Patrick S. Gilmore

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Patrick Gilmore 1890-luvun alussa.

Patrick Sarsfield Gilmore (25. joulukuuta 1829 Ballygar24. syyskuuta 1892 St. Louis) oli irlantilais-amerikkalainen soittokunnanjohtaja ja säveltäjä. Hänen tunnetuimpia sävellyksiään ovat ”The Spirit of the North”, ”Freedom of the Old Plantation” ja ”When Johnny Comes Marching Home”.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gilmore syntyi Ballygarissa, Galwayn kreivikunnassa Irlannissa, joka kuului tuolloin Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Hän muutti nuorena Athloneen ja soitti kornettia paikallisissa yhtyeissä. Hän sai orkesterinjohtaja Patrick Keatingilta opetusta trumpettiin ja klassiseen musiikkiin.[2] 19-vuotiaana Gilmore muutti Yhdysvaltoihin ja asettui asumaan Bostoniin.[3]

Gilmore johti Bostonissa paikallisia soittokuntia, muun muassa Boston Brigade Bandia ja Charlestown Bandia. Hän saavutti menestystä kornetinsoittajana ja pääsi vuonna 1853 soittamaan arvostettuun Salem Brigade Bandiin, jonka kokoonpanossa hän soitti muun muassa presidentti James Buchananin virkaanastujaisissa. Vuonna 1858 Gilmore perusti oman yhtyeensä, nimeltään Patrick Gilmore’s Band.[2]

Sisällissodan sytyttyä Gilmore liitti yhtyeensä Massachusettsin 24. rykmentin soittokuntaan.[3] Hänen tehtäväkseen annettiin kouluttaa massachusettslaisia soittokuntia.[2] Pohjoisvaltioiden vallattua Louisianan Gilmoresta tehtiin osavaltion pääorkesterinjohtaja.[3]

Väkijoukkoa National Peace Jubilee -festivaaleilla vuonna 1869.

Sodan loputtua Gilmore järjesti Bostonissa musiikkifestivaalin rauhan kunniaksi. National Peace Jubilee -nimiseen tapahtumaan hankittiin 500-henkinen soittokunta[2] ja 10 000-henkinen kuoro, jota johti kapellimestari Ole Bull.[1] Festivaalista tuli merkittävä tapahtuma Bostonissa, ja kolme vuotta myöhemmin Gilmore järjesti uuden rauhanfestivaalin nimeltä World Peace Jubilee. Yhtyeiden ja kuorojen kokoa kasvatettiin entisestään World Peace Jubileeta varten; muun muassa Giuseppe Verdin Trubaduurin alasinkuoroa esitti 20 000 laulajaa, 2000 soittajan orkesteri ja 100 palomiestä takomassa oikeita alasimia.[1]

1870-luvun lopulla Gilmore perusti New Yorkiin konserttitalon Gilmore’s Concert Garden, josta tuli myöhemmin ensimmäinen Madison Square Garden -nimeä kantanut areena.[2]

1880-luvulta lähtien Gilmore johti New Yorkissa 22. rykmentin soittokuntaa ja kävi sen mukana kiertueilla ympäri Yhdysvaltoja. He soittivat vuosittain uudenvuodenaaton konsertin Times Squarella.[2]

Patrick Gilmore kuoli sydänkohtaukseen syyskuussa 1892 St. Louisissa.[2][3]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäyte

Famous 22nd Regiment March

Gilmoren säveltämä ”Famous 22nd Regiment March” Yhdysvaltain merijalkaväen soittokunnan esittämänä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Gilmore sävelsi uransa aikana lukuisia lauluja ja marsseja, jotka usein julkaistiin salanimellä Louis Lambert. Hänen menestynein sävellyksensä oli ”When Johnny Comes Marching Home”, jonka hän sävelsi Gettysburgin taistelun jälkeen. ”The Everlasting Polka”, ”Freedom of the Old Plantation”, ”Good News From Home”, ”Music Fills My Soul with Sadness”, ”Seeing Nellie Home”, ”The Spirit of the North”, ”We Are Coming Father Abraham” sekä New Yorkin 22. rykmentin mukaan nimetty ”22nd Regiment March”.[1][2]

Gilmore kirjoitti järjestämistään Bostonin rauhanfestivaaleista kirjan nimeltä History of the Boston Peace Jubilee, joka julkaistiin vuonna 1871.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Johnson, Keith: Patrick S. Gilmore Allmusic. Viitattu 6.6.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Patrick S. Gilmore Songwriters Hall of Fame. Viitattu 6.6.2013. (englanniksi)
  3. a b c d ”Gilmore, Patrick S(arsfield)”, The Harvard Biographical Dictionary of Music. Harvard University Press, 2003. ISBN 0-674-37299-9. (englanniksi)
  4. Carter, Mary G.: ”Patrick Sarsfield Gilmore”, The Catholic Encyclopedia. The Encyclopedia Press, 1913. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.6.2013). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]