriters Hall of Fame. Viitattu 21.2.2013. (englanniksi)
  89. Adolph Green Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  90. Randel 2003, ”Grofé, Ferde”.
  91. Rockwood 2007, ”Grofé, Ferde”.
  92. Rockwood 2007, ”Hammerstein, Oscar II”.
  93. Knapp, Margaret: ”Hammerstein, Oscar II”. Banham 2000.
  94. Otto Harbach Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 20.11.2011. (englanniksi)
  95. Knapp, Margaret: ”Harbach, Otto”. Banham 2000.
  96. Layne, Joslyn: E. Y. ”Yip” Harburg Allmusic. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  97. Knapp, Margaret: ”Hart, Lorenz”. Banham 2000.
  98. Rockwood 2007, ”Hart, Lorenz Milton”.
  99. Hardy 2001, ”Desylva, Brown And Henderson”.
  100. a b Knapp, Margaret: ”DeSylva, Buddy; Lew Brown; and Ray Henderson”. Banham 2000.
  101. Rockwood 2007, ”Herbert, Victor”.
  102. Knapp, Margaret: ”Herbert, Victor”. Banham 2000.
  103. Hardy 2001, ”Victor Herbert”.
  104. Joe Howard Songwriters Hall of Fame. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)
  105. Arwulf, Arwulf: Joseph E. Howard Allmusic. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)
  106. Ankeny, Jason: Arthur Johnston Allmusic. Viitattu 24.7.2013. (englanniksi)
  107. Arthur Johnston Songwriters Hall of Fame. Viitattu 24.7.2013. (englanniksi)
  108. a b Hardy 2001: ”Kalmar and Ruby”.
  109. Hardy 2001, ”Jerome Kern”.
  110. Knapp, Margaret: ”Kern, Jerome”. Banham 2000.
  111. Vallance, Tom: Obituary: Burton Lane. The Independent, 8. tammikuuta 1997. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.11.2013. (englanniksi)
  112. Ernesto Lecuona Songwriters Hall of Fame. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
  113. a b Hardy 2001, ”Lerner and Loewe”.
  114. a b 31st Academy Awards Winners Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 16.8.2013. (englanniksi)
  115. Jay Livingston Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 17.7.2012. Viitattu 6.2.2013. (englanniksi)
  116. Ankeny, Jason: Jerry Livingston Allmusic. Viitattu 13.11.2013. (englanniksi)
  117. Hardy 2001, ”Frank Loesser”.
  118. Huey, Steve: Ballard MacDonald Allmusic. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  119. Edward Madden Songwriters Hall of Fame. Viitattu 24.11.2013. (englanniksi)
  120. Layne, Joslyn: Herbert Magidson allmusic.com. Viitattu 24.11.2013. (englanniksi)
  121. Hardy 2001: ”Henry Mancini”.
  122. Past Winners Search: Henry Mancini Grammy.com. Viitattu 25.11.2013. (englanniksi)
  123. Reel, James: Henry Mancini Allmusic. Viitattu 30.11.2013. (englanniksi)
  124. Hugh Martin Songwriters Hall of Fame. Viitattu 9.12.2013. (englanniksi)
  125. Wilkens, John: Famed songwriter Hugh Martin dies. U-T San Diego, 11. maaliskuuta 2011. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.12.2013. (englanniksi)
  126. Joseph McCarthy Allmusic. Viitattu 30.11.2013. (englanniksi)
  127. Joseph McCarthy Songwriters Hall of Fame. Viitattu 30.11.2013. (englanniksi)
  128. Hardy 2001, ”Jimmy McHugh”.
  129. Jimmy McHugh Songwriters Hall of Fame. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  130. Hischak 2008, s. 501.
  131. Huey, Steve: James V. Monaco Allmusic. Viitattu 23.3.2014. (englanniksi)
  132. Hardy 2001, ”Anthony Newley”.
  133. Marquis Who’s Who 2013, ”Newley, Anthony”.
  134. Hardy 2001, ”Cole Porter”.
  135. Lewis, Uncle Dave: Cole Porter Allmusic. Viitattu 30.11.2013. (englanniksi)
  136. Layne, Joslyn: Ralph Rainger Allmusic. Viitattu 4.12.2013. (englanniksi)
  137. Eder, Bruce: Don Raye Allmusic. Viitattu 5.8.2012. (englanniksi)
  138. Hardy 2001, ”Harry Revel”.
  139. Huey, Steve: Harry Revel Allmusic. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  140. Layne, Joslyn: Leo Robin Allmusic. Viitattu 4.12.2013. (englanniksi)
  141. Hardy 2001: ”Sigmund Romberg”.
  142. Knapp, Margaret: ”Romberg, Sigmund”. Banham 2000.
  143. Randel 2003: ”Romberg, Sigmund”.
  144. Ruhlmann, William: Harold Rome Allmusic. Viitattu 9.12.2013. (englanniksi)
  145. Marquis Who’s Who 2013, ”Rome, Harold Jacob”.
  146. Wilmeth, Don B.: ”Rose, Billy”. Banham 2000.
  147. Crystal 2005, ”Rose, Billy”.
  148. Ankeny, Jason: Billy Rose Allmusic. Viitattu 13.12.2013. (englanniksi)
  149. Harry B. Smith Allmusic. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
  150. Harry B. Smith Songwriters Hall of Fame. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
  151. Hardy 2001, ”Jule Styne”.
  152. Ruhlmann, William: Jule Styne Allmusic. Viitattu 29.11.2011. (englanniksi)
  153. Albert Von Tilzer, Tin Pan Alley Pioneer Parlor Songs Academy. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
  154. Arwulf, Arwulf: Albert Von Tilzer Allmusic. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
  155. Hardy 2001, ”Harry Warren”.
  156. Harry Warren Songwriters Hall of Fame. Viitattu 30.9.2013. (englanniksi)
  157. Burlingame, Sandra: Ned Washington JazzBiographies.com. Arkistoitu 21.11.2011. Viitattu 30.11.2011. (englanniksi)
  158. Ned Washington Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 8.6.2011. Viitattu 30.11.2011. (englanniksi)
  159. Ankeny, Jason: Paul Francis Webster Allmusic. Viitattu 9.12.2013. (englanniksi)
  160. Eddie DeLange Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 16.7.2012. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  161. arwulf arwulf: Ted Fio Rito Allmusic. Viitattu 18.10.2012. (englanniksi)
  162. Layne, Joslyn: Johnny Green Allmusic. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  163. Johnny Green Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.10.2012. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  164. Thackrey, Ted Jr.: Hollywood Star Walk: Gordon Jenkins. Los Angeles Times, 2. toukokuuta 1984. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.12.2013. (englanniksi)
  165. Edwards, Bill: James Price Johnson Ragpiano.com. Viitattu 24.11.2011. (englanniksi)
  166. Rockwood 2007, ”Johnson, James P(rice)”.
  167. James Price Johnson Red Hot Jazz Archive. Arkistoitu 17.4.2003. Viitattu 22.11.2011. (englanniksi)
  168. Burlingame, Sandra: Isham Jones JazzBiographies.com. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  169. Yanow, Scott: Bert Kaempfert Allmusic. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  170. arwulf, arwulf: Lewis F. Muir Allmusic. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  171. Hardy 2001, ”Ray Noble”.
  172. Yanow, Scott: Ray Noble Allmusic. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  173. Burlingame, Sandra: Andy Razaf JazzBiographies. Arkistoitu 23.11.2010. Viitattu 5.8.2012. (englanniksi)
  174. Andy Razaf Songwriters Hall of Fame. Viitattu 5.8.2012. (englanniksi)
  175. Burlingame, Sandra: Billy Strayhorn JazzBiographies.com. Arkistoitu 23.11.2010. Viitattu 5.5.2010. (englanniksi)
  176. Morgan, Thomas L.: Clarence Williams Red Hot Jazz Archive. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  177. Jeremy Wilson: Spencer Williams JazzBiographies.com. Arkistoitu 28.9.2013. Viitattu 23.8.2013. (englanniksi)
  178. Fred Ahlert Songwriters Hall of Fame. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  179. Burlingame, Sandra: Harry Akst JazzBiographies.com. Arkistoitu 10.10.2011. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  180. Harry Akst Songwriters Hall of Fame. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  181. Leroy Anderson Hollywood Walk of Fame. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  182. Leroy Anderson Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 13.3.2015. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  183. Cullen, Frank & Hackman, Florence & McNeilly, Donald: ”Ernest R. Ball”, Vaudeville Old & New: An encyclopedia of variety performances in America, s. 64. Routledge, 2004. ISBN 978-0-415-93853-2 (englanniksi)
  184. Huey, Steve: Bennie Benjamin Allmusic. Viitattu 6.12.2011. (englanniksi)
  185. Yanow, Scott: Rube Bloom Allmusic. Viitattu 29.11.2011. (englanniksi)
  186. Roberts, David Thomas: ”Bloom, Rube”. Kernfeld 1988, s. 119.
  187. Rube Bloom Songwriters Hall of Fame. Viitattu 29.11.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  188. James Brockman Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 12.3.2015. Viitattu 20.2.2012. (englanniksi)
  189. Shapiro, Fred R.: ”James Brockman”, The Yale Book of Quotations, s. 104. Yale University Press, 2006. ISBN 978-0-300-10798-2 (englanniksi)
  190. Layne, Joslyn: Lew Brown Allmusic. Viitattu 20.2.2012. (englanniksi)
  191. Alfred Bryan Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 21.2.2012. (englanniksi)
  192. Van Wienen, Mark W.: Rendezvous with Death: American poems of the Great War, s. 289. University of Illinois Press, 2002. ISBN 978-0-252-07059-4 (englanniksi)
  193. Hardy 2001, ”Sammy Cahn”.
  194. Hardy 2001, ”Hoagy Carmichael”.
  195. Harry Carroll Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  196. Huey, Steve: Sidney Clare Allmusic. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  197. Sidney Clare Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  198. Mack David Songwriters Hall of Fame. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
  199. Burlingame, Sandra: BG De Sylva JazzBiographies.com. Arkistoitu 21.11.2011. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  200. Burton, Jack: The Honor Roll of Popular Songwriters, No 103 – Dave Dreyer. Billboard, 11.8.1951, s. 41. ISSN 0006-2510 (englanniksi)
  201. Dave Dreyer Songwriters Hall of Fame. Viitattu 3.12.2012. (englanniksi)
  202. arwulf, arwulf: Gus Edwards Allmusic. Viitattu 19.1.2013. (englanniksi)
  203. Raymond B. Egan Songwriters Hall of Fame. Viitattu 19.12.2012. (englanniksi)
  204. Layne, Joslyn: Sammy Fain Allmusic. Viitattu 14.10.2013. (englanniksi)
  205. Burlingame, Sandra: Haven Gillespie JazzBiographies.com. Arkistoitu 10.4.2015. Viitattu 21.11.2013. (englanniksi)
  206. Burlingame, Sandra: James Hanley JazzBiographies.com. Arkistoitu 23.11.2010. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  207. Hardy 2001, ”Gus Kahn”.
  208. Layne, Joslyn: Gus Kahn Allmusic. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
  209. Burlingame, Sandra: Mitchell Parish JazzBiographies.com. Arkistoitu 23.11.2010. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  210. Layne, Joslyn: Mitchell Parish Allmusic. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  211. Jimmy Van Heusen Songwriters Hall of Fame. Viitattu 30.11.2010. (englanniksi)
  212. Hardy 2001, ”James Van Heusen”.
  213. Hardy 2001, ”Harry Von Tilzer”.
  214. Arwulf, Arwulf: Harry Von Tilzer Allmusic. Viitattu 26.5.2012. (englanniksi)
  215. Dave Bartholomew Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 20.1.2012. Viitattu 24.11.2011. (englanniksi)
  216. Chuck Berry Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 13.3.2015. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)
  217. Koda, Cub: Chuck Berry Allmusic. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)
  218. Dahl, Bill: Otis Blackwell Allmusic. Viitattu 7.4.2012. (englanniksi)
  219. Hardy 2001, ”Otis Blackwell”.
  220. a b Hardy 2001, ”Felice and Boudleaux Bryant”.
  221. a b Boudleaux and Felice Bryant Country Music Hall of Fame. Arkistoitu 29.3.2013. Viitattu 6.4.2012. (englanniksi)
  222. a b Felice Bryant Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 6.4.2012. (englanniksi)
  223. Hardy 2001, ”Bob Crewe”.
  224. Bob Crewe Songwriters Hall of Fame. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  225. Ruhlmann, William: Bob Gaudio Allmusic. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  226. Bob Gaudio Songwriters Hall of Fame. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  227. Hardy 2001, ”Paul Anka”.
  228. Paul Anka Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  229. Hardy 2001, ”Burt Bacharach”.
  230. Jeff Barry Songwriters Hall of Fame. Viitattu 24.11.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  231. Kurutz, Steve: Jeff Barry Allmusic. Viitattu 24.11.2011. (englanniksi)
  232. Garth Brooks Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 13.3.2015. Viitattu 7.3.2012. (englanniksi)
  233. Eric Clapton Songwriters Hall of Fame. Viitattu 19.10.2012. (englanniksi)
  234. Hardy 2001, ”Leonard Cohen”.
  235. Leonard Cohen Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 15.5.2013. Viitattu 24.1.2013. (englanniksi)
  236. Ankeny, Jason: Hal David Allmusic. Viitattu 2.6.2012. (englanniksi)
  237. Hal David Songwriters Hall of Fame. Viitattu 2.6.2012. (englanniksi)
  238. Bush, John: Tom Adair Allmusic. Viitattu 31.10.2011. (englanniksi)
  239. Burlingame, Sandra: Thomas Adair JazzBiographies.com. Arkistoitu 10.10.2011. Viitattu 31.10.2011. (englanniksi)
  240. a b Hardy 2001, ”Ashford and Simpson”.
  241. a b Nickolas Ashford Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 13.3.2015. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  242. Hardy 2001, ”Charles Aznavour”.
  243. Eder, Bruce: Charles Aznavour Allmusic. Viitattu 8.11.2011. (englanniksi)
  244. Hardy 2001, ”Earth, Wind & Fire”.
  245. Hogan, Ed: Philip Bailey Allmusic. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
  246. Ankeny, Jason: Thom Bell Allmusic. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
  247. Hardy 2001, ”Thom Bell”.
  248. Thom Bell Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
  249. Ankeny, Jason: John Bettis Allmusic. Viitattu 22.1.2013. (englanniksi)
  250. John Bettis Songwriters Hall of Fame. Viitattu 22.1.2013. (englanniksi)
  251. a b Hardy 2001, ”Bon Jovi”.
  252. Jon Bon Jovi Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 23.2.2012. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)
  253. Ruhlmann, William: Jon Bon Jovi Allmusic. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)
  254. Rockwood 2007, ”Bowie, David, originally David Robert Jones”.
  255. Hardy 2001, ”David Bowie”.
  256. David Bowie Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 12.3.2015. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  257. Eder, Bruce: Eddie Brigati Allmusic. Viitattu 19.2.2012. (englanniksi)
  258. a b Hardy 2001, ”The Rascals”.
  259. Rockwood 2007, ”Brown, James”.
  260. Hardy 2001, ”James Brown”.
  261. Hardy 2001, ”Jackson Browne”.
  262. SHOF Today: Board Members – Irving Burgie Songwriters Hall of Fame. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  263. Irving Burgie Songwriters Hall of Fame. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  264. Harris, Craig: Irving Burgie Allmusic. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  265. Ruhlmann, William: Felix Cavaliere Allmusic. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  266. Felix Cavaliere Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 29.11.2013. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  267. Desmond Child Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 20.2.2012. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
  268. Hardy 2001, ”Phil Collins”.
  269. Nash, Emily: Phil Collins rules out a comeback. The Sun, 19.6.2012. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.2.2013. (englanniksi)
  270. Huey, Steve: Roger Cook Allmusic. Viitattu 29.4.2012. (englanniksi)
  271. Hardy 2001, ”Sam Cooke”.
  272. Ritz, David: Sam Cooke Encyclopædia Britannica. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
  273. Ankeny, Jason: Henry Cosby Allmusic. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
  274. Henry Cosby Songwriters Hall of Fame. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
  275. Ankeny, Jason: Linda Creed Allmusic. Viitattu 5.5.2012. (englanniksi)
  276. Linda Creed Songwriters Hall of Fame. Viitattu 5.5.2012. (englanniksi)
  277. Steve Cropper Songwriters Hall of Fame. Viitattu 10.5.2012. (englanniksi)
  278. Koda, Cub: Steve Cropper Allmusic. Viitattu 10.5.2012. (englanniksi)
  279. Ankeny, Jason: Mac Davis Allmusic. Viitattu 15.9.2012. (englanniksi)
  280. Flanagan, David: ”Dennis, Matt(hew Loveland)”. Kernfeld 1988, s. 283.
  281. Burlingame, Sandra: Matt Dennis JazzBiographies.com. Arkistoitu 21.11.2011. Viitattu 29.11.2011. (englanniksi)
  282. Hardy 2001, ”Jackie Deshannon”.
  283. Leggett, Steve: Jackie DeShannon Allmusic. Viitattu 24.10.2012. (englanniksi)
  284. a b c Hardy 2001, ”Holland, Dozier And Holland”.
  285. Harris, Craig: Larry Dunn Allmusic. Viitattu 28.8.2013. (englanniksi)
  286. Shining Star Allmusic. Viitattu 28.8.2013. (englanniksi)
  287. GRAMMY Hall Of Fame Grammy.org. Arkistoitu 19.2.2011. Viitattu 28.8.2013. (englanniksi)
  288. Hardy 2001, ”Roger Greenaway”.
  289. Roger Greenaway Songwriters Hall of Fame. Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)
  290. Demalon, Tom: Holly Knight Allmusic. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
  291. Potts, Diana: Sylvia Moy Allmusic. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
  292. Richie Sambora Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 10.3.2012. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)
  293. Huey, Steve: Richie Sambora Allmusic. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)
  294. Lee Adams Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 19.2.2012. Viitattu 31.10.2011. (englanniksi)
  295. Richard Adler Songwriters Hall of Fame. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
  296. Vought, Lynn: Richard Adler Allmusic. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
  297. Hardy 2001, ”John Barry”.
  298. Eder, Bruce: John Barry Allmusic. Viitattu 24.11.2011. (englanniksi)
  299. a b Alan Bergman Songwriters Hall of Fame. Viitattu 25.11.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  300. Ankeny, Jason: Alan Bergman Allmusic. Viitattu 25.11.2011. (englanniksi)
  301. Ankeny, Jason: Marilyn Bergman Allmusic. Viitattu 25.11.2011. (englanniksi)
  302. Don Black Songwriters Hall of Fame. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  303. Layne, Joslyn: Don Black Allmusic. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)
  304. a b Knapp, Margaret: ”Bock, Jerry (1925–) and Sheldon Harnick (1924–)”. Banham 2000.
  305. Jerry Bock Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 8.4.2012. (englanniksi)
  306. Ankeny, Jason: Fred Ebb Allmusic. Viitattu 4.12.2012. (englanniksi)
  307. a b Gans, Andrew: Chicago Revival Becomes Third Longest-Running Show in Broadway History Dec. 20. Playbill, 20. joulukuuta 2012. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.4.2013. (englanniksi)
  308. King, Susan: Classic Hollywood: Composer Charles Fox Los Angeles Times. 8.9.2010. Viitattu 6.12.2011. (englanniksi)
  309. Charles Fox Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 6.12.2011. (englanniksi)
  310. Sheldon Harnick Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 17.12.2010. Viitattu 8.4.2012. (englanniksi)
  311. Eder, Bruce: Tom Jones Allmusic. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  312. John Kander Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 31.5.2013. Viitattu 19.6.2013. (englanniksi)
  313. Eder, Bruce: Harvey Schmidt Allmusic. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)