It’s Only Rock ’n’ Roll
| It's Only Rock 'n' Roll The Rolling Stones | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 13. marraskuuta 1973 – 27. toukokuuta 1974 | |
| Julkaistu | 18. lokakuuta 1974 | |
| Formaatti | LP, CD | |
| Tuottaja(t) | Mick Jagger, Keith Richards | |
| Tyylilaji | rock | |
| Kesto | 48.26 | |
| Levy-yhtiö | Rolling Stones/Atlantic | |
| Listasijoitukset | ||
|
| ||
| The Rolling Stonesin muut studioalbumit | ||
| Goats Head Soup 1973 |
It's Only Rock 'n' Roll 1974 |
Black and Blue 1976 |
| Singlet albumilta It's Only Rock 'n Roll | ||
|
||
It’s Only Rock ’n’ Roll on brittiläisen rockyhtyeen The Rolling Stonesin lokakuussa 1974 julkaistu albumi. Se on yhtyeen järjestyksessään kahdestoista Britanniassa ja neljästoista Yhdysvalloissa julkaistu studioalbumi. Levy nousi Britannian listan kakkoseksi ja Yhdysvalloissa listaykköseksi.
It’s Only Rock ’n’ Roll jäi yhtyeessä vuodesta 1969 lähtien soittaneen kitaristi Mick Taylorin viimeiseksi Rolling Stones -albumiksi, sillä hän lähti yhtyeestä levyn ilmestymisen jälkeen. Taylorin seuraaja Ron Wood tekee ensiesiintymisensä Rolling Stonesissa nimikappaleella ”It’s Only Rock ’n’ Roll (But I Like It)”, jota hän oli mukana kirjoittamassa ja soittaa levytetyllä versiolla akustista kitaraa. Virallisesti Wood liittyi yhtyeen jäseneksi vuonna 1975.[9] Nimikappaleesta on muodostunut yksi yhtyeen suurimmista klassikoista. Se julkaistiin singlenä, kuten myös The Temptations -cover ”Ain’t Too Proud to Beg”.
Albumin kansikuvan on tehnyt belgialainen taiteilija Guy Peellaert. Hän suunnitteli myös David Bowien samana vuonna ilmestyneen Diamond Dogs -albumin kansitaiteen.[10]
Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaikki kappaleet kirjoittaneet Mick Jagger ja Keith Richards, ellei toisin mainita.
A-puoli
- If You Can’t Rock Me – 3.47
- Ain’t Too Proud to Beg – 3.31 (säv. Norman Whitfield, Eddie Holland)
- It’s Only Rock ’n’ Roll (But I Like It) – 5.07
- Till the Next Goodbye – 4.37
- Time Waits for No One – 6.38
B-puoli
- Luxury – 4.30 (remasteroidulla CD-versiolla pituus on 5.01)
- Dance Little Sister – 4.11
- If You Really Want to Be My Friend – 6.17
- Short and Curlies – 2.44
- Fingerprint File – 6.33
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
The Rolling Stones[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mick Jagger – laulu, taustalaulu, kitara, sähkökitara
- Keith Richards – taustalaulu, sähkökitara, akustinen kitara, basso
- Mick Taylor – sähkökitara, slide-kitara, akustinen kitara, basso
- Charlie Watts – rummut
- Bill Wyman – basso, syntetisaattori
Vierailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nicky Hopkins – piano
- Billy Preston – piano, klavinetti, urut
- Ian Stewart – piano
- Ray Cooper – perkussio
- Blue Magic - taustalaulu
- Charlie Jolly - tabla
- Ed Leach - lehmänkello
- Kenney Jones - rummut (kappaleessa ”It's Only Rock ’n Roll (But I Like It)”)
- Willie Weeks – basso (kappaleessa ”It's Only Rock ’n Roll (But I Like It)”)
- David Bowie – taustalaulu (kappaleessa ”It's Only Rock ’n Roll (But I Like It)”)
- Ron Wood – 12-kielinen akustinen kitara, taustalaulu (kappaleessa ”It's Only Rock ’n Roll (But I Like It)”)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ It's Only Rock 'N Roll - The Rolling Stones allmusic.com. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Infodisc infodisc.fr. Viitattu 12.7.2009. (ranskaksi)
- ↑ UK Top 40 Hit Database everyhit.com. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Charts-Surfer: Songsearch charts-surfer.de. Viitattu 24.1.2010. (englanniksi)
- ↑ The Rolling Stones - It's Only Rock 'N Roll (Album) norwegiancharts.com. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
- ↑ 09 1974&type=1&interval=24&PHPSESSID=hrg50o22lgammqcogv27ve6d95 Top Albums/CDs - Volume 22, No. 12, November 09 1974 collectionscanada.gc.ca. Viitattu 15.7.2009. (englanniksi)
- ↑ The Rolling Stones - It's Only Rock 'N Roll (Album) austriancharts.at. Viitattu 12.7.2009. (saksaksi)
- ↑ Timo Pennanen: Sisältää hitin - levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, sivu 249, Otava 2006
- ↑ Chronicle 1975 www.timeisonourside.com. Viitattu 6.1.2019.
- ↑ Philip Kennedy, Philip Kennedy: Decadence, Dystopia & Dread: How Guy Peellaert Unleashed the Diamond Dogs - Illustration Chronicles illustrationchronicles.com. Viitattu 4.1.2019. (englanniksi)