Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pirates of the Caribbean:
Mustan helmen kirous
Pirates of the Caribbean:
The Curse of the Black Pearl
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Gore Verbinski
Käsikirjoittaja Ted Elliot
Terry Rossio
Stuart Beattie
Jay Wolpert
Perustuu Walt Disneyn huvipuistolaitteeseen Pirates of the Caribbean
Tuottaja Jerry Bruckheimer
Säveltäjä Klaus Badelt
Kuvaaja Dariusz Wolski
Leikkaaja Stephen E. Rivkin
Arthur Schmidt
Craig Wood
Pukusuunnittelija Penny Rose
Pääosat Johnny Depp
Geoffrey Rush
Orlando Bloom
Keira Knightley
Jack Davenport
Jonathan Pryce
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Walt Disney Pictures
Jerry Bruckheimer Films
First Mate Productions Inc.
Levittäjä InterCom
Disney+
Netflix
Ensi-ilta Yhdysvallat 9. heinäkuuta 2003
Suomi 29. elokuuta 2003
Kesto 144 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti noin 140 000 000 dollaria
Tuotto 654 264 015 dollaria
Seuraaja Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (2006)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous (engl. Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl) on vuonna 2003 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen seikkailuelokuva, joka pohjautuu Disneylandin ja Walt Disney Worldin Pirates of the Caribbean -laitteeseen. Elokuvan on ohjannut Gore Verbinski ja tuottanut Jerry Bruckheimer. Pääosissa esiintyvät Johnny Depp, Geoffrey Rush, Orlando Bloom ja Keira Knightley. Elokuva on Pirates of the Caribbean -elokuvasarjan ensimmäinen osa.

Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti yli 654 miljoonaa dollaria ja on Internet Movie Databasessa 250:n eniten pisteitä käyttäjiltä saaneiden elokuvien listalla[1].

Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous oli ensimmäinen Disney-elokuva, joka sai Yhdysvalloissa PG-13 -ikärajan. HMS Interceptor oli ainoa elokuvassa käytetty oikea laiva. Muut toteutettiin studiolavasteilla ja tietokoneanimaatiolla.

Johnny Depp kertoi ottaneensa rooliinsa Jack Sparrow’na mallia Henry Haisulista ja kitaristi Keith Richardsista. Richards esiintyykin elokuvissa Maailman laidalla sekä Vierailla vesillä Jack Sparrow’n isänä.lähde?

Elokuvalle on tehty neljä jatko-osaa Kuolleen miehen kirstu, Maailman laidalla, Vierailla vesillä ja Salazar’s Revenge.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori Elizabeth Swann purjehtii Englannista Karibialle. Heidän laivansa poimii merestä nuoren pojan Will Turnerin. Willillä on kaulassa kultainen riipus, jonka Elizabeth ottaa pois, ettei poika paljastu merirosvoksi. Myöhemmin kultainen koru osoittautuu yhdeksi Cortézin 882 kirotusta kultaisesta medaljongista, joita Mustan Helmen miehistö etsii vapautukseen kirouksesta, jonka he ovat saaneet ryöstettyään kulta-aarteen: he ovat kuolemattomia, mutta eivät tunne mitään, eivät iloa, surua tai naisen sylin lämpöä, ruoka ei tyydytä heidän nälkäänsä eikä juoma heidän janoaan. Koottuaan kaikki korut arkkuun ja vuodatettuaan jokaisen ryöstöön osallistuneen verta he olisivat vapaita.

Kun Elizabeth pyörtyy ja putoaa veteen, koru kutsuu Helmen miehistön paikalle. He hyökkäävät Port Royaliin saadakseen korun takaisin. Elizabeth valehtelee sukunimekseen Turner ja pyytää sovintopuhetta, jolloin hänet viedään Helmelle. Huomattuaan merirosvojen etsivän medaljonkia hän haluaa vaihtaa korun siihen, että Helmi purjehtii pois Port Royalista ja jättää sen rauhaan. Näin tehdään, mutta Elizabethin palauttamista ei käsitelty neuvotteluissa, joten hän jää laivalle. Elizabeth ei aavistanut, että hänen valheellaan olisi pidemmät jäljet, sillä Helmen miehistö tarvitsee jokaisen ryöstöön osallistuneen miehen verta vapautukseen kirouksesta, ja yksi heidän tarvitsemansa mies on kuollut: Saappaanraksi Bill Turner heitettiin meren pohjaan kanuuna saapasremmeihinsä kiinnitettynä. Nyt merirosvot luulevat, että Elizabeth on tuon miehen lapsi ja että hänen suonissaan virtaa Saappanraksin veri. Hänen verensä siis kumoaa kirouksen.

Elizabethin kadottua merirosvojen mukaan Will Turner, seppä ja Elizabethin salainen ihailija, päättää pelastaa hänet. Yritettyään turhaan vakuuttaa kommodori Norringtonia ja muita Itä-Intian kauppakomppanian miehiä retken kiireellisyydestä hän päättää ryhtyä toimeen omin luvin. Port Royaliin saapunut kuuluisa merirosvokapteeni Jack Sparrow on Willille nyt kullanarvoinen. Aikaisemmin Jack oli saapunut Port Royaliin ”pakko-ottaakseen” laivan, mutta jäi kiinni ja passitettiin vankilaan. Nyt Will vapauttaa Jackin vastineeksi avusta Elizabethin pelastamisessa. Jack suostuu auttamaan Williä kuullessaan hänen olevan Saappaanraksi Bill Turnerin poika.

Musta Helmi kuului aikaisemmin Jackille, kunnes yliperämies Barbossa nosti kapinan häntä vastaan sen jälkeen, kun Jack oli paljastanut miehistölle Isla de Muertan aarteen sijainnin. Jack hylättiin autiolle saarelle pistoolin ja yhden luodin kanssa, joka oli tarkoitettu hänelle itselleen. Jack kuitenkin säästi luotia Barbossaa varten, jotta voisi tappaa hänet kirouksen haihduttua. Jack onnistui pakenemaan saarelta, omien sanojensa mukaan niin, että ”lassosi pari merikilpikonnaa ja ratsasti niiden selässä pois”, mutta parempien tietojen mukaan hän sai kyydin rommin salakuljettajilta, jotka pitivät saarella varastoaan. Willin avulla Jack saisi takaisin Helmen, sillä kirouksen murtamiseen tarvittiin Willin verta.

Will ja Jack aloittavat matkansa ”pakko-ottamalla” Interceptorin, joka oli Karibian nopein laivan Helmen jälkeen. He suuntaavat kohti Isla de Muertaa eli ”Kuolleiden saarta”, jonka voi löytää vain se, joka tietää missä se on. Sitä ennen heidän tulee kuitenkin saada laivaan miehistöä, ja he poikkeavat Tortugan kautta. Tortugalta täydennetty miehistö jatkaa matkaa Barbossan perään.

Isla de Muertalla Barbossa huomaa, ettei Elizabethin veri kumoa kirousta, ja tämän valhe paljastuu hänelle. Will ja Jack hiipivät samaan aikaan luolastoon, jossa piilopaikka sijaitsee, ja katselevat sivusta toimitusta. Will ei yhdy Jackin suunnitelmaan vaan lyö tämän tajuttomaksi ja hiipii pelastamaan Elizabethin ja palaa sitten laivalle. Barbossan miehet saavat myöhemmin Jackin kiinni, ja he lähtevät ajamaan takaa Williä ja Elizabethia. Näiden jäätyä kiinni Willin henkilöllisyys paljastuu, ja hän tarjoaa henkeään Elizabethin sijasta. Barbossa ottaa Willin vangiksi ja jättää Jackin ja Elizabethin samalle autiolle saarelle, jolla Jack oli aikaisemmin oleillut. Barbossa miehineen suuntaa takaisin Isla de Muertalle jättäen Elizabethin ja Jackin pohtimaan poispääsyä saarelta.

Rommintäytteisen illan jälkeen Jack herää rannalta ja huoma Elizabethin polttaneen kaiken saarella olevan: ruuan, varjon ja Jackin suurimmaksi harmiksi, rommin. Roviosta nouseva savupatsas on ainakin 300 metriä korkea, ja Elizabethiä etsivä kuninkaallinen laivasto varmasti huomaa sen. Pian Norrington saapuu pelastamaan haaksirikkoutuneet ja pidättää samalla etsintäkuulutetun Jack Sparrow’n. Elizabeth lupaa avioitua Norringtonin kanssa, mikäli tämä auttaa pelastamaan Willin. Tähän tarvitaan myös Jackia, sillä hän on ainoa joka tietää Isla de Muertan sijainnin.

Jack käskee Norringtonin miehiä jäämään väijytykseen luolan suulle, että he voisivat ampua tykeillä nyt kuolevaiset merirosvot. Jack itse menee luolaan neuvottelemaan Barbossan kanssa. Norrington ei kuitenkaan usko Jackin neuvoon vaan luulee sitä ansaksi, ja hän lähettää miehensä veneissä luolan suuaukon reunamille. Jack astelee luolaan Barbossan ja muiden ihmetykseksi ja kertoo ulkona odottavista sotilaista. Hän kertoo, ettei kirousta kannata murtaa vielä, sillä muuten he kuolisivat ulos astuessaan. Jack ehdottaa Barbossalle, että tämä valtaisi ulkona odottavat laivat ja perustaisi oman laivaston, jossa Jack purjehtisi toisena kapteenina mutta antaisi osan tuloistaan Barbossalle. Tuloprosenteista kiistellään, kunnes Jack saa tahtonsa lävitse lisäämällä kauppaan suuren hatun Barbossalle. Barbossa suostuu ja lähettää miehensä matkaan, ei tosin veneillä, vaan jalkaisin merenpohjaa pitkin. Laivoilla syntyy taistelu.

Barbossan miehistön taistellessa Jack varastaa yhden kultaisen kolikon ja saa samalla ylleen kirouksen. Hän vapauttaa Willin, ja he käyvät yhdessä taistoon luolaan jääneitä merirosvoja vastaan. Jack taistelee Barbossaa vastaan, ja Will sekä taisteluun liittynyt Elizabeth taistelevat muita merirosvoja vastaan. Barbossalle selviää, että Jack on osaltaan mukana kirouksessa, eivätkä he kumpikaan voi kuolla. Jack laukaisee pistoolinsa, ja Barbossa nauraa hänen tuhlanneen luotinsa. Kääntäessään katseensa, hän kuitenkin näkee Willin puristavan kädessään kahta viimeistä atsteekkikorua ja pudottavan ne arkkuun verestä punaisina. Barbossan rintaan osunut luoti tappaa hänet, mutta sitä ennen hän ehtii tuntea kylmyyttä kirouksen haihduttua.

Merellä kirotut merirosvot huomaavat kirouksen väistyneen, kun he muuttuvatkin tavallisiksi ihmisiksi. Merirosvot antautuvat, ja laivaston miehet hurraavat.

Kaikista ”hyvistä” teoistaan huolimatta Jack aiotaan hirttää. Suunnitelmiin tulee kuitenkin mutkia, sillä Will on päättänyt pelastaa Jackin, vaikka hänet on armahdettu merirosvoudesta. Hän kertoo Elizabethille rakastavansa tätä ja ryntää sitten väkijoukkoon kohti hirttolavaa ja vapauttaa Jackin. Suunnitelma epäonnistuu, ja he jäävät kiinni, mutta Elizabeth asettuu vihdoin Willin puolelle ja kertoo rakastavansa tätä ja kuolevansa hänen kanssaan. Kuvernööri Swann armahtaa heidät, sillä hän pelkää tyttärensä puolesta. Jack Sparrow puolestaan onnistuu karkaamaan virkavallalta ja putoaa linnoituksesta veteen, mistä paikalle saapunut Musta Helmi, joka on Jackin oman miehistön hallussa, poimii hänet mukaansa ja lähtee Port Royalista. Kommodori Norrington päättää antaa laivalle päivän etumatkan, ennen kuin lähtee jahtaamaan heitä. Will ja Elizabeth vaihtavat viimeinkin ensimmäisen suudelmansa.

Lopputekstien jälkeen Hector Barbossan apina varastaa yhden Cortézin 882 kirotusta kultaisesta medaljongista, jolloin apinasta tulee taas kuolematon ja kirottu.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Johnny Depp   Kapteeni Jack Sparrow  
 Geoffrey Rush   Kapteeni Hector Barbossa  
 Orlando Bloom   William ”Will” Turner  
 Keira Knightley   Elizabeth Swann  
 Jack Davenport   Kommodori James Norrington  
 Jonathan Pryce   Kuvernööri Weatherby Swann  
 Lee Arenberg   Pintel  
 Mackenzie Crook   Ragetti  
 Damian O’Hare   Gillette  
 Giles New   Murtogg  
 Angus Barnett   Mullroy  

 Kevin McNally   Joshamee Gibbs  
 Zoe Saldana   Anamaria  
 David Bailie   Cotton  
 Michael Berry Jr.   Twigg  
 Isaac C. Singleton Jr.   Bo’sun  
 Treva Etienne   Koehler  
 Guy Siner   Laiturinvalvoja  
 Paul Keith   Hovimestari  
 Paula J. Newman   Estrella  
 Dylan Smith   William Turner lapsena  
 Lucinda Dryzek   Elizabeth Swann lapsena  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi elokuvan uskottiin menestyvän huonosti ja siihen suhtauduttiin epäluuloisesti, mutta ilmestyttyään elokuva tuotti yhteensä 653 miljoonaa dollaria, mikä teki siitä kaikkien aikojen 21. menestyneimmän elokuvan.lähde?

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on saanut yhteensä 26 palkintoa ja 68 ehdokkuutta. Elokuva keräsi myös muutamia Oscar-ehdokkuuksia, mukaan lukien parhaan miespääosan palkintoehdokkuuden.[2]

Soundtrack[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan musiikin on säveltänyt Klaus Badelt. 22. kesäkuuta 2003 julkaistiin elokuvan soundtrack.

NroNimiKesto
1.Fog Bound
2.Medallion Calls
3.The Black Pearl
4.Will and Elizabeth
5.Swords Crossed
6.Walk the Plank
7.Barbossa Is Hungry
8.Blood Ritual
9.Moonlight Serenade
10.To The Pirates’ Cave!
11.Skull and Crossbones
12.Bootstrap's Bootstraps
13.Underwater March
14.One Last Shot
15.He's A Pirate

Kappaleiden nimistä suurin osa on harhaanjohtavia; esimerkiksi ”Will and Elizabeth” soi Jackin ja Willin miekkailukohtauksen aikana, kappaleella ”One Last Shot” ei ole mitään tekemistä Jackin luodin kanssa ja ”Medallion Calls” on pikemminkin Jack Sparrow’n sisäänastumismarssi, sillä tämä teema alkaa Jackin purjehtiessa Port Royaliin ja loppuu tämän keskustellessa laiturinvalvojan kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.imdb.com/chart/top
  2. The 76th Academy Awards (2004) Nominees and Winners Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 8.6.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]