Black and Blue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Black and Blue
The Rolling Stones
Studioalbumin Black and Blue kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  7. joulukuuta 1974 – helmikuu 1976
 Julkaistu 23. huhtikuuta 1976
 Formaatti LP, CD
 Tuottaja(t) Mick Jagger, Keith Richards
 Tyylilaji rock, funk, disko, reggae
 Kesto 41.24
 Levy-yhtiö Rolling Stones Records
Listasijoitukset
  • Yhdysvallat 1. (1976)[1]
  • Ranska 1. (9 viikkoa, 1976)[2]
  • Yhdistynyt kuningaskunta 2. (toukokuu 1976)[3]
  • Kanada 2. (15. toukokuuta 1976)[4]
  • Norja 2. (huhtikuu 1976)[5]
  • Itävalta 4. (15. heinäkuuta 1976)[6]
  • Ruotsi 6. (26. huhtikuuta 1976)[7]
  • Saksa 15. (1976)[8]
  • Suomi 17. (toukokuu 1976)[9]
The Rolling Stonesin muut studioalbumit
It's Only Rock 'n' Roll
1974
Black and Blue
1976
Some Girls
1978

Black and Blue on The Rolling Stonesin huhtikuussa 1976 julkaistu studioalbumi. Albumilla soittaa yhtyeen uusi kitaristi Ron Wood, joka korvasi Mick Taylorin. Wood tosin teki ensiesiintymisensä The Rolling Stonesin riveissä jo edellisellä albumilla It's Only Rock 'n Roll jolla Wood soittaa kitaraa nimikappaleella It’s Only Rock ’n’ Roll (But I Like It). Virallisesti Woodista tuli The Rolling Stonesin jäsen vuonna 1975.[10] Black and Blue toi esiin Mick Jaggerin kiinnostuksen funkiin ja diskoon, ja Keith Richardsin syventymisen reggaehen. Levy koostuu pääasiassa ”jamipohjaisista” kappaleista.[11]

Albumi nousi viidentenä peräkkäisenä Rolling Stones -levynä Yhdysvaltain listaykköseksi. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa sijoitus oli toinen.[12] Rock-kriitikko Lester Bangs kirjoitti Black and Bluen olevan ”ensimmäinen merkityksetön Stones-albumi”. Hänen mielestään yhtye oli täydellisesti ajan vaatimusten mukainen, mutta kiihko on poissa, ja siksi heillä ei oikeastaan ole enää mitään merkitystä.[11]

Levyn hitiksi muodostui singlenä ennen itse albumia julkaistu ”Fool to Cry”. Kappaleen tarinassa köyhä poika haikailee rakastamansa naisen perään.[11]

Työstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levyn äänittäminen alkoi eri studioissa ennen edellisvuoden Yhdysvaltain-kiertuetta. Se saatiin valmiiksi New Yorkissa helmikuussa 1976.[12]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. Hot Stuff – 5.20
  2. Hand of Fate – 4.28
  3. Cherry Oh Baby – 3.53 (säv. Eric Donaldson)
  4. Memory Motel – 7.07

B-puoli

  1. Hey Negrita – 4.58
  2. Melody – 5.47
  3. Fool to Cry – 5.04
  4. Crazy Mama – 4.34

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Rolling Stones[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vierailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ollie Brown – lyömäsoittimet
  • Nicky Hopkins – sähköpiano, urut, jousisyntetisaattori
  • Harvey Mandel – sähkökitara
  • Wayne Perkins – kitara, akustinen kitara, sähkökitara
  • Billy Preston – taustalaulu, piano, laulu, urut, kosketinsoittimet, jousisyntetisaattori
  • Ian Stewart – lyömäsoittimet

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://wm02.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=10:f9fqxqt5ldfe~T3
  2. Les Albums (CD) de 1976 par InfoDisc infodisc.fr. Viitattu 21. maaliskuuta 2009. (ranskaksi)
  3. http://www.everyhit.com/
  4. 12 1976&type=1&interval=24&PHPSESSID=hrg50o22lgammqcogv27ve6d95 Top Albums/CDs - Volume 25, No. 11, June 12 1976 collectionscanada.gc.ca. Viitattu 15.7.2009. (englanniksi)
  5. http://norwegiancharts.com/showitem.asp?interpret=The+Rolling+Stones&titel=Black+And+Blue&cat=a
  6. http://austriancharts.at/showitem.asp?interpret=The+Rolling+Stones&titel=Black+And+Blue&cat=a
  7. http://swedishcharts.com/showitem.asp?interpret=The+Rolling+Stones&titel=Black+And+Blue&cat=a
  8. http://www.charts-surfer.de/musiksearch.php
  9. Timo Pennanen: Sisältää hitin - levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1976, Otava 2006, sivu 249
  10. Chronicle 1975 www.timeisonourside.com. Viitattu 6.1.2019.
  11. a b c Draper, Jason: The Rolling Stones – koko ura, s. 118. Minerva Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-492-106-0.
  12. a b Black And Blue The Rolling Stones Rollingstones.com. Viitattu 21.3.2016. (englanniksi)