Pat Benatar

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pat Benatar
PAT BENATAR 2007-09-07.jpg
Pat Benatar 2007
Syntynyt 10. tammikuuta 1953 (ikä 63)
Aktiivisena 1979–
Tyylilajit pop/rock
Laulukieli englanti
Ammatit laulaja
Kotisivut www.benatargiraldo.com/

Pat Benatar, oikealta nimeltään Patricia Mae Andrzejewski (s. 10. tammikuuta 1953 Brooklyn, New York) on yhdysvaltalainen rock-laulaja.[1] Benatar oli menestyksensä huipulla 1980-luvun alussa. Hän on nelinkertainen Grammy-voittaja.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patricia Mae Andrzejewski syntyi 10. tammikuuta 1953 Greenpointissa Brooklynissa ja kasvoi viereisessä Lindenhurstissa Long Islandilla. Hänen äitinsä oli oopperalaulaja. Pat opiskeli New Yorkin Juilliard Schoolissa. Valmistuttuaan Lindenhurst High Schoolista hän meni naimisiin vuonna 1971 Dennis Benatarin kanssa ja muutti Virginiaan, missä hän työskenteli pankkivirkailijana. Liitto päättyi eroon ja Benatar muutti takaisin New Yorkiin.[3]

Benatar alkoi laulaa vakituisesti klubeilla 1970-luvun puolivälissä New Yorkissa ja sai levytyssopimuksen Chrysalis Recordsilta.[4][3] Hänen kitaristikseen tuli Neil Giraldo, josta tuli vuonna 1982 myös hänen aviomiehensä. Giraldo toi Benatarin musiikkiin Benatarin kaipaaman rokkaavan kitarasoundin.[3]

Benatarin esikoisalbumi In the Heat of the Night (1979) oli menestys samoin kuin sen singlet ”Heartbraker” ja ”I Need a Lover”.[4]

Benatarin toinen albumi Crimes of Passion (1980) myi platinaa ja sisälsi hitit ”Hit Me with Your Best Shot”, ”Treat Me Right” ja ”You Better Run”. Samalla Benatarista tuli yksi uuden MTV-musiikkivideokanavan soitetuimmista artisteista.[4] Benatarin sen ajan kiertueet olivat loppuunmyytyjä, ja albumit kuten Precious Time, Get Nervous, Live from Earth, Tropico, Seven the Hard Way ja Wide Awake in Dreamland olivat suuria hittejä.[1] Hänen suurimpia hittisinglejään olivat etenkin ”Love Is a Battlefield” ja ”We Belong”.[3]

Benatarin menestys hiipui 1980-luvun lopulla, ja hän vaihtoi tyyliään bluesin ja R&B:n suuntaan albumilla True Love (1991). Tyylinvaihdos ei onnistunut, joten hän palasi areenarock-tyyliinsä seuraavilla albumeillaan. Benatar piti keikkailusta viiden vuoden tauon 1990-luvun alussa. Hänen toistaiseksi viimeinen studioalbuminsa Go ilmestyi 2003. Hän on myös näytellyt sitcomeissa. Benatar julkaisi muistelmansa Between a Heart and a Rock Place vuonna 2010. Benatar konsertoi edelleen 2010-luvulla miehensä kanssa.[4]

Benatar on saavuttanut urallaan 10 platinalevyä, yhdeksän Yhdysvaltain listan ykkössingleä ja neljä Grammya.[3]

Benatarilla on avioliitostaan Neil Giraldon kanssa kaksi tytärtä.[3]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • In the Heat of the Night (1979)
  • Crimes of Passion (1980)
  • Precious Time (1981)
  • Get Nervous (1982)
  • Live from Earth (1983, sisältää kaksi studioäänitystä)
  • Tropico (1984)
  • Seven the Hard Way (1985)
  • Wide Awake in Dreamland (1988)
  • True Love (1991)
  • Gravity's Rainbow (1993)
  • Innamorata (1997)
  • Go (2003)

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Best Shots (1987)
  • Synchronistic Wanderings: Recorded Anthology 1979-1999 (1999)
  • Greatest Hits (2005)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "I Need a Lover" (1979)
  • "If You Think You Know How to Love Me" (1979)
  • "Heartbreaker" (1979)
  • "We Live for Love" (1980)
  • "Rated X" (1980)
  • "You Better Run" (1980)
  • "Hit Me with Your Best Shot" (1980)
  • "Treat Me Right" (1981)
  • "Hell Is For Children" (1981)
  • "Fire and Ice" (1981)
  • "Promises in the Dark" (1981)
  • "Precious Time" (1981)
  • "Shadows of the Night" (1982)
  • "Anxiety (Get Nervous)" (1982)
  • "Little Too Late" (1983)
  • "Looking for a Stranger" (1983)
  • "Love Is a Battlefield" (1983)
  • "Lipstick Lies" (1984)
  • "We Belong" (1984)
  • "Diamond Field" (1984)
  • "Ooh Ooh Song" (1985)
  • "Temporary Heroes" (1985)
  • "Painted Desert" (1985)
  • "Invincible" (1985)
  • "Sex as a Weapon" (1985)
  • "Le Bel Age" (1986)
  • "Big Life" (1986)
  • "All Fired Up" (1988)
  • "Don't Walk Away" (1988)
  • "Let's Stay Together" (1988)
  • "One Love" (1989)
  • "True Love" (1991)
  • "Payin' The Cost To Be The Boss" (1991)
  • "So Long" (1991)
  • "Everybody Lay Down" (1993)
  • "Somebody's Baby" (1993)
  • "Crazy" (1994)
  • "Every Time I Fall Back" (1994)
  • "Strawberry Wine (Life Is Sweet)" (1997)
  • "At This Time" (1997)
  • "Papa's Roses" (1997)
  • "Christmas in America" (2001)
  • "Have It All" (2003)
  • "Go" (2004)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pat Benatar all music guide. Viitattu 1.5.2013.
  2. Four time grammy winner Pat Benatar Cover Zone. Viitattu 1.5.2013.
  3. a b c d e f Pat Benatar Biography, Biography.com
  4. a b c d About Pat Benatar, MTV

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]