Keith Richards

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keith Richards
Richards esiintymässä vuonna 2006.
Richards esiintymässä vuonna 2006.
Henkilötiedot
Syntynyt 18. joulukuuta 1943 (ikä 74)
Muusikko
Aktiivisena 1963–
Tyylilajit rock, blues
Soittimet kitara
Yhtyeet The Rolling Stones
Levy-yhtiöt Decca Records
Aiheesta muualla
MusicBrainz

Keith Richards (s. 18. joulukuuta 1943 Dartford, Kent, Englanti, Britannia) on The Rolling Stones -yhtyeen perustajajäsen, kitaristi ja lauluntekijä.[1] Richards on levyttänyt myös neljä sooloalbumia.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keith Richards syntyi 18. joulukuuta 1943 Dartfordissa, Kentissä, Lontoon eteläpuolella. Kahdeksanvuotiaana hän tapasi koulussa tulevan The Rolling Stones -yhtyetoverinsa Mick Jaggerin, josta tuli hänen ystävänsä. Kaksikko erosi kolmen vuoden kuluttua siirryttyään eri kouluihin. Silloin Richards oli jo kiinnostunut musiikista ja ihaili erityisesti Roy Rogersia. Ennen äänenmurrostaan Richards lauloi kuorossa, joka esiintyi kuningattarelle.[2]

Muusikonuran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Richards kiinnostui 1950-luvulla yhdysvaltalaisesta rock and rollista ja alkoi soittaa kitaraa isoisänsä ohjauksella. Richards erotettiin koulusta huonon käytöksen vuoksi vuonna 1959, ja hänet lähetettiin Sidcupin taidekouluun. Siellä hän tapasi kitaristi Dick Taylorin, joka soitti bluesyhtyeessä Mick Jaggerin kanssa. Richards ja Jagger elvyttivät vuosia aiemmin katkenneen ystävyytensä ja Richards liittyi yhtyeeseen. Siitä kehittyi The Rolling Stones, jonka virallinen ensikeikka oli kesällä 1962, kun Richards oli jo lopettanut koulunkäyntinsä.[2]

The Rolling Stones[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Rolling Stones nousi 1960-luvun puolivälissä maailmanmaineeseen. Richards kirjoitti alkuvuosien jälkeen yhtyeen kappaleet yhdessä Jaggerin kanssa. Richards sävelsi useita mieleenpainuvia kitarariffejä, kuten kappaleeseen ”(I Can’t Get No) Satisfaction”.[2] Muita Richardsin yksin tai yhteistyössä Jaggerin kanssa kirjoittamia hittejä ovat esimerkiksi ”Jumpin’ Jack Flash”, ”Ruby Tuesday”, ”Start Me Up”, ”Happy”, ”Gimme Shelter”, ”Wild Horses” ja ”Angie”.[3] Richards käytti sähkökitarassaan avointa G-viritystä G-D-G-B-D jättäen alimman kielen pois. Epätavallinen viritys antoi Richardsin soitolle sen tunnusomaisen soundin.[4]

Kun Rolling Stones muutti tyyliään suoraviivaisemmaksi rockyhtyeeksi vuonna 1969, Richardsin kitara nousi entistä kuuluvampaan osaan. Samalla Richardsin heroiiniriippuvuus alkoi kuulua yhtyeen levytysten tasossa.[2] Albumilla Some Girls (1978) Richards oli jo vapautunut huumeriippuvuudestaan. Yhtye toimii aktiivisesti edelleen 2010-luvullakin, ja Richards jatkaa sen jäsenenä.[2]

Ura Rolling Stonesin ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteistyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Richards alkoi 1960-luvun lopulta alkaen tehdä yhteistyötä muiden artistien kanssa. Hän soitti bassoa The Dirty Mac -superyhtyeessä vuoden 1968 Rock & Roll Circus -televisio-ohjelmassa. 1970-luvulla Richards soitti kolmella Ron Woodin sooloalbumilla ja keikkaili Yhdysvalloissa Woodin yhtyeessä The New Barbarians.[5]

1980-luvulla Richards soitti tai toimi tuottajana esimerkiksi Tom Waitsin, George Jonesin, Aretha Franklinin, Ronnie Spectorin ja Max Romeon levyillä.[5] Vuonna 1989 Richards toimi Chuck Berryn konserttielokuvan Hail! Hail! Rock 'n' Roll musiikillisena ohjaajana.[3]

Sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Richards levytti vuonna 1978 soolosinglen ”Run Rudolph Run”.[2]

Richards ja Mick Jagger riitaantuivat 1980-luvulla, kun Richards ei pitänyt Jaggerin vaatimuksista viedä Rolling Stonesia nykyaikaisen popin suuntaan. Richards julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Talk Is Cheap vuonna 1988. Albumilta julkaistiin kohtalaisesti menestynyt single ”Take It So Hard”.[2] Richards julkaisi vuonna 1991 livealbumin Live at Hollywood Palladium. Richardsin soololevyillä soitti "X-pensive Winos" -yhtye, jonka Richards perusti vuonna 1987 yhdessä tuottaja Steve Jordanin kanssa Hail! Hail! Rock 'n' Roll -elokuvaa varten. Yhtyeessä soittavat kitaristi Waddy Wachtel, saksofonisti Bobby Keys, kosketinsoittaja Ivan Neville ja basisti Charley Drayton.[6]

Richardsin toinen studiosooloalbumi Main Offender julkaistiin vuonna 1992. Sen jälkeen Richards jatkoi uraansa tiiviisti Rolling Stonesissa.[2] Richardsin kolmas sooloalbumi Crosseyed Heart julkaistiin vuonna 2015. Sen yhteydessä julkaistiin dokumenttielokuva Under the Influence. 2010-luvulla Richards on soittanut jälleen myös muiden artistien albumeilla.[2]

Elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijä Johnny Depp kertoi ottaneensa vuonna 2003 ilmestyneessä elokuvassa Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous roolihahmoonsa Jack Sparrow'n mallia Keith Richardsista.[7] Richards valittiinkin elokuvasarjan kolmanteen ja neljänteen osaan näyttelemään Jack Sparrow'n isää, Teague Sparrow'ta.[8]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Richards nimettiin Songwriters Hall of Fameen vuonna 1993.[3] Hänet nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen Rolling Stonesin jäsenenä vuonna 1989.[9] Rolling Stone -lehti listasi vuonna 2011 Richardsin kaikkien aikojen neljänneksi parhaaksi kitaristiksi listallaan 100 Best Guitarists Of Alltime.[10]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Richards seurusteli vuosien 1967–1979 aikana malli ja näyttelijä Anita Pallenbergin kanssa. He eivät menneet naimisiin mutta saivat kaksi lasta, pojan vuonna 1968 ja tyttären vuonna 1972. Kolmas lapsi kuoli vauvaikäisenä vuonna 1976. Richards meni vuonna 1983 naimisiin Patti Hansenin kanssa, ja pariskunta sai kaksi tytärtä. [2]

Richards on pidätetty viisi kertaa huumeista.[5] Häntä uhkasi vuonna 1967 yhden vuoden vankeustuomio, mutta tuomio kumottiin syytteen ongelmallisuudesta johtuneen julkisen tyrmistyksen johdosta.[2]

Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elämä. (alkuteos Life, 2010). Suomentanut Hyrkäs, Seppo & Vaara, Kristiina. WSOY, 2010. ISBN 9789510393680.
  • Ukki ja minä: tarina isoisästäni ja ensimmäisestä kitarastani. (alkuteos Gus & Me: The Story of My Granddad and My First Guitar, 2014 ). Suomentanut Leppänen, Petri. Like, 2015. ISBN 9789520112219.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rolling Stones Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.12.2012.
  2. a b c d e f g h i j k Steve Huey: Keith Richards: Artist Biography AllMusic. Viitattu 16.1.2018.
  3. a b c Keith Richards Songwriters Hall of Fame. Viitattu 16.1.2018.
  4. Ted Drozdowski: Play In Open G Tuning Like Keith Richards Gibson.com. 18.12.2014. Viitattu 21.1.2018.
  5. a b c Keith Richards Bio Rolling Stone. Viitattu 16.1.2018.
  6. KeithRichards.com Official Website KeithRichards.com Official Website. Viitattu 6.12.2015.
  7. Johnny Depp 'sponged' from Keith Richards for 'Pirates Of The Caribbean' NME. Viitattu 15.12.2012.
  8. Keith Richards Returning For ‘Pirates of the Caribbean 4′ Screenrant. Viitattu 15.12.2012.
  9. The Rolling Stones Rock and Roll Hall of Fame. Viitattu 16.1.2018.
  10. 100 Greatest Guitarists Rolling Stone. Viitattu 10.12.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Keith Richards.